Kuopion sairalassa annosteltiin lääke väärin. Vauvalle vaikea aivovaurio.

Täällä palstallakin välillä pyydetään muita laskemaan lääkelaskuja. Toivottavasti ovat edes opiskelijoita, eivätkä palstaile sairaalan kaffihuoneesta.

Niin mitä sitten?

Lapsella oli syöpä, joten olisiko kuitenkaan normaaliin elämään ksokaan päässyt..??

Valitettava tapaus, mutta huomattavasti useammin näitä sattuisi jos eivät osaisi ollenkaan laskea.

Joskus lääkkeenantoa ei muisteta merkitä papereihin ja potilaalle annetaan tupla-annos, joskus taas ei hetuja ole tarkistettu vaan anettu toisen henkilön lääkkeet. Vanhus kuoli saatuaan väärän henkilön lääkkeet mutta tapauksesta ei koitunut seurauksia koska lääkärin mukaan vanhus olisi kuollut muutaman viikon kuluessa muutenkin.

Olikohan laskuvirheet tehnyt amis? Välillä näkee kysymyksiä ihan ala-astetasosista laskuista ja kysyjät kuitenkin ovat toisen asteen hoitajaopiskelijoita

Vierailija kirjoitti:

Joskus lääkkeenantoa ei muisteta merkitä papereihin ja potilaalle annetaan tupla-annos, joskus taas ei hetuja ole tarkistettu vaan anettu toisen henkilön lääkkeet. Vanhus kuoli saatuaan väärän henkilön lääkkeet mutta tapauksesta ei koitunut seurauksia koska lääkärin mukaan vanhus olisi kuollut muutaman viikon kuluessa muutenkin.

Kyllä huomaa, ettei tälläkään ihmisellä ole minkäänlaista terveydenhuollon koulutusta.

Listalääkkeiden antoa ei todellakaan merkata yhtään mihinkään -tarvittavat ja kertamääräykset kyllä.

On suoranainen ihme, että näillä resursseilla lääkepoikkeamia ei tapahdu enempää. Niitä tapahtuu hyvin vähän siihen nähden, missä kiireessä hoitohenkilökunta työskentelee. Tälläkään palstalla ei oikein tunnuta ymmärtävän, että sairaanhoitajat toteuttavat sairaaloissa erittäin vaativaa lääkehoitoa, jossa yksikin virhe on kohtalokas. 

Vierailija kirjoitti:

Olikohan laskuvirheet tehnyt amis? Välillä näkee kysymyksiä ihan ala-astetasosista laskuista ja kysyjät kuitenkin ovat toisen asteen hoitajaopiskelijoita

Lääkelaskut eivät ole aina helppoja. Usein lääkärikään ei kysyttäessä uskalla laskea niitä itse, vaan varmistaa ylilääkäriltä esim. pitoisuuden. Ne vaativat harjaantumista, ja ammattitaitoa. Lastenosastolla määrät ovat vielä niin pieniä, että suhteellista annosta on vaikea hahmottaa.

Lääkelaskut ovat näin insinöörinäkökulmasta helpohkoja, mutta niiden vaikeus on kai siinä, että tenttiä ei saa läpi jos tekee virheitä, ja hyvä niin. Ei munkaan alalla saa tehdä virheitä, mutta kun kaikki tehdään koneellisesti, sijoittamalla kaavoihin, virheistä tulee heti sellaisia, että ne huomaa. Itse en tee lujuuslaskentaa, eikä kukaan kuole jos teen virheen, mutta voi olla, että talotekniikka ei toimi oikein. 

Milloinkahan te tajuatte, että hirveintä elämässä on joutua ns. terveydenhuollon käsiin? Se on silkkaa sattumaa, jos sieltä hengissä selviää ja jos paranee, se tapahtuu lähinnä "hoidosta" huolimatta. Lääkekuolemia ja hoitovirheitä on hirveät määrät. Kyllä pysyttelen kaukana lääkäreistä, lääkkeistä, sairaaloista ja koko tuosta bisneksestä, niin kauan kuin voin. Se pieni hyvä mikä siellä osataan, peittyy siihen pahaan.

Vierailija kirjoitti:

Lääkelaskut ovat näin insinöörinäkökulmasta helpohkoja, mutta niiden vaikeus on kai siinä, että tenttiä ei saa läpi jos tekee virheitä, ja hyvä niin. Ei munkaan alalla saa tehdä virheitä, mutta kun kaikki tehdään koneellisesti, sijoittamalla kaavoihin, virheistä tulee heti sellaisia, että ne huomaa. Itse en tee lujuuslaskentaa, eikä kukaan kuole jos teen virheen, mutta voi olla, että talotekniikka ei toimi oikein. 

Eihän näissä virheellisissä lääkelaskennoissa ole kysymys siitä, että ne olisivat aina jotenkin äärettömän vaikeita (huom. ne ovat kyllä sitäkin!), vaan se, että YHTÄKÄÄN virhettä ei saa tulla. Sairaanhoitajat kuitenkin laskevat näitä kymmeniä päivässä (+jakavat satoja muita lääkkeitä, jotka on valmiiksi laskettu), kiireessä, ja siinä on aikamoinen vastuu, ettet 45 vuoden työurallasi yhtäkään virhettä tekisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan laskuvirheet tehnyt amis? Välillä näkee kysymyksiä ihan ala-astetasosista laskuista ja kysyjät kuitenkin ovat toisen asteen hoitajaopiskelijoita

Lääkelaskut eivät ole aina helppoja. Usein lääkärikään ei kysyttäessä uskalla laskea niitä itse, vaan varmistaa ylilääkäriltä esim. pitoisuuden. Ne vaativat harjaantumista, ja ammattitaitoa. Lastenosastolla määrät ovat vielä niin pieniä, että suhteellista annosta on vaikea hahmottaa.

Antaisitko esimerkin vaikeasta lääkelaskusta. Ainakin hoitajakoulun lääkelaskut ovat hyvin helppoja. Sairaalafyysikoilla on toki vaikeampia laskuja, mutta eiköhän nekin mene lukion pitkän oppimäärän avulla. Ainakin siltä osin mitä itse niihin olen törmännyt

Vierailija kirjoitti:

Lääkelaskut ovat näin insinöörinäkökulmasta helpohkoja, mutta niiden vaikeus on kai siinä, että tenttiä ei saa läpi jos tekee virheitä, ja hyvä niin. Ei munkaan alalla saa tehdä virheitä, mutta kun kaikki tehdään koneellisesti, sijoittamalla kaavoihin, virheistä tulee heti sellaisia, että ne huomaa. Itse en tee lujuuslaskentaa, eikä kukaan kuole jos teen virheen, mutta voi olla, että talotekniikka ei toimi oikein. 

Kuinkakohan paljon sinäkään olet oikeita lääkelaskuja tehnyt? Ne sairaalan lääkeslaskut kun eivät ole mitään kotilääkkeiden summaamista.

Miten voi neljänä päivänä antaa noin paljon ylimääräistä lääkettä? Eikö missään vaiheessa herännyt minkäänlaista epäilyä, että miksi lääkemäärä on noin suuri?

Mielestäni tapausta pitäisi jo tutkia rikoksena. Ei tuollaista virhettä pitäisi tapahtua. Toivottavasti lääkäri/hoitaja ei enää saa toimia virassa. Lapsiraukka :( Taitaa olla kuolemaakin pahempi kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Surullista toki. Jäin miettimään että jos puolivuotiaalla on syöpä tulisiko elämästä muutoinkaan laadukasta.

Jos tuli vihannes hänestä niin mietin edelleen, olisikohan armokuolema tässä tapauksessa paikallaan.

Järkyttävää että syöpä voi olla jo vauva-iässä.

Vauva-iän syövästä on edes mahdollisuus nykyhoitojen puitteissa toipua.

Vaikeasta aivovauriosta  ei.

Kuinka moni muuten teistä antaisi tuossa tilanteessa omalle lapselleen armokuoleman? Minä ainakin. En pystyisi laittaa lasta kärsimään koko ikäänsä tuossa tilassa. Ei tuo ole elämää.

Mun mielestä armokuolema vauvalle olisi tässä tilanteessa oikein.

Ja hoitohenkilökunnalle taposta syytteet.

Kahdeksankertainen annos toistuvasti? Miten kukaan ei ole ihmetellyt asiaa sairaalassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olikohan laskuvirheet tehnyt amis? Välillä näkee kysymyksiä ihan ala-astetasosista laskuista ja kysyjät kuitenkin ovat toisen asteen hoitajaopiskelijoita

Lääkelaskut eivät ole aina helppoja. Usein lääkärikään ei kysyttäessä uskalla laskea niitä itse, vaan varmistaa ylilääkäriltä esim. pitoisuuden. Ne vaativat harjaantumista, ja ammattitaitoa. Lastenosastolla määrät ovat vielä niin pieniä, että suhteellista annosta on vaikea hahmottaa.

Antaisitko esimerkin vaikeasta lääkelaskusta. Ainakin hoitajakoulun lääkelaskut ovat hyvin helppoja. Sairaalafyysikoilla on toki vaikeampia laskuja, mutta eiköhän nekin mene lukion pitkän oppimäärän avulla. Ainakin siltä osin mitä itse niihin olen törmännyt

No aika peruslasku on tällainen (ei edes kovin vaikea):

Kipupumpun tilavuus 20ml -> tästä 10% loratsempaamia, 30% morfiinia ja 60% jotain muuta aineita (usein niitä on esim. viisi). Lääkäri määrittänyt etukäteen sen, kuinka paljon tiettyä lääkeainetta voi kipupumpussa olla pitoisuudeltaan, esim. 1 bolus saa sisältää morfiinia 0,1mg. Sinulla on osastolla em. lääkkeitä eri pitoisuuksissa, esim. morfiinia pitoisuudessa 20mg/ml. Siitä sitten lasket ensinnäkin sen, kuinka paljon laitat morfiinia kun yksi bolus saa olla tietyn verran ja vrk-annos tietyn verran, mutta kipupumppukasetti pitää tulla täyteen 20ml. 

(En ole hoitaja, mutta tiedän, että heillä on tuollaisia, koska äidilläni olio kipupumppu ja olin vieressä kun laskivat)

"Yliannostus aiheutti laajat aivovauriot. Nyt yli puolitoistavuotias poika on sokea ja kärsii muun muassa epilepsiakohtauksista. Hän ei pysty kannattelemaan päätään eikä tarttumaan käsillään."

Mitä järkeä on tuollaisessa elämässä, kokonaan toisten auteltavana. Ei tule tuosta paranemaan ja lisäksi sokea. Armollisempaa olisi antaa nukkua ikiuneen. Armollista lapselle ja vanhemmilleen.

realisti

Keskisuomalaisessa luki että tuo oli viimeinen hoitokerta ja hoidot näyttivät tepsineen, toivoa todellakin oli parantua syövästä.