Mitä tehdä kun toinen lapsi on parempi kaikessa?
Teemme tietenkin jo nyt kaikkemme että lapsemme tietävät ja tuntevat että ovat meille yhtä rakkaita ja yhtä arvostettuja. Onko jotain hyvää neuvoa miten erityisesti pitäisi ottaa huomioon se että toinen lapsemme on käytännössä parempi kuin toinen kaikessa. Eikä tarvitse nyt väittää että kyllä jokaisella on ne omat vahvuutensa. On kyllä, mutta eipä oikein mitään merkittävää löydy, joka olisi oikeasti tällä toisella _paremmin_ kuin esikoisella. Tai jos löytyy, niin ne ovat usein käytännön elämässä negatiivisina pidettyjä piirteitä, jotka toki voi kääntää vahvuuksiksi (esim. voimakastahtoisuus, ei todellakaan ole mikään kynnysmatto, mikä tietenkin on upeaa, mutta näkyy jääräpäisyytenä ja riitoina kavereiden kanssa).
Kuopus on aidosti mielestämme tosi ihana ja taitava lapsi. Hän kuitenkin ITSE koko ajan vertailee itseään veljeensä ja valittaa olevansa huonompi. Siis kokeesta saatu ysi ei ole mitään kun veli saa kymppejä. Harrastuksessa opittu upea taito ei tunnu miltään kun veli oppii saman taidon hetkessä "vahingossa" jne.
Neuvoja?
Kommentit (23)
Samasta putkesta tulee monenlaista tavaraa, sillä nainen ei ole monistuskone. Tämän sanoi muuan äiti, jolla oli monta lahjakasta lasta. Tosin lahjakkaita eri aloilla. Joku opettaja oli ihmetellyt, miten se teidän Liisa ei pärjääkään matematiikassa kovin hyvin, vaikka Leena, Liina, Siina, Tiina ja Laila oikein loistavat taidoillaan. Jokaisesta kuudesta tyttärestä on tullut korkeasti koulutettuja ja erinomaisesti menestyviä omalla alallaan.
Vertailetteko te kaikki koko ajan lapsianne? Minä en vertaile, molemmat yhtä rakkaita.
Kannattaa siis kannustaa lapsiaan pelaamaan kaikki vapaa-aika ja yöt kanssa.