Lue keskustelun säännöt.
En välttämättä enää puhu miehille mitään
24.09.2016 |
Jos ei ole aivan pakko. Koen että se on minulle turhaa ajanhukkaa ja osin jopa haitallista. Voikohan tästä seurata ongelmia?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hankalaa, jos olet menossa lääkäriin, sinun tarvitsee asioida poliisien tai muiden viranomaisten kanssa, käydä elektroniikkaliikkeessä, lihakaupassa, autokoulussa, matkustaa bussilla tai junassa ja niin edelleen.
Mistä miesvihasi kumpuaa?
Nuo ovat ihan keksimällä keksittyjä ongelmia. En ole koskaan puhunut miehille, ei siitä ole mitään haittaa ollut. Lähes kaikki viranomaiset, kaupanmyyjät ym. ovat naisia, joten miehiä pystyy ihan hyvin välttelemään noissakin tilanteissa.
Kaikki viranomaiset naisia? Missä? Jos asuntosi palaa , tai sinut ryöstetään, katkaiset puhelun hätäkeskukseen niin usein, kunnes vastaajana on nainen, ja pyydät paikalle palonaisten prikaatin sammuttamaan femakkoluukkusi ja naispoliisipartion haastattelemaan sinua ryöstöstä?
Aika paljon joudut tekemään myös töitä kiertääksesi kaikki kontaktit miesten kanssa ihan normaalissa arjessasikin. Mistä se miesvihasi kumpuaa?
Asuntoni ei ole ikinä palanut eikä minua ole ikinä ryöstetty. Hätäkeskukseen olen soittanut kerran, vastaaja oli nainen, jos vastaaja olisi ollut mies, olisin katkaissut puhelun.
En todellakaan joudu tekemään töitä kiertääkseni "normaalit kontaktit" miesten kanssa normaalissa arjessani. En pysty keksimään yhtäkään tilannetta, missä joutuisin puhumaan miesten kanssa normaalissa arjessa. Voisitko antaa jonkun esimerkin "arkisesta tilanteesta", jossa muka pitäisi puhua miehille?
Et siis toisin sanoen ole missään kontaktissa ulkomaailman kanssa? Et käy töissä, et matkusta julkisilla, et tarvitse mitään palvelua ikinä, et osta kaupasta ruokaa?
En itsekään miehistä pidä mutta kyllä nyt sentään arkipäivän kanssakäymisen voin hoitaa. Miehet eivät vaan ole minulle tavallaan emotionaalisesti olemassa, vähän niin kuin varjoja tai haamuja. Mutta kyllä nyt sentään jutella heidän kanssaan voin.
Tavallinen arkipäivä menee vaikka niin, että bussikuskille sanon huomenta, kun se on kohteliasta. Jos käyn kaupassa, kassa saattaa olla mies, jolloin hoidan asiallisen tapahtumaan liittyvän kanssakäymisen "hei, kiitos" nyt minimissään. Saatan jopa hymyillä. Töissä keskustelen paljon miesten kanssa töiden hoitoon liittyvistä asioista. Lounaalla jos käyn ulkona, kassa tai tarjoilija voi olla mies. Iltapäivästä töiden jälkeen sama toisin päin. Bussi, kauppa.
En pidä itseäni miesvihaajana, en vaan investoi heihin tunteita. Aika hankalalta kuulostaa, jos ei voi miesten kanssa edes puhua. Jonkinlaisen jättikokoisen kuplapallon sisällä elämiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hankalaa, jos olet menossa lääkäriin, sinun tarvitsee asioida poliisien tai muiden viranomaisten kanssa, käydä elektroniikkaliikkeessä, lihakaupassa, autokoulussa, matkustaa bussilla tai junassa ja niin edelleen.
Mistä miesvihasi kumpuaa?
Nuo ovat ihan keksimällä keksittyjä ongelmia. En ole koskaan puhunut miehille, ei siitä ole mitään haittaa ollut. Lähes kaikki viranomaiset, kaupanmyyjät ym. ovat naisia, joten miehiä pystyy ihan hyvin välttelemään noissakin tilanteissa.
Kaikki viranomaiset naisia? Missä? Jos asuntosi palaa , tai sinut ryöstetään, katkaiset puhelun hätäkeskukseen niin usein, kunnes vastaajana on nainen, ja pyydät paikalle palonaisten prikaatin sammuttamaan femakkoluukkusi ja naispoliisipartion haastattelemaan sinua ryöstöstä?
Aika paljon joudut tekemään myös töitä kiertääksesi kaikki kontaktit miesten kanssa ihan normaalissa arjessasikin. Mistä se miesvihasi kumpuaa?
Asuntoni ei ole ikinä palanut eikä minua ole ikinä ryöstetty. Hätäkeskukseen olen soittanut kerran, vastaaja oli nainen, jos vastaaja olisi ollut mies, olisin katkaissut puhelun.
En todellakaan joudu tekemään töitä kiertääkseni "normaalit kontaktit" miesten kanssa normaalissa arjessani. En pysty keksimään yhtäkään tilannetta, missä joutuisin puhumaan miesten kanssa normaalissa arjessa. Voisitko antaa jonkun esimerkin "arkisesta tilanteesta", jossa muka pitäisi puhua miehille?
Et siis toisin sanoen ole missään kontaktissa ulkomaailman kanssa? Et käy töissä, et matkusta julkisilla, et tarvitse mitään palvelua ikinä, et osta kaupasta ruokaa?
En itsekään miehistä pidä mutta kyllä nyt sentään arkipäivän kanssakäymisen voin hoitaa. Miehet eivät vaan ole minulle tavallaan emotionaalisesti olemassa, vähän niin kuin varjoja tai haamuja. Mutta kyllä nyt sentään jutella heidän kanssaan voin.
Tavallinen arkipäivä menee vaikka niin, että bussikuskille sanon huomenta, kun se on kohteliasta. Jos käyn kaupassa, kassa saattaa olla mies, jolloin hoidan asiallisen tapahtumaan liittyvän kanssakäymisen "hei, kiitos" nyt minimissään. Saatan jopa hymyillä. Töissä keskustelen paljon miesten kanssa töiden hoitoon liittyvistä asioista. Lounaalla jos käyn ulkona, kassa tai tarjoilija voi olla mies. Iltapäivästä töiden jälkeen sama toisin päin. Bussi, kauppa.
En pidä itseäni miesvihaajana, en vaan investoi heihin tunteita. Aika hankalalta kuulostaa, jos ei voi miesten kanssa edes puhua. Jonkinlaisen jättikokoisen kuplapallon sisällä elämiseltä.
En käy töissä. Julkisilla olen joskus matkustanut, mutta en silloinkaan ole puhunut miehille. Miksi olisin? Kaupassa toki käyn ruokaa ostamassa, mutta en silloinkaan puhu miehille. Miksi puhuisin? En keksi yhtäkään tilannetta, missä miehille puhuminen olisi tarpeellista. Ja vaikka olisikin, en siltikään puhuisi miehille.
No okei, mun heikkous on edelleen tosi kuumat miehet. Niille voi jutella aika normaalistikkin.