Kuinka paha juttu teidän mielestä?

Provo. "Lyön ja viskon tavaroita." "Olin järkyttynyt lyönnistä ja en siis visko tavaroita vaan tyynyjä." "Löin koska mies käyttää henkistä väkivaltaa."

Laita faktat pöydälle jo aloitusviestissä ellet sitten vain halua saada kommentoijia hämilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, en ole kertonut missä tilanteessa läpsäisyn yritys tapahtui.

Minulla on eräs aihe, joka on minulle todella vaikea, niin sanottu arka paikkani. Tästä ollaan myös puhuttu jo aiemmin miehen kanssa. Riita alkoi siitä kun mies otti tämän aiheen esille ja alkoi lopulta tehdä minusta pilkkaa tähän "puutetteeseeni" liittyen. Kerrottakoon, että kyseessä ei siis ole mikään sellainen asia, joka vaikuttaisi suhteeseemme millään tavalla, "arka aihe" ei siis ole esimerkiksi alkoholiongelma tai sairaalloinen liikakihavuus.

Pyysin miestä lopettamaan, mutta hän iski sanallisesti koko ajan enemmän vyön alle. Koska olimme tilassa, josta en päässyt kävelemään pois, menetin itsehillintäni ja yritin läpsäistä häntä.

Suhteemme on 99% onnellinen, ei siis missään tapauksessa niin draaman täyteinen, kuin viesteistäni ehkä saattaisi luulla. Tämä ko. tapaus vaan nousee koko ajan uudestaan ja uudestaan esille.

Ap

Ap. Nyt selkä seinää vasten. Emme tiedä paljon suhteestanne, mutta se minkä kerrot, ei todellakaan kuulosta hyvältä.

Jos miehesi tekee sinulle jotain tuollaista, eli pilkkaa sinua tieten tahtoen juuri siitä asiasta, jonka tietää olevan sinulle se todella arka paikka, ei mies kerta kaikkiaan voi olla sinulle se oikea mies.

Tuo on todella ala-arvoista. Ja kuten näet, poikii mukanaan kaikkea muutakin ala-arvoista sinunkin puoleltasi. Ja sitten taas mieheltäsi syyttelypuheita.

Teillä ei kerta kaikkiaan ole asiat kunnossa - on pilkkaa, ivaa, läpsimistä, syyllistämistä, marttyyriutta jne. Mieti hetki Ap ihan oikeasti!

Väkivalta ei ole ikinä oikeutettua.

Ymmärrän miehesi huolen lapsista. Et selvästikään hallitse vihaasi. Minulla eikä perheenjäsenillänikään ole ikinä ollut tarvetta purkaa vihaa tyynyjä tai muita esineitä heittelemällä, puhumattakaan väkivallasta. Selvästi sinulla loppuu kyvyt käsitellä vihaa ja heittelet esim niitä tyynyjä. Mitä sitten, kun lapsesi on oikein rasittava ja kiukkuava, olet vihainen etkä saa riitaa loppumaan? En usko, että vihanhallintasi on yhtään erilainen siinä vaiheessa.

Minusta tuo on ylireagointia, eikä asia muutu vaikka sukupuolet vaihdetaan. Minun mies on ollut väkivaltainen minua kohtaan. Niin että jäljet jäi. Kerran, vuosia sitten. Onneksi en eronnut. Lyöjän asenne on aika ratkaiseva.

Väkivalta on aina vastenmielistä ja väärin. Teidän suhteessanne sitä harrastaa valitettavasti kumpikin puoliso - toinen henkistä ja toinen fyysistä. Itse en haluaisi elää tuollaisessa suhteessa.

Kyllä, meillä oli yksi iso riita vuosi sitten, jossa molemmat käyttäytyivät väärin. En tiedä yhtään pitkään yhdessä ollutta pariskuntaa, jolla ei olisi edes kerran ollut isoa riitaa. Valitettavasti vaikeatkin aiheet kuten pettäminen, mustasukkaisuus, valehtelu tai hermojen menettäminen kuuluvat usein myös "ihan tavallisten" ihmisten elämään ja niitä saatetaan selvitellä kumppanin kanssa joskus tavoilla, jotka eivät ole suoraan oppikirjasta "hyvä parisuhde". Tämä kuuluu osaltaan elämään ja pitkiin suhteisiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Provo. "Lyön ja viskon tavaroita." "Olin järkyttynyt lyönnistä ja en siis visko tavaroita vaan tyynyjä." "Löin koska mies käyttää henkistä väkivaltaa."

Laita faktat pöydälle jo aloitusviestissä ellet sitten vain halua saada kommentoijia hämilleen.

Onko se, että nainen on ollut väkivaltainen miestä kohtaan mielestäsi niin uskomatonta, että aloituksen on oltava provo? Kuule jo näitä kommentteja lukiessa huomaa, ettei se niin harvinaista ole.

Kirjoitin aloituksen spontaanisti ilman oikolukua, se ei siis ole kaiken kattava selonteko tapahtumista. Täydennän ja oikaisen sen mukaan mitä aspekteja kommenteissa nousee esiin.

Tekooni johtanutta provosointia en halunnut ensin edes ottaa esille, koska olen kuitenkin sitä mieltä, että sanallinen provosointi ei koskaan ole oikeutus väkivaltaan. Saattaa kuitenkin olla, että osan mielestä miehen lyönti vyön alle teki omasta reaktiostani ymmärrettävämmän.

Ap

Tulen surulliseksi lukiessani näitä kommentteja, joissa kehoitetaan heti eroamaan. Se on niin helppoa nykyään. Jos tuo tapahtuma on pitkän suhteenne suurin kriisi, niin olette päässeet vähällä! Meillä on takana pettämistä ja luottamuspulaa joita on puitu välillä raivokkaasti ja välillä rauhaisasti keskustellen. Koskaan ei ole vakavasti tullut mieleen erota ja nyt noista tapahtumista on jo melkein kymmenen vuotta aikaa.

Voihan sitä aina erota ja hankkia uuden kumppanin. Todennäköisesti tällä on kuitenkin omat vikansa. Jokainen tekee virheitä, tärkeintä on se että arki on sopuisaa ja riidat eivät pääse sitä hallitsemaan.

Meillä oli todella kovaa riitelyä noin 2 kuukauden ajan noin 5 vuotta sitten. Muutamina kertoina riidoissa alkoi olemaan pientä väkivaltaa puolin ja toisin. Yhden riidan päätteksi tönäisin vaimoani niin että hän kaatui. Sitä ennen vaimoni oli mm. heitellyt tavaroitani haukkunut ties miksikä ja muutaman kerran tönäissyt minua hiljempaa... Onneksi vaimolleni ei känyt kuinkaan. Tuon tönäisyn jälkeen lähdin kotoa ja kun seuraavana päivän tulin takaisin pyydettiin puolin ja toisin käytöstämme anteeksi. Sanoin vaimolleni, että jos joskus vielä satutan sinua fyysisesti niin otan saman tien eron. Vaimo oli aivan kauhuissaan, että ehän tuollainen pieni töniminen niin vakavaa ole, mutta minun mielestäni jos suhteessa (tai muutenkin) lähtee väkivallan tielle niin se vain vuosi vuodelta äityy pahemmaksi. Asiahan on niin, että kun tietyn rajan ylittää riittävän monta kertaa niin raja lakkaa olemasta. 

Summa sumarum. minusta on väärin sanoa, että kerran väkivaltainen aina väkivaltainen, mutta jos kerrasta (tai parista) ei osaa muuttaa käytöstäpojaan, niin silloin tuo raja on ehkä jo ylitetty niin monta kertaa, että se raja on hävinnyt olemasta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. On täällä kyllä harvaisen tuomitsevaa ja virheetöntä sakkia paikan päällä. Ihan pelottavan sellaista.

Minulla esim. kävi niin, että riidoissa väkivaltaisen miehen kumppanina oli alkuun niin pöllästynyt koko tapahtumista, että lähdön sijaan hain apua lähipiiriltämme.

Soitin läpi kaikki ystäväni, jotka rauhoittelivat, että kyllä tuollaista voi tapahtua heilläkin välillä, jos hermot menee, ja että puolivahingossa on läpsitty puolin ja toisin.

Soitin myös miehen siskolle. Hän kertoi, että ihan vaan tavallistahan tuo on, ja että kyllä hänkin aina viskoo lautasia seinälle, kun oman miehensä kanssa riitelee, monet posliinit on siinä hajonneet. Ja että yritänkö minä muka väittää etten koskaan sillä tavalla kiivastuisi, eihän se ole mahdollista.

Miespuolinen ystävä taasen vakuutti, että kyllä hän varmaan samalla lailla reagoisi, että jos on riita meneillään ja nainen jotenkin ärsyttää ja hän on vaikka väsynyt, niin kyllä hänkin saattaisi naistansa retuuttaa.

Ja täällä onkin sitten yhtäkkiä vain puhtaita pulmusia koko keskustelu täynnä.

On tämä ihmeellistä.

Mikähän lienee sitten se oikea totuus? Että oliko tämä Ap:n kertoma tilanne niin suunnaton harvinaisuus, vai tapahtuuko näitä useamminkin? Eivätkö ihmiset vain kehtaa myöntää? Kivempi tuomita? Vai ovatko kaikki muuta vain niin nuhteettomia?

Tuohan on ihan luonnollista, väkivaltaiset viihtyvät ja hakevat tukea ja hyväksyntää teoilleen muilta väkivaltaisilta, ihan samalla tavalla kuin juopot juopolta, pedofiilit toisiltaan, uskovaiset toiselta uskovalta jne.

Jo vanha kansa tiesi: kerro ystäväsi, tiedän sen jälkeen millainen olet. Seura tekee kaltaisekseen.

Tähän minun, tuo ylimmän lainatun tekstin kirjoittajan on pakko vielä palata, sillä en ymmärrä kommenttia yhtään.

Eli minun mieheni oli väkivaltainen minua kohtaan. Ja en todellakaan osannut heti lähteä, kun tämä alkoi, vaan kyselin omilta ystäviltäni apua asiassa, sekä sitä, että voiko tällaista tapahtua ihan ns. normaalissa parisuhteessa. Ystävieni mielestä saattoi olla vain yksittäinen kuohunta, jota kuulemma normaalistikin tapahtuu.

Miten siis minun ystävieni perusteella pystyy päättelemään sen, että millainen uusi aviomieheni oli??? En ymmärrä yhtään.

Luitteko te oikeasti tuon minun tekstini? Mieheni siis läpsi ja minä kysyin neuvoa ystäviltäni. Ymmärsittehän nyt?

Ei kukaan ollut manipuloinut ystäviäni asettumaan miehen puolelle asiassa. Ihan vilpittömästi he varmasti halusivat neuvoa.

Enkä minä ole/ollut väkivaltainen (vaan mieheni), joten ystäväni tuskin seurassani ovat väkivaltaisiksi muuttuneet, vai kuinka?

Seurani olisi siis pitänyt olla väkivallasta mitään tietämätöntä porukkaa, aivan kuten minä olin tuohon päivään saakka.

Vai oliko tarkoitus sanoa, että ystäväni olivat jo yhden tapaamiskerran perusteella imeneet väkivallan miehestäni itseensä, vai mitä ihmettä???

Nro 51 huomasi nyt, ettei tuo oma alun perin kirjoittamani teksti kopioitunut ylle, vaan ainoastaan tuo outo kommentointi, jota en ymmärtänyt, kun se ei liittynyt mitenkään siihen, mitä minä kirjoitin.

Löydätte kuitenkin sekä lainatun oman tekstini, että tuo oudon kommentin (joka on saanut paljon peukutustakin, eli ilmeisesti muutkin ovat ymmärtäneet asian väärin) nrolla 32 kirjoittaneen tekstistä.

- Kerroin mieheni olleen väkivaltainen ja ensi hätään kääntyneeni ystävieni puoleen, jotka ihmeellisesti olivat lähes kaikki sitä mieltä että kohtuu normaalia käytöstä mieheltä, kun hermo menee. Ällistyin ja yritin jatkaa suhdetta.

- Mutta kuka tai mikä siis oli tehnyt ystäväni seurassaan kaltaisekseen? Tai minut?

- En minä ollut väkivaltainen, vaan mieheni, joten tämä kommentti ampui nyt jostain korkealta ohi oikein viuhuen...

Tässä nyt kuitenkin siis tarkennus asiaan ranskis-viivojen kera, jos vaikka aiempi monisanaisuuteni jotenkin hämäsi teidät.

Vierailija kirjoitti:

Kerran eksä läpsäisi. Vedin sellaisen avarin vastineeksi että soi. Meinasi läpsäistä uudelleen, kun nauroin ulinalleen, mutta ei harmi kyllä uskaltanutkaan. Olisin vetänyt siinä vaiheessa jo nyrkillä.

M33

Noin mäkin teen, jos joku mua fyysisesti heikompi ei tiedä paikkaansa ja alkaa hyppiä silmille. Noin muuten en ole väkivaltainen, mutta itseäni ja läheisiäni kyllä puolustan, jos joku käy päälle. Mielestäni miehellä on täysi oikeus puolustautua, jos nainen on niin idiootti, että käy itseään fyysisesti vahvemman kimppuun kuvitellen, että hänellä on joku oikeus siihen.

Tuo ap:n vähättely omasta tekemisestään on vastenmielistä.

Tulee vähän mieleen sellaiset räkyttäen ison koiran päälle käyvät pikkurakit ja sitten se iso koira onkin se pahis, kun sillä menee hermot pikkuräksyyn ja kerran louskaisee.

N28

Mua on lyöty ja mä oon lyöny. Lyön varmasti jos toinen kaivaa verta nenästään. Lapsiani en lyö koskaan. Aikuinen vittuileva mies on eri juttu.

Eihän tässä nyt ollut kyse siitä, että mies olisi lyönyt takaisin. Vaan siitä, että mies vielä pitkän ajan jälkeen ei ole päässyt yli jutusta ja syyttää ap:ta edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli todella kovaa riitelyä noin 2 kuukauden ajan noin 5 vuotta sitten. Muutamina kertoina riidoissa alkoi olemaan pientä väkivaltaa puolin ja toisin. Yhden riidan päätteksi tönäisin vaimoani niin että hän kaatui. Sitä ennen vaimoni oli mm. heitellyt tavaroitani haukkunut ties miksikä ja muutaman kerran tönäissyt minua hiljempaa... Onneksi vaimolleni ei känyt kuinkaan. Tuon tönäisyn jälkeen lähdin kotoa ja kun seuraavana päivän tulin takaisin pyydettiin puolin ja toisin käytöstämme anteeksi. Sanoin vaimolleni, että jos joskus vielä satutan sinua fyysisesti niin otan saman tien eron. Vaimo oli aivan kauhuissaan, että ehän tuollainen pieni töniminen niin vakavaa ole, mutta minun mielestäni jos suhteessa (tai muutenkin) lähtee väkivallan tielle niin se vain vuosi vuodelta äityy pahemmaksi. Asiahan on niin, että kun tietyn rajan ylittää riittävän monta kertaa niin raja lakkaa olemasta. 

Summa sumarum. minusta on väärin sanoa, että kerran väkivaltainen aina väkivaltainen, mutta jos kerrasta (tai parista) ei osaa muuttaa käytöstäpojaan, niin silloin tuo raja on ehkä jo ylitetty niin monta kertaa, että se raja on hävinnyt olemasta...

Kiitos kommentistasi! Minusta tässä tulee hyvin esiin se, ettei mikään parisuhde ole täydellinen ja että sen osapuolet saattavat kokea asiat hyvinkin eri tavalla. Ei mikään ole mustavalkoista, jos haluaa olla yhdessä oikeasti niin on valmis muuttamaan sitä omaa käytöstään.

Ap

Ap, älkää tehkö ikinä lapsia. Lyökää ja nälvikää toisianne niin paljon kuin ikinä ehditte, mutta älkää tehkö lapsia sitä todistamaan ja luulemaan normaaliksi.