Lue keskustelun säännöt.
Onko mahdollista? (Huoltoriita-asiaa)
25.09.2016 |
Olin yhdessä muutaman kuukauden miehen kanssa ja raskauduin. Erosimme, kun olin toisella kuulla raskaana. Mies ei ole ollut liiemmin yhteydessä minuun raskausaikana ja lapsenkin synnyttyä noin joka toinen kuukausi. Lapsi on nyt vuoden ikäinen. Mies aikoo haastaa minut käräjäoikeuteen huolto- ja tapaamisasioissa. Haluaa kuulemma yhteishuoltajuuden. Välimme ovat erittäin tulehtuneet ja yhteistyö välillämme ei onnistu mitenkään päin. Mies haastaa joka asiasta riitaa eikä suostunut lastenvalvojalle sopimaan asioita. Mitkä mahdollisuudet on sillä, että meidät määrätään yhteishuoltoon?
Niin ja kun nyt kuitenkin joku tulee inisemään siitä, että riistää lapselta isän niin mainittakoon sen verran, että en ole estänyt enkä aio estää isää tapaamasta lasta. Tiedän vain sen, että yhteishuollon myötä syntyisi meille konfliktitilanteita, joista kärsisi ensisijaisesti lapsi.
Voiko käräjäoikeus katsoa, että mies joka ei ole osallistunut säännöllisesti lapsen elämään tai elänyt kanssamme päivääkään, voisi toimia yhteishuoltajuudesta kanssani?
Kommentit (27)
Onko lapsi tunnustettu virallisesti eli merkitty miehen henkikirjaan? Sillä ei välttämättä nyt ole suurempaa merkitystä, mutta joskus myöhemmin on, kun on kyse perinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä tapauksessa miehellä ei ole huoltajuutta ja erittäin todennäköisesti ei saakkaan.
Älä missään nimessä suostu vapaaehtoisesti yhteishuoltajuuteen. Eräs ystäväni väsyi lopulta ex-miehensä kiusantekoon, (turhiin) lasuihin ja huoltajuuskanteisiin ja suostui yhteishuoltajuuteen kun ajatteli että ehkä kiusanteko loppuu. Nyt melkein teini-ikäinen lapsi ei ole pääsemässä äitinsä kanssa ulkomaan lomareissulle kun mies ilman mitään hyvää syytä kieltäytyy allekirjoittamasta passihakemusta. Eikä siis tosiaan ole kyse mistään lapsikaappauspelosta, vaan ihan kiusanteosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haet lapselle elarit
Säästät tekstarit
Äänitä puhelut
Kiitos tuosta vajaaälyisestä.
Olin varmasti edellisissä viesteissäni turhan kiivas, ja sitä pyydän anteeksi. Se oli tyhmää.
Ajattelemme eri lailla, ja molemmat varmaan omasta mielestämme yhtä perustellusti. Jos lapsi on vahinko, tulkitsen sen niin, että hän on sillä hetkellä ei-toivottu. Miksi sitä muuten ehkäisisi?
Ajattelen niin, että lapsella on oikeus syntyä toivottuna, se on tärkeintä. Olosuhteet, joihin lapsi syntyy, voivat sitten olla ihan mitä tahansa. Niihin kuuluu ystäväpiiri, työtilanne, asumisolosuhteet, ihmissuhteet ... Paljon erilaisia muuttujia ja reunaehtoja. Minun mielstäni tärkeintä on katto pään päällä ja ystävät.
Myönnän, että minulla on sokea piste"vahinkolasten" kohdalla. Toinen sokea piste on lapsen tekeminen tuoreeseen suhteeseen ilman yhteistä sopimusta. Mutta mikään ei tässä maailmassa estä lapsen hyvää elämää, oli hänen hedelmöitysolosuhteensa tai vanhempien tilanne mikä tahansa.
Sinä näet, että vahinkoraskaudesta otetaan vastuu ottamalla lapsi vastaan, oli vanhempien suhteet millaiset tahansa. Tavallaan valitsit sillä hetkellä totaalisen yksinhuolajuuden. Sinun tilanteessasi olisin tod. näk. tehnyt abortin. Vaikka olemme tästä asiasta eri mieltä, en pidä sinua vajaaälyisenä. Olemme kovin erilaisia ja elämäntilanteemme ovat erilaiset. Niiden perusteella arvotamme asioita ja teemme valintoja.
Vielä kerran, anteeksi, että olin kiivas. Toivottavasti asiat sinun, lapsen ja hänen isänsä välillä järjestyv'ät mahdollisimman hyvin.
6