Kuinka paha juttu teidän mielestä?

Mää voin kerran myöntää olleeni sillä mielellä, että olisi ex-miestä tehnyt mieli vahingoittaa enemmänkin. Tyydyin ottamaan rinnuksista kiinni ja tönäisemään autoa vasten. Tilannetta valottaakseni, eksällä oli alko-ongelma, oli taas kerran kadonnut jonnekin kaverilleen ja tuli takaisin kännissä-sillä ruton autolla. Oli niin sekaisin, että sammui rattia vasten sillä sekunnilla kun autosta katkaisi virrat. Ymmärrän, että reaktioni oli väärin, selittelyn makua mutta aloin olla vaan niin loppu tilanteeseen että reaktio oli aika.. Kova. En usko että mies edes muisti kyseistä tilannetta mutta silti pyysin anteeksi seuraavana aamuna.

Läpsimistä en hyväksy, en itseltäni enkä keneltäkään muulta. Teidän ehkä pitäisi jutella asia läpi, ehkä miehellä lapsuudesta traumoja väkivallasta tms kun asiaa tuo edelleen esiin, vaikka olette ilm. Keskustelleet?

Vierailija kirjoitti:

Läpsäisyä pahempana pitäisin asian vähättelyä "eihän se nyt niin vakavaa ollut", "ei tuota kannata nyt niin tosissaan ottaa, eikä siitä voi suuttua".

En todellakaan vähätellyt tekoa, olin vilpittömästi pahoillani ja tiedän, että mies sen myös tiesi. Minusta asia vaan ei ole niiiin paha, että siitä riittäisi kaunaa vielä vuodeksi eteenpäinkin.

Ja sori vaan kaikki feministit, minusta sillä kuitenkin on ero onko tekijä mies vai nainen. Esim minulla ei olisi fyysisesti mitään puolustautumismahdollisuuksia, jos mies yrittäisi läpsäistä minua, mies sen sijaan pystyy pienellä liikkeellä torjumaan minun yritykseni.

Molempien väkivalta on väärin, mutta minusta ei voi yksi yhteen verrata näitä. Ja tarkennettakoon, että mieheni ei siis muuten ole väkivaltainen.

Ap

Kerran eksä läpsäisi. Vedin sellaisen avarin vastineeksi että soi. Meinasi läpsäistä uudelleen, kun nauroin ulinalleen, mutta ei harmi kyllä uskaltanutkaan. Olisin vetänyt siinä vaiheessa jo nyrkillä.

M33

En ole koskaan lyönyt, läpäissyt miestäni, paiskonut tavaroita tai tehnyt mitään tuollaista. Olet selvästi hyvin aggressiivinen suuttuessasi. 

Kyllä se kuitenkin on niin, että yhdestä lyönnistä pitäisi kenen TAHANSA lähteä suhteesta pois. Jos tilanne käännettäisiin siihen, että mies olisi yrittänyt lyödä naista.. Kyllä varmasti kaikki sanoisi, että lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läpsäisyä pahempana pitäisin asian vähättelyä "eihän se nyt niin vakavaa ollut", "ei tuota kannata nyt niin tosissaan ottaa, eikä siitä voi suuttua".

En todellakaan vähätellyt tekoa, olin vilpittömästi pahoillani ja tiedän, että mies sen myös tiesi. Minusta asia vaan ei ole niiiin paha, että siitä riittäisi kaunaa vielä vuodeksi eteenpäinkin.

Ja sori vaan kaikki feministit, minusta sillä kuitenkin on ero onko tekijä mies vai nainen. Esim minulla ei olisi fyysisesti mitään puolustautumismahdollisuuksia, jos mies yrittäisi läpsäistä minua, mies sen sijaan pystyy pienellä liikkeellä torjumaan minun yritykseni.

Molempien väkivalta on väärin, mutta minusta ei voi yksi yhteen verrata näitä. Ja tarkennettakoon, että mieheni ei siis muuten ole väkivaltainen.

Ap

Et vähätellyt mutta vähättelet edelleen.

Miksi olette edelleen yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet väärässä. Ja olet edelleen väkivaltaan taipuvainen, kun kaikki ei mene suunnitelmiesi mukaan ja riita tilanteessa tavarat lentävät, josta onkin lyhyt matka nyrkkien heilumiseen.

Ok. miehesi on isokokoinen, joka riita tilanteessa voisi puolustautua, mutta onko siinä mitään järkeä ja pelätä mitä milloinkin keksit.

Hyvä, ettei teillä ole lapsia, sillä tiukan paikan tullen, käyttäisit väkivaltaa lapseen. Ja mikä pahinta, antaisit esimerkin omalla käytöksellään esimerkin lapselle, miten ongelmat ratkaistaan.

Sinuna hakeutuisin hoitoon, sillä sinulla on taipumuksia väkivaltaan.

Ei hyvää päivää näitä kommentteja ap:lle !  Ei yhtään mitään liioittelun makua, ei yhtään.  Mä en jaksa uskoa, että mitä mä luin. Hakeutumaan hoitoon tuon takia..??

Minulle tuolaisen ihmisen kanssa parisuhde olisi mahdoton tai en ainakaan naisen kanssa hankkisi lapsia, jos ei menisi terapiaan, joka edelleen riitatilanteessa paiskoo tavaroita, vähättelee ja mikä pahinta puolustaa tekojaan "niinhän kaikki tekevät" . Tavaroiden heittelemestä, kun ei ole pitkä matka nyrkkien heilumiseen.

Jostakin syystä naisten tekemä väkivalta on edelleen vaiettu asia ja sitä vähätellään, niin kuin tässäkin tapauksessa, koska mies oli isompi, kuin ap. mutta entä jos miehen tilalla olisi puolustuskyvytön lapsi. Lasten kokema väkivallan tekijä on usein äiti. Ja sitäkin vähätellään ja etsitään syitä äidin väsymyksestä, masennuksesta jne.

En jatkaisi parisuhdetta jossa riidellään ja kaivellaan vanhoja joka riidan yhteydessä. Siinä vaiheessa kun itse ärsyyntyy niin että läpsii toista, pitäis alkaa jo miettiä mitä järkeä tässä on. Ihan sama kumpi se läpsijä on.

Tämä pätee myös tavaroisen paiskomiseen, senkin on väkivallan osoitus.

Miksi riitelette? EI se kuulu parisuhteeseen.

Jaa-a. On täällä kyllä harvaisen tuomitsevaa ja virheetöntä sakkia paikan päällä. Ihan pelottavan sellaista.

Minulla esim. kävi niin, että riidoissa väkivaltaisen miehen kumppanina oli alkuun niin pöllästynyt koko tapahtumista, että lähdön sijaan hain apua lähipiiriltämme.

Soitin läpi kaikki ystäväni, jotka rauhoittelivat, että kyllä tuollaista voi tapahtua heilläkin välillä, jos hermot menee, ja että puolivahingossa on läpsitty puolin ja toisin.

Soitin myös miehen siskolle. Hän kertoi, että ihan vaan tavallistahan tuo on, ja että kyllä hänkin aina viskoo lautasia seinälle, kun oman miehensä kanssa riitelee, monet posliinit on siinä hajonneet. Ja että yritänkö minä muka väittää etten koskaan sillä tavalla kiivastuisi, eihän se ole mahdollista.

Miespuolinen ystävä taasen vakuutti, että kyllä hän varmaan samalla lailla reagoisi, että jos on riita meneillään ja nainen jotenkin ärsyttää ja hän on vaikka väsynyt, niin kyllä hänkin saattaisi naistansa retuuttaa.

Ja täällä onkin sitten yhtäkkiä vain puhtaita pulmusia koko keskustelu täynnä.

On tämä ihmeellistä.

Mikähän lienee sitten se oikea totuus? Että oliko tämä Ap:n kertoma tilanne niin suunnaton harvinaisuus, vai tapahtuuko näitä useamminkin? Eivätkö ihmiset vain kehtaa myöntää? Kivempi tuomita? Vai ovatko kaikki muuta vain niin nuhteettomia?

Miehesi todellakin ylireagoi! Aikuinen mies kehtaa vinkua jostain tyynyjen lentelystä ja pikku naarmusta :D huoh! Kysy siltä ootko mies vai mikkihiiri??

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. On täällä kyllä harvaisen tuomitsevaa ja virheetöntä sakkia paikan päällä. Ihan pelottavan sellaista.

Minulla esim. kävi niin, että riidoissa väkivaltaisen miehen kumppanina oli alkuun niin pöllästynyt koko tapahtumista, että lähdön sijaan hain apua lähipiiriltämme.

Soitin läpi kaikki ystäväni, jotka rauhoittelivat, että kyllä tuollaista voi tapahtua heilläkin välillä, jos hermot menee, ja että puolivahingossa on läpsitty puolin ja toisin.

Soitin myös miehen siskolle. Hän kertoi, että ihan vaan tavallistahan tuo on, ja että kyllä hänkin aina viskoo lautasia seinälle, kun oman miehensä kanssa riitelee, monet posliinit on siinä hajonneet. Ja että yritänkö minä muka väittää etten koskaan sillä tavalla kiivastuisi, eihän se ole mahdollista.

Miespuolinen ystävä taasen vakuutti, että kyllä hän varmaan samalla lailla reagoisi, että jos on riita meneillään ja nainen jotenkin ärsyttää ja hän on vaikka väsynyt, niin kyllä hänkin saattaisi naistansa retuuttaa.

Ja täällä onkin sitten yhtäkkiä vain puhtaita pulmusia koko keskustelu täynnä.

On tämä ihmeellistä.

Mikähän lienee sitten se oikea totuus? Että oliko tämä Ap:n kertoma tilanne niin suunnaton harvinaisuus, vai tapahtuuko näitä useamminkin? Eivätkö ihmiset vain kehtaa myöntää? Kivempi tuomita? Vai ovatko kaikki muuta vain niin nuhteettomia?

Tuohan on ihan luonnollista, väkivaltaiset viihtyvät ja hakevat tukea ja hyväksyntää teoilleen muilta väkivaltaisilta, ihan samalla tavalla kuin juopot juopolta, pedofiilit toisiltaan, uskovaiset toiselta uskovalta jne.

Jo vanha kansa tiesi: kerro ystäväsi, tiedän sen jälkeen millainen olet. Seura tekee kaltaisekseen.

Minusta ei ole mikään paha ongelma jos muuten rauhalliselta naiselta menee käämit ja läpsäisee miestä. Vakava väkivalta ja miehen harjoittama väkivalta on aina väärin ja lasten kanssa nolla toleranssi. Minusta on hyvä että naisella on temperamenttia ja tahtoa. Paljon pahempi tilanne on miehen kannalta jos nainen jättäytyy kylmäksi ja passiiviseksi. Se on varmasti parisuhteen loppu.

Kiinnostavia kommentteja...

Myönnän, olen temperamenttinen suuttuessani. Silti voin sanoa, että en koskaan käytä henkistä väkivaltaa, kiristystä enkä iske verbaalisesti vyön alle, vaikka siihen aihetta saattaisi ollakin. Kyllä, olen yhden kerran ylittänyt rajan yrittämällä läpsäistä.

Sinulle, joka kommentoit, että tyynyn heittäminen seinään on jo väkivaltaista käytöstä: anteeksi mutta missä todellisuudessa sinä elät?

Olisi kiva tietää miten teillä sitten riidellään? En vaan pysty kuvittelemaan, että kaikki parit riitelisivät aina sivistyneesti keskustellen, mutta kommenteista päätellen heitä onkin aikamoiset määrät. Minusta sanalliset loukkaukset riidan aikana ovat paljon pahempia kuin joku tyynyn viskaaminen seinään.

Ap

Ja näin sitä miehiin kohdistuvaa väkivaltaa vähätellään. Olette oksettavia.

En vähätellyt tekoani, vaan olin sen jälkeen itse vähintään yhtä järkyttynyt kuin mies. Asiasta keskusteltiin paljon, usein minun aloitteestani. Olin erittäin pahoillani ja mies sanoi monesti, että tietää ja huomaa sen kyllä. Mutta enhän minä voi vielä vuoden päästäkin olla jatkuvasti pahoillani ja kerjätä anteeksi antoa. Joku raja nyt tässä on oltava.

Ap

Minä olen kerran läpsäissyt miestäni. Tilanne oli todella stressaava. Hänen sukulaisensa olivat tulossa käymään ja oli hirveästi hommia tehtävänä ennen sitä. Mies ei tehnyt mitään, hengasi vaan ja lopulta vähätteli valmistelujen määrää. Kiehahdin niin, että läpsäisin miestä poskelle.

Järkytyin itse asiasta paljon enemmän kuin mies. Olen todistanut perheväkivaltaa lapsuudenkodissani, joten ymmärrän, miten isosta asiasta on kysymys. Meillä ei ole lapsia, mutta sen sijaan meillä on pitkä ja rakastava liitto takana. Ymmärsin vaarantaneeni hetken mielenhäiriössä ihan kaiken.

Olin yllättynyt, kun miehen reaktio olikin ihan erilainen. Hän ei pitänyt asiaa minkäänlaisen kynnyskysymyksenä suhteemme kannalta. Pyytelin todella katuvana anteeksi, mutta mies ei ollut mielestään kokenut tilannetta mitenkään uhkaavana tai muuten sellaisena, että minun järkyttynyt reaktioni olisi hänestä ollut tarpeellinen. Hän on minua fyysisesti isompi ja voimakkaampi, joten ei mieltänyt minun läpsäisyäni varsinaiseksi väkivallaksi, vaan tulkitsi sitä ennemminkin sellaisen elokuvallisen huumoriaspektin kautta. Lopulta keskusteluissamme päädyin vähän kuin selittelemäön, miksi minusta tämä oli tosi iso ja vakava asia. Tunnustin sen parhaalle ystävällenikin ahdistuneena.

Tapahtuneesta on ainakin 5 vuotta, eikä suhteessamme tuota ennen eikä sen jälkeen ole ollut väkivaltaa, eikä asiaan olen sen koommin palattu. Kuitenkin kävin tuolloin läpi sellaiset itsesyytökset, että koen ottaneeni opiksi. Lisäksi mustavalkoinen ajattelu "ensimmäisestä lyönnistä pihalle" on saanut hieman harmaan sävyjä - tässäkin asiassa on joitain sävyeroja.

Huvittavaa huomata, mitä kommentteja tulee, kun lyöjänä on nainen, verrattuna että olisi mies. :D Jos mies olisi edes näyttänyt kämmentään, yhdeksän kymmenestä käskee jättämään sen sian, juoksemaan turvakotiin ja soittamaan poliisit paikalle, mutta nyt kun on nainen kyseessä, viisi kymmenestä vähättelee tekoa.

Väkivalta tuntuu henkisesti yhtä paskalta kumpaa sukupuolta kohtaan tahansa. Ei todellakaan ole ok/normaalia viskoa tavaroita suuttuessa tai lyödä.

Ja käsitykseni mukaan tässä tilanteessa ei ole kyse siitä, että mies olisi narsisti joka provosoisi Ap:n tuollaiseen käytökseen, vaan mies on normaali ja Ap:lla ongelmia vihanhallinnassa.

Vaikuttaa siltä, että miehesi käyttää vallanvälineenä tuota raapaisua. Oikeasti hän ei ole huolissaan tulevien lastenne turvallisuudesta, vaan hän käyttää tekoasi aseena sua vastaan. Hän tietää kuinka kadut tekoasi joten se on oiva satuttamisen keino kun hän haluaa olla sulle ilkeä. Olet pyytänyt anteeksi vilpittömästi ja mikäli miehesi edelleen heittää asian silmillesi, on hän se tarinan roisto. 

Ai niin, en ole kertonut missä tilanteessa läpsäisyn yritys tapahtui.

Minulla on eräs aihe, joka on minulle todella vaikea, niin sanottu arka paikkani. Tästä ollaan myös puhuttu jo aiemmin miehen kanssa. Riita alkoi siitä kun mies otti tämän aiheen esille ja alkoi lopulta tehdä minusta pilkkaa tähän "puutetteeseeni" liittyen. Kerrottakoon, että kyseessä ei siis ole mikään sellainen asia, joka vaikuttaisi suhteeseemme millään tavalla, "arka aihe" ei siis ole esimerkiksi alkoholiongelma tai sairaalloinen liikakihavuus.

Pyysin miestä lopettamaan, mutta hän iski sanallisesti koko ajan enemmän vyön alle. Koska olimme tilassa, josta en päässyt kävelemään pois, menetin itsehillintäni ja yritin läpsäistä häntä.

Suhteemme on 99% onnellinen, ei siis missään tapauksessa niin draaman täyteinen, kuin viesteistäni ehkä saattaisi luulla. Tämä ko. tapaus vaan nousee koko ajan uudestaan ja uudestaan esille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että miehesi käyttää vallanvälineenä tuota raapaisua. Oikeasti hän ei ole huolissaan tulevien lastenne turvallisuudesta, vaan hän käyttää tekoasi aseena sua vastaan. Hän tietää kuinka kadut tekoasi joten se on oiva satuttamisen keino kun hän haluaa olla sulle ilkeä. Olet pyytänyt anteeksi vilpittömästi ja mikäli miehesi edelleen heittää asian silmillesi, on hän se tarinan roisto. 

Tällaisen kunnon marttyrismiin vankan taipumuksen omaavan miehen kumppanina olen tästä asiasta nyt tismalleen samaa mieltä.

Voitte haukkua Ap:tä täällä vaikka kuinka kauan, mutta silloin ette todennäköisesti ole eläneet marttyyrin lähellä päivääkään. Nämä ihmiset ovat ovelia ja käyttävät jopa pienintäkin asiaa  aina aseenaan silloin, kun haluavat olla ilkeitä. Ei siihen läpsäisyjä tarvita, vaan riittää vaikka se, ettet silloin vuonna yx ja kax tullutkaan päivänä 25.6. miestä vastaan kotiovelle asti, kun tämä tuli töistä, ja kehtasit olla vielä kysymättä kuulumisia.

Joka riidassa saat kuulla, kuinka ilkeä olet itse ja kuinka et esim. ikinä sopisi hänen lastensa äidiksi. Tämä on hyvä ase miehelle, sillä tottahan naiset yleensä lapsia haluavat. Sillä on hyvä sivaltaa, kun haluaa oikein olla ilkeä.

Oma mieheni teki vastaavan tempun aina riidan yhteydessä. Se on todella hajottavaa, eikä sillä rakenneta mitään. Yhtä vähän kuin rakennetaan läpsimällä, mutta sinä et Ap ole sentään toistanut tekemääsi ilkeyttä, toisin kuin miehesi tekee.