mikä meitä vaivaa?
Olemme olleet kimpassa jo reilun 10 vuotta,kolme lasta löytyy,teen kotosalla töitä,olen lasten kanssa kotona päivän samalla töitä tehden ja illalla töihin mneee väkisinkin tunti ainakin,jollen sitten mene myymälään iltavuoroon(tämä tapahtunut vasta kahdesti mutta toivoisin olevani siellä useamminkin,on ihanaa puuhaa).Tuo illalla työn tekeminen ei ole mielestäni ongelma,koska mies usein iltaisin pelaa tietokoneella tai katsoo omia leffojaan jne.
Mieheni on maailman ihanin ihminen,osallistuu lastenhoitoon hirveesti,osallistuu kotitöihin jos ehtii,keskimäärin viikossa kuitenkin pesee pyykkiä useamman koneellisen,imuroi noin kerran,luuttaa ja laittaa pari kertaa viikossa tiskitkin:) Ja toisaan hoitaa lapsia mielellään,laittaa heille iltapöperöt jne,ruoan laitan meillä aina minä jollei mies halua hemmotella minua vähän erikoisemmalla iltapalalla tms. Hän on myös minulle älyttömän rakas,hyvä aviomies,erinomainen rakastaja ja todellakin siis hyvä isä.
Silti nykyään meillä ei kommunikaatio oikein kulje.Mies on alkanut mököttämään,minä siitä suivaantuneena nalkutan. Eilen tuli poikkeuksellisesti hieromaan sovintoa ja tehtiin se,sovittiin yrittävämme kovemmin,mutta niinkuin aina ennenkin,olemme jo parin päivän päästä napit vastakkain.Tuntuu ettei meillä ole mitään yhteistä enää,en tunne itseäni rakastetuksi enkä viehättäväksi hänen silmissään,tästä tulee oravanpyörä jossa kohtelemme toisiamme vuorotellen huonosti.
Kahdenkeskistä aikaa kolmen lapsen kanssa ei ole helppo järjestää,mutta kyllä sitä n kerran 2 kk:ssa saadaan,mutta mieluiten senkin jättäsimme käyttämättä,ainoaan hoitajaan liittyy oma stressinsä kun lapset on siellä ja vapaa-ajan viettäminen vaikeutuu...
Kommentit (4)
Minähän olen siis yksityisyrittäjä ja teen oikeastaan aina työn kotona,koitan mahdollisimman paljon tehdä sen päivällä jotta jää hälle aikaa. Välillä tosiaan n tunnin joudun vääntämään iltaisinkin kun aikataulu pukkaa päälle.Ja nuo myymäläillat on harvassa ja sieltäkin pääsen jo 7:ltä. Ongelma kai on se että mies tykkää nysvätä koneella paljon jne ja minä koen etten saa huomiota tarpeeksi,mies kun on silloin kuuro ja mykkä kun pelaa:D Usein olen ajatellut illan pitäväni vapaata ja jo päivällä laittanut tekstaria että illalla en tee töitä,olen kokonaan sinun;) Mutta ei illat toisistaan poikkea siltikkään:( Jotenkin tuntuu etten saa häneen yhyettä,mökättäminenkin on tullut kuvioon vasta viime kuukausina..
Hmm...
Ensin kerrot kuinka ihana miehesi on, kuinka hän raataa ja auttaa ja hemmottelee jne.
Miten sinä osoitat miehellesi rakastavasi häntä ja arvaostavasi häntä? Että hän on merkityksellinen ei vain kotiapulaisena vaan myös ihmisenä, henkilönä ja miehenä? Tämä asia ainakin mättää meillä, vaimoni kehuu joskus kuink aihana olen kun " autan" niin paljon ja kuinka ihana olen lasten kanssa... Siitäkö vain on kysymys?? Itse ainakin haluan tulla huomatuksi ja tuntea itseäni arvostetuksi ja halutuksi (avio)miehenä, en pelkästään vanhempana tai isänä.
Ja sitten tuo juttu illoista... Ilmeisesti kuitenkin usein teet hommia jos oikein tekstariulla ilmoitat jos et tee...? Voisiko olla niin että miehestäsi tuntuu ikävältä että " sinä päätät" yksin milloin on yhteistä aikaa? JA sitten tuo että ei haittaa jos teet töitä iltaisin kun hän kuitenkin on koneen äärellä koko illan. Voisiko olla niin että miehesi on tottunut olemaan koneen ääresssä koska sinä teet töitä?
Kerrot myös että miehesi on ihana rakastaja... Oletko sinä ihana rakastajatar?? Tiedätkö mistä miehesi pitää? Miten usein oikeasti haluaisi seksiä, ja millaista seksiä?
Tarkoitukseni ei ole olla syyttävä, vaikka siltä ehkä saattaa kuullostaa, vaan heittää ilmaan joitakin ideoita, joista monesta on omakohtaista kokemusta...
Tsemppiä & onnea parisuhteen kanssa!
Kyllä teen usein töitä iltaisin,se on yksi sovittuja pelisääntöjä kun yrityksen aloitin,mieheni on tukenut yrittämisessäni koko ajan ja jopa patistanut ottamaan lisää töitä jotta firma alkaa rullaamaan kunnolla. Mieheni e halua lasten menevän hoitoon ja silloin aloittaessani n puoli vuotta sitten juttelimme tästä pitkät tovit että illaksi minulla jää väkisinkin töitä,koska päivällä en pysty kaikkea tekemään,nuorin on 1,5v ja vaatii paljon huomiota. Yritän järjestää viikosta 2-3 iltaa ettei minulla olisi mitään viimeisteltävää tms jotka yritän hoitaa sohvalla jotten olisi työhuoneessani vaan olisin paikalla. Tuosta tietokoneella notkumisesta ,se ei mitenkään johdu mielestäni yrittäjän osastani,on vaan joka iltainen tapa ollut jo 10 vuotta,milloin pleikkarin ja nykyään tietokoneen kanssa.On vain hänen tapansa tyhjätä päätä työpäivän jälkeen ja olen hänelle ilomielin suonut sen hetken nalkuttamatta:D Kotitöistä ja musta,en kertaakaan ole vielä häntä pyytänyt,tekee siis jutut omasta tahdostaan,tästä myös kiitän,esim tiskien laitosta suikkaan suukon,halin ja kiitän ja kerron kuinka ihanasti sen oli tehty.Tähän vaan toteaa että olemme molemmet töissä,hänelle kuuluu puolet kotitöistä. Kotityöt koitan kuitenkin pystyä hoitamaan töiden ja lastenhoidon ohella joten aika jonglööri olen välillä ja siksi pyrin vapaailtoja järjestämään,tietysti se tarkoittaa sitten piukempaa aikataulua päivällä. En mitenkään pistä ongelmiani kenenkään piikkiin,vaan lähinnä mietin tapoja millä me voitaisiin taas toimia avioparina...tiedän paljon itsekkin tekeväni väärin,ja alusta asti olen miehelleni tehnyt selväksi että firma loppuu siihen jo parisuhde ei sitä näytä kestävän. Jotenkin vaan odotan että joku puhaltaisi pelin poikki,perheeni on minulle kaikki kaikessa,mutta myös työni on ikuinen haaveeni ja henkirakoni..
Siis ihana, että sulla on noin hyvä mies! Stressaako häntä sun iltatyö, vaikkei sitä sanokaan? Siis kokeeko, että " joutuu" tekemään entistä enemmän ja sitten vaan odottelemaan sua kotiin? Mun mielestä hän tekee kirjoittamasi mukaan tosi paljon jo nyt, joten yrittäisin olla lisäämättä hommia ja ehkä ottaisin jotkut hommista itselleni... Siis en tällä tarkoita, ettetkö sä tekis tarpeeksi muutenkin, mutta jos mies käy töissä ja kokee, että kotona joutuu tekemään " kaikki hommat" niin ei ihme jos vähän mökötyttää... :) Kai muistat myös osoittaa arvostusta tehdyistä kotihommista, vaikka ne " kuuluukin asiaan." Kiitos ja kehu saa aina hyvälle mielellä ja tuntemaan ettei ollut yhdentekevää, kun raivasi, pyykkäsi tms... meillä tämä toimii molemmin päin. Siis kiitellään toisiamme kilpaa... En ollut enää vuosikausiin miettinyt sitä mitenkään erikoisena tapana, kun aina ollaan tehty niin. Mutta mun pikkusisko sattui siihen kiinnittämään huomiota kun jouluna oltiin yhdessä ja satuin kiittämään miestäni tiskaamisesta. Sisko oli ihan ihmeissään ja sanoi, että ei ole tullut mieleenkään kiittää miestä kotihommista, nehän kuuluu tehdä... Mä taas en osaa kuvitellakaan sellasta tilannetta, etten huomiois jos on homma tehty.
Meitä aina auttaa kun illalla istutaan iltaa, vaikka vaan varttikin, että saadaan jutella. Joskus päiväsaikaan sitä menee aikataulut niin ristiin, ettei paljon kerkiä muuta sanoa kuin " asiajuttuja." Meillä auttaa iltaisin tuo pikkuhetki. Ei päästä mekään usein yhdessä mihinkään, mutta nuo pienet hetket teekupposen ja suklaan kera ovat kivoja ja pysyy " yhtetys" kuitenkin eri tavalla.
Tsemppiä. Parisuhde kulkee omaa kehityskaartaan ja ei kannata antaa periksi, kun kaikki on hyvin ja pienellä hienosäädöllä saa taas suhteen entistä ehommaksi.