ovatko vanhempasi painostaneet sinua ammattiin johon et tahdo?

Joo. Äiti halusi minusta kampaajan. Tai oikeastaan oli ihan sama mitä teki, kunhan teki ja tähtäsi "oikeisiin töihin". Noh, yliopistolla fuksivuosi menossa. Vähän myöhässä, joo, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan? :) "Oikeita töitä" en tule tekemään, minusta ei siihen ole. Ja nykyään olen oppinut hyväksymään että se on ihan ok; on muitakin töitä!

Juu. Äitini vihjailee edelleen, että minun pitäisi opiskella lastentarhanopettajaksi. Minulla ei ole pienintäkään kiinnostusta kyseiseen ammattiin. Kyllä se hokeminen alkaa jo ärsyttää, kun sitä on kuunnellut monta vuotta. Mutta toisaalta ihan sama, koska hänen mielipiteensä eivät vaikuta minun päätöksiini.

Juu, minua yritettiin tunkea hoitoalalle. Äiti tilasi jopa hakupaperit sairaanhoitokoulusta. Sanoin, että voit täyttää ja pyrkiä itse, minä en, sillä minulla ei ollut silloin eikä ole nytkään vuosikymmenien jälkeen hoitoviettiä.

juu, jonkun äijän vaimoksi ja lasten synnyttäjäksi (aka kotiäiti). sain lopulta tarpeeksi vinkunasta ja sanoin suoraan ettei vois vittuakaan kiinnostaa. ei ihme että yrittivät vuosia torpata koulunkäyntini.

Ei minua ole painostettu, mutta kun yläasteella ja lukiossa oli TET-jaksoja, äiti ehdotti aina vanhainkotia, terveyskeskusta ym, "koska sinusta kuitenkin tulee joku hoitaja", koska siskotkin on hoitoalalla. Eipä ole koskaan hoitoala kiinnostanut, ja olen opiskellut matematiikkaa yliopistossa.

vanhempiani ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mille alalle hakeudun. Koskaan eivät mitään siihen asiaan sanoneet. eivät siis olleet tunkemassa minnekään mutta eivät myöskään mitenkään auttaneet.

Päinvastoin. Vanhempia ei kiinnostanut mun opiskelut pätkääkään =(

Isä halusi mut lääkikseen, pääsin myös sisään mutta keskeytin opinnot alkuvaiheessa, tuli tunne että ei ole mun juttu. Mutta nyt vanhempana ajatellen ei ehkä sittenkään olisi välttämättä ollut huono valinta......  Opiskelin kyllä toisen akateemisen tutkinnon.

Äiti halus mut kylmäköks tai kätilöks. No jonkunverran ohjas omia valintoja nuo toiveet, koska musta tuli suurtalouskokki ja lähihoitaja. Vittuilkaa vaan;työttömänä on tarttenu olla vain yhden päivän ja nykyjään olen yötyössä, niin tulotkin on mukavat ja vapaata on joka toinen viikko. Äitiäni kunnioitan erittäin paljon, on vahva nainen ja kova tekemään töitä...silti aina ollut meille lapsille aikaa(meitä on neljä) joten tottakai haluan olla samanlainen ja nuo alavalinnatkin tuntuu omilta.

Ei tietenkään. Minä ja mun sisarukset ollaan saatu opiskella ihan mitä halutaan. Äitini on ollut hiukan katkera kun nuorena teki väärän valinnan työpaikan suhteen kun vanhempi siskonsa sanoi että älä mene sinne kun toisessa paikassa on parempi palkka, se toinen paikka olisi ollut äidilleni unelmatyö ja elämä olisi voinut mennä toiseen suuntaan, tosin en tiedä olisiko minua ja lapsiani sitten olemassa.

En ymmärrä mitä hyötyä olisi ketään painostaa mihinkään mihin toinen ei halua mennä, ei missään työssä tai edes opiskelussa menesty jos ei ole motivaatiota.