Lue keskustelun säännöt.
Mä en osaa elää perheessä ja olen perheenäiti
25.09.2016 |
Siis en vain osaa. Ärsyynnyn muista ja haluan omaa tilaa ja aikaa etti tarvitse pitää huolta muista. Vaikken tekisi kotona mitään minusta tuntuu koko ajan sille, että en voi olla jotenkin vain oma itseni. Johtuuko ehkä siitä, että välit äitiini olivat huonot ja etäiset ja meillä ei ollut tavallaan perhettä, vaan tunsin "asuvani äidilläni"?
Kommentit (73)
Olet kuin minä.
Paitsi että et. Koska minä olen ymmärtänyt olla ryhtymättä siihen mihin koko sieluni syvyyksistä kumpuaa vastenmielisyys. Nyt vaan elät virheesi kanssa.
Ainahan voit paeta Kanadaan ja jättää lapset isälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla omaa aikaa tai käytkö töissä?
hanska kirjoitti:
Miksi sitten olet hankkinut lapsia? Olen samanlainen, ja koko ajan minulle on ollut selvää, että on kaikkien kannalta parempi, jos skippaan lisääntymisen.
Se selvisi minulle vasta hankittuani lapsia. Jotenkin en tuntenut sitä puolta itsessäni. Äitini aina sanoi, ettei asiat niin ole, mille minusta tuntui, eli en oppinut itsestäni kovinkaan hyvin, vaikka luulinkin oppineeni.
ap
Elämään kuuluu myös tyytymättömyys. Aikuisuutta on silti se, että pystyy ottamaan aikuisen vastuun itselleen vaikka elämä ei olisikaan niin ruusuilla tanssimista.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Miksi sitten olet hankkinut lapsia? Olen samanlainen, ja koko ajan minulle on ollut selvää, että on kaikkien kannalta parempi, jos skippaan lisääntymisen.
Se selvisi minulle vasta hankittuani lapsia. Jotenkin en tuntenut sitä puolta itsessäni. Äitini aina sanoi, ettei asiat niin ole, mille minusta tuntui, eli en oppinut itsestäni kovinkaan hyvin, vaikka luulinkin oppineeni.
ap
En kyllä käsitä, miten joku voi tehdä päätöksen lasten hankkimisesta noin surkealla itsetuntemuksella ja noin vähäisen itsetutkiskelun jälkeen, mutta monenlaisia hiihtäjiä mahtuu näköjään laduille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämään kuuluu myös tyytymättömyys. Aikuisuutta on silti se, että pystyy ottamaan aikuisen vastuun itselleen vaikka elämä ei olisikaan niin ruusuilla tanssimista.
Ei ole kyse tyytymättömyydestä, vaan siitä, että ei kykene johonkin tai ei ole siinä sellainen (niin hyvä) kuin haluaisi. Jos kyse olisikin vain mun tyytymättömyydestä, niin miksi mä nyt sitä murehtisin? Olen ennemminkin vain ymmälläni tilanteesta, että miten näin voikin olla, kummallista.
ap
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Miksi sitten olet hankkinut lapsia? Olen samanlainen, ja koko ajan minulle on ollut selvää, että on kaikkien kannalta parempi, jos skippaan lisääntymisen.
Se selvisi minulle vasta hankittuani lapsia. Jotenkin en tuntenut sitä puolta itsessäni. Äitini aina sanoi, ettei asiat niin ole, mille minusta tuntui, eli en oppinut itsestäni kovinkaan hyvin, vaikka luulinkin oppineeni.
apEn kyllä käsitä, miten joku voi tehdä päätöksen lasten hankkimisesta noin surkealla itsetuntemuksella ja noin vähäisen itsetutkiskelun jälkeen, mutta monenlaisia hiihtäjiä mahtuu näköjään laduille.
Kyllä se, jos vanhempi mitätöi lapsen kertomaa siitä, mitä tuntee, vähättelee niitä ja uskoo niiden olevan jotain aivan muuta kuin lapsi itse kertoo niiden itselleen olevan siinä on aika vaikea kasvaa omiin tuntemuksiin luottaen, vaan alkaa ajatella, että kyllä mä kykenen mihin vaan, vaikken tiedäkään, että miten.
Ja siis kun ei tarvinnut ajatella ryhtyvänsä yksin lapsia kasvattamaan, niin se vaikutti asiaan aika suurestikin myös.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on persoonallisuushäiriö. Siitä se johtuu äitihullu
Ja jos itsetuntemuksesta puhutaan, niin ennemminkin sanoisin, etten "tuntenut lapsia". En osannut tietää, miten paljon emotionaalista tukea lapsi tarvitsee, lähinnä siksi varmaankin en, että äiti on titenkin opettanut minua, ettei minun ilmaisemani emotionaalisen tuen tarve mitenkään totta ole. Etten mä mitään siitä oikeasti tarvitse, luulen vain niin. Niin sitten mä pystyin luulemaan, että lasten kanssa pääsee oikeasti aika vähällä. Vasta todellisuus on näyttänyt mulle, ettei se niin ole.
Mutta ei se mitään, kaipa sitä voi oppia. Mutta helpoksi en asiaa sano. Todellakaan. Emotionaalisen tuen antamista, lun itselle sitä ei ole lapsuudessa riittänyt. Mutta olen taistelija.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä monivammainen ämmä tekisit perheellesi palveluksen kun vaan lähtisit kävelemään ja eläisit yksin jossain missä et pilaisi lapsiasi.
Sinä et osaisi elää yksinkään. Et tulle kenenkään kanssa toimeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä monivammainen ämmä tekisit perheellesi palveluksen kun vaan lähtisit kävelemään ja eläisit yksin jossain missä et pilaisi lapsiasi.
: D Mitenköhän sun emotionaalisen tuen tarve?
ap
No lapsien tehneet on tutkitusti onnettomia.Onhan se raskasta.Oletko varma,että et ole esim.masentunut?Moni mies häipyy ja jättää naisen selviämään lasten kanssa.Sulla on sekin mahdollisuus jos todella haluat,vaikka asia on aika tabu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä et osaisi elää yksinkään. Et tulle kenenkään kanssa toimeen
Yksinolostakin voisin nauttia, jos voisin kokea sen voimavarana, niin, ettei se ole rangaistus.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä et osaisi elää yksinkään. Et tulle kenenkään kanssa toimeen
Yksinolostakin voisin nauttia, jos voisin kokea sen voimavarana, niin, ettei se ole rangaistus.
ap
Mutta et voi. Joku on aina hampaissa. "Loukkauksia" päivittäin. Ihan samalla tavalla vuodattaisit kaiket päivät äitiä, isää, setää, isän vaimoa. Perhekin saisi osansa kun ovat väärin sinua katsoneet
Se hyvä puoli tässä olisi ettet pilaisi lastesi ha miehen elämää
Vierailija kirjoitti:
No lapsien tehneet on tutkitusti onnettomia.Onhan se raskasta.Oletko varma,että et ole esim.masentunut?Moni mies häipyy ja jättää naisen selviämään lasten kanssa.Sulla on sekin mahdollisuus jos todella haluat,vaikka asia on aika tabu.
Niin, tää "lapsia saaneiden onnettomuus" on mielenkiintoinen asia. Miten sitä oikeasti voidaan tutkia, koska elämä kohoaa helposti jossain mittaristossa useita pykäliä ylöspäin kun saa lapsia. Mutta sitten taas lasten kanssa eläminen on hirveän raskasta monille. Kuitenkin se jonkin osan itsessä ylöspäin kohoaminen jäisi saavuttamatta, jos niitä lapsia ei ollenkaan olisi. Eli olinko mä ja miten paljon tyytyväisempi ennen lapsia tai jos olisin jäänyt kokonaan vaille lapsia? Sitä on minusta tosi vaikeaa sanoa. Joku osa itsetuntoa siinä kuitenkin kohoaa, kun saa lapsia, ainakin minulla, koska se oli pitkään vähän epäselvää, että kykenenkö siihen ikinä. Siis saamaan lapsia kykenee kuka vaan, mutta kasvattamaan heistä onnellisia, on se vaikeampi osio.
ap
No, tilannehan nyt on se että sinulla on perhe ja lapsia. Sinä voit yrittää opetella paremmaksi äidiksi, ihan lapsiesikin takia. Esimerkiksi terapian avulla, käymällä läpi omia lapsuutesi kokemuksia ja lukkoja, ja saamalla apua ja neuvoa noihin tuntemuksiisi. Kaikki äidit eivät ole samanlaisia, sinun täytyy löytää tavat olla paras mahdollinen sellainen mitä nyt pystyt. Haluat varmasti lapsillesi paremman käsityksen perheestä kuin itse olet saanut.
Vierailija kirjoitti:
No, tilannehan nyt on se että sinulla on perhe ja lapsia. Sinä voit yrittää opetella paremmaksi äidiksi, ihan lapsiesikin takia. Esimerkiksi terapian avulla, käymällä läpi omia lapsuutesi kokemuksia ja lukkoja, ja saamalla apua ja neuvoa noihin tuntemuksiisi. Kaikki äidit eivät ole samanlaisia, sinun täytyy löytää tavat olla paras mahdollinen sellainen mitä nyt pystyt. Haluat varmasti lapsillesi paremman käsityksen perheestä kuin itse olet saanut.
Haluan heille paremman itsetunnon, paremmin kyvyn ajatella itseään, pitää omia puoliaan. Hylätä heitä väärin kohtelevat henkilöt ja niin edelleen. Ehkä niistä eväistä syntyy parempi käsitys perheestä tai sitten ei. Kunhan osaisivat ajatella aikuisina tai jo hiukan sitä ennen, etttä heillä on lupa elää elämäänsä kuten haluavat. Ja osaisivat kunnioittaa toisia, sillä muita polkemalla hankittu "hyvä elämä" ei tokikaan ole mistään kotoisin.
ap
En tiedä, oletko sinä palstan äitijankkaaja, mutta vastaan silti. Itse koen perhe-elämän välillä samalla tavalla kuin sinä, enkä usko sen johtuvan äiti- tai isäsuhteesta. Toiset ihmiset vaan kaipaavat enemmän yksinoloa. Perhe-elämä on myös usein hyvin raskasta ja toiset ihmiset ottavan sen raskaammin kuin toiset. Saatko välillä vapaapäiviä/öitä? Ne auttavat kummasti ainakin minua.
Miksi sitten olet hankkinut lapsia? Olen samanlainen, ja koko ajan minulle on ollut selvää, että on kaikkien kannalta parempi, jos skippaan lisääntymisen.