Lue keskustelun säännöt.
Mies on tyytymätön elämässä melkein kaikkeen. Apua parisuhteeseen?
24.09.2016 |
Olemme seurustelleet reilun vuoden, emme kuitenkaan asu yhdessä. Päälle kolmikymppisiä olemme. Suhde on monella tapaa hyvä, haluamme elämästä samoja asioita ja harrastamme suunnilleen samoja asioita ja yhdessä on kivaa, läheisyyttä on jne.. Mutta mies on tyytymätön työhönsä, uraansa, siihen että ei saa haluamaansa työtä, asuinpaikkaansa, asuntoonsa, arkeensa, ylipäätään elämäänsä. Ei kuitenkaan aktiivisesti hae uutta työtä tai uutta asuntoa, kiukuttelee vaan että kaikki on paskaa. Parisuhteessamme hän on tyytymätön siihen, että "asiat ei etene" eli emme ole muuttaneet yhteen ja hänen mielestä kivalle asuinalueelle tms, mutta hän ei ole tehnyt mitään asunnon hankkimiseksi kivasta paikasta ja kuulemma mikään vähempi kuin tietty asuinalue ei kelpaa (minun mielestä meillä ei ole varaa muuttaa yhteen sinne). Mies on usein pahalla päällä ja kiukuttelee minulle. Yritän auttaa häntä tekemään työhakemuksia ym, mutta hän ei niitä lopulta lähetä sitten kuitenkaan. Jos yritän kysyä miksi on pahalla päällä niin yleensä ei suostu kertomaan tai sitten tulee vihainen vuodatus siitä että koko hänen ura on "paskaa". En oikein jaksaisi miehen jatkuvaa tyytymättömyyttä elämään. Se heijastuu meidän parisuhteeseen, vaikka ei ole parisuhteen vika, koska ongelmat on ollut olemassa jo ennen kuin tapasimme. Voi tietysti olla että mies on toivonut parisuhteesta ratkaisua tyytymättömyyteensä elämään, mutta eihän se niin toimi, ei suhde korvaa ikävää työpaikkaa tms. Uskallanko muuttaa tämän miehen kanssa yhteen? Koen että rakastan häntä ja todiaan hyviä hetkiä on paljon. Mutta tuo hänen negatiivisuus epäilyttää.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis jos hän on vaikka masentunut tms? Ei kai masennuksen takia saa ketään jättää? Ap.
Kyllä saa. T: yks masentunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron esimerkin. Ollaan esim sovittu että mennään illalliselle huomenna yhdessä. Jos mies on hyvällä päällä niin siitä tulee kiva ilta. Jos taas mies kieriskelee tyytymättömyyksissään, hän saattaa yllättäen perua tapaamisen viime hetkellä. Kun kysyn miksi, niin vastaus on että "vittu mulla ei oo nälkä kun vituttaa niin paljon että tänään töissä tapahtui xyz, en halua nähdä ketään enkä tehdä mitään eikä mikään kiinnosta eikä mikään auta, duuni on paska ja ahdistaa, meen vaan nukkuun". Ap.
Eli peruu sovitun tapaamisen, ja olettaa että sinä sopeudut ja keksit itsellesi muuta tekemistä lyhyellä varoitusajalla. Ei arvosta sinua yhtään eikä ota sinun tunteitasi huomioon, vaan jyrää omalla pahalla olollaan. En katselisi päivääkään.
Olet osittain oikeassa. Ollessaan ok tuulella arvostaa ja kunnioittaa minua paljonkin. Mutta kun hänet valtaa vitutus niin jyrää kaikki, myös muut kuin minut, pahalla olollaan. Ap.
Miehen perusoletus siis on, että sinä haistelet hänen tuulensa ja elät niiden mukaan. Älä hyvä ihminen mene tuohon, nimim. kokemusta on.
Älä muuta. Minä muutin tuollaisen miehen kanssa yhteen, koska rakkaus, yhteiset arvot ja hyvät hetket. Mutta arki on muuttunut yhteenmuuton jälkeen mullakin tosi raskaaksi, kun mies kätisee _kaikesta_. Milloin on liian sotkuista, milloin väärin siivottu (tavarat hänen mukaansa hankalasti löydettävissä). Työ on paskaa, kaverit on paskoja, ja sukulaiset ne vasta paskoja ovatkin. Ei oo tarpeeksi sitä, tätä tai tuota. Jos teen jotain kivaa, kuten ostan hänelle kalliin uuden puhelimen, kehtaa valittaa siitäkin. Kiitokset ovat harvassa, treffeillä ollaan käyty viimeksi keväällä ja mitäänhän en tietenkään saa koskaan takaisinpäin. Tuntuu kyllä olo niin huijatulta, kun tapailuaikana huomioi aivan ihanasti ja esitti positiivista. Oon itsekin tässä jo melkein masentunut enkä näe muuta vaihtoehtoa kuin erota. En vaan jaksa tämmöistä elämää, en vaikka toista rakastankin.
Vierailija kirjoitti:
Yksi ongelma minun kannalta on se, että miehen paha tuuli saattaa alkaa minun näkökulmasta yllättäen. Siis että meidän kohtaamisessa tai viestittelyssä tms ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, esim aamu on mennyt kivoissa tunnelmissa ja kun töiden jälkeen soitan miehelle hän rypee vitutuksessa enkä minä taas ymmärrä miksi hän minulle kiukuttelee. Jotain siis tapahtuu hänen päivässään tai ajatuksissaan, joka kääntää hänen mielialansa ja purkaa pahaa mieltä sitten minuun vaikka minä en mielestäni ole tehnyt mitään (kun ei olla päivän aikana edes oltu yhteydessä..) . Se on raskasta. Mutta toisaalta hän on tehnyt minun eteen valtavasti ekstraa mitä kukaan mies ei ole koskaan ennen tehnyt ja muutenkin suhde on hyvä jos ei mukaan lasketa hänen vitutuksesta seuraavia ongelmia. Minulla on aika ristiriitaiset tunteet tästä. Ap.
Tottakai se kiukku alkaa yllättäen, kun se ei johdu sinusta ja sinun tekemisistä, olet vain sopiva kohde. Nyt sinusta tuntuu, että hän suitsuttaa sinulle huomiota ja tekee paljon eteesi. Kun olette muuttaneet yhteen, ei mene kauaakaan, kun sinusta tulee taas yksi saavutettu asia, josta ei iloita, itsestäänselvyys ja pysyvä kaluste. Sitten ihmettelet, kuinka hän voi tehdä eteesi niin vähän, samalla tavalla kuin työviihtyvyytensä ja kaikkien muiden aioiden eteen. Ja saat uskoa, että sinusta löytyy milloin mitäkin virhettä, ja jos korjaat ne, löytyy uusia. Samoin lapset, jos niitä siunaantuu, ovat sitten viallisia.
1
Kuulostaa kolmenkympin kriisiltä! Omala miehellä se on päällä parhaillaan, tätä kestänyt jo vuoden. Otti lopputilin töistä, koska ei ollut tyytyväinen, halusi asua toisessa maassa, joten lähti ulkomaille. Mietti alan vaihtoa ja halusi tehdä harrastuksestaan ammatin. Ei halunnut olla suhteessa, mutta kuitenkin oli tyytymätön siihen, ettei ollut vaimoa, taloa tai autoa. Kokee silti olevansa liian nuori perustamaan perhettä.
Ehkä mies on hukassa itsensä kanssa ja yrittää löytää itsensä. Jos kyseessä on kriisi niin seisot vaan rinnalla, mutta jos tuntuu, että kuuluu perusluonteeseen niin mieti kahdesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä kävele, vaan juokse.
Tai sit jos haluat jatkaa miehen kanssa niin tee selväksi ettet ole mikään jäteastia johon mies purkaa vitutuksensa. Jos ei sun konkreettiset neuvot tai apu kaipaa niin sen jälkeen suljet korvat kiukuttelulta ja ukko rypeköön omissa harmeissaan. Itse en muuttaisi tuollaisen miehen kanssa yhteen.
Ihan oikeesti, ei tossa ole mitään järkevää syytä jäädä. Tilannen vaan menee pahempaan suuntaan.
Mies on perustyytymätön, itsekäs ja lapsellinen.
Miehessä itsessä ei varmaan ole mitään vikaa...siis omasta mielestään vaan koko maailma vaan on niin paska ja häntä vastaan.
Sinä saat sitten toimia paskasankona ja mies haluaa vetää sinut mukaansa omaan kurjuuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma ei ole se, että miehesi on tyytymätön, vaan se, että hän on itsekeskeinen. On mielettömän itsekästä kuormittaa muita ihmisiä omilla paskoilla fiiliksillään, ja antaa niiden määrätä se millaista vuorovaikutusta teillä on.
Normaalit hyväkäytöksiset ihmiset ymmärtää että oma paska fiilis ei oikeuta paskaa käytöstä, vaan kumppanin tunnelmia pitää kunnioittaa ja suojella. Meillä kotona pahoitellaan jos on huono päivä, sanotaan kyllä mistä se johtuu, mutta yritetään kovasti olla paremmalla tuulella ettei koko perhe joudu kärsimään. Muiden mielialasta huolehtiminen kuuluu läheisiin ihmissuhteisiin.
Ja yleensä näiden "minäminä"-ihmisten mieliala on huono ihan siitä syystä että se pää on niinsanotusti liian syvällä siellä omassa p*rseessä. Ihminen ei voi hyvin välittämällä vain itsestään.
Joten neuvon jättämään miehesi. Ei sen takia, että hän on tyytymätön elämäänsä, vaan sen takia, että hän on mulkku.
Jos mie ei puhumalla ymmärrä että tuollainen käytös on törkeää ja sen täytyy muuttua, niin en jatkaisi suhdetta. Voitte vaikka kokeilla pariterapiaa jos se auttaisi. Vanhemmitemmiten tuo vain pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohonpa sanoisin että miehesi toiminta vaikuttaa siltä että hän on masentunut. Mielialat vaihtelee puolelta toiselle opeasti ja arvaamatta. Jos ei ole hoitosuhdetta mt-puolelle niin suosittelen sellaiseen hakeutumaan.
Kaikesta huolimatta olkoon mahdollisessa tulevassa yhteisessä potretissanne ilo, onni, rauha - suola, leipä, kauha.
Sinä aikuisena ihmisenä saat toki rypeä miehen kanssa tuossa paskassa elämässä.
Mutta älä tee lapsia sillä mies tulee marmattamaan niillekin samalla lailla ja purkaa pahat olot lasten päälle. Ja lapset eivät koskaan ole tarpeeksi hyviä eikä tarpeeksi mitään...aina on jotain vikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Sä olet typerä kynnysmatto jos jatkat tuota. Mies on kietonut sinut pikkurillinsä ympäri ja heiluttelee sua miten tahtoo. Tottakai antaa myös hyviä hetkiä jotta et lähtisi lätkimään. Se manipuloi sua, harrastaa henkistä väkivaltaa! Miten et voi tajuta näin itsestäänselvää asiaa?! Valot päälle nyt!
Ap, sanot useassa viestissä, että välillä on ihana ja huomaavainen ja kunnioittava, mutta pahantuulisena kiukkuinen, lapsellinen ja itsekäs. Kumpia päiviä mahtaa olla enemmän? Onko hän suuremman osan ajasta kiva ja mukava, vai esim. viikot kiukkuinen ja viikonloput leppoisa?
Laske plussia ja miinuksia. Älä muuta yhteen, jos epäröit, ettet jaksa hänen kanssaan. Jos hänellä on masennus, hänet saa ja pitää jättää, ettei hän vedä sinua syövereihin. Pitkissä parisuhteissa on alamäkiä, ne pitää luovia yhdessä läpi, jos rakkautta riittää. Lyhyemmät tuttavuudet kannattaa lopettaa, ellei yhdessäolo ole rakastavaa ja palkitsevaa.
Jos ap näistä neuvoista huolimatta sulkee korvansa ja tekee kuten lystää, omapahan on asiansa. Mutta neuvoja on annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkun huomaatte, ei tällasia ap:n kaltaisia naisia pysty auttamaan. Löytyy aina uusi (teko)syy pysyä suhteessa, mutta samalla haluaa valittaa tilannettaan.
Ihmettelen, että täällä jälleen kerran ikivalittajan kumppani kyselee apua. Miksi se on aina niin, että ongelmainen itse ei koe ongelmaa, eikä siis hae siihen apua? Onko kuitenkin niin, että hänellä on sittenkin kaikki hyvin? Ei valittaja halua muutosta, hän on tyytyväinen elämäänsä, koska valittaminen on ilmeisesti niin kivaa. Koska ainahan voi omaa ahdistustaan ladata lähimpiensä niskaan, joiden hyvinvoinnilla taas ei tunnu olevan mitään merkitystä. En näe tuossa ainakaan rakkautta.
Kiitos kaikille viesteistä. Luen ja kuuntelen kaikki neuvot. En mielestäni ole väittänyt neuvoihin vastaan. Olen täällä hyvin mietteliäänä nyt. Moni kehoittaa juoksemaan pakoon. Kun on sitoutunut ja rakastaa, ei minuutissa voi tehdä päätöstä jättää, vaan asiaa täytyy sulatella ja pohtia rauhassa. Minulla on aika jäätävä olo varoittavista esimerkeistä tässä keskustelussa ja tulee paha mieli kun ajattelee että entä jos meidän suhde menisi sellaiseksi kun täällä ihmiset kertoo omista kokemuksistaan. Tunnistan sen että mies on itsekäs kun on pahalla päällä ja uskon että itsekkyys johtaa osaltaan pahaan tuuleen. Ap.
Itse en jaksaisi valittajan kanssa päivääkään. Puolisoa ei voi kohdella itkumuurina. Se on ala-arvoista. Puolison pitää tuoda molemminpuolista iloa ja tukea elämään. Tämä on varmasti parisuhteen tärkeimpiä asioita.
Jos hommat ei muutu ja päätät jatkaa suhdetta niin et sitten parin vuoden päästä palaa tänne itkemään kuinka paska mies on sinulle ja mahdollisille lapsille!
Jos luit nämä kommentit ajatuksella tiedät mitä tuleman pitää niin et voi sitten vedota siihen ettet tiennyt mitä on tulossa ja olit sinisilmäinen ja rakastunut. Valot on nyt päällä...eikös vaan?
Tuo että miehellä on pää liian syvällä omassa perseessä/navassa on niiiiin totta!
Hoi, AP!
Mä voisin olla sun mies, ts. mä olen mun suhteessa se, joka on niin vihainen ja surullinen koko ajan, etten huomioi miestäni enää.
Totuus on, ettei se ole mieheni vika. Hän on ihana, halaa, ymmärtää, auttaa mutta näen, ettei hän tiedä, miten kanssani tulisi olla. Voi olla, että lähtee lätkimään.
Kannattaa selvittää se tosiasiallinen syy, miksi miehesi on tyytymätön. Itse olen rapautunut tähän paskaiseen suohoni työttömyyden ja työpaikkakiusaamisen vuoksi. Lisäksi perheessäni sairastetaan vakavasti ja yksi perheenjäsen kuoli. Tuntuu kuin katsoisi elämää veden pinnan alta.
Juttele miehellesi, ja selvitä syy tuohon touhuun. Kaikelle on syy. Jos ei auta, ota välimatkaa.
Tsemppiä! Olen täällä kyyneleet silmissä, koska olen samanlainen kuin miehesi. :/
Älä kävele, vaan juokse.
Tai sit jos haluat jatkaa miehen kanssa niin tee selväksi ettet ole mikään jäteastia johon mies purkaa vitutuksensa. Jos ei sun konkreettiset neuvot tai apu kaipaa niin sen jälkeen suljet korvat kiukuttelulta ja ukko rypeköön omissa harmeissaan. Itse en muuttaisi tuollaisen miehen kanssa yhteen.