Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ongelmana on toisten korkeampi koulutus
24.09.2016 |
Ihmettelin hetken näitä aloituksia akateemisuuteen liittyen, hetken luulin että niiden takana on sama ap. Sitten oivalsin että näitä alemmuudentuntoisia, ammatti- tai opistotason koulutuksen saaneitahan on Suomi puolillaan. Onko heillä huono omanarvontunto? Paljon nähdään vaivaa itselle todistelussa, etteivät akateemiset ainakaan älykkäämpiä ole. Samaan aikaan on jatkuva pelko että akateemiset pitävät itseään jotenkin parempina kuin muut. Harvoin (jos ollenkaan) sellaita käytöstä näkee, mutta jos tekevät sen salaa? Luultavasti ainakin jotenkin ajatuksen tasolla, koska ovathan he pitemmälle opiskelleet, ja sillä tavalla siis parempia...? Monelle ammattikoulun käyneelle on hyvin tärkeää ajatella, että akateemiset eivät ymmärrä käytännön asioista yhtään mitään, hyvä jos osaavat käyttää vasaraa oikein päin. Ja että ovat fyysisesti vaatimattomia kynäniskoja. Ja varmasti jokainen on sosiaalisesti umpiurpo, joka ei osaa puhua kuin omasta tieteenalasta tai jostain kummallisesta teorioiden pohdinnoista. Kaikesta päätellen ihmiset viihtyvät kaltaistensa parissa, ei tuollaiset harhakäsitykset muuten olisi mahdollisia.
Kommentit (23)
Minä en edes tiennyt tällaisen ilmiön olemassaolosta ennen kuin aloin useita vuosia takaperin seurustella yhden ammattikoulutaustaisen miehen kanssa (itse olen maisteri). En ollut koskaan ajatellut koulutuksella olevan merkitystä, enkä todellakaan tehnyt asiasta mitään numeroa, mutta joka kerta kun mainitsin ammattini tai opiskeluni millään tavalla (esimerkiksi sanoin lähteväni vanhojen opiskelukaverieni kanssa syömään), nosti mies asiasta hirveän haloon. Muistutteli minua aina siitä, etten ole parempi vaikka olenkin opiskellut pidempään, tai että koulussa ei opi mitään oikeasta elämästä. En jaksanut puuttua tähän, sillä ajattelin sen menevän ajan kanssa ohi, kun mies oppii tuntemaan minut. No se ei edes lieventynyt niiden kolmen vuoden aikana, joina seurustelimme. Lopulta jätin miehen, en jaksanut jatkuvaa naljailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes tiennyt tällaisen ilmiön olemassaolosta ennen kuin aloin useita vuosia takaperin seurustella yhden ammattikoulutaustaisen miehen kanssa (itse olen maisteri). En ollut koskaan ajatellut koulutuksella olevan merkitystä, enkä todellakaan tehnyt asiasta mitään numeroa, mutta joka kerta kun mainitsin ammattini tai opiskeluni millään tavalla (esimerkiksi sanoin lähteväni vanhojen opiskelukaverieni kanssa syömään), nosti mies asiasta hirveän haloon. Muistutteli minua aina siitä, etten ole parempi vaikka olenkin opiskellut pidempään, tai että koulussa ei opi mitään oikeasta elämästä. En jaksanut puuttua tähän, sillä ajattelin sen menevän ajan kanssa ohi, kun mies oppii tuntemaan minut. No se ei edes lieventynyt niiden kolmen vuoden aikana, joina seurustelimme. Lopulta jätin miehen, en jaksanut jatkuvaa naljailua.
Anteeksi, kappalejaot katosivat johonkin.
Alue: Aihe vapaa
Olen akateemisesta perheestä ja itsekin korkeakoulutettu. Lapsuuden perhetuttuihin kuului kuitenkin ihmisiä kaikista koulutustaustoista. Ei ole syytä tuntea alemmuudentunnetta.