Lue keskustelun säännöt.
Mies on tyytymätön elämässä melkein kaikkeen. Apua parisuhteeseen?
24.09.2016 |
Olemme seurustelleet reilun vuoden, emme kuitenkaan asu yhdessä. Päälle kolmikymppisiä olemme. Suhde on monella tapaa hyvä, haluamme elämästä samoja asioita ja harrastamme suunnilleen samoja asioita ja yhdessä on kivaa, läheisyyttä on jne.. Mutta mies on tyytymätön työhönsä, uraansa, siihen että ei saa haluamaansa työtä, asuinpaikkaansa, asuntoonsa, arkeensa, ylipäätään elämäänsä. Ei kuitenkaan aktiivisesti hae uutta työtä tai uutta asuntoa, kiukuttelee vaan että kaikki on paskaa. Parisuhteessamme hän on tyytymätön siihen, että "asiat ei etene" eli emme ole muuttaneet yhteen ja hänen mielestä kivalle asuinalueelle tms, mutta hän ei ole tehnyt mitään asunnon hankkimiseksi kivasta paikasta ja kuulemma mikään vähempi kuin tietty asuinalue ei kelpaa (minun mielestä meillä ei ole varaa muuttaa yhteen sinne). Mies on usein pahalla päällä ja kiukuttelee minulle. Yritän auttaa häntä tekemään työhakemuksia ym, mutta hän ei niitä lopulta lähetä sitten kuitenkaan. Jos yritän kysyä miksi on pahalla päällä niin yleensä ei suostu kertomaan tai sitten tulee vihainen vuodatus siitä että koko hänen ura on "paskaa". En oikein jaksaisi miehen jatkuvaa tyytymättömyyttä elämään. Se heijastuu meidän parisuhteeseen, vaikka ei ole parisuhteen vika, koska ongelmat on ollut olemassa jo ennen kuin tapasimme. Voi tietysti olla että mies on toivonut parisuhteesta ratkaisua tyytymättömyyteensä elämään, mutta eihän se niin toimi, ei suhde korvaa ikävää työpaikkaa tms. Uskallanko muuttaa tämän miehen kanssa yhteen? Koen että rakastan häntä ja todiaan hyviä hetkiä on paljon. Mutta tuo hänen negatiivisuus epäilyttää.
Kommentit (62)
41...sinä tiedostat itse tilanteesi ja haluat varmasti muutosta. Ap:n mies tuskin on paljoa itsetutkiskelua tehnyt.
Älä jää kurjuuteesi yksin vellomaan. Hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis jos hän on vaikka masentunut tms? Ei kai masennuksen takia saa ketään jättää? Ap.
Kyllä saa, jos itsellekin tulee pelkästään paska olo suhteessa. Toisen masennus ei oo syy pysyä huonossa suhteessa.
Oletko sinä 41 sitten tyytyväisempi ja onnellisempi JOS se mies jättää sinut kun ei enää jaksa?
Testaatko miehesi rakkautta...kuinka pitkälle se riittää? Tuskin oikeasti haluat että elämäsi muuttuu vielä paskemmaksi vai saatko sittenkin siitä kurjuudesta jotain tyytydystä ja haet huomiota?
Koska siellä masennuksessa ja pahassa olossa ei ole pakko olla nyt ja ikuisesti kun voi edes yrittää auttaa itseään ja samalla läheisiään. Voima löytyy sinusta itsestäsi jos annat sille mahdollisuuden!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoi, AP!
Mä voisin olla sun mies, ts. mä olen mun suhteessa se, joka on niin vihainen ja surullinen koko ajan, etten huomioi miestäni enää.
Totuus on, ettei se ole mieheni vika. Hän on ihana, halaa, ymmärtää, auttaa mutta näen, ettei hän tiedä, miten kanssani tulisi olla. Voi olla, että lähtee lätkimään.
Kannattaa selvittää se tosiasiallinen syy, miksi miehesi on tyytymätön. Itse olen rapautunut tähän paskaiseen suohoni työttömyyden ja työpaikkakiusaamisen vuoksi. Lisäksi perheessäni sairastetaan vakavasti ja yksi perheenjäsen kuoli. Tuntuu kuin katsoisi elämää veden pinnan alta.
Juttele miehellesi, ja selvitä syy tuohon touhuun. Kaikelle on syy. Jos ei auta, ota välimatkaa.
Tsemppiä! Olen täällä kyyneleet silmissä, koska olen samanlainen kuin miehesi. :/
Kiitos. Kuulostaa tutulta. Uskon osittain tietäväni miksi mies on vihainen tai vittuuntunut niin usein. Samoin kuin sinulla, hänellä on ollut paljon vastoinkäymisiä elämässään, siis ennen tapaamistamme, mutta vastoinkäymiset esim uralla jatkuu.
Minäkään en tiedä miten olla mieheni kanssa. Minäkin halaa, ymmärrän ja autan, mutta se ei riitä. Eikä voikaan riittää eikä pidäkään riittää. Hänkin katsoo elämää jotenkin vedenpinnan alta eikä ole yksin minun tehtävä häntä sieltä kiskoa ylös.
Mutta kerro miten toivoisit että sinun mies olisi sinun kanssa? Mitä toivoisit että hän tekisi, miten toimisi?
Ap.
Parasta olisi, että puhut miehesi kanssa rehellisesti. Hän saattaa suuttua (minä ainakin), mutta nuo kipeät asiat täytyy saada mielestä pois, jotta voi hengittää. Nuo vastoinkäymiset ovat todennäköisesti se syy, joku vaikuttaa varmaan enemmän kuin toinen.
Sinun EI pidä yrittää kiskoa miestäsi 'manalasta' ylös - et pysty siihen.
Uskon, että miehesi myös luottaa sinuun erittäin paljon, sillä itse ainakin olen vain miehelleni masentunut ja huonotuulinen, kaikkialla muualla pitää aina feikata. ;/ Älä särje sitä luottamusta.
Mä aion puhua tämän keskustelun työntämänä mieheni kanssa tänään omasta käytöksestäni. Vaikka se tuleekin olemaan kamalaa.
Miehesi tuskaa aiheuttavat asiat pitäisi minimoida, mutta hänen on tehtävä se itse.
Kovasti voimia. Olet kultainen AP.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä 41 sitten tyytyväisempi ja onnellisempi JOS se mies jättää sinut kun ei enää jaksa?
Testaatko miehesi rakkautta...kuinka pitkälle se riittää? Tuskin oikeasti haluat että elämäsi muuttuu vielä paskemmaksi vai saatko sittenkin siitä kurjuudesta jotain tyytydystä ja haet huomiota?
Koska siellä masennuksessa ja pahassa olossa ei ole pakko olla nyt ja ikuisesti kun voi edes yrittää auttaa itseään ja samalla läheisiään. Voima löytyy sinusta itsestäsi jos annat sille mahdollisuuden!
41 täällä. Kiitos tästä, tämä oli erittäin hyvä viesti.
Ajattelen naiivisti, että kumpa kaikki kaatuisi (mies jättäisi, talo palaisi yms) ja taju menisi muutamaksi viikoksi niin, että saisin levättyä. Kaikki ahdistavat asiat huutavat huomiota jatkuvasti ja haluan vain hiljaisuutta.
Olen todennut miehelleni moneen otteeseen, että tämä vuosi on ollut niin helvettiä, ja että koska tämä oikein helpottaa.
Tosiasiassa kukaan muu ei voi auttaa minua kuin minä itse. Kunhan saan työn ja talouden jaloilleen, tiedän että kaikki ylimääräinen menee terapiaan. En jaksa tätä itsekään eikä mies.
Itse toivon tämän kaiken sonnan vain loppuvan ja uskon, että niin AP:n mieskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan kaikkia edellisiä, jotka suosittelivat ap:n miestä hakemaan ulkopuolista apua.
Mitä tulee ap:n omaan tilanteeseen, jos ollaan oltu vuosi yhdessä, ei lapsia, ei edes asuta yhdessä, niin voi ehkä hieman eri tavalla odottaa saavansa suhteelta jotain, kuin esim. 15 avioliittovuoden ja kolmen lapsen jälkeen. Eli jonkun verran voit katsoa läpi sormien, mutta liikaa ei tarvitse, jos et halua. Sovittujen menojen peruuttaminen melkein viime tipassa on kyllä aika ikävää. Ja en tosiaan ennusta kovin onnellista tulevaisuutta miehen kanssa, jos hän ei yritä itseään ollenkaan auttaa, tai muuttaa tilannetta.
48 jatkaa...
Siis ap, minusta et tuossa tilanteessa ole miestäsi "jättämässä". Te seurustelette vielä ja jos huomaat, että suhteestanne ei tule mitään, voit lopettaa suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole se, että miehesi on tyytymätön, vaan se, että hän on itsekeskeinen. On mielettömän itsekästä kuormittaa muita ihmisiä omilla paskoilla fiiliksillään, ja antaa niiden määrätä se millaista vuorovaikutusta teillä on.
Normaalit hyväkäytöksiset ihmiset ymmärtää että oma paska fiilis ei oikeuta paskaa käytöstä, vaan kumppanin tunnelmia pitää kunnioittaa ja suojella. Meillä kotona pahoitellaan jos on huono päivä, sanotaan kyllä mistä se johtuu, mutta yritetään kovasti olla paremmalla tuulella ettei koko perhe joudu kärsimään. Muiden mielialasta huolehtiminen kuuluu läheisiin ihmissuhteisiin.
Ja yleensä näiden "minäminä"-ihmisten mieliala on huono ihan siitä syystä että se pää on niinsanotusti liian syvällä siellä omassa p*rseessä. Ihminen ei voi hyvin välittämällä vain itsestään.
Joten neuvon jättämään miehesi. Ei sen takia, että hän on tyytymätön elämäänsä, vaan sen takia, että hän on mulkku.
Samaa olin tulossa sanomaan. Etkö Ap huomaa että miehesi imee kaikki energiasi? Näitä ihmisiä kutsutaan energiavarkaiksi, hän imee sinusta kaiken hyvän, ja kun olet hänen seurassaan olet voimaton, väsynyt, poikki jne. Hän on välillä hyvällä tuulella vain siksi, että manipuloi sinut jäämään. Eihän kukaan katselisi ihmistä jokak on aina huonolla tuulella. Mies on itsekeskeinen, itsekäs, ei välitä sinusta tai sinun tunteistasi, elämä pyörii HÄNEN tunnetilojensa ympärillä. Pahimmassa tapauksessa hän on narsisti. Nekin imevät voimaa ympäristöstään, sillä ilman muita ihmisiä HE eivät ole mitään. Lue narsisteista, ja ota selvää miten he vaikuttavat uhreihin, ei ole nimittäin mukavaa luettavaa... Jos teet lapsen tuon kanssa, tulevaisuutesi on tuhottu, et koskaan pääse eroon. Mieti nyt tarkkaan kaikkia neuvoja mitä olet saanut. Ja muista, jos olet narsistin kanssa tekemisissä, hän osaa esittää ihanaa, rakastavaa ihmistä, mutta todellisuudessa se on kaikki kulissia. Manipulointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoisin, että suoraa puhetta kehiin "rauhoitu, mä en ole sun paskasanko" "tajuatko kuinka itsekkäästi nyt ajattelet" "mieti mitä hyvää sun elämäs on esim." "Tee asialle jotain vaikka..." Joskus nää negaihmiset jotka purkaa oloaan muihin eivät välttämättä tajua kuinka tämmönen käytös vaikuttaa läheisiin. Luulisin että hän haluaa muutosta, mutta ei tiedä miten sen tekisi. Pääasia on nyt että vihellät pelin poikki. Ole kova ja kerro rehellisesti miltä tuollainen purkaus tuntuu sinusta. Muuten hän olettaa että saa purkaa pahaa oloaan sinuun huoletta, mutta älä anna tehdä niin. Suutu takaisin ja sano että tuollainen käytös tuntuu pahalta sinusta vaikka et ole tehnyt mitään pahaa. Saat negatyypin hiljeneen ja ajattelemaan käytöstään. Älä anna lupaa kiukutella juuri sinulle.
Tässä nyt tulikin esille ketjussa, että miehellä on ollut paljon vastoinkäymisiä ja ne ovat voimakkaasti vaikuttaneet siihen, miten hän kokee elämänsä. Luultavasti on jo alkujaan ärtyvä temperamentiltaan. Yksi kannatteleva kumppani, joka nielee kaiken, ei voi valitettavasti suuntaa muuttaa. Uskon, että tuossa olisi sellainen ihminen, joka hyötyisi pitkästä, esim. psykodynaamisesta terapiasta, jossa ne lapsuuden kokemukset kannateltaisiin ja tulkittaisiin uuteen uskoon. Terapeutilla pitäisi olla lehmän hermot, koska tuollainen ihminen haukkuisi myös terapeutin ja helposti katkaisisi hoidon tullakseen myöhemmin takaisin, sekä tukevat jalat ja joustavat hartiat. Mutta miehellä itsellään pitäisi olla motivaatiota! Vaikka ap ei olisi vielä tehnyt lopullista päätöstä lähteä, niin ainakin nyt heti kannattaisi lopettaa huonon kohtelun nieleminen ja ilmoittaa aina kun se on asiatonta. Muuten mies ei koe omaa käytöstään ongelmaksi, eikä voi kokea motivaatiotakaan.
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäisin vielä, että jos olet empaattinen ihminen, vedät todennäköisesti puoleesi narsisteja. Googlaa empath vs. narcissist. (Ota selvää miten narsisti kirjoitetaan englanniksi, en ole ihan varma) Mutta noista teksteistä tule ymmärtämään että empaattinen ihminen haluaa auttaa muita, narsistia ei taas kukaan voi auttaa. Noidankehä on valmis.
...samalla tsemppaat ja kannustat miestäsi. Uskon, että kyseessä on vaihe jolloin kaikki näyttää synkältä. Jos ei suora puhe tehoa niin ainakin tauko parisuhteesta on paikallaan jolloin mies saa mietti kunnolla mitä oikeasti haluaa. Kenenkään ei pidä olla paskasankona vierellä johon saa paskantaa kaiken pahan ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko mies luonteeltaan melankolikko tai koleerikko?
Mies tarvitsee muita keinoja purkaa pettymyksiään. Onko hän valmis kanavoimaan ne jotenkin muuten?
Ap:n mies taitaa olla näitä valittajia, joita löytyy monesta työyhteisössä 😝
Jotenkin nämä ihmiset lähestyy suurinpiirtein joka asiaa valittamisen kautta. Rasittava ihmistyyppi. Työyhteisössäni näitä myös löytyy
ja mielestäni parasta olisi jos näiden kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä tai korkeintaan ohikiitävän hetken hyvin harvoin.
Melkoisia energiavarkaita.
Mietin myös miten perheenjäsenet jaksaa heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoi, AP!
Mä voisin olla sun mies, ts. mä olen mun suhteessa se, joka on niin vihainen ja surullinen koko ajan, etten huomioi miestäni enää.
Totuus on, ettei se ole mieheni vika. Hän on ihana, halaa, ymmärtää, auttaa mutta näen, ettei hän tiedä, miten kanssani tulisi olla. Voi olla, että lähtee lätkimään.
Kannattaa selvittää se tosiasiallinen syy, miksi miehesi on tyytymätön. Itse olen rapautunut tähän paskaiseen suohoni työttömyyden ja työpaikkakiusaamisen vuoksi. Lisäksi perheessäni sairastetaan vakavasti ja yksi perheenjäsen kuoli. Tuntuu kuin katsoisi elämää veden pinnan alta.
Juttele miehellesi, ja selvitä syy tuohon touhuun. Kaikelle on syy. Jos ei auta, ota välimatkaa.
Tsemppiä! Olen täällä kyyneleet silmissä, koska olen samanlainen kuin miehesi. :/
Kiitos. Kuulostaa tutulta. Uskon osittain tietäväni miksi mies on vihainen tai vittuuntunut niin usein. Samoin kuin sinulla, hänellä on ollut paljon vastoinkäymisiä elämässään, siis ennen tapaamistamme, mutta vastoinkäymiset esim uralla jatkuu.
Minäkään en tiedä miten olla mieheni kanssa. Minäkin halaa, ymmärrän ja autan, mutta se ei riitä. Eikä voikaan riittää eikä pidäkään riittää. Hänkin katsoo elämää jotenkin vedenpinnan alta eikä ole yksin minun tehtävä häntä sieltä kiskoa ylös.
Mutta kerro miten toivoisit että sinun mies olisi sinun kanssa? Mitä toivoisit että hän tekisi, miten toimisi?
Ap.
Parasta olisi, että puhut miehesi kanssa rehellisesti. Hän saattaa suuttua (minä ainakin), mutta nuo kipeät asiat täytyy saada mielestä pois, jotta voi hengittää. Nuo vastoinkäymiset ovat todennäköisesti se syy, joku vaikuttaa varmaan enemmän kuin toinen.
Sinun EI pidä yrittää kiskoa miestäsi 'manalasta' ylös - et pysty siihen.
Uskon, että miehesi myös luottaa sinuun erittäin paljon, sillä itse ainakin olen vain miehelleni masentunut ja huonotuulinen, kaikkialla muualla pitää aina feikata. ;/ Älä särje sitä luottamusta.
Mä aion puhua tämän keskustelun työntämänä mieheni kanssa tänään omasta käytöksestäni. Vaikka se tuleekin olemaan kamalaa.
Miehesi tuskaa aiheuttavat asiat pitäisi minimoida, mutta hänen on tehtävä se itse.
Kovasti voimia. Olet kultainen AP.
Miten sinulle kävi, puhuitteko eilen?
Kyllä minä olen monta kertaa ottanut miehen tyytymättömyyttä ja ärtyisyyttä puheeksi, mutta ei hän oikein halua siitä keskustella. Tuntuu, että välillä häntä hävettäisi oma käytös ja siksi välttelee aihetta, ja välillä taas ei itsekään osaa itseään selittää ja siksi ei halua puhua. Jos saan hänet puhumaan asioista, mitkä häntä oikeasti esim työssä tai menneisyyden tapahtumissa ahdistaa, kevenee tunnelma selvästi, mutta harvoin tämä onnistui sillä miehiseen tapaan hänen päähän on iskostunut ajatus että vatvominen ei kannata. Olen samaa mieltä, että tuskaa aiheuttavat asiat pitäisi minimoida, mutta moneen niistä ei voi itse vaikuttaa. Läheisten sairaudet ja kuolemat tai valehtelemiset ym sekä ammattialan huonot työllisyystilanteet ja omat sairaudet on vaikutuspiirin ulkopuolella. Siksi hän varmaan on osin lyönyt hanskat tiskiin eikä edes yritä vaan rypee tyytymättömyydessään...
Jännä huomio sinulta tuo luottamusasia. En ole sitä itse älynnyt, mutta varmasti on totta että mieheni luottaa minuun hyvin paljon. Siis niin, että rakastan häntä vaikka hän kiukuttelee pahaa oloaan ja että jos on tiukka paikka niin seison hänen rinnallaan. Vaikka on hienoa että hän luottaa niin tavallaan hän hyväksikäyttää tilannetta.. Jos olisi minun suhteen epävarmempi niin ei varmaan purkaisi minuun pahaa oloaan niin herkästi. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Itse en jaksaisi valittajan kanssa päivääkään. Puolisoa ei voi kohdella itkumuurina. Se on ala-arvoista. Puolison pitää tuoda molemminpuolista iloa ja tukea elämään. Tämä on varmasti parisuhteen tärkeimpiä asioita.
Tässähän se ristiriita onkin. Hän kohtelee minua itkumuurina tai paskasankona, mutta jos minulla on vaikea paikka hän tekee isoja asioita hoitaakseen vaikean tilanteen minun puolesta tai auttaakseen. On esim ajanut flunssaisena ja kuumeessa 500 km auttamaan minua tilanteessa jossa tarvitsin apua mutta hätätapauksessa olisin selvinnyt itsekin kyllä jotenkin. Ap.
Epävakaa persoonallisuus. Pian huomaat olevasi läheisriippuvainen ja käveleväsi munankuorilla (walking on eggshells) eli varot ja pelkäät koko ajan hänen mielenmuutoksiaan. Et todellakaan pysty auttamaan epävakaata, terapiatkin tehoavat personallisuushäiriöisiin huonosti.
Kiitos. Kuulostaa tutulta. Uskon osittain tietäväni miksi mies on vihainen tai vittuuntunut niin usein. Samoin kuin sinulla, hänellä on ollut paljon vastoinkäymisiä elämässään, siis ennen tapaamistamme, mutta vastoinkäymiset esim uralla jatkuu.
Minäkään en tiedä miten olla mieheni kanssa. Minäkin halaa, ymmärrän ja autan, mutta se ei riitä. Eikä voikaan riittää eikä pidäkään riittää. Hänkin katsoo elämää jotenkin vedenpinnan alta eikä ole yksin minun tehtävä häntä sieltä kiskoa ylös.
Mutta kerro miten toivoisit että sinun mies olisi sinun kanssa? Mitä toivoisit että hän tekisi, miten toimisi?
Ap.