Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies on tyytymätön elämässä melkein kaikkeen. Apua parisuhteeseen?
24.09.2016 |
Olemme seurustelleet reilun vuoden, emme kuitenkaan asu yhdessä. Päälle kolmikymppisiä olemme. Suhde on monella tapaa hyvä, haluamme elämästä samoja asioita ja harrastamme suunnilleen samoja asioita ja yhdessä on kivaa, läheisyyttä on jne.. Mutta mies on tyytymätön työhönsä, uraansa, siihen että ei saa haluamaansa työtä, asuinpaikkaansa, asuntoonsa, arkeensa, ylipäätään elämäänsä. Ei kuitenkaan aktiivisesti hae uutta työtä tai uutta asuntoa, kiukuttelee vaan että kaikki on paskaa. Parisuhteessamme hän on tyytymätön siihen, että "asiat ei etene" eli emme ole muuttaneet yhteen ja hänen mielestä kivalle asuinalueelle tms, mutta hän ei ole tehnyt mitään asunnon hankkimiseksi kivasta paikasta ja kuulemma mikään vähempi kuin tietty asuinalue ei kelpaa (minun mielestä meillä ei ole varaa muuttaa yhteen sinne). Mies on usein pahalla päällä ja kiukuttelee minulle. Yritän auttaa häntä tekemään työhakemuksia ym, mutta hän ei niitä lopulta lähetä sitten kuitenkaan. Jos yritän kysyä miksi on pahalla päällä niin yleensä ei suostu kertomaan tai sitten tulee vihainen vuodatus siitä että koko hänen ura on "paskaa". En oikein jaksaisi miehen jatkuvaa tyytymättömyyttä elämään. Se heijastuu meidän parisuhteeseen, vaikka ei ole parisuhteen vika, koska ongelmat on ollut olemassa jo ennen kuin tapasimme. Voi tietysti olla että mies on toivonut parisuhteesta ratkaisua tyytymättömyyteensä elämään, mutta eihän se niin toimi, ei suhde korvaa ikävää työpaikkaa tms. Uskallanko muuttaa tämän miehen kanssa yhteen? Koen että rakastan häntä ja todiaan hyviä hetkiä on paljon. Mutta tuo hänen negatiivisuus epäilyttää.
Kommentit (62)
Et missään nimessä muuta yhteen. Eihän kukaan jaksa tuollaista pidemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi yhteen, aika raskaalta kumppanilta kuulostaa. Yhteisessä kodissa se sitten valittaisi, ettei ole tarpeeksi hienoa ja siistiä, muttei sisustaisi eikä siivoaisi. Jotkut on tuommoisia.
Joo voi olla että valittaisi. En kuitenkaan ole mikään ylikiltti nöyristelijä vaan vastaisin vain että hienoa, sisusta ja siivoa vaan niin minäkin ilahdun siitä :) . Mutta miksi jotkut on tuommoisia? Eikö mikään riitä tekemään onnelliseksi? Ja miksi ei edes yritä itse korjata asioita jotka harmittaa vaan kiukuttelee vaan. Haluan ymmärtää miestä. Ehkä osaisin auttaa jos tietäisin mistä pohjimmiltaan on kyse. Ap.
Itse seurustelin kolme vuotta miehen kanssa joka oli samanlainen valittaja. Voin kertoa ettei valitus lopu vaikka mitä tekisit, aina löytyy joku uus asia mihin mies ei oo tyytyväinen. Valitettavasti rakkaus ei korjaa tällaista ihmistä, joten mun neuvo on että lähdet suhteesta vielä kun siihen pystyt. Ajan mittaa tuollainen valittaja-kumppani syö sua ja sun voimavaroja, ja kohta huomaat ettet pysty/jaksa edes erota, vaikka tunnet olevasi onneton.
Juokse. Elämästään on itse vastuussa, ja jos sitä ei tajua niin katkeruus vaan lisääntyy ja tarttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noita vässyköitä pysty kukaan auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha, sinä sitten olet näitä miehenparantajanaisia. Oisko kyse miehen mielenterveydestä.
Jotkut miehet ovat luonteeltaan tuollaisia kaikkeen tyytymättömiä - samoin jotkut naiset. Perustunnetila tuntuu olevan vitutus. Se on opittu tapa saada hyväksyntää. Voi olla mahdotonta päästä siitä eroon jos työpaikalla ja kaveripiirissä ei tuollainen käytös hyväksytään. Yleensä se vain pahenee iän myötä. Kannaatta harkita josko jaksaa kuunnella sitä lopun elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei noita vässyköitä pysty kukaan auttamaan.
Kyllä ap pystyy, ainakin omasta mielestään.
Kerron esimerkin. Ollaan esim sovittu että mennään illalliselle huomenna yhdessä. Jos mies on hyvällä päällä niin siitä tulee kiva ilta. Jos taas mies kieriskelee tyytymättömyyksissään, hän saattaa yllättäen perua tapaamisen viime hetkellä. Kun kysyn miksi, niin vastaus on että "vittu mulla ei oo nälkä kun vituttaa niin paljon että tänään töissä tapahtui xyz, en halua nähdä ketään enkä tehdä mitään eikä mikään kiinnosta eikä mikään auta, duuni on paska ja ahdistaa, meen vaan nukkuun". Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerron esimerkin. Ollaan esim sovittu että mennään illalliselle huomenna yhdessä. Jos mies on hyvällä päällä niin siitä tulee kiva ilta. Jos taas mies kieriskelee tyytymättömyyksissään, hän saattaa yllättäen perua tapaamisen viime hetkellä. Kun kysyn miksi, niin vastaus on että "vittu mulla ei oo nälkä kun vituttaa niin paljon että tänään töissä tapahtui xyz, en halua nähdä ketään enkä tehdä mitään eikä mikään kiinnosta eikä mikään auta, duuni on paska ja ahdistaa, meen vaan nukkuun". Ap.
Eli peruu sovitun tapaamisen, ja olettaa että sinä sopeudut ja keksit itsellesi muuta tekemistä lyhyellä varoitusajalla. Ei arvosta sinua yhtään eikä ota sinun tunteitasi huomioon, vaan jyrää omalla pahalla olollaan. En katselisi päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi yhteen, aika raskaalta kumppanilta kuulostaa. Yhteisessä kodissa se sitten valittaisi, ettei ole tarpeeksi hienoa ja siistiä, muttei sisustaisi eikä siivoaisi. Jotkut on tuommoisia.
Joo voi olla että valittaisi. En kuitenkaan ole mikään ylikiltti nöyristelijä vaan vastaisin vain että hienoa, sisusta ja siivoa vaan niin minäkin ilahdun siitä :) . Mutta miksi jotkut on tuommoisia? Eikö mikään riitä tekemään onnelliseksi? Ja miksi ei edes yritä itse korjata asioita jotka harmittaa vaan kiukuttelee vaan. Haluan ymmärtää miestä. Ehkä osaisin auttaa jos tietäisin mistä pohjimmiltaan on kyse. Ap.
Se katselee haluamiaan asioita alhaaltapäin ja katkerana, suhteellisuudentaju katoaa. Siinä ei erota, minkä verran ponnistelua jokin asia vaatii ja onko se sen väärti. Veikkaan, että miehen temperamentti on sellainen, että on imenyt lapsuudessa voimakkaasti vaikutteita ja päättänyt, millainen maailma on ja nyt niitä käsityksiä on miltei mahdotonta muuttaa. Vaatii valtavaa kärsivällisyyttä ja sylkykuppina olemista yrittää tukea tuollaista ihmistä siinäkin tapauksessa, että haluaisi muuttua, luultavasti ei halua, koska siitä on niin paljon vaivaa. Jos noin paljon tekee mieli auttaa ja tukea, niin kannattaisi etsiä sellainen kumppani, joka realistisesti hyötyy siitä.
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron esimerkin. Ollaan esim sovittu että mennään illalliselle huomenna yhdessä. Jos mies on hyvällä päällä niin siitä tulee kiva ilta. Jos taas mies kieriskelee tyytymättömyyksissään, hän saattaa yllättäen perua tapaamisen viime hetkellä. Kun kysyn miksi, niin vastaus on että "vittu mulla ei oo nälkä kun vituttaa niin paljon että tänään töissä tapahtui xyz, en halua nähdä ketään enkä tehdä mitään eikä mikään kiinnosta eikä mikään auta, duuni on paska ja ahdistaa, meen vaan nukkuun". Ap.
Eli peruu sovitun tapaamisen, ja olettaa että sinä sopeudut ja keksit itsellesi muuta tekemistä lyhyellä varoitusajalla. Ei arvosta sinua yhtään eikä ota sinun tunteitasi huomioon, vaan jyrää omalla pahalla olollaan. En katselisi päivääkään.
Olet osittain oikeassa. Ollessaan ok tuulella arvostaa ja kunnioittaa minua paljonkin. Mutta kun hänet valtaa vitutus niin jyrää kaikki, myös muut kuin minut, pahalla olollaan. Ap.
Yksi ongelma minun kannalta on se, että miehen paha tuuli saattaa alkaa minun näkökulmasta yllättäen. Siis että meidän kohtaamisessa tai viestittelyssä tms ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, esim aamu on mennyt kivoissa tunnelmissa ja kun töiden jälkeen soitan miehelle hän rypee vitutuksessa enkä minä taas ymmärrä miksi hän minulle kiukuttelee. Jotain siis tapahtuu hänen päivässään tai ajatuksissaan, joka kääntää hänen mielialansa ja purkaa pahaa mieltä sitten minuun vaikka minä en mielestäni ole tehnyt mitään (kun ei olla päivän aikana edes oltu yhteydessä..) . Se on raskasta. Mutta toisaalta hän on tehnyt minun eteen valtavasti ekstraa mitä kukaan mies ei ole koskaan ennen tehnyt ja muutenkin suhde on hyvä jos ei mukaan lasketa hänen vitutuksesta seuraavia ongelmia. Minulla on aika ristiriitaiset tunteet tästä. Ap.
Mutta siis jos hän on vaikka masentunut tms? Ei kai masennuksen takia saa ketään jättää? Ap.
Kuulostaa masennukselta. Miehen kannattaisi hakea apua.
Kuulostaa eksältäni. Jatkossa valittaa sitten, että yhteinen koti ei ole tarpeeksi kiva, auto ei ole hieno ja lapset eivät ole lahjakkaita tai he ovat väärää sukupuolta. Älä jää.
Eksäni on sosiaalinen ja pidetty ihminen, joka ajattelee paljon asioita ja on ihanaa seuraa ollessaan hyvällä päällä. Pohjalla on kuitenkin tuollainen perustyytymättömyys, joka tekee elämän raskaaksi. Kaksi tuollaista marisijaa voivat viihtyä hyvin yhdessä, mutta jos itse pidät ihan tavallisesta elämästä ja iloitset siitä, mitä sinulla on, toistan: Älä jää.
AP ei kuuntele, koska haluaa tehdä omat virheensä. Ok. Meistä monilla on kuitenkin kokemusta tuollaisista kumppaneista. Niiden kanssa voi elää, jos hylkää kaikki toiveet hyvästä elämästä ja on valmis jatkuvasti, milloin tahansa ottamaan vastaan kuormallisen paskaa ja nielemään sitä, kuten ap ilmeisesti on. Otan osaa.
Alue: Aihe vapaa
En muuttaisi yhteen, aika raskaalta kumppanilta kuulostaa. Yhteisessä kodissa se sitten valittaisi, ettei ole tarpeeksi hienoa ja siistiä, muttei sisustaisi eikä siivoaisi. Jotkut on tuommoisia.