Nyt se sama oodi77 vauhkoo taas vauvapuolella...

" hanki elämä" ??? Kun mulla on elämä niin sittekö en saa enää seurata kenekään muun juttuja. Antakaa tekin pois telkkarit ja radiot ja muut. Mitäs niistä seuraatte jotain keksittyjä ja toisten juttuja, hankkikaa elämä. ja lopettakaa kaikki vierilut ystävillä (koska sillonhan te seuraatte muiden juttuja) ja hankkikaa elämä. Näinhän se menee. Kai mä nyt saan ihmettellä toisten ajatuksen juoksua... Jessus teitä. Mitä te muuten itekään täällä palstalla hengailette toisten asioita kattelemassa jos teillä kerran on elämä?

Vierailija:

oioi, viimeks just tiesi kaiken vauvan hoidosta, ja selitti että heillä se isä on niin tasaveroinen hoitaja. Mamma ilmotti lisäävänsä harrastuksiaan ja menevänsä risteilylle. Kunnon kännejäkin kaipas kun edellisestä kerrasta oli NIIN pitkä aika.

No, nyt se on sitten väsähtänyt tähän 3-viikkoseen esikoiseensa ja haluu antaa hoitoon kun ei ole -ajatelkaa- kolmeen viikkoon saanu nukkuu putkeen edes 4 tuntii!!!! tekis mieli vastata mokomaan ketjuun mut pistää niin vihakas etten saa kirjotettuu. ja kaikki vastaajat mielistelee ap:tä. Mikä näitä mammoja oikeen vaivaa??

ja jos imettää vauvantahtisesti, niin isä ei mitenkään voi olla tasaveroinen hoitaja

hyvä kuitenki tietää että teistä on ok että äiti kännää ja risteilee ja on muutenkin niin kypsä äiti. joo ja tietää tällä 3 viikon kokemuksella kaiken vauvan hoidosta. kyllä tulee ongelmia tollakin äidillä ja kun tuollasia lapsia kasvatetaan paljon niin siitä rupee kuule tulemaan jo munkin ongelma!

Itse tein samanlaisen ratkaisun vauvan ollessa vajaat kaksi kuukautta. Vauvalla oli koliikki ja nukkumaan meno venyi neljään aamuyöllä. Päivisinkään vauva ei nukkunut kuin pulisen tuntia kerrallaan... Vauva yöpyi siis tuolloin tutulla mummulla ja me miehen kanssa kävimme läheisessä ravintolassa kavereiden kanssa juomassa yhdet siiderit ja painuimme pehkuihin. Kyllä helpotti kummasti oloa ja taas jaksoi kantamista ihan eri tavalla.



Tuoreena äitinä kuitenkin syyllistyin tämän palstan asenteista niin, että otin yhteyttä lastenpsykiatriin, joka vannoi ja vakuutti minulle, ettei vauva mitenkään ole kärsinyt tuosta yökyläilystä. Pyysin myös toisen asiantuntijan mielipiteen. Syylistyin kuitenkin niin, etten vieläkään (lapsen ollessa 2vee) pysty häntä oikein jättämään hetkeksikään hoitoon, vaikka tiedän, että kotiäitinä tarvitsisin joskus aikaa myös vain aikuisten kesken ilman vastuuta.

tästä oodi77 (lienee syntymävuosi?) näkee, että kovin nuorena ei kannata vauvoja väsätä ihan kaikkien...itse olisin ollut alle 30 v ihan yhtä epäkypsä äidiksi ja oikeesti ekan kerran aloin edes harkita lasten saantia 32 vuotiaana. Nyt niitä on kolme ja olen 43 v!

itseni on ollut pakko jaksaa aina, vaikka mikä olisi, kun ei ole ollut mitään vaihtoehtoa.

Ei se itselläkään oel helppoa ollut, mutta en tätä elämää helpoksi ajatellutkaan. Kolmeen vuoteen ei mahdu kuin kourallinen hyvin nukuttujä öitä...



Luin myös ap:n aikaisemmin avauksen taannoin, jossa oli että oodi77 kirjoitti, siihen malliin vauva-arjesta että olisi luullut vauvan olevan jo lähemmäksi vuoden vanha. harrastuksia ja ryyppäysreissuja sillä mitalla ja tuolloin vauva oli vasta 2 viikkoa...

Onhan se nyt vähän kornia, että 3 viikon vauvanhoidon jälkeen hehkutetaan samalla isän tasaveroisuutta, halutaan sännätä risteilylle ja sitten toisaalta valitetaan, että ei sitten millään jaksakaan hoitaa ja univelat painaa. Siitä risteilystä ei sit niitä univelkoja tulis ollenkaan? Jos isä on tasaveroinen hoitaja, niin mites ne univelat on kertyneet?



Epäilen, ettei misulla ole ihan homma hanskassa. Toki näin ensisynnyttäjälle se on yleistä, mutta taitaa mimmin henkinen tila lievästi sanottuna poukkoilla.



Joskus on niin ihana kun kaveripiiriin sattuu sellaisia ensisynnyttäjiä, jotka oikeasti ovat aivan huumaantuneita esikoisestaan. Jotka jaksavat, noin ylipäätään, väsyvät välillä ja tarvitsevat apua, mutta siis osaavat rauhoittua nauttimaan vauvasta ja luomaan häneen suhdetta. Ja jotka sitten sopivan ajan päästä osaavat kuitenkin myös irrottautua, eivätkä " uhraudu" lapselle.



Jännä juttu, miten toisilla se menee niin luontevasti, toiset ovat kuin skitsofreenikoita alusta lähtien. Yhtenä hetkenä vauva on ihana, seuraavassa hetkessä ihan paska. Minuutti sinne, toinen tänne, tuuli kääntyy ennen kuin arvaakaan. Kyllä siinä väsyneeksi tulee!

Kannattaisi käsitellä ajatuksia varmaan vielä vähän enemmän, koska arvostelijoihin ja erilaisiin asenteisiin jokainen äiti tulee törmäämään. Tähän palstaan et voi vaikuttaa, mutta omiin ajatuksiisi kyllä.

Vierailija:

Syylistyin kuitenkin niin, etten vieläkään (lapsen ollessa 2vee) pysty häntä oikein jättämään hetkeksikään hoitoon, vaikka tiedän, että kotiäitinä tarvitsisin joskus aikaa myös vain aikuisten kesken ilman vastuuta.

nimittäin dokaaminen vie ainakin minut moneksi päiväksi pois pelistä. Eikä tarvitse edes kaksin käsin ottaa. Voisi sillä äitsykällä olla vähemmän univelkaa, jos olisi jättänyt baarireissut väliin.

Kuinkahan hukassa tuo ihminen on sitten parin kuukauden päästä, kun nyt on jo noin " kyllästynyt" tuohon lapsiperhe-elämään...Asiat kannattaisi priorisoida paremmin, pääsee itsekin vähemmällä kun lakkaa hakkaamasta päätään seinään ja " antaa periksi" vauva-arjelle.

ja mitä tulee sinuun nro 11, juttusi on aivan eri asia... oodilla ei ole mitään koliikkivauvaa joka huutaa vaan musta noi sen kuvaamat yöt on hyvin 3-viikkosella. ja niin kun esiin tuli niin ei pelkkä tämä uusi ketju mua olis saanu reagoimaan. jos äiti on totaalisen väsynyt ja vauvalle hyvä hoitopaikka niin ok, ei väsymyksestä mitaleita jaeta! Mutta tämä äiti tuntuu ajattelevan aika paljon tota viihteelle lähtöä (ei parille vaan kännäämään) ja sitten noi sen isä-höpinät aikasemmin. Suoraan sanottuna säälittää vauva mutta sekin on kai kiellettyy sääliä muiden vauvoja...

Minut oikeasti yllätti se, että vauvan kanssa on rankkaa - ei ollut mitään käsitystä, että vauvan kanssa on oikeasti NÄIN rankkaa.



Mutta, en edes voisi olla yötä vauvastani erossa - saisin hepulin, että mitenköhän se voi ja kaikkea. 77-syntynyt on jo 29, että ei tässä ole iästä enää kiinni.



Itse asiassa tuohon nukkumattomuuteen tottuu. Alussa luulin, etten totu millään, mutta hyvin olen tottunut. Neljä tuntia putkeen on ruhtinaallista!

..kävin lukaisemassa itsekin ketjua ja taitaa olla että viihteellä käyminen on nyt hieman liian tavanomaista pienen vauvan äidille hänen tapauksessaan. Ymmärrän ap pointtisi nyt, eli et varmaankaan edes tarkoittanut, että äiti saa vaikka nääntyä univelkaansa, kunhan kukaan muu ei lasta hoida, vaan ihmettelitkin lähinnä tuota oodin epärealistista kuvaa vauva-arjesta, kun vauva ei heti nukukaan kokonaisia öitä tai syö itse.

niin, itsekään en laittais iän piikkiin, kyllä 29-vuotias on jo " vanha" . Minä sain esikoisen 20-vuotiaana.



Nyt oon jo vähän rauhottunut ja tosiaan tämä uusi ketju vaan musta oli jotenkin vika niitti kun niissä aikasemmissa kovasti ihmettelin ko. nimimerkin vastauksia (siis se megaketju siitä alkoholista ja imetyksestä ja sitten vanhempi ketju siitä miten isä osallistuu vauvanhoitoon, en kyllä muista oliko toi se otsake).



Jo vain, rauhottuneena poistun paikalta ja jätän oodin rauhaan. Äideille voimia enkä todella ikinä ole ymmärtänyt kilpailua siitä kuka on väsynein ja näin ollen urhein äiskä.