Lue keskustelun säännöt.
Olen höpsö hölösuu, ja työelämässä se ei oikein toimi
24.09.2016 |
Tiedän vaikuttavani joskus varsin kana-aivoiselta, vaikka minulla onkin taskussa maisterin paperit arvostetulta alalta, ja työurakin on lähtenyt hyvin käyntiin. Kukaan ei varmaan veikkaisi minua miksikään menestyjäksi, sillä olemukseni ei anna siihen aihetta. Aiemmin en ole asiasta suuremmin murehtinut, mutta nyt on pakko.
Olen aloittanut uuden työn muutama kuukausi sitten, ja olen nyt alkanut huolestua toimiston vanhempien miesten kommenteista, joiden mukaan olen tiivistettynä iloinen ja söpö tyttönen, joka pukeutuu hassusti, puhua pölpöttää mitä sylki suuhun tuo ja on vain yleisesti ottaen höppänä.
Tiedän olevani tuollainen. No, ehkä en allekirjoita sitä että pukeutuisin hassusti. Korkeintaan vähän värikkäämmin kuin alalla on tapana. Mutta tuo kaikki muu... Teen työni hyvin ja asiallisesti, mutta suutani en osaa sulkea :( En tietenkään hölötä sellaisista asioista, joista ei saisi puhua, mutta saatan ihan puolivahingossa puhua kaikenlaista vaikka omasta elämästäni, tai kertoilla vaikka näkemyksistäni universumin syvintä olemusta koskien. Olen tullut tällaiseksi luultavasti siksi, että olin nuorena todella epävarma, ja totesin silloin että helpoiten pärjää, jos alkaa porukan pelleksi. Eli ihmiseksi, joka puhua pulputtaa ja naurattaa muita parhaansa mukaan. Tällaiseksi ihmiseksi muutuin sitten oikeasti.
Pelkään nyt, että minulla ei ole uskottavuutta kollegojen silmissä. Nuorehkoon naiseen suhtaudutaan epäilemättä muutenkin tytötellen, mutta minun tapauksessani on ehkä oikeasti syytäkin :( En välittäisi muuten, mutta se tuntuu äärimmäisen pahalta, ettei työpanostani oteta niin vakavasti kuin olisi syytä.
En tiedä miten voisin muuttaa itseäni. Haluan olla sellainen kuin olen, mutta epämukava olo tulee aina, kun totean jaaritelleeni taas aivan turhia ja outoja asioita, joita nuo mieskollegat eivät taatusti ymmärrä.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti homma. Menee niin, että jos olet työssäsi todella hyvä, saat olla sen lisäksi mitä vaan muuta. Jos olet vain keskinkertainen, tulevat ne muut piirteet, hölötys ja ulkonäkö eteen.
Eli sun kannattaa joko tähdätä siihen, että työsi on nykyistä parempaa ja tarpeeksi erinomaista, tai sitten säätää normaalimpaan suuntaan sitä hölötystä ja ulkonäköä, jotta ne kåy yksiin keskinkertaisen työpanoksen kanssa.
En usko, että siihen auttaa mikään muu kuin aika. Meillä oli töissä pieni blondi joka anto itsestään erittäin bimbon vaikutelman. Ne jotkut aivopierut saivat mut oikeasti ajattelemaan, että pääsi firmaan imemällä munaa.
Yksi päivä laput putosivat silmiltä vaikeassa palaverissa. Kun hän perusteli oman näkemyksen ja väitteli taidokkaasti, tajusin tekoripsien takana olevan aivot. Erittäin terävät aivot.
En edelleenkään nauti hänen seurasta sosiaalisissa tilanteissa mutta työntekijänä hän on erittäin pätevä. Kunnioitan hänen (työ)mielipiteitä ja arvostan panosta. Hyvä tyyppi.
Mulla kesti puoli vuotta tajuta, että hänellä on aivot. Toivottavasti pääset helpommalla.
Jatkuva turhan hölötyksen kuuleminen työpaikalla on joskus rasittavaa.
Mä en kauheesti jaksa kuunnella, jos joku koko ajan selittää. Pitääks sulle vastatakin jotai vai riittääkö et vaan mumisee ympäripyöreitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti homma. Menee niin, että jos olet työssäsi todella hyvä, saat olla sen lisäksi mitä vaan muuta. Jos olet vain keskinkertainen, tulevat ne muut piirteet, hölötys ja ulkonäkö eteen.
Eli sun kannattaa joko tähdätä siihen, että työsi on nykyistä parempaa ja tarpeeksi erinomaista, tai sitten säätää normaalimpaan suuntaan sitä hölötystä ja ulkonäköä, jotta ne kåy yksiin keskinkertaisen työpanoksen kanssa.
Työpanokseni on erinomaista, anteeksi itsekehu. Minulla on erikoisosaamista, jota juuri tässä yrityksessä tarvittiin, ja tiedän olevani tärkeä ja tehokas tiimin osa. Ei työtäni ole mitenkään vähätelty, mutta ei minuun silti suhtauduta niin kuin muihin - koska en ole kuten muut. Olen helppo maali kiusoittelulle.
ap
Tiedostat siis ongelman, nyt on aika tehdä sille jotain eiks niin?
Vaikka olisit kuinka pätevä, ei se riitä koska aikuisen pitää käyttäytyä aikuismaisesti työpaikalla. Hölötät sitten vapaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Työ on vaan työtä. Työkaverit ei oo sun kavereita, sama mitä mieltä on. Pää pystyyn ja olet ylpeästi oma itsesi.
Kaikkia ei voi miellyttää, ja se on fakta. Eri asia antaako sen vaikuttaa itseensä.
Vierailija kirjoitti:
No toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Työ on vaan työtä. Työkaverit ei oo sun kavereita, sama mitä mieltä on. Pää pystyyn ja olet ylpeästi oma itsesi.
Kaikkia ei voi miellyttää, ja se on fakta. Eri asia antaako sen vaikuttaa itseensä.
Vaikuttaa aika lailla jos työyhteisö ei tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten töissä voi koko ajan hölöttää? Jos kyse on vaativista asiantuntijatehtävistä, niin eikö niihin pidä keskittyä...
Tiedän mistä puhut! Sama tilanne täällä. Olen ollut alle vuoden nykyisessä työpaikassani, olen alle kolmekymppinen, ja töissä minua pidetään hassuna pölpöttäjänä. Syy minullakin on tuo sama, minua kiusattiin koulussa todella rankasti ala-asteelta lukioon asti, ja ainoa keinoa selviytyä oli tehdä itsestään niin iso numero, ettei kiusaaminen enää onnistunut niin hyvin. Oikeasti olen syvällä sisimmässäni erittäin ujo ja estynyt ihminen, jota ahdistaa tämä rooli, jota on niin kovin vaikea enää erottaa omasta minuudesta. Tavallaan lohdullista kuulla, että en ole yksin, vaikka ei tätä toki kenellekään toivo.
Joskus unelmoin, että tapaisin jonkun ihmisen, jonka kanssa minun ei tarvitsisi puhua, hän juttelisi minulle, ja voisimme olla myös hiljaa milloin vain olematta silti vaivautuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa hauskalta että työpaikalla on joku joka puhua pölpöttää ja vähän tuo pahennusta jököttäjien keskelle 😂
Meidän työpaikalla on yksi miespuolinen työntekijä joka puhuu päivät pitkät, monta kertaa samat jutut ja aiheet on niin tylsiä ettei kukaan oikeastaan jaksa enää kuunnella. Mies mököttää nykyään omalla työpisteellä ja taisi loukkaantua kun kukaan ei enää jaksanut kuunnella.
Hmmm no häiritsetkö muita? Mullakin koulut käytä ja työ vaatii älyä joten jos joku kokoajan höpisisi niin ärsyttäisi kyllä... Kahvihuoneessa tehköön kuka mitä haluaa mutta olet kyllä oikeassa että puhumalla mitä sylki suuhun tuo ei anna kovin hyvää kuvaa itsestään. Itse en pitäisi välttämättä tyhmänä mutta tulisi mieleen että on joku itsetunto-ongelma tai kompensoisi jotain muuta puutetta pälättämällä kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jessus, minun työpaikalla niitä hassuja hölöttäjiä riittääkin. Opehuoneessa pahempi meteli kuin yläastelaisten keskuudessa. Jokainen rakastaa omaa ääntään ja juttua riittää niin että korvat soi.
Introverttiopettaja pakenee muualle.
Jos sinä olet ainoa hölösuu teillä, niin duuninne tarvitseekin sellaista. Meitä maan hiljaisia ei käläkäläyhteisöissä kaivata. Täällä olisit kuin kala vedessä.
Minulla on päinvastainen ongelma. Olen introvertti tuppisuu, yliasiallinen, sanon vain pakolliset työasiat. En halua kertoa mitään itsestäni. Sekään ei kelpaa, vaan pitäisi kuulemma avautua ja puhua enemmän.
Sovinistimiehet tytöttelee ja vähättelee? Ei tarvi kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut! Sama tilanne täällä. Olen ollut alle vuoden nykyisessä työpaikassani, olen alle kolmekymppinen, ja töissä minua pidetään hassuna pölpöttäjänä. Syy minullakin on tuo sama, minua kiusattiin koulussa todella rankasti ala-asteelta lukioon asti, ja ainoa keinoa selviytyä oli tehdä itsestään niin iso numero, ettei kiusaaminen enää onnistunut niin hyvin. Oikeasti olen syvällä sisimmässäni erittäin ujo ja estynyt ihminen, jota ahdistaa tämä rooli, jota on niin kovin vaikea enää erottaa omasta minuudesta. Tavallaan lohdullista kuulla, että en ole yksin, vaikka ei tätä toki kenellekään toivo.
Joskus unelmoin, että tapaisin jonkun ihmisen, jonka kanssa minun ei tarvitsisi puhua, hän juttelisi minulle, ja voisimme olla myös hiljaa milloin vain olematta silti vaivautuneita.
Terapia voisi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Sovinistimiehet tytöttelee ja vähättelee? Ei tarvi kuunnella.
Etkö ap ole oppinut, että mansplainerien seurassa pitää olla vain hiljaa ja hymyillä nätisti?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut! Sama tilanne täällä. Olen ollut alle vuoden nykyisessä työpaikassani, olen alle kolmekymppinen, ja töissä minua pidetään hassuna pölpöttäjänä. Syy minullakin on tuo sama, minua kiusattiin koulussa todella rankasti ala-asteelta lukioon asti, ja ainoa keinoa selviytyä oli tehdä itsestään niin iso numero, ettei kiusaaminen enää onnistunut niin hyvin. Oikeasti olen syvällä sisimmässäni erittäin ujo ja estynyt ihminen, jota ahdistaa tämä rooli, jota on niin kovin vaikea enää erottaa omasta minuudesta. Tavallaan lohdullista kuulla, että en ole yksin, vaikka ei tätä toki kenellekään toivo.
Joskus unelmoin, että tapaisin jonkun ihmisen, jonka kanssa minun ei tarvitsisi puhua, hän juttelisi minulle, ja voisimme olla myös hiljaa milloin vain olematta silti vaivautuneita.
Oi, tunnistan niin hyvin tuon prosessin, miten ihmisestä tulee sellainen kuin sinä ja minä olemme! Tai ei varmaan kaikilla ole näin, mutta jotkut löytävät tästä roolista keinon selviytyä kiusaamisesta. Se on ristiriitainen tilanne, kun sisimmässä on se hiljainen ja epävarma luonne, mutta ulospäin on näytettävä jotain muuta, jotain eloisaa, hassua, hupsua ja riemukasta. Sellaisena minut tunnetaan, ja haluankin pysyä sellaisena. Olen iloinen, jos voin tuottaa iloa ja hauskoja hetkiä muille. Mutta en ollut tällainen alusta saakka, vaan loin itse itsestäni tällaisen.
Ja voin kertoa, että sellaisen ihmisen todella voi tavata, jonka seurassa voi olla oikeasti se oma itsensä. Minä nimittäin olen tavannut. On se ihanaa, kun voi olla päivästä ja fiiliksestä riippuen joko hiljaa ja rauhassa, tai sitten hupsutella niin paljon kuin sielu sietää, pelkäämättä ollenkaan ettei toinen ymmärrä :)
Kaikkea hyvää sinulle :)
ap
Tavallaan ymmärrän ongelman. Mutta aina pitää olla oma itsensä! Muuten väsyt ajan myötä esittämiseen. Ole oma ihana itsesi. Ehkä työyhteisö ei nyt ole sinulle oikea, jos tunnet olosi huonoksi.