Kuopion sairalassa annosteltiin lääke väärin. Vauvalle vaikea aivovaurio.

Ilmeisesti palstahoitsujen mielestä ihan normaalia jos potilaalle annetaan liikaa lääkkeitä, liian usein tai jos annetaan väärät lääkkeet, sen vuoksi alapeukut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus lääkkeenantoa ei muisteta merkitä papereihin ja potilaalle annetaan tupla-annos, joskus taas ei hetuja ole tarkistettu vaan anettu toisen henkilön lääkkeet. Vanhus kuoli saatuaan väärän henkilön lääkkeet mutta tapauksesta ei koitunut seurauksia koska lääkärin mukaan vanhus olisi kuollut muutaman viikon kuluessa muutenkin.

Kyllä huomaa, ettei tälläkään ihmisellä ole minkäänlaista terveydenhuollon koulutusta.

Listalääkkeiden antoa ei todellakaan merkata yhtään mihinkään -tarvittavat ja kertamääräykset kyllä.

On suoranainen ihme, että näillä resursseilla lääkepoikkeamia ei tapahdu enempää. Niitä tapahtuu hyvin vähän siihen nähden, missä kiireessä hoitohenkilökunta työskentelee. Tälläkään palstalla ei oikein tunnuta ymmärtävän, että sairaanhoitajat toteuttavat sairaaloissa erittäin vaativaa lääkehoitoa, jossa yksikin virhe on kohtalokas. 

Minulla onkin kokemusta potilaan näkökulmasta. En tiedä mihin olisi pitänyt merkata tai mihin oli jäänyt merkkaamatta mutta sain saman lääkkeen kahdesti ja kun kerroin että olen jo lääkkeen saanut niin hoitaja katsoi jostakin että ei sitä tiedoissani näy (edellinen hoitaja unohti merkitä). Uskoi ennemmin hoitajaa kuin potilasta. Sanoi että ei se haittaa jos kyseistä lääkettä tuleekin suurempi annostus, siitä ei aiheudu vaaraa ja antoi uudelleen jo annetun lääkkeen. Mielestäni kuitenkin vakava virhe, koska joillakin lääkkeillä yliannostus voi olla kohtalokas.

Niin, kuvitteletko, että tuollaista ei voi käydä? Sitä käy nähdäkseni erittäin harvoin (ihmeellisen vähän) siihen nähden, missä kiireessä hoitajat työskentelevät. Kun ne hoitajat eivät voi keskittyä vain siihen lääkehoitoon, vaan siellä on tuhat ja miljoona muutakin asiaa tekemättä. Olisipa ihanaa, jos voisi vain jakaa lääkkeitä ja viedä niitä potilaille. Ei ihan mene noin.

Minkä takia heti automaattisesti ajatellaan että virhe on hoitajasta johtuva? Sytostaattien kanssa voi moka tulla apteekin päässä, lääkäriltä jne.

Vierailija kirjoitti:

Milloinkahan te tajuatte, että hirveintä elämässä on joutua ns. terveydenhuollon käsiin? Se on silkkaa sattumaa, jos sieltä hengissä selviää ja jos paranee, se tapahtuu lähinnä "hoidosta" huolimatta. Lääkekuolemia ja hoitovirheitä on hirveät määrät. Kyllä pysyttelen kaukana lääkäreistä, lääkkeistä, sairaaloista ja koko tuosta bisneksestä, niin kauan kuin voin. Se pieni hyvä mikä siellä osataan, peittyy siihen pahaan.

Oletko koskaan ajatellut miten paljon ihmisiä hoidetaan terveeksi eikä niistä jokasesta laadita Iltalehden otsikkoa?

Nykyihminen on niin vieraantunut kaikesta (etenkin lasten kohdalla ) . Ihmisiä vaan kuolee ja vammautuu vaikka mitä tehtäisi. Eihän sitä.kellekään toivo, mutta montako on selvinnyt hengissä elämästä?

Niin, voihan tuo hyvin olla lääkärinkin moka. Minä esim. sain nelinkertaisen annoksen cytotecciä synnytyksessä koska lääkäri oli kirjannut määrän epätarkasti. Oli muuten aika helvetillinen synnytys.

Aina valitetaan että hoitajat ovat liian pitkiä aikoja kansliassa ja koneella, että pitäisi olla vain potilaiden vieressä koko ajan.

Mutta siellä kansliassa ja lääkehuoneessa hoitajat juuri tekevät sitä työtä että itsellä on potilaasta oikeat tiedot, tieto annetuista lääkkeistä siirtyy eteenpäin, potilaan lääkkeet on jaettu ja laskettu oikein, potilaan tiedot on kirjattu oikein, varmistettu ja satoja muita asioita.

Tätä eivät hoitajien koneella istumisesta valittavat kitisijät tajua, niin kuin eivät mitään muutakaan hoitajien työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus lääkkeenantoa ei muisteta merkitä papereihin ja potilaalle annetaan tupla-annos, joskus taas ei hetuja ole tarkistettu vaan anettu toisen henkilön lääkkeet. Vanhus kuoli saatuaan väärän henkilön lääkkeet mutta tapauksesta ei koitunut seurauksia koska lääkärin mukaan vanhus olisi kuollut muutaman viikon kuluessa muutenkin.

Kyllä huomaa, ettei tälläkään ihmisellä ole minkäänlaista terveydenhuollon koulutusta.

Listalääkkeiden antoa ei todellakaan merkata yhtään mihinkään -tarvittavat ja kertamääräykset kyllä.

On suoranainen ihme, että näillä resursseilla lääkepoikkeamia ei tapahdu enempää. Niitä tapahtuu hyvin vähän siihen nähden, missä kiireessä hoitohenkilökunta työskentelee. Tälläkään palstalla ei oikein tunnuta ymmärtävän, että sairaanhoitajat toteuttavat sairaaloissa erittäin vaativaa lääkehoitoa, jossa yksikin virhe on kohtalokas. 

tekosyitä

Inhimillinen virhe on esim. se, että verikokeen otossa pistää vahingossa neulan suonen läpi. Tämä juttu taas... on vaan jotain niin kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Aina valitetaan että hoitajat ovat liian pitkiä aikoja kansliassa ja koneella, että pitäisi olla vain potilaiden vieressä koko ajan.

Mutta siellä kansliassa ja lääkehuoneessa hoitajat juuri tekevät sitä työtä että itsellä on potilaasta oikeat tiedot, tieto annetuista lääkkeistä siirtyy eteenpäin, potilaan lääkkeet on jaettu ja laskettu oikein, potilaan tiedot on kirjattu oikein, varmistettu ja satoja muita asioita.

Tätä eivät hoitajien koneella istumisesta valittavat kitisijät tajua, niin kuin eivät mitään muutakaan hoitajien työstä.

Kyllä siellä kansliassa juoruillaankin. Odotimme 15 minuuttia keskustellaksemme omaisemme hoidosta mutta hoitsujen risteilysuunnitelmat olivat tärkeämpiä ja lähdimme tuon 15 minuutin jälkeen kun hoitsuilla oli liian kiire keskustella kanssamme.

Te jotka olette sitä mieltä ettei "yhdestä" virheestä tulisi laittaa pois viralta.

Kertokaa se noille vanhemmille, jotka joutuvat loppuelämänsä katsomaan lasta, joka on pää kannatettuna toimimattomilla käsillä, jatkuvia kohtauksia saaden loppuelämänsä, todennäköisesti niin ettei tajua yhtään mistään mitään. Lapsi tarvitsee hoitoa 24/7 ja nykypäivänä on lähes mahdotonta saada kotiin hoitajaa. Korkein omaishoidon tuki, jota vanhempi pois töistä jäätyään voi saada on n. 800e/kk.

Noh, joku voisi ajatella että lapsen voi laittaa laitokseen. Loppuelämä (jopa 80 vuotta) neljän seinän sisässä maksimissaan 10neliön huoneessa. Virikkeitä on maksimissaan tunti päivässä, harvoin edes sitäkään.

Niin, yksi pieni hoitovirhe, ei siitä pidä joutua vastuuseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan laskuvirheet tehnyt amis? Välillä näkee kysymyksiä ihan ala-astetasosista laskuista ja kysyjät kuitenkin ovat toisen asteen hoitajaopiskelijoita

Lääkelaskut eivät ole aina helppoja. Usein lääkärikään ei kysyttäessä uskalla laskea niitä itse, vaan varmistaa ylilääkäriltä esim. pitoisuuden. Ne vaativat harjaantumista, ja ammattitaitoa. Lastenosastolla määrät ovat vielä niin pieniä, että suhteellista annosta on vaikea hahmottaa.

Antaisitko esimerkin vaikeasta lääkelaskusta. Ainakin hoitajakoulun lääkelaskut ovat hyvin helppoja. Sairaalafyysikoilla on toki vaikeampia laskuja, mutta eiköhän nekin mene lukion pitkän oppimäärän avulla. Ainakin siltä osin mitä itse niihin olen törmännyt

Sairaalafyysikoilla? Kaiken lääkehoidon toteuttaa sairaaloissa sairaanhoitaja. 

Joissain sairaaloissa on nykyään osastofarmaseutteja, joiden tehtävänä on huolehtia lääkeiden jakamisesta ja laskuista ym. Muutenkin olisi parasta, jos osastoilla olisi vain yksi henkilö, joka vastaisi lääkeistä, oli se sitten farmaseutti tai hoitaja. Näin ei pääsisi tulemaan niin paljon sekaannuksia, kun ei tarvitsisi kysellä viideltä hoitajalta onko potilas x saanut lääkkeensä vai ei, kun sitä ei ole merkitty listaan. Farmaseutit myös tuntee lääkkeet paremmin kuin hoitajat, joten he pystyisivät heti huomaamaan, jos annos olisi epätavallisen suuri tai antoväli liian pieni tai vaikka jos lääkkeillä on vakavia yhteisvaikutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Yliannostus aiheutti laajat aivovauriot. Nyt yli puolitoistavuotias poika on sokea ja kärsii muun muassa epilepsiakohtauksista. Hän ei pysty kannattelemaan päätään eikä tarttumaan käsillään."

Mitä järkeä on tuollaisessa elämässä, kokonaan toisten auteltavana. Ei tule tuosta paranemaan ja lisäksi sokea. Armollisempaa olisi antaa nukkua ikiuneen. Armollista lapselle ja vanhemmilleen.

realisti

Suomessa eutanasia on edelleen laiton.

Tähän pitäisi saada muutos pikimmiten.

Jätetäänhän vanhuksetkin loppumetreillä hoitamatta, ei nesteitä eikä ruokaa niin kuolevat nopsempaan. Sama voisi tehdä tietyissä tilanteissa muillekin. Miksi vanhusten kuolemaa saa jouduttaa?

Olen periaatteessa sitä mieltä että jokaisella on oikeus päättää elämästään ja eutanasian tulisi olla laillinen mutta pelkään että Suomessa siitä tulisi helppo tapa hankkiutua eroon vanhuksista ja muista "tuottamattomista" potilaista säästösyistä. Mummolta vain rasti ruutuun ilman että ymmärtää mistä on kyse ja sitten vain eroon tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Yliannostus aiheutti laajat aivovauriot. Nyt yli puolitoistavuotias poika on sokea ja kärsii muun muassa epilepsiakohtauksista. Hän ei pysty kannattelemaan päätään eikä tarttumaan käsillään."

Mitä järkeä on tuollaisessa elämässä, kokonaan toisten auteltavana. Ei tule tuosta paranemaan ja lisäksi sokea. Armollisempaa olisi antaa nukkua ikiuneen. Armollista lapselle ja vanhemmilleen.

realisti

Suomessa eutanasia on edelleen laiton.

Tähän pitäisi saada muutos pikimmiten.

Jätetäänhän vanhuksetkin loppumetreillä hoitamatta, ei nesteitä eikä ruokaa niin kuolevat nopsempaan. Sama voisi tehdä tietyissä tilanteissa muillekin. Miksi vanhusten kuolemaa saa jouduttaa?

Mistä me tiedämme, miten suuri elämänhalu tuolla lapsella on? Tämä olisi pahin mahdollinen uhka laillisessa eutanasiassa; terveet päättävät, haluaako vammautunut ihminen (lapsi!) elää vai ei. Hirvittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan laskuvirheet tehnyt amis? Välillä näkee kysymyksiä ihan ala-astetasosista laskuista ja kysyjät kuitenkin ovat toisen asteen hoitajaopiskelijoita

Lääkelaskut eivät ole aina helppoja. Usein lääkärikään ei kysyttäessä uskalla laskea niitä itse, vaan varmistaa ylilääkäriltä esim. pitoisuuden. Ne vaativat harjaantumista, ja ammattitaitoa. Lastenosastolla määrät ovat vielä niin pieniä, että suhteellista annosta on vaikea hahmottaa.

Antaisitko esimerkin vaikeasta lääkelaskusta. Ainakin hoitajakoulun lääkelaskut ovat hyvin helppoja. Sairaalafyysikoilla on toki vaikeampia laskuja, mutta eiköhän nekin mene lukion pitkän oppimäärän avulla. Ainakin siltä osin mitä itse niihin olen törmännyt

Sairaalafyysikoilla? Kaiken lääkehoidon toteuttaa sairaaloissa sairaanhoitaja. 

Joissain sairaaloissa on nykyään osastofarmaseutteja, joiden tehtävänä on huolehtia lääkeiden jakamisesta ja laskuista ym. Muutenkin olisi parasta, jos osastoilla olisi vain yksi henkilö, joka vastaisi lääkeistä, oli se sitten farmaseutti tai hoitaja. Näin ei pääsisi tulemaan niin paljon sekaannuksia, kun ei tarvitsisi kysellä viideltä hoitajalta onko potilas x saanut lääkkeensä vai ei, kun sitä ei ole merkitty listaan. Farmaseutit myös tuntee lääkkeet paremmin kuin hoitajat, joten he pystyisivät heti huomaamaan, jos annos olisi epätavallisen suuri tai antoväli liian pieni tai vaikka jos lääkkeillä on vakavia yhteisvaikutuksia.

Olisi tosi ihanaa, jos näin olisi, mutta osastofarmaseuteista on säästetty todella paljon viime vuosina. Heitä ei enää monessa paikassa ole - korkeintaan erikoissairaanhoidossa. Valtaosilla osastoista kaiken lääkehuollon- ja lääkehoidon toteuttavat sairaanhoitajat. Ja näinhän se on niilläkin osastoilla, joissa on farmaseutti - farmaseuttia on usein mahd. konsultoida ja voi jakaa kotiin lähtevien lääkkeet, mutta hoitajathan ne lääkkeet jakavat ja annostelevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkelaskut ovat näin insinöörinäkökulmasta helpohkoja, mutta niiden vaikeus on kai siinä, että tenttiä ei saa läpi jos tekee virheitä, ja hyvä niin. Ei munkaan alalla saa tehdä virheitä, mutta kun kaikki tehdään koneellisesti, sijoittamalla kaavoihin, virheistä tulee heti sellaisia, että ne huomaa. Itse en tee lujuuslaskentaa, eikä kukaan kuole jos teen virheen, mutta voi olla, että talotekniikka ei toimi oikein. 

Kuinkakohan paljon sinäkään olet oikeita lääkelaskuja tehnyt? Ne sairaalan lääkeslaskut kun eivät ole mitään kotilääkkeiden summaamista.

No ne mitä netistä löytää hakusanalla lääkelaskut ja mitä nyt täällä joku esimerkkinä latelee joskus. 

Jotain tämmöisiä:

http://laakelaskenta.hamk.fi/laakelaskenta/tentti.php

https://sites.google.com/site/laeaekehoidonperusteet/laeaekelaskuja

Tosin insinöörimatikkakin oli mielestäni helppoa. Ei se tuon vaikeampaa oikeastaan ole ja aika pitkälti lukion matikan kertausta. 

Mutta tilastomatematiikan kursseilla et jostain syystä oppinut mitään.

Voitte varautua yhä suurempiin ongelmiin tulevaisuudessa, nuorten laskutaidot heikkenevät vuosi vuodelta, työnteon ja yrittämisen kulttuuri oppilaiden keskuudessa on katoavaa kansanperinnettä.

T. Matematiikan opettaja

Paska tsägä lapsella, ei muuta.

Lapsen lääkeannos voi olla tuhannesosan siitä mitä aikuisen. Lasten lääkehoito on todella haastavaa ja tarkkaa. Lääkeannos voi vaihdella myös yksilöllisesti paljon esim iän tai muiden sairauksien mukaan. Lääkäri laskee sytostaattimäärän, ja apteekki laimentaa tuotteen. Hoitaja hoitaa lääkkeen antamisen. Välillä sytostaattilaimennosohjeet ovat paperilla, ja silloin voi vain toivoa lääkärin olevan sellainen, jonka käsialasta saa selvää.

Jos jokainen hoitohenkilökuntaan kuuluva saisi aina kenkää/linnaa hoitovirheestä, ei parin vuoden päästä olisi enää yhtään hoitajaa tai lääkäriä.

Äidille vissiinkin soitettiin kotiin vauvan "erikoisista" yllättävistä silmäoiresta ja karsastuksesta, kun tiputukset oli kesken!!! Ihme ja kumma että kukaan ei vielä silloinkaan huomannut tätä järkyttävää laskuvirhettä.

Jos minä tekisin tuollaisen virheen, tuskin pystyisin enää koskaan palaamaan töihin.