Kuinka usein vanhempien kanssa voi olla yhteydessä aikuisena?

Asutaan samassa kaupungissa ja soitellaan vähintään joka viikko ja nähdäänkin joks viikko vähintään kerran. Joskus monena päivänä putkeenkin nähdään. En voisi kuvitellakkaan etten olisi häneen yhteydessä yli kahteen viikkoon :) ja oon 24 vee :D

Soitellaan toisen vanhemmista kanssa monta kertaa viikossa. Usein puhelu alkaa "ei mulla varsinaisesti asiaa ollu..." koska yleensä puhelu on vain kuulumisien vaihtoa, ei niinkään että olis tarvetta jollekin.

Määritelty tarkka aikaraja on max. 5h viikossa. THL:n suosittelema.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä soitan ja käyn tarpeen mukaan vaikka olen kohta 50v! Vanhempi sairastaa alzheimeria ja asuu yksin, kyse ihan turvallisuudesta. Nuorempana yhteydenpito ei ollut näin tiivistä.

Minulla oli aivan sama tilanne. Usein äiti myös soitti minulle. Hän kuoli viime vuonna, ja edelleen tiettyinä kellonaikoina tulee mieleen, että nyt äiti voisi soittaa.

Meillä on muuten tuo sama juttu, että tiettynä kellonaikana yleensä soitellaan. Joko minä tai äiti, nyt on alkanut äidiltä soittaminen jäädä, ei muista enää.

t. Ylemmän viestin kirjoittanut

Oma äitini kuoli tapaturmaisesti, hänellä ei vielä ollut A. siinä vaiheessa, että soittaminen olisi unohtunut. Alkuun niitä puhelinkeskusteluja kaipasi todella paljon. Nyt on hiukan alkanut tottua. Hienoa että jaksat huolehtia.

Riippuu ihmisistä. Mulla on läheiset välit vanhempiini, mutta isän kanssa en puhu puhelimessa oikeastaan koskaan (isä inhoaa puhelimessa puhumista enkä itsekään siitä niin tykkää) ja äidin kanssakin vain parin viikon välein, mutta silloin puhutaankin pitkään - äiti on ainoa jonka kanssa oikeastaan puhun kunnon puheluita, kavereiden kanssa sovin aina tapaamisia.

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä soitetaan, whatsappaillaan jne. Välimatka 40km, nähdään 3-4 kertaa viikossa, nyt varsinkin kun ovat isovanhemoia. Olen siis itse 30. Ovat huippuhuippuihania ja tukeni ja turvani. Myös veljeäni ja mummoani näen monta kertaa viikossa. Olen onnekas, kun on näin hyvät välit.

Mukavaahan tuo varmaan on, mutta ihmettelen, miten aika riittää tuohon kaikkeen. Eikö sinulla ole omia menoja, harrastuksia, oman perheen yhteistä aikaa ollenkaan? Jos kaikkia sukulaisia tapaat monta kertaa viikossa.

Vaikka joka päivä jos haluaa :) Mä luulen että sun kaveri on vaan kateellinen kun sulla on hyvät välit vanhempiisi niin siksi muka "järkyttävän" usein :D

Mäkin soittelin nuorempana lähes päivittäin vanhemmille ja sisaruksille koska halusin ja myös facebookin kautta pidin yhteyttä. Enää en soittele kun eivät halua olla mun kanssa enää tekemisissä :/

Isästäni en ole kuullut vuosiin (hänellä on uusi perhe eikä häntä kiinnosta) ja äidin luona käyn ehkä kerran tai pari vuodessa, koska useammin ei kestä. En muutenkaan juuri pidä yhteyttä, koska äitini oli jo silloin kunnon narsisti kun olin lapsi ja halusi vain vähättellä, haukkua ja syyttää kaikesta mahdollisesta pahasti mitä tapahtui (mm. myös sähkökatkokset olivat minun syytäni). En usko että äitini koskaan oikeasti rakasti minua, tai sitten hän oli todella huono näyttämään sen. 

2

Mä tekstaan tai soittelen äidin kanssa melkein päivittäin, nähdään 3-5 kuukauden välein. Iskän kanssa ollaan yhteyksissä ehkä parin kuukauden välein (tämä on muuten edistystä, monta vuotta meni, että soiteltiin lähinnä juhlapäivinä).

Isoveli (30v) soittelee äidin kaa monta kertaa päivässä ja näkeekin usein. Asuvat melkein naapureina.

N23

Mun mies on äitiinsä joka päivä. Jopa liikaa. Ja äitinsä tulee kylään liian usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä soitan ja käyn tarpeen mukaan vaikka olen kohta 50v! Vanhempi sairastaa alzheimeria ja asuu yksin, kyse ihan turvallisuudesta. Nuorempana yhteydenpito ei ollut näin tiivistä.

Minulla oli aivan sama tilanne. Usein äiti myös soitti minulle. Hän kuoli viime vuonna, ja edelleen tiettyinä kellonaikoina tulee mieleen, että nyt äiti voisi soittaa.

Meillä on muuten tuo sama juttu, että tiettynä kellonaikana yleensä soitellaan. Joko minä tai äiti, nyt on alkanut äidiltä soittaminen jäädä, ei muista enää.

t. Ylemmän viestin kirjoittanut

Oma äitini kuoli tapaturmaisesti, hänellä ei vielä ollut A. siinä vaiheessa, että soittaminen olisi unohtunut. Alkuun niitä puhelinkeskusteluja kaipasi todella paljon. Nyt on hiukan alkanut tottua. Hienoa että jaksat huolehtia.

Niin,sitten ei tarvitse enää valittaa ja haukkua äitiä,kun hän on mullan alla.

Kiesus. Kerran viikossa juttelen ja näen muutaman kerran vuodessa. Olen aina tottunut pärjäämään omillani.

Jotain kertoo jo se, että sanot vanhempiesi kotia kodiksi.

Vasta vähän aikaa omillaan asuneet nuoret puhuvat usein lapsuuskodistaan kotina. Heillä on itsenäistyminen vielä kesken.

Kerran viikossa olis normaalia, jos asiaa niin pari kertaa.

Monelle kerran kuukaudessa on ihan normi.

Ei kai siihen ole määritelty normaalia määrää. Kaipa suurin osa kokee oman tapansa vanhempiin yhteydenpitämisen normaalina. Pitkälti välien läheisyys määrittää yhteydenpidon. Enemmän merkitystä on sillä, jos vanhemman mielipide on tärkeämpi, kuin puolison. Silloin yhteys olisi mielestäni liian tiivis.