Ongelmallinen liika luovuus arkipäivässä

Kävin tänään kirpparilla ja katselin monia vaatteita sillä silmällä, että tästä kun muuttaisi sen ja sen, niin tulisi hyvä... Jotkut näistä muokattavista vaatteista ostan ja muokkaankin, olen tyytyväinen ja säästän rahaa. Yleensä pysyy järki joten kuten kädessä, että en ihan kaikkea korjaa, koska en halua kaikkea aikaa laittaa sellaiseen ja eihän ne aina onnistu hyvistä aikomuksista huolimatta. Mietin että samaa mulla saattaa esiintyä ihmissuhteissa; usein ne on aika kuvitteellisia. Ajattelen, mitä tekisimme ja kuinka hauskaa siellä on, ja oikeasti ei tapahdu paljon mitään - yhtäkkiä puoli vuotta on mennyt ja ollaan käyty "tapailemani" miehen kanssa ehkä kaupassa ja kahdesti oluella, kerran kotipaikkakunnan festivaaleilla ja muuten aika on kulunut sängyssä. Mun mielikuvituksessa on kuitenkin ollut hyvinkin jännittäviä bileitä ja uusia ystäviä.
Kun haluaisin muuttaa hiusmallia, mulla on noin 5 erilaista hyvää ideaa, miten homman voisi toteuttaa. Minulla on aika monipuolinen hiushistoria, olen askarrellut useanlaisia pidennyksiä itse ja tehnyt erilaisia värjäyksiä. Sitten kun niitä ideoita kumpuaa, niin se päättämisen välivaihe on tuskallinen ja saatan olla rumalla tukalla monta viikkoakin ihan vaan, kun en osaa vielä päättää ja uusiakin vaihtoehtoja putkahtelee mieleen.
En tosiaan väitä, että olen joku kovin luova ja ihmeellinen tyyppi. Olisi vaan paljon helpompaa, jos voisin mennä tavalliseen vaatekauppaan, ostaa sopivankokoiset, muodikkaat vaatteet, ja sitten mennä kampaajalle ja antaa hänen tehdä työnsä ja olla siihen tyytyväinen. Tämä diy-henkisyys on ikävä vitsaus!