Sovittiin, että suhteemme on tästedes avoin. Eka ilta kun mies on toisen naisen luona.
Meillä on ollut vaikka ja minkälaista suhdetta jo pitkään. Yhdessä tehtiin päätös, että suhde on tästedes avoin ja mies sanoikin, että tapaa tänään erään naisen. Kysyi nätisti vielä, että onko se oikeasti minulle OK ja sanoin, että on. Ja on se oikeastikin. Mutta silti outo olo.
Voiko tällaisesta tilanteesta tulla mitään?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on moraalisesti rappeutunutta toimintaa.
No nykyään se on se juttu. Kaikki on ok ja kaikki pitää hyväksyä, muuten oot ahdasmielinen.
Tämä kertaa sata. Naurattaa kun ihmisistä on tullut ihan ihmeellistä "ihan jees" -kansaa, kun kaiken maailman sonta pitää hyväksyä. Omaa päätä ei myöskään auta käyttää sen miettimiseen onko joku ok vai ei.
Onkohan se polyamoriaviritelmä kasassa, josta tuli se dokkari? Siinä tulikin olennainen esiin koko touhusta: mies peuhasi ja naiset sinnittelivät...
Aloittaja on provo, joka elää maailmassa, mitä jos, mitä jos.... Halusi saada palautetta vaan iltojen ratoksi. Lähtis ulkoilemaan!
Ei toimi. Nähty on näitäkin suhteita ja toiselle osapuolelle se on aina ollut pakollinen kompromissi vaikka muuta on väitetty. Se on syönyt sisältäpäin ja kaikenlaisia seurauksia on nähty.
Sanoisin, että tunteet eivät ole puolisoa kohtaan tarpeeksi syvät, jos ei tunne mitään hänen ollessaan muiden kanssa.
No johan on uskomattomia vastauksia täällä. Etteikö ihminen voisi ensimmäistä kertaa avoimeen suhteeseen siirtyessään tuntea outoja tuntemuksia ilman, että se osoittaa aukottomasti että
ethän sinä oikeasti avoimessa suhteessa halua olla ja
jos joku semmoista suhdetta haluaa, ei oikeasti rakasta ja
avoimet suhteet on muutenkin pelleilyä ja väärin ja jätä jo se sika?
Kun meille on koko pienen elämämme opetettu, että kyllä ystäviä voi rakastaa useampaa yhtä aikaa, mutta romanttista rakkautta ei voi olla yli yhtä ihmistä kohtaan samaan aikaan, koska ei nyt vaan millään voi - niin eikö ole aika selvää, että tilanne tuntuu uudelta ja siihen kestää hieman totutella?
Ja hups, sitten herää vähitellen huomaamaan, että ihminen voikin aivan hyvin olla rakastunut kahteen eri ihmiseen yhtä aikaa. Ja niin miljoonat ihmiset kaikkialla koko ajan ovatkin. Paitsi että ei saa olla, joten se kielletään ja sitä hävetään ja siitä rangaistaan. Kun meillä on se sääntö. Että jos mun Ville-kultani tykkää myös Liisasta, mulle kuuluu tulla ihan kamalan paha mieli. Koska sillonhan mulle jää sitä rakkautta vähemmän...jonkin monimutkaisen matemaattisen kaavan mukaan, varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Mä en itse asiassa ollenkaan ymmärrä miksi edes ollaan "yhdessä" jos pitää päästä naimaan muualle....en vaan tajua sitä! Millään! Eihän tuo ole yhdessä olemista jos säätöä on koko ajan muiden kanssa. Missä on luottamus, hellyys, ja tunne siitä että olet toiselle se maailman se ihanin puoliso? En usko totiseen rakkauteen, jos pystyy jakamaan kumppaninsa toisen kanssa. No, tää on vaan MUN mielipide.
Meillä ainakin toteutuvat nuo kaikki, vaikka avoimessa suhteessa elämmekin. Ei avoin suhde tarkoita sitä, ettei kokisi olevansa toiselle maailman ihanin puoliso tai ettei luottamusta olisi. Melkeinpä päinvastoin, avoin suhde ei toimi, jos näin ei ole.
Totta kai uuden tilanteen edessä tulee uusia ja hämmentyneitä tuntemuksia. Se on ihan ok, mutta jollei outouden tunne mene ohi, niin sitten avoin suhde ei ole aloittajaa varten.
Minä ja mieheni olemme avoimessa suhteessa, ja meillä on selkeät säännöt tähän liittyen:
Käymme nimenomaan vieraissa, emme tutuissa. Eihän siitä tulisi mitään että sänkykumppaneita etsisi harrastuksista, töistä, kaupan kassalta...
Poislukien työmatkat, yöksi tullaan aina kotiin.
Asianmukainen ehkäisy, aina ja joka tilanteessa.
Emme kerro touhuistamme toisillemme.
Ja se tärkein, jos tulee tilanne, ettei enää tunnu hyvältä, niin palaamme yksiavioisuuteen. Toistaiseksi meillä on tämä järjestely ollut neljä vuotta eikä kumpaakaan kaduta.
En voisi elää tuollaisessa suhteessa. Vaikka toisaalta olen ajautunut vastaavahkoon tilanteeseen ilman suhdetta...jonka aion lopettaa. Olen kirjoitellut valmiiksi postauksia aiheesta kun pääsisi sinne asti.
Olet siis se varapano kumppanillesi. Jos ei muualta saa niin ainakin omalta kumppanilta. Et ole kuitenkaan se jonka kanssa kumppani haluaa rakentaa yhteiselämää, tulevaisuutta, perustaa ehkä perheen jne. Olet vain se varma pano.
Kyllä on vammaista touhua...voi tsiisus!!!
Nyt ainakin tiedät sitten, että hiv, kuppa ja tippuri voi tulla lähestulkoon sinulle suudelmasta.
No en minä varmaan antais kyllä sormiakaan tuupata enää sisään, hyh.