Mä en osaa elää perheessä ja olen perheenäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä monivammainen ämmä tekisit perheellesi palveluksen kun vaan lähtisit kävelemään ja eläisit yksin jossain missä et pilaisi lapsiasi.

: D Mitenköhän sun emotionaalisen tuen tarve?

ap

Ohis

Sun kirjoituksista päätellen vähemmän kuin sulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä monivammainen ämmä tekisit perheellesi palveluksen kun vaan lähtisit kävelemään ja eläisit yksin jossain missä et pilaisi lapsiasi.

: D Mitenköhän sun emotionaalisen tuen tarve?

ap

Ohis

Sun kirjoituksista päätellen vähemmän kuin sulla.

No sitten voit varmaan tukea minua?

ap

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, oletko sinä palstan äitijankkaaja, mutta vastaan silti. Itse koen perhe-elämän välillä samalla tavalla kuin sinä, enkä usko sen johtuvan äiti- tai isäsuhteesta. Toiset ihmiset vaan kaipaavat enemmän yksinoloa. Perhe-elämä on myös usein hyvin raskasta ja toiset ihmiset ottavan sen raskaammin kuin toiset. Saatko välillä vapaapäiviä/öitä? Ne auttavat kummasti ainakin minua.

Mulla on kyse syvemmistä vajeista (kyvyssä elää niin kuin itse hyväksi näkee) kuin vapaapäivä silloin tällöin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, tilannehan nyt on se että sinulla on perhe ja lapsia. Sinä voit yrittää opetella paremmaksi äidiksi, ihan lapsiesikin takia. Esimerkiksi terapian avulla, käymällä läpi omia lapsuutesi kokemuksia ja lukkoja, ja saamalla apua ja neuvoa noihin tuntemuksiisi. Kaikki äidit eivät ole samanlaisia, sinun täytyy löytää tavat olla paras mahdollinen sellainen mitä nyt pystyt. Haluat varmasti lapsillesi paremman käsityksen perheestä kuin itse olet saanut.

Haluan heille paremman itsetunnon, paremmin kyvyn ajatella itseään, pitää omia puoliaan. Hylätä heitä väärin kohtelevat henkilöt ja niin edelleen. Ehkä niistä eväistä syntyy parempi käsitys perheestä tai sitten ei. Kunhan osaisivat ajatella aikuisina tai jo hiukan sitä ennen, etttä heillä on lupa elää elämäänsä kuten haluavat. Ja osaisivat kunnioittaa toisia, sillä muita polkemalla hankittu "hyvä elämä" ei tokikaan ole mistään kotoisin.

ap

Halun toteutat niin että et ole läsnä, et vastaa mihinkään tarpeeseen. Et hoivaa tai huolehdi. Kerrot että vihaat lapsiasi

Nyt kyllä Kivikissaäitikin jää hopealle.

Minä olen samanlainen. En minäkään tiennyt sitä ennen lapsia. Nyt lapseni ovat jo teinejä, ja elämä hymyilee jälleen, kun he haluavat hautautua huoneisiinsa.

Minulla oli normaali koti, ei siis johdu äidistä, vaan omasta luonteesta.

Ap:n emotionaalisessa kehityksessä ei ole mitään vikaa. Hän on vain liian analyyttinen av:lle.

Ap, itseanalyysisi on hyvää. Tiedostamisen taso on se, mikä ratkaisee. Se ei ole tärkeää, että sopii muottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, oletko sinä palstan äitijankkaaja, mutta vastaan silti. Itse koen perhe-elämän välillä samalla tavalla kuin sinä, enkä usko sen johtuvan äiti- tai isäsuhteesta. Toiset ihmiset vaan kaipaavat enemmän yksinoloa. Perhe-elämä on myös usein hyvin raskasta ja toiset ihmiset ottavan sen raskaammin kuin toiset. Saatko välillä vapaapäiviä/öitä? Ne auttavat kummasti ainakin minua.

Mulla on kyse syvemmistä vajeista (kyvyssä elää niin kuin itse hyväksi näkee) kuin vapaapäivä silloin tällöin.

ap

Se että moni ihminen kaipaa yksinoloa on luonnollista eikä johdu mitenkään äitisuhteesta. Lapsiperheillä on myös monesti rankkaa. Jos koet, että sinulla on vakavampia ongelmia, niin hae hyvä ihminen apua.

Saitko äidiltäsi halauksia, iltasadun, puhtaat vaatteet, lempiruokaasi? Edes joskus, silloin tällöin? Onko sinusta pidetty huolta kun olit lapsi?

Mäkin luulin tarvitsevani paljon omaa tilaa. Olin huojentunut kun lapset katsoivat pitkään hiljaa telkkaria ja ärsyyntynyt kun he halusivat taas leikkiä kanssani. Olo tuntui huonolta äidiltä. Mutta kuinka ollakaan kun lapset menivät ekaa kertaa yökylään niin itkin yöllä ja aamulla ikävääni :) Oli ihanaa saada lapset takaisin. Joskus täysi burnout tekee vaan temput tunteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, oletko sinä palstan äitijankkaaja, mutta vastaan silti. Itse koen perhe-elämän välillä samalla tavalla kuin sinä, enkä usko sen johtuvan äiti- tai isäsuhteesta. Toiset ihmiset vaan kaipaavat enemmän yksinoloa. Perhe-elämä on myös usein hyvin raskasta ja toiset ihmiset ottavan sen raskaammin kuin toiset. Saatko välillä vapaapäiviä/öitä? Ne auttavat kummasti ainakin minua.

Mulla on kyse syvemmistä vajeista (kyvyssä elää niin kuin itse hyväksi näkee) kuin vapaapäivä silloin tällöin.

ap

Se että moni ihminen kaipaa yksinoloa on luonnollista eikä johdu mitenkään äitisuhteesta. Lapsiperheillä on myös monesti rankkaa. Jos koet, että sinulla on vakavampia ongelmia, niin hae hyvä ihminen apua.

Mutta se johtuu äitisuhteesta, että minun on vaikea hyväksyä mitään tällaisia asioita, jotka eivät ole parannus äitiyteeni vaan heikennys. Äiti haukkui kaikesta, missä en ollut sellainen kuin hänestä kuului olla eikä muita tapoja saada hyväksyntää ollut, kuin olla sellainen kuin äiti piti. En sitten saanut yhtään hyväksyntää, koska jostain syystä en ollut sellainen kuin äiti piti. Tai ehkä koin itse, ettei mun tarvinnut olla. Mutta sitten koen, että perheen takia kuitenkin pitääkin olla muunlainen.

Toiseksi olin ennen aina sellainen aika järjestelmällinen kun asuin yksin. Mutta nyt se kaikki on tipotiessään. Jos pitää tehdä jokin kodinhoitoon liittyvä asia kuten vaikkapa tilata likakaivon tyhjennys niin en saa soitettua sille miehelle, että tulee tekemään sen. En ymmärrä miksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Saitko äidiltäsi halauksia, iltasadun, puhtaat vaatteet, lempiruokaasi? Edes joskus, silloin tällöin? Onko sinusta pidetty huolta kun olit lapsi?

Tää on just tää, koen, ettei ole pidetty huolta minusta vaan jostain kuoresta, joka en ole, joka ei ollut läsnä ja jonka alla minä en saanut yhtään mitään. Minusta ei välitetty. Minusta ei pidtty huolta, vaan kuori sai vaatteet ja ruokaa ja käytösohjeita ja moitteetkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mäkin luulin tarvitsevani paljon omaa tilaa. Olin huojentunut kun lapset katsoivat pitkään hiljaa telkkaria ja ärsyyntynyt kun he halusivat taas leikkiä kanssani. Olo tuntui huonolta äidiltä. Mutta kuinka ollakaan kun lapset menivät ekaa kertaa yökylään niin itkin yöllä ja aamulla ikävääni :) Oli ihanaa saada lapset takaisin. Joskus täysi burnout tekee vaan temput tunteille.

Lapset on olleet miehen kanssa reissussa 3-4 yötä, eikä mulla oo ollut yhtään sellainen olo, että voi kun ne ois kotona jo.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saitko äidiltäsi halauksia, iltasadun, puhtaat vaatteet, lempiruokaasi? Edes joskus, silloin tällöin? Onko sinusta pidetty huolta kun olit lapsi?

Tää on just tää, koen, ettei ole pidetty huolta minusta vaan jostain kuoresta, joka en ole, joka ei ollut läsnä ja jonka alla minä en saanut yhtään mitään. Minusta ei välitetty. Minusta ei pidtty huolta, vaan kuori sai vaatteet ja ruokaa ja käytösohjeita ja moitteetkin.

ap

Äiti piti hyvin huolta

Sinun lastesi äiti ei tee mitään

Paitsi palstailee

Ihmisillä on aika paljon elämässä asioita mitkä nyt ei aina satasella nappaa.Pitääkö aina ja jatkuvasti tehdä jotain syväluotausta elämästä??Eikö voisi vain olla?

Taas tälläinen hankalan oloinen diiva.Kiva sun lapsille.

Ehkä se sit on sun äitin syy,nyt sulla on oikeus olla kotona oikein masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saitko äidiltäsi halauksia, iltasadun, puhtaat vaatteet, lempiruokaasi? Edes joskus, silloin tällöin? Onko sinusta pidetty huolta kun olit lapsi?

Tää on just tää, koen, ettei ole pidetty huolta minusta vaan jostain kuoresta, joka en ole, joka ei ollut läsnä ja jonka alla minä en saanut yhtään mitään. Minusta ei välitetty. Minusta ei pidtty huolta, vaan kuori sai vaatteet ja ruokaa ja käytösohjeita ja moitteetkin.

ap

Äiti piti hyvin huolta

Sinun lastesi äiti ei tee mitään

Paitsi palstailee

Kommentointityylisi herättää aika sellaisen tyhjän fiiliksen. Ettet vain sinäkin halua kommunikoida tyhjien kuorien kanssa kiinnostumatta sisällöstä laisinkaan? Ja vielä itse määritellä kuoren kanssa mitä näet, todellisuudesta piittamatta, kun et välitä tutustua sisältöön?

ap

Tämä ketju on av:n eliittiä - niin tukea antava, niin kannustava, niin auttava. Toinen purkaa sisintään, ja te vain haukutte. Häpeäisitte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin luulin tarvitsevani paljon omaa tilaa. Olin huojentunut kun lapset katsoivat pitkään hiljaa telkkaria ja ärsyyntynyt kun he halusivat taas leikkiä kanssani. Olo tuntui huonolta äidiltä. Mutta kuinka ollakaan kun lapset menivät ekaa kertaa yökylään niin itkin yöllä ja aamulla ikävääni :) Oli ihanaa saada lapset takaisin. Joskus täysi burnout tekee vaan temput tunteille.

Lapset on olleet miehen kanssa reissussa 3-4 yötä, eikä mulla oo ollut yhtään sellainen olo, että voi kun ne ois kotona jo.

ap

Oi kun kiva,kylmä äiti joka ei rakasta lapsiaan.

Vauva palstailun sijaan lääkäriin ja jatkoja jotenkin muuten.

Voi vittu!!Jos nyt analysoisit vähemmän ja eläisit enemmän???

Saatanan taiteilija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin luulin tarvitsevani paljon omaa tilaa. Olin huojentunut kun lapset katsoivat pitkään hiljaa telkkaria ja ärsyyntynyt kun he halusivat taas leikkiä kanssani. Olo tuntui huonolta äidiltä. Mutta kuinka ollakaan kun lapset menivät ekaa kertaa yökylään niin itkin yöllä ja aamulla ikävääni :) Oli ihanaa saada lapset takaisin. Joskus täysi burnout tekee vaan temput tunteille.

Lapset on olleet miehen kanssa reissussa 3-4 yötä, eikä mulla oo ollut yhtään sellainen olo, että voi kun ne ois kotona jo.

ap

Oi kun kiva,kylmä äiti joka ei rakasta lapsiaan.

Vauva palstailun sijaan lääkäriin ja jatkoja jotenkin muuten.

Tuo että tuossa ajassa kaipaisi omista syistään lapsia kotiin kun heillä on hauskaa lomaa miehen seurassa ei ole minulle määritelmä rakkaudelle lapseen.

ap