Kuinka usein vanhempien kanssa voi olla yhteydessä aikuisena?

Vaikka joka päivä :D Mä käyn vanhempien luona ainakin kerran viikossa ja soitellaan lisäksi kerran pari viikon aikana. Olen 25v

Minä juttelen äitini kanssa vähintään 2 kertaa viikossa, yleensä useimminkin. Ja olen 43-vuotias. Olemme oikein hyvissä väleissä, tuetaan toisiamme ja kysymme puolin ja toisin neuvoa. Perheemme matkustelee äitini ja hänen miesystävän kanssa. Jaamme myös kesämökin. Ei ongelmia.

Eli en osaa sanoa sitä normaalia määrää. Tämä on meille normaali.

Sekä aloittaja että 1. vastaaja ovat todella tiiviisti yhteydessä vanhempiinsa. Hämmentävää. Mutta mikäs siinä, jos olette vanhempienne kanssa läheisiä! Sehän on vain hieno asia!

Itse en ole läheinen vanhempieni kanssa. Soittelemme kyllä joka viikko tai joka toinen viikko. Tapaamme kasvokkain ehkä kerran-pari vuodessa.

Mielummin liian usein kuin liian harvoin. Varsinkin jos  yksinäisempi ihminen kyseessä.

Kaverisi mielestä varmaan pitää käydä paikan päällä vain jouluaattona ja soittaa isänpäivänä eli kerran vuodessa :D

Joka päivä soitan ja käyn tarpeen mukaan vaikka olen kohta 50v! Vanhempi sairastaa alzheimeria ja asuu yksin, kyse ihan turvallisuudesta. Nuorempana yhteydenpito ei ollut näin tiivistä.

Minä soitan äidille 2-4 kertaa vuodessa, oma mies soittaa äidilleen joka päivä :) Anoppini on 85-vuotias ja asuu yksin maalla :) Molemmilta isät ovat kuolleet.

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä soitan ja käyn tarpeen mukaan vaikka olen kohta 50v! Vanhempi sairastaa alzheimeria ja asuu yksin, kyse ihan turvallisuudesta. Nuorempana yhteydenpito ei ollut näin tiivistä.

Ihanaa että huolehdit :)

Enpä tiennytkään tässä olevan jotain rajoituksia, ilman, että katsotaan epänormaaliksi...

Soittelemme päivittäin ja tapaamme 2-3 krt viikossa, asumme lähekkäin ja olemme läheisiä.

Äiti soittaa muutaman kuukauden välein, vähempikin riittäisi. Isä oli asunut kolme vuotta Espanjassa ennen kuin minä kuulin siitä muuta kautta. Ei ole asiaa.

- m50 -

Isälle soitan noin 3 kertaa viikossa. Äidille noin kerran parissa viikossa.

Ei ole olemassa mitään oikeaa tai väärää määrää. Itse en niinkään soittele, mutta lähes joka viikko käyn vanhempien luona. Serkku soittelee äitinsä kanssa 2-5 kertaa viikossa. Ollaan yli 30v.

Joillakin on vanhempiensa kanssa "ystävyyssuhde", eikä mikään napanuorassa roikkuminen.

Soitan vanhemmilleni joka päivä ja tarkistan että kaikki on ok.

Silloin kun rahat on loppu.

Sehän nyt varsinaiaesti kenenkään toisen määriteltävissä ole mikä ihmissuhteissa on normaalia jos kyseessä ei ole mikään riippuvuus- eikä hyväksikäyttösuhde.

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä soitan ja käyn tarpeen mukaan vaikka olen kohta 50v! Vanhempi sairastaa alzheimeria ja asuu yksin, kyse ihan turvallisuudesta. Nuorempana yhteydenpito ei ollut näin tiivistä.

Minulla oli aivan sama tilanne. Usein äiti myös soitti minulle. Hän kuoli viime vuonna, ja edelleen tiettyinä kellonaikoina tulee mieleen, että nyt äiti voisi soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä soitan ja käyn tarpeen mukaan vaikka olen kohta 50v! Vanhempi sairastaa alzheimeria ja asuu yksin, kyse ihan turvallisuudesta. Nuorempana yhteydenpito ei ollut näin tiivistä.

Minulla oli aivan sama tilanne. Usein äiti myös soitti minulle. Hän kuoli viime vuonna, ja edelleen tiettyinä kellonaikoina tulee mieleen, että nyt äiti voisi soittaa.

Meillä on muuten tuo sama juttu, että tiettynä kellonaikana yleensä soitellaan. Joko minä tai äiti, nyt on alkanut äidiltä soittaminen jäädä, ei muista enää.

t. Ylemmän viestin kirjoittanut

Musta on tärkeää että lapset pitää huolta vanhemmista ja vanhemmat lapsista. Oli se sitten soittelua tai paikan päällä käymistä.

Mun mielestä siinä ei ole mitään outoa jos aikuinen lapsi on vanhempiin yhteydessä vaikka joka päivä, mikäli kyseessä on kahden aikuisen välinen suhde.

Outoa on, jos aikuinen lapsi on yhteydessä vanhempiinsa joka päivä, mikäli kyseessä on edelleen lapsi-vanhemmat suhde. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi 30 vuotias pyytelee jatkuvasti vanhemmilta rahaa/kyytiä/ruokaa/milloin mitäkin. Tiedän tämmöisen tapauksen, jossa 30 vuotiaan miehen äiti käy jatkuvasti pojan luona siivoamassa, kustaa poikaa autolla joka paikkaan vaikka bussillakin pääsisin, vie ruokakasseja yms. Mies on töissä, ei vaan viitsi kulkea bussilla, tehdä itse ruokaa tai siivota. Ei varmaan tarvitse ihmetellä miksei kyseisen miehen parisuhteet oikein toimi?

Joka päivä soitetaan, whatsappaillaan jne. Välimatka 40km, nähdään 3-4 kertaa viikossa, nyt varsinkin kun ovat isovanhemoia. Olen siis itse 30. Ovat huippuhuippuihania ja tukeni ja turvani. Myös veljeäni ja mummoani näen monta kertaa viikossa. Olen onnekas, kun on näin hyvät välit.