Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa erota - minä en. Ystävinä pysytään.
26.09.2016 |
En tiedä, onko mulla edes mitään kysyttävää. Ehkä vertaistukea kaipaan tai sitten vaan haluan vuodattaa..
Takana yhteistä elämää 8 vuotta. Mies on ollut masentunut/alakuloinen varmaan yli vuoden, nyt kertoi syyksi että ei ole onnellinen kanssani. Sanoo kuitenkin välittävänsä minusta ja haluaa pysyä ystävinä. Erilleen muuttamisen kanssa ei ole kiire ja haluaa muuttaa lähelle minua.
Myönnetään, ei meillä ole ollut varsinaista kipinää pitkään aikaan. Hullunkurista, mutta meillä on aina ollut ja on edelleen hyvää seksiä, tosin nykyään saattaa olla välillä viikkoja ettei ole ollenkaan kun taas välillä pari kertaa viikossa. Yleisesti läheisyyttä jonkin verran, mutta meillä ei oikein ole koskaan ollut yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja siihen tuntuu nyt koko homma kaatuvan. Monet päivät mennyt suhteen aikana miettiessä, että mitä hittoa me tehdään kun kumpaakaan ei kiinnosta samat jutut.
Ns. perusjutut meillä on tosi hyvin edelleen. Luotan mieheeni kuin kallioon, ja hän onkin ainoa ihminen jolle voin kertoa ihan kaiken. Meillä on suhteellisen samat arvot ja elämänkatsomus. Samansuuntaiset tulevaisuuden suunnitelmat myös.
Minusta tuntuu kuin koko tulevaisuus olisi vedetty jalkojen alta. Haluaisin ihan oikeasti jatkaa, mutta näen että mieheni on onneton, joten suostun "helpolla" eroon. Haluan mieluummin erota hyvissä väleissä ja pysyä ystävinä kuin erota riidoissa ja olla vihoissamme loppuelämän ajan.
Epäilen, että miehen onneton olo johtaa juurensa kauempaa, lapsuuden epävarmoista olosuhteista ja tyypillisestä "miehillä ei saa olla tunteita, ei saa itkeä" -kasvatustyylistä. Haluan, että hän on onnellinen mutta pelkään että eron myötä kumpikin meistä on onnettomia.
Ehkä jotain vinkkejä henkiseen pärjäämiseen kaipaisin. Yksin pärjäämme molemmat fyysisesti, eli kumpikin osaa kaikki kotityöt, auton kunnossapidon ym. Sovimme, että autamme toinen toistamme jatkossakin jos tulee jotain mitä toinen ei osaa. Henkinen puoli on kovilla, mulla ei koskaan ole ollut paljon kavereita ja nyt onkin tilanne, etten oikein osaa puhua erosta kuin mieheni kanssa. Pelottaa, että linnoittaudun yksin kotiini ja ahdistun.
Toivon niin kovasti, että saisimme kipinän uudestaan takaisin eron jälkeen. Ennen miestäni minulla oli eräs miespuolinen kaveri, jonka kanssa vietin lähes kaiken aikani, toki emme olleet koko ajan kaksin vaan myös kaveriporukassa. Hänen kanssaan ei ollut mitään "velvollisuuksia" ja välillä hänellä olikin lyhyitä seurustelusuhteita muiden kanssa (itsellänikin olisi "saanut" tietysti olla muttei sillä hetkellä löytynyt ketään sopivaa). Kuitenkin näiden välissä meillä oli "friends with benefits"-"suhde" ja se toimi loistavasti. Nykyisen mieheni löydettyäni meni miespuolisen kaverini kanssa muista syistä välit poikki ja se oli kivuton "ero". Sovimme mieheni kanssa, että voisimme kokeilla tällaista erilleen muuton jälkeenkin.
Pelottaa, pysymmekö oikeasti lopulta kavereinakaaan eron jälkeen, kun nytkään ei ole ollut juurikaan yhteistä tekemistä arjen pyörittämisen lisäksi. En haluaisi menettää miestäni kokonaan :(
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvostettavaa, että yritetään pysyä ystävinä, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon silti: älkää muuttako lähekkäin ja yrittäkää nähdä mahdollisimman harvoin ainakin ensimmäisten vuosien ajan jos haluatte päästä elämässä eteenpäin.
Jos pääsen opiskelemaan ensi syksynä, niin tuleekin pakkomuutto 500 kilometrin päähän. Meillä on 3 yhteistä koiraa, ja ovat olleet yhdessä pennusta saakka, joten emme halua erottaa niitä. Haluamme molemmat pitää koirat toisillamme (mahdollisesti vuoroviikoin tai jotain sellaista) ja siksikin kätevä asua lähellä. Jos muutto tulee, niin pitää arvioida koirien osalta tilanne uusiksi.
Muutenkin muuttaminen kauas toisistamme heti alkuun ja tekemisissä olemattomuus tuntuu ihan kamalalta. Ehkä kuukausien, yli vuoden kuluttua pärjää yksinkin. En tiedä.
Ap
Minulla on sellainen parisuhde, että olemme toisillemme kuin hyviä ystäviä. En tiedä, voiko tätä enää pelastaa. Rakastan häntä kuin veljeä.
En halua jatkaa tätä loppuelämää.
Olisikohan miehelläsi masennus ja torjuu siksi sinua?
Ette te ystävinä pysy. Hänelle on jo uusi muija katsottuna ja sitten sinä saat raivarit kun teidän koiria ulkoiluttaa se muija kun ne rakit on sun exällä. Sinä kun luulet että ero saisi teidät löytämään kipinän uudestaan. Hah hah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan miehelläsi masennus ja torjuu siksi sinua?
Sitä itsekin epäilen. Tokihan voi olla sekin, että ahdistaa kun olemme koko ajan saman katon alla ja haluaa omaa aikaa täysin yksin. Kysyin tuosta, että johtuuko siitä että kun meillä molemmilla on aika vähän kavereita ja vietämme kumpikin tosi paljon aikaa vain kotona, että siksi ahdistaa. Että olisiko minun pitänyt jo aiemmin antaa enemmän tilaa ja olla enemmän poissa kotoa. Ei sanonut suoraa vastausta, sanoi vain että ei tässä ole mitään syyllisiä tähän tilanteeseen varsinaisesti. Luulen, ettei halua pahoittaa mieltäni enempää kuin on pakko ja toisaalta hänellä voi olla sekavat fiilikset koko asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ette te ystävinä pysy. Hänelle on jo uusi muija katsottuna ja sitten sinä saat raivarit kun teidän koiria ulkoiluttaa se muija kun ne rakit on sun exällä. Sinä kun luulet että ero saisi teidät löytämään kipinän uudestaan. Hah hah.
Ei ole uutta muijaa katsottuna. Luotan 100% mieheeni tässä asiassa. Eipä hänellä olisi ollut siihen varsinaista "tilaisuutta" kun tosiaan on lähes kaiken vapaa-aikansa käyttänyt kotona tietokoneen ääressä ja on avoimesti näyttänyt ja kertonut kaiken mitä tietokoneella tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan miehelläsi masennus ja torjuu siksi sinua?
Sitä itsekin epäilen. Tokihan voi olla sekin, että ahdistaa kun olemme koko ajan saman katon alla ja haluaa omaa aikaa täysin yksin. Kysyin tuosta, että johtuuko siitä että kun meillä molemmilla on aika vähän kavereita ja vietämme kumpikin tosi paljon aikaa vain kotona, että siksi ahdistaa. Että olisiko minun pitänyt jo aiemmin antaa enemmän tilaa ja olla enemmän poissa kotoa. Ei sanonut suoraa vastausta, sanoi vain että ei tässä ole mitään syyllisiä tähän tilanteeseen varsinaisesti. Luulen, ettei halua pahoittaa mieltäni enempää kuin on pakko ja toisaalta hänellä voi olla sekavat fiilikset koko asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ette te ystävinä pysy. Hänelle on jo uusi muija katsottuna ja sitten sinä saat raivarit kun teidän koiria ulkoiluttaa se muija kun ne rakit on sun ex
Kertonut kaiken. Tuskinpa. Siellä on tietokoneella jutellut muille akoille. Deittisovelluksesta etsittu uus muija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa mitään avioliitto light -versiota. Mies on masentunut. Lääkäriin heti.
Ja jos mies sen eron hakee, katsokin että teet sitten kunnollisen pesäeron. Et jää siihen roikkumaan etkä auttelemaan/autettavaksi.
Sitten mies saa sen, mitä on halunnut. Ei tarvitse vihata eikä kostaa. Mutta avioliiton purkaminen on iso asia. Voisittehan te asua erillänne ja olla aviossa.
Jos mies haluaa avioeron, se pitää vaikka sovussa hänelle täysimääräisenä antaa. Etkä soittele perään kertaakaan, mitä kuuluu.
Jos on lääkärin toteama masennus, tekisin itse poikkeuksen tähän. Soittaisin joskus. Mutta ei ole avioeron voimaan tultua mitään velvoitetta.
Vuosien päästä joskus toki voitte ehkä olla max kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on aika kysyä itseltään pari tiukkaa kysymystä, millaista elämää sinä haluat elää, jne. Sinä olet tärkein, ei toisen kautta voi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen ei ole onnellinen sinun kanssa on parempi päästää menemään eikä katkeroitua. Meil on vaa tämä yx elämä. Pystytkö olemaan ystävä jatkossa sen elämä näyttää. Ehkä pieni tauko tekee terää. Mä olin 14 v aviossa. Josta viimeiset vuodet suhde kaveripohjalla. Se sit loppu yhteiseen päätökseen. Et voi ketään omistaa. Tai pakottaa jatkaa suhdetta nii se vaan on. Ehkä sinulle on joku muu ihminen tulossa aikanaa.
Anna hänen mennä. Tulevaisuus näyttää jääkö ystävyys vai ei.
Jos ei ole hyvä olla niin sitten ei ole hyvä olla. Ero voi selkeyttää asioita suuntaan tai toiseen. Ansaitsette molemmat parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästä irti miehestä. Exien kanssa kaveruus onnistuu vain harvoissa poikkeustapauksissa. Voitte saada aikaan sellaiset välit, joissa moikkaatte ja vaihdatte kuulumiset jossain kaupan parkkipaikalla mutta muuta ei kannata odottaa.
Jos mies ei halua olla kanssasi parisuhteessa, ei hän todennäköisesti ole sinusta kiinnostunut muissakaan merkeissä.
Jos mies nyt puhuu tuollaisia lähelle muuttamisesta ja kaverina pysymisestä, hän on joko läheisriippuvainen tai yrittää pehmentää iskua.
Kuulostat niin herkältä ihmiseltä, että ennen seuraavaa parisuhdetta kannattaisi tehdä vähän itsetutkiskelua ja pyrkiäkasvamaan vahvemmaksi ja itsenäisemmäksi. Sellaiseksi ihmiseksi, joka voi olla onnellinen itsensä seurassa ja näin ollen muutkin voivat olla onnellisia hänen seurassaan.
Onpahan taas tarina, ja liian moneen ristiriitaiseen asiaan kompastuu koko kyhäelmä
Eiköhän asia ole ratkennut jo suuntaan tai toiseen, aloitus on 9 vuotta vanha...
Kuulostaapa hienolta parisuhteelta. Mitä AP tarkoitat sillä, että "suostut helpolla" eroon? Ei ketään voi pakottaa olemaan toisen kanssa, ei edes ystävänä.
Miehesi kaipaa rakastumista ja ymmärrän sen hyvin jos ei ole kokenut sitä siunun kanssasi. Itsekin jätin pitkäaikaisen puolisoni tuon takia. Kannatti.
Alue: Aihe vapaa
Arvostettavaa, että yritetään pysyä ystävinä, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon silti: älkää muuttako lähekkäin ja yrittäkää nähdä mahdollisimman harvoin ainakin ensimmäisten vuosien ajan jos haluatte päästä elämässä eteenpäin.