HUHTIHIPPUJEN uusi viikko (olisiko vko 10)
Alotan nyt kuiteskin uuden pinon ja kopioin tähän Milennan viestin tuosta edellisen viikon pinosta =)
Milenna - 06.03. 08:41 (34/35)
Maanantaihuomenta!
Pitkästä aikaa käväisen kirjuttelemassa jotain, taas vähän kiireessä, enkä muista kuka oli kirjoittanut mitäkin..Pitää tulla vaikka myöhemmin ajan kanssa uudelleen.
Meillä aamu alkoi pikkaista vaille 7. Miia on ottanut nyt tavakseen mennä nukkumaan jo puol 9 aikoihin ja sit herätä aamulla jo jossain 6-8 välillä..Ja itse kun ei tajua mennä ajoissa nukkumaan, niin väsyttää ihan älyttömästi aamuisin. Mutta aika nopsaan sitä herää, kun meidän päivänpaiste alkaa kujertelemaan korvan juuressa:)
Vaipanvaihdosta on tullut melkoista showta, vaikka yritetään aina keksiä jotain katseltavaa niin silti yritetään täysin voimin kääntyä mahalleen..ja sittenkun kielletään, niin huutohan siitä tulee.
Kyllä huomaa muutenkin, että tempperamenttiä ei tuolta tytöltä puutu. Joku asia kun ei mene mielen mukaan, niin alkaa huuto ja kaikki tavarat viskellään kädestä oikein mielenosoituksellisesti.
Syönti onnistuu edelleen ihan hyvin, tosin nyt suurinta huutoa on laittaa kädet lusikan eteen tai sit suuhun kun siellä on jo ruokaa..syönnin jälkeen on sit niin äidin housut kuin oma naamakin ruuassa, kun niitä pitää taputella siinä ruokailun ohessa.
Vauvakuumeesta sen verran, että sitä olis kyllä ilmassa, mut olosuhteiden pakosta sille ei voi tehdä mitään, ja päälle vuosi on odoteltava:(
Onnea kovasti O-I:lle ja perheelle!
Nyt pitää taas rientää ja jättää palstatilaa muillekin! Mukavat päivänjatkot!
-Milenna ja Miia 27.4-
Kommentit (37)
Ah, mikä nautinto, viimeinkin aikaa istua rauhassa koneella! Miehellä on ollut niin paljon hommia etten ole ehtinyt surffata koko viikkona juuri lainkaan. Mutta nyt se on ulkona, tyttö nukkuu ja on mun vuoro :)
Ensin marmatusta, jotta tulee parempi mieli. Pah pah ja pah mikä iltapäivä! Aamupäivä meni oikein mainiosti, Helka oli hyvällä tuulella ja kaikki oli jees. Mutta iltapäivä sitten... Päivällinen oli yks hemmetin show, nälkä on mutta mikään ei kelpaa, syöttötuolista pitää päästä pois, lattialla pitää huutaa, sylissä kiemurtelee, plaaplaa. Sitten mun piti laittaa uunit tulille, tyttö tunkee suunnilleen päätään uuniin, syö halkoja, vänisee ja karjuu, tunkee roskia suuhunsa sen minkä ehtii, yrittää väkisten polttaa sormensa vaikka vallan hyvin tietää että uunit on harvinaisen eiei-juttuja. Väliin tulee kakka, kaamea huuto riisumisesta ja pyllynpesusta, jätän sen pyllöttelemään siksi kunnes saisin makuuhuoneen uunin syttymään. Hetken kuluttua vierestä kuuluu iloinen litsläts kun likka on pissinyt lattialle ja läiskyttelee lämmikköään käsillä... Aaargh. Ja muutenkin koko ilta on ollut yhtä hermoja kiristävää kitinää ja vinkunaa.
SYÖMISISTÄ taas. Sanokaapa mulle viisaammat kaikki, että millaista koirakoulua näiden syömisvempulointien kanssa pitäis oikein pitää???? Helkan syömiset on tosi hankalia, lusikka ei meinaa kelvata ei sitten millään, sormiruokaa se syö, haarukkakin kelpaa jos se saa itse laittaa sen suuhunsa, mutta ei se jaksa istua niin kauan paikoillaan, että saisi mahansa täyteen. Jos sen saa huijattua syömisessä alkuun, niin sitten sapuska menee lusikallakin. Syöttötuolissa se yrittää nousta seisomaan heti kun alkaa kyllästyttämään, vaikka ois nälkäkin. Me ollaan oltu asiassa viihdelinjalla, eli yritetty pitää tyttö pöydässä kaikilla ihmekonsteilla. Mutta vähitellen alkaa konstit loppua. Pitäiskö siirtyä kerrasta poikki -metodiin eli ottaa periaatteeksi että ruokapöydässä ei venkoilla ja piste, jos ei syö niin olkoon nälissään??
NUKKUMISHOMMISTA, meilläkin on aamut aikaistuneet samaa tahtia kun päivä valkenee. Pimennysverho ois varmaan hyvä, minua ei ole suunniteltu nousemaan ylös kello kuusi... Meillä on yöt menneet jo jonkin aikaa siten, että ennen n. klo 5 en ole syöttänyt. Helka havahtuu edelleen muutamia kertoja sitä ennen, mutta niistä selvitään sillä että etsitään kadonnut tutti ja lasketaan tyttö takaisin makuuasenton. Tuossa viiden aikoihin olen ottanut tytön viereen, antanut tissiä ja siihen ollaan nukahdettu. Nyt pari viime yötä on menneet kuitenkin siten, että Helka on edelleen havahtunut viiden maissa, mutta ei olekaan halunnut syödä, on vaan onnellisena tuhahtanut päästyään viereen ja nukahtanut uudelleen.
No niin. Nyt sitten en enää muista mitä kaikkea muuta oli puheena. Mulla on orastava päänsärky ilmeisesti noista iltapäivän koettelemuksista johtuen (juu ja meillä on häkävaroitin, ei johdu siitä!), taidan lähteä kumminkin koisaamaan itsekin ja odottelemaan ukkokultaa saapuvaksi. Siihen asti X-asennossa keskellä sänkyä :)
Mugskab, olispa meilläkin noin päin kun teillä ;-) Amanda nimittäis siis osaa kiivetä paikkaan jos toiseen mutta hänellä ei ole hajuakaan miten päästään alas. Eli muutaman minuutin välein saan kuulla kauheaa kitinää ja vinkunaa " äiti, auta mut pois täältä" ...
Errj:n patoumiin sitten. Tuttua on tuo pää uuniin -meno. Tosin meillä Amandan olisi ehdottomasti pästävä tunkemaan pää pottaan kun taapero istuu kakalla. Syöttötuolista nousemiseen mulla on vaan kolme sanaa: Ikean valkoinen syöttis. Siitä ei pääse seisomaan! Meillä on kaksi tuolia, yksi tyylikäs puinen ja sitten tuo ikean. Puisesta pääsee itse seisomaan mutta Ikean tuolissa on kyllä ihan nalkissa. Muuten en osaa sanoa tuohon syömiseen. Meillä se on sellasta tutkiskelua ettö A istuisi tosiaan vaikka tunnin syömässä. Mä kyllä luulen että on vähän ikäkysymyskin eli kun ikää tulee ja vauva vähän " rauhottuu" niin rupeaa sujumaan paremmin. Kuulostaa teillä siltä että Helkalla olis niin paljon muuta tekemistä ettei vaan halua tuhlata aikaansa syömiseen =)
Pimennysverhot meillä auttoi Emilin kanssa tosi paljon mutta Amandalle tuntuu olevan yks hailee vaikka ois sysimustaa. Kun hän herää niin hän herää. Mutta kannattaa kyllä kokeilla. Toivottavasti teillä jatkuu samaan malliin nyt noi yöt että Helka nukahtaa vielä aamuyöllä viereen. Amandalla on taas ollu sellasta kitinää yöt. Ai mut se mun pitää sanoa että viimeset kolme päivää A on nukkunut 3 ja puolen tunnin päiväunet joka päivä. Aika huimaa!
Mut nyt mä meen kattoon viisuja!
Eilen oli kiva ilta, kun Anton oli nukahtanut katsottiin esikoisen kanssa Kaunotar ja Kulkuri, jonka sai synttäri lahjaksi ja syötiin karkkia. Kun poika saatiin poika nukkumaan kateltiin euroviisu karsinnat, ja minä en edes tykkää euroviisuista.
Sitten vähän juttua Antonin nukuttamisesta, nyt olen tehnyt niin, että en anna nukahtaa rinnalle, vaan vien omaan sänkyyn. Eilen itketti ja minä paijasin poskea ehkä 10 minuuttia ja poika nukahti. Hän heräsi vasta kun tultiin miehen kanssa nukkumaan 23.30 taas paijausta ja Anton oli unessa noin 10 minuuuttissa, seuraava herästys oli 04.00 ja silloin sai maitoa, aikaistahan tuo oli,mutta pisin uni pitkään aikaan. Unta jatkettiin 07.00 asti, kunnes esikoinen alkoi soittaa Nalle Puh-musiikkia oven takana. Sai lahjaksi Nalle Puh kirjan, johon kuului muovinen soitin ja muutama levy Anton katselee silmät pyöreänä sitä.
Errj:lle syömisistä täältä ei ole luvassa mitään loistavaa vinkkiä, meillä kun syöminen on ollut enemmän tai vähemmän hankalaa ja sormiruoka ei uppoa, kaikkia pyöritetään suussa ja syljetään pois. Ainoa mikä menee on banaani, maissinaksut jotka ennen olivat hitti, eivät enää maistu niin hyvin. Syöttötuolina meillä on Tripp Trapp ja siinä on Anton pysynyt, joskus olen kuullut että joku on päässyt pois siitä. En tiedä onko se hyvä sitten teille, mutta siinä ei pääse seisomaan. Oletko koskaan ajatellut, että antaisit Helkan syödä vaan sormiruokaa, unhodat purkit. Meidän tuttujen poika oli suurinpiirtein vuoden kun alkoi syömään melkein pelkästään sormiruokaa. Antonilla kyllä auttaa myös, kun nostaa tuolista pois ja tarjoaa hetken kuluttua uudelleen kun on nälkä, jos poika oin vähääkään ei nälkäinen, niin ruoka ei maistu. Välillä meillä tanssitaan suurinpiirtein mörkötanssia pöydällä, että ruoka menisi alas.Ja vielä hyvin, tuttuja nuo patoamat.
Tähän väliin gallup, mikä on ärsyttävin kotityö tehdä vauvan kanssa?
Vastaan itse:Astianpesukoneen täyttö/tyhjennys, Antonin on AINA päästävä rämppäämään pesu-aine lokeron kantta ja noustava seisomaan luukkua vasten ja minä kun olen erimieltä. " kompromissina" Anton karjuuu syöttötuolissa ja minä tyhjennän koneen. Anton on niin herkkäuninen, että herää jos laitan astioita päiväunien aikaan.
Kent:Meillä Anton ei osaa tulla seisomasta alas, eli meillä kuuluu " äiti, mä en pääse alas, auta" kitinöitä hyyyvin usein.
Eilen ja tänään aamulla, Anton on jaksanut tutkia lelujaan tosi pitkiä aikoja, yleensä katsoo lelua, heittää sen pois ja tulee luokse ja ojentaa kädet sekä katsoo " ota mut syliin " katseella. Nytkin on tutkimassa leluja, tosin alkaa kuulostamaan siltä, että tahtoo syliin. Eli katsomaan mikä tilanne, hauskaa päivää hippusille
T:Mareila+Anton 10kk
Mareila, onnittelut hyvästä yöstä. Siitä se lähtee! Kuvailemasi selkärangattomuus on muuten tuttu juttu.. Samaan sorrun minäkin, vaikka kuinka vannonkin johdonmukaisuuden nimiin.
Ruokailuista voi vain sanoa samaa kuin muutkin, että kyllä se ajan kanssa helpottaa. Esikon kanssa käytiin välillä stressaavia taisteluita ruokailuista, mutta Pihlan kanssa en ole jaksanut kovin paljoa kikkailla. Syö sitten kun syö. Ja hyvin on lihoissa pysynyt!
Olimme eilen Pihlan varjoäänikuvauksessa. Jorvissa piti olla jo 8:15, koska Pihla sai esilääkityksen. No, ekaksi hoitajat sitten meinasiatkin, että eihän hän esilääkitystä tarvitsekaan, kun on alle vuoden. Minä kuitenkin vaadin lääkkeen, koska tiedän, että pIhla on niin kova rimpuilemaan. Lääke saatiin, se vähän rentoutti, mutta tutkimus oli silti aika hankala. Pihla pani hanttiin, eikä lääkäri meinannut saada katetria rakkoon asti. Sinne se lopulta onneksi meni ja tutkimus saatiin tehtyä. Pihla huusi koko ajan.. Se ottaa koville, mutta jotenkin siihen on tottunut. Tietää, että Pihlaan ei satu, mutta pelkkä kiinnipitäminen raivostuttaa. Tulokset saamme myöhemmin, mutta jo nyt lääkäri sanoi, että takaisinvirtauksia ei näkynyt. Eli hyvältä näyttää!
Tuosta ärsyttävimmästä kotihommasta lapsen kanssa. Tiskikoneen tyhjennys hoidetaan niin,että Pihla istuu syöttötuolissa. Muuten ei tule mitään. Mutta sitten on pyykin ripustaminen! Siis voi tuska. Pihla kiipeilee kylppärissä ja saunassa (jonne vaatteet laitetaan meillä kuivumaan) joka paikkaan ja sitten kaatuilee ja huutaa jne. Esikoinen olisi tunkemassa auttamaan tai sitten keskittyy tuuppimaan Pihlaa kumoon. Äipällä hermot kiristyy!
Mutta nyt takaisin lauantain touhuihin. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
Tänä vuonna Suomi sitten ainakin erottuu joukosta Euroviisuissa! Huh huh. Musta Lordi on kyllä ihan hauska, mutta saapa nähdä miltä se näyttää viisuympäristössä.. : )!
Täällä vietetään leppoisaa lauantai-iltaa. Vähän aikaa sitten oltiin pulkkamäessä ja kohta mieheni sisko tulee käymään. Parhaillaan Laura istuu vaippasillaan tässä ruokapöydän alla ja syö sinne tiputtelemiaan leivänmurusia. Äsken kävi hyvä juttu: Laura odotti nakuna, kun hain hälle uutta vaippaa ja puhtaita vaatteita. Pissahan siitä tuli sitten lattialle ja pyyhin sen harsolla pois. Hetken päästä ihmettelin, mitä Laura oikein meinaa: hän kurotti sängyn päältä bodynsa ja alkoi pyyhkiä sillä lattiaa, oikein olan takaa ja huolellisesti! Oli pakko soittaa heti siskolleni ja kehuskella, että täällä sitä tehdään jo kotitöitä! (siskoni on sata kertaa minua ahkerampi ja parempi taloudenhoitaja, ja olemmekin huviksemme suunnitelleet, että Lauran pitää varmaan mennä jossain vaiheessa hänelle " oppiin" - mutta taitaa tuo jotain mallia saada kotipuolestakin sentään!)
Tästä päästäänkin sujuvasti Mareilan kotityögallupiin. Lauran kanssa ärsyttävin kotityö taitaa myöskin olla astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys. Tosin tyhjennyksen osalta aloin pari päivää sitten kokeilla " annatko äidille" -yhteistyötä, joten toiveissa on, että aterimet päätyisivät kohta ennemmin minulle kuin Lauran suuhun.
Nyt vaan Antonille (ja äiskälle) lisää hyviä öitä, Helkalle parempaa mieltä sekä ruokahalua ja kaikille tasapuolisesti mukavaa viikonlopun jatkoa!
t. Ompunäiti ja Laura 9.4.
(murina jatkuu)
En nyt taas ymmärrä yhtään mistä on kyse, tämä päivä on myös ollut yhtä peestä kuin eilisiltakin. Ei pitäis olla hampaita tulollaan, kakka on tullut ihan hyvin, ei ole sairas, on nukkunut hyvin, mutta silti - ihan jatkuvaa kitinää. Voihan sillä tietty nälkä olla, kun syömiset on mitä ed. viestissä kerroin, eikä tissikään tahdo kelvata (eikä se enää riitä muutenkaan nälkään)... Tuntuu, että sitä ottaa jotenkin pattiin kun kävely ei suju ihan niin hyvin ja nopeasti kuin se haluaisi (tää ois kyllä erittäin Helkamaista). Mutta sitten oon myös miettinyt, että onko sillä kuitenkin joku kipeä, kun se on niin äärettömän herkästi ärsyyntyvä.
Tai ehkä tämä vaan tasapainottaa elämää, sillä alkuviikosta tyttö oli ihan superhyper hyvällä tuulella. Meillä oli mun vanhemmat käymässä ja Helka oli tosi tosi onnellinen kun jatkuvasti oli joku leikkimässä sen kanssa. Lisäksi se sai ennakkosynttärilahjaksi taaperokärryn, joka oli ehkä paras lahja ikuna! Jos voi suu olla korvissa niin se oikeesti oli! Tuo kärry on kyllä tehnyt muutamassa päivässä ihmeitä tytön kävelylle, nyt se kävelee jo suurimman osan liikkumisistaan, konttaa vain jos haluaa jonnekin tosi nopeasti. Kärryn kanssa se suorastaan juoksee...
Juu mutta ihanaa kun on tämä palsta johon voi vähän käydä tuulettamassa hermojaan, mulla on ollut pinna aika tiukalla tänään. Miten voikin kiristää hermoja tuollainen jatkuva naukuminen, johon ei ole mitään " kunnon" syytä. Mitään ei saa tehdyksi, hyvä jos vessaan pääsee kun lapsi ei kestä sekuntiakaan yksikseen. Ja tästä aasinsiltana ärsyttävimpiin kotitöihin, no ykköseksi kyllä laittaisin uunien lämmittämisen jos joutuu sen yksinään likan kanssa tekemään. Mies kyllä tavallisesti hoitelee lämmittämisen, joten ehkä sitä ei lasketa tähän. Ykköseksi siis nousee tiskaaminen, se on käytännössä mahdotonta Helkan hereillä ollessa. Tai ehkä pari lautasta voi ehtiä tiskaamaan ennen kuin alkaa karjunta lahkeen juuresta. Hyvin sujuvia töitä sen sijaan on imurointi ja pyykkien koneeseen laittaminen. Helka tykkää olla pesuhuoneessa, tosin sitä täytyy koko ajan vahtia haukkana koska se mieluusti tunkis suuhunsa kaikki pesuaineet.
Itse asiassa kyse taitaa olla siitä, että tyttö haluais olla mukana kaikessa mitä teen. Tänään se oli tosi onnellinen kun sekin sai vähän tiskata, annoin sille pulloharjan kouraan samalla kun yritin pestä kattilaa. Samaten se on innoissaan imuroinut ja luutunnut lattioita :)
Syömisistä vielä. Tänään laitoin päiväruuiksi pelkkiä sormilla noukittavia, en edes yrittänyt auttaa syömistä lusikalla. Haarukka tosin oli mukana, siihen tökkäilin makaroneja ja Helka laittoi niitä suuhun, sitten sille piti taputtaa jokaisen onnistuneen makaroninsyönnin jälkeen. Se taputti itse, ellen minä heti ymmärtänyt :D Niin ja syöttötuolista: meillä on triptrappi ja niin vain meidän pikku apina onnistuu saamaan itsensä seisaalleen siinä. Ollan yritetty laittaa säätöjä ylemmäs ja alemmas, mutta ei auta. Tuntuis vähän turhan karulta laittaa siihen turvavyöt: kuulostaa ihan ekaluokalta kun oli pakko syödä lautanen puhtaaksi.
Juu nyt lopetan, tulee taas metreittäin tekstiä.
Täällä on ollut hiljaista, kaikki varmaan jossain muualla. Minäkin vaan nopsaan tulen, sitten piirakanpaistoon, tulee appiukko tuomaan esikoiselle synttärilahjan. Viime yö oli ok, kerran syötiin, koitan päästä siitäkin eroon. Anton nukahti kivasti omaan sänkyyn, kun tultiin minun vanhemmilta saunomasta. Poika uinahti autoon, mutta siirto onnistui hyvin, Anton heräsi kun riisuin, mutta käänsi kylkeä ja nukahti, tässä vaiheessa aikaisemmin on ollut pakko imettää, eilen ei.
Lyle:Kiva kuulla, ettei takaisinvirtauksia ollut, toivottavasti kaikki on hyvin Pihlalla. Voin kuvitella, että on kurjaa katsoa kun toinen itsee, minulla otta koville jo korvalääkärissä, kaikkeen tottuu tietysti.
Jotain oli viellä, mutta unohtui, sama pää kesät talvet..palaan paremmalla ajalla
Mareila+Anton 10kk
errj: voisiko sittenkin olla hampaita tulossa? Helvillä ainakin useamman päivän ajan on aina hampomisten aikaan itkuinen olo - eikä siellä suussa muka näy mitään, mutta niin vain muutaman päivän päästä on uusi helmi ilmestynyt. (Meillä hampaita on jo 7, mites muilla?)
Kävin äsken lukemassa " arjen komiikkaa, väsyneiden äitien toilailuja" viestiketjua ja se teki hyvää! Olen koko päivän ollut tosi pottuuntunut, kun mielestäni mies on tänään oikein kunnostautunut itsekkyysasteellaan: ollaan molemmat jouduttu valvomaan parina iltana myöhäåän, mutta molempina aamuina se olen minä herännyt Helvin kanssa puoli kuudelta. Tänään kävi mies kyllä vaihtamassa vaipat ja yritti hoitaa, mutta kun toisen eroahdistus on niin vahva, että ei ilman äitiä voi olla ollenkaan... ehkä siis vähän turhaan räpätän. Tai ehkä en:aamulla mentiin saunomaan (minä tietysti vahdin neitiä jalkojeni juuressa, suihkuttelin puhtaaksi, laitoin ammeeseen vettä hiustenpesuni ajaksi, kun mies vaan köllöttelee löylyissä. Sitten kun olen valmis, mies on jo vaihtanut vaatteet ja kun pyydän, voisiko hän pukea Helville päälle, ettei tarvitsisi märkänä ja alasti pukea, niin vastaus on " saanko vaan kuitenkin köllötellä" ... Kiroillen sitten puen Helvin ja siinä ei sitten miehen hellittelysuukot ja suurisilmäinen selitys " olitpa ihana kun annoit minun vähän levätä" paljon auta. Nyt jo viidettä tuntia kiehuskelen... Blääh! Ei se mies kai niin kamala ole, mutta kun ahdistaa välillä, kun vastuu " aina" lankeaa minulle. Nytkin on isäntä lähdössä viikon työmatkalle, joten edes tänään, kun olisin seuraavaan viikkoon AINOAN kerran voinut peseytyä rauhassa, niin SITTENKÄÄN ei voinut olla avuksi. (Okei, ihan turha valitus... Tässä kun sitä lukee, niin alkaa itseäkin naurattaa...)
Mutta olin siis sanomassa, että tosi kiva viestiketju tuo töppäilyketju, nauroin vedet silmissä ihan oikeasti ja pääsin vähän kiukutuksessanikin voiton puolelle. Ehkäpä kohta voin jo mennä samaan huoneeseen ja jopa puhuakin jotain...
Kotitöistä kyseltiin. Helvi pelkää imurin ääntä (taas kerran: ei tuossa joku aika sitten pelännyt enää, mutta nyt taas pelkää.... Onkohan meillä imuroitu liian harvoin????), joten imurointi ei oikein luonnistu. Tiskikonetta tyhjentäessä minäkin yritän antaa Helvin auttaa, innoissaan nostelee ja pudottelee lattialle sieltä tavaroita.
Jos joku muistaa, olin huhtihippusissa aina viime vuoden helmikuulle saakka, jolloin meidän pikkulikka otti varaslähdön ja syntyikin jo helmikuussa painaen 1665g. Kiva lukea teidän juttuja. Meidän pikkulikka on myös jo kovasti kasvanut ja kehittynyt. Painaen nyt 9kg ja pituutta on 70cm. Yrittää kiriä kiinni täysaikasesti syntyneitä:0)
Kävelyä myös yritetään jo ilman tukea, vaikkakin vielä se luonnistuu helpommin tuen kanssa. Konttaaminen jäi kokonaan väliin. Sanojakin
on jo monta ja niistä äitille mieluisin on tietysti ' äiti' . Me harrastetaan
vauva- tai nyt kai jo taaperouintia. Se on likan lempipuuhaa:0)
Mukavaa kevättä teille kaikille!
Mikaela
Olipa " piristävä" lukea teidän " kyllä ottaa päähän" -viestejä ;-) sorry, joskus on vain mukava muistaa että muillakin kirraa, vaikka mä olenkin ollut ihme hyvällä tuulella viime aikoina.
Vinkki heti alkuunsa ennenkuin unohdan ;-) Kadonneiden tuttien metsästäjille !!!!! Mä ompelin jo aikoinani esikoisen kanssa sellaisen muumipussukan, jonka voi kiinnittää pinnasänkyyn ( on siis koko pinnasängyn takaosan kokoinen). No siellä pussissa mulla on varmaan 10 tuttia. Elmo ei vielä löydä niitä sieltä, mutta kyllä tuokin oppii varmasti ihan niinkuin isoveljensä aikanaan. tällä hetkellä se palvelee muo - löydän yöllä nopeasti tarvittaessa tutin eikä tarvitse kaivella kaikkia petivehkeitä läpi :-)
Syömiseen !!! Niin vinkkejä mulla ei oikein ole, koska syystä tai toisesta meidän kaikki pojat on aina olleet todella hyviä syöjiä olivat ne sitten kipeitä tai terveitä :-0 Ei voi tietää. Mutta piristykseksi tarina kaverin perhe-elämästä. Heillä tämä nuorin tyttö 2-vee oli pienenä toooooodella surkea syöjä. Kerran kaveri yritti syöttää taas tyttöä huonolla menestyksellä. No hänen miehensä sitten sohvalta maaten sanoi, että " pakkoko se on taas isin tulla syöttämään, jotta lapsi saa ravintonsa" . No tempperamenttinen kaverini sitten siinä vaiheessa tyhjensi pilttipurkin sisällön miehensä päälle. Että tälleen.... ;-)
Mies sai perjantaina sukset synttärilahjaksi ja pojille täydensin puutteellisia varusteita lauantaina. Näinpä ollen tänä aamuna voitelin kaikkien meidän sukset ( ekan kerran elämässäni) ja sitten lähdimme jäälle hiihtelemään. Ilma oli todella upea ja mikäs sen mukavampaa kuin istua tauolle kera voileipien ja kuuman mehun. Elmo ei päässyt tällä kertaa mukaan, vaan hän nukkuin rannalla vaunuissa mummin kanssa :-) Nyt kyllä uni maittaa....taisi tulla raittiin ilman myrkytys. Oli mun mies kyllä aika hauska näky ..... tuo kun on enemmän sellainen Harley- tyyppinen moottoripyörätyyppi kuin hiihtäjä ;-)
Errj, oletkos kokeillut Helkalle valjaita syöttötuolissa? Meilläkin Triptrap, josta poika kyllä nousee seisomaan ja kiipeää pöydälle heti. Valjaat pitävät pojan paikoillaan ja helpottaa ikuista syömistaistelua edes vähän.
Meillä nuori herra keksi tänään kuinka portti kierretään ja portin sivusta kiivetään rappusille. Voi vitsi, että se oli vikkelä. Ja tasan tiesi, ettei ole soveliasta tehdä tuollaista, nauroi sydämensä kyllyydestä kiivetessään rappuset ylös. Se muuten kävi yllättävän hyvin. Laitettiin portin viereen väliaikaispatentti estämään moista, niin kaveri alkoi pyrkiä portin läpi kohti kellariin vieviä rappusia. Onneksi jäi päästään kiinni. Samalla huomattiin, että yläkerran rappujen välit varmaankin tarvii laittaa umpeen, ettei sieltä välistäkään koskaa putoa. Taitaa olla melkoinen seikkailija luonne :)
Kiitti vaan vauva onnitteluista. Mutta eikös tämä ole jo " vanha" juttu. Viikkoja siis 30+. Unettomuusongelmiin olen saanut pientä apua vyöhyketerapiasta.
Milenna, niin tuttua tuo vaipanvaihto show ja minulta on kyllä ideat jo ihan loppu. Päästelen suustani jo toinen toistaan merkillisempiä ääniä jotta saisin Amandan huomion vaan menestys on surkea!
Me olleen nyt sitten hyljätty purkkiruuat ja soseet lopullisesti. Ei siitä mitään tullut, A sai paniikinomaisen kohtauksen kun näkikin purkin. Eli syö nyt sitten itse meidän ruokaa lounaalla ja päivällisellä. Ihan linnunannoksia tytsä syö mutta parempi että syö linnunannoksen ilosesti itse kun kauhean rääkynän lomassa pakolla. Sitten aamu- ja iltapalat syö puuroa tai muuta vastaavaa ja välipalaksi hedelmäraastetta tai jugurttia ja leipää. Että kai se pärjää.
Eilen oltiin leikkipuistossa neljän suomalaisperheen kanssa. Kyllä nauratti kun kesken meidän piknikin alkoi tajuton myrsky ja räntäsade ja puisto tyhjeni niistä viimesistäkin paikallisista ihmisistä. Mutta prkl, suomalaisethan ei piknikiä keskeytä vaikka tulis mikä myrsky!! Urhoollisesti karaistimme itseämme ja lapsiamme ;-) Kiva kun esikoinekin tapasi nyt ikäisensä tytön ja saivat leikkiä yhdessä.
No joo, nyt mulla roikkuu kaksi huutajaa lahkeessa. Hyvät päivät kaikille!
Milenna: Meillä vaipanvaihto on myös oikea PROJEKTI, siis Anton huutaa ja kiemurtelee. Olenkin alkanut käyttämään housuvaippoja, ne voi laittaa sylissä, niin että Anton istuu. Se on nopeampaa ja helpompaa. Ja tuo väsy on tuttua, vaikka Anton heräilee yöllä ja se väsyttää, niin vähemmän väsyttäisi jos menisi aikaisin nukkumaan, itse tarvitsen nollausta illalla, niin että saa olla ihan rauhassa.
Kent: Eiköhän Amanda pärjää, tuskin itseään nälässä pitää =) Toisaalta varmaan helpompaa kun syötte kaikki samaa ruokaa. Anton ei suostu syömään meidän ruokaa, heittelee seinille. Minä kun luulin tekeväni hyvää ruokaa...;) Ei vaiskaan, kyllä sekin aikanaan uppoaa Antonillekkin.
Aloitin eilen hapanmaito tuotteet, annoin raejuustoa, vielä ei ainakaan ole vaikuttanut kakkaamiseen tms. Muutenkin syöminen sujuu, ateriat on kyllä säälittävän kokoisia, paitsi lounaalla Anton söi 1/2 purkin lihasosetta ja 1/2 purkin hedelmäsosetta., mutta viisi ateriaa menee pävässä.
Eilen illalla myös menetin hermoni siihen, että Anton heräilee kokoajan. Söi puuron+maidon 20.00 ja 20.30 alkoi kuulua väninää makuuhuoneesta. Päätin, etten imetä koska ei voi olla pojalla nälkä. Tassuttelin ja puolessa tunnissa oli unessa. Poika heräsi uudestaan 22.30 sama juttu. Sitten nukuttiinkin 02.00 jolloin imetin. Siitä jatkettiin unia 07.30 asti. Tänään aion tehdä saman, koska nyt taas kiinteät maistuvat eikä Anton ole kipeä, niin tuon alkuyön heräilyn voisi lopettaa, se kun jäi siitä kun Anton oli kipeä.
Nyt muihin hommiin, mukavaa päivää hippuset ja mammat
T:mareila+Anton 10kk
Mukava lukea näitä viestejä, vaikkei itse aina jaksa kirjoittaakaan. Pinotkin kasvaneet ihan kiitettäviin mittoihin..
Meillä herätään päivä päivältä aiemmin. Viimeiset pari viikkoa on mennyt yöunien kanssa täysin sekaisin tytön nuhan takia. Nyt on nuha päiväsaikaan tipotiessään, mutta yöllä nenä menee aivan tukkoon eikä henki kulje ja siitähän ei sitten tule yhtään mitään. Ei auta sängynpäädyn nostamiset ei mitkään. Tyttö huutaa aina kun henki ei kulje ja/tai tutti tippuu. Ja kun tutti on suussa niin suun kautta ei hirveästi hengitellä...Aamulla tyhjennellään sitten nenästä itkun kanssa puoliväkisin karmean kokoisia kuivia räkäpaakkuja..
Syömisistä, meillä neiti vetelee aamulla n.klo 8 2dl Nania heti pottailun jälkeen, puuroa n. tunnin päästä pari desiä. puolenpäivän aikaan syödään liharuokaa purkillinen, välipalana maitoa 2dl ja marjamössöä/kiisseliä, illalla 5 aikaan taas liharuokaa ja kahdeksan maissa iltapuuroa taas pari desiä. Ruuan kanssa olen vettä tarjonnut, mutta huonosti maistuu. Tuttipullosta menee tasan niin kauan kun E huomaa ettei olekaan maitoa vaan vettä. Sitten syljetään....Ja huiskuttelu ruualle on meilläkin tuttu juttu. Olen antanut Emmalle kaksi " omaa lusikkaa" joten kädet eivät huiskisi äidin lusikkaa. Toisinaan toimii, toisinaan ei...
Vaipanvaihto on.. no se on. Meillä ei enää edes yritetä vaihtaa vaippaa selällään. Reilu kuukausi sitten luovutin suosiolla kun alkoi olla itkua ja kiukuttelua koko homma. Nyt pyörittelen vaipan paikoilleen sylissä. Toisaalta huono ratkaisu, kun mies joka ei hirveästi vaippoja vaihda muutenkaan on takuulla pulassa jos siihen hommaan joskus joutuu =) Pottaharjoitukset aloitettiin kuukausi sitten ja heti on homma alkanut toimia. Joka istunnolla on pissa tullut ja kakkakin jo kaksi kertaa. Ja kyllä äiti on ollut ylpeä pikku pökäleistä=)
Nyt kutsu kuuluu..
T&Emma 25.4
Nuhaiselle pienelle saattaa auttaa kun pilkkoo tuoretta sipulia ja laittaa harson sisään ja harso sängynpäätyyn. Nenu aukeaa, haisee vaan pahalta, mutta jos saan valita nukun pahassa hajussa mielummin kuin valvon yön. Tosiaan tuotetta sipulia kannattaa kokeilla, nyt menen ajamaan Antonin kanssa.
M+A
ja kyllä se on jo viikko 10 (oli pakko tarkistaa). ;-)
aamuisin kyllä huomaa, että valoisuus on lisääntynyt...iiiihanaa :-)
Täällä espoossa sataa niin sikana lunta, että aurauskalusto ei riitä sitä auraamaan. Onneksi en ole autolla liikenteessä, kuten erittäin monet muut. Kyllä se bussilakko nyt hyvänä päivänä alkoi :-( Toivottavasti ei tule hirveästi kolareita.
Elmo syö edelleenkin erittäin hyvin. Sunnuntaina veti markkinoilla muikkuja meidän kanssa kuin vanha tekijä. Isoimmat ruodot ja pyrstön kyllä poistin herralta, mutta muuten - ei niin mitään valittamista herralla ;-)
Vaipat on meillä vaihdettu jo monta kuukautta sylissä. Sen opettelin jo aikoinaan esikoisen kanssa, kun juuri tuskailin sitä vaipan vaihdon " ihanuutta" tämän ikäisten kanssa !!
Miehellä on perjantaina synttärijuhlat. Lapset lähtee mummille ja meille tulee semmoinen 30-40 meidän kaveria. Todella odotan sitä. Muutenkin kiva päästä tuulettumaan ja toisaalta ihanaa nähdä sellaisia ihmisiä, joita en ole nähnyt kunnolla varmaan Elmon syntymän jälkeen :-)
Kyllä tätä omaa lahoa päätä sitten jaksaa ihailla. Just luin , mitä muut on kirjoittanut ja tässä sitä taas ollaan ;-0
No ehkäpä poistun kahville ja tuoreelle pullalle. Maanantai on pullapäivä.....
Meillä on sairasteltu tässä viime viikot: flussaa, kuumetta, silmä- ja korvatulehdus ja tämän päälle vielä mahatauti. Ja kaikki tietenkin tällä pienimmällä. On meillä muillakin ollu kaikenlaista, mutta ei sentään kaikkia tauteja kuten pienimmällä. Pikkuisen masu on vieläkin löysällä, ja tätä on jatkunut antibioottikuurista lähtien, nyt siis jo kolmatta viikkoa... en tiedä mikä on. Syö ja juo kuitenkin hyvin, on pirteä, ja nukkuukin hyvin, eli kaikinpuolin muuten on terve. Maitohappobakteereita syödään ja seuraillaan tilannetta. Olen jo alkanut epäilemään, josko ab-kuuri on laukaissut jonkin allergian... onkohan se mahdollista?
Tällä viikolla meilläkin alkoi yötissuttelusta vierottaminen. Ti-ke yönä oli eka yö, kun en antanut maitoa ollenkaan. Siirsin tissuttelut kokonaan makkarista pois: illalla ennen nukkumaan menoa syötin jo olkkarissa ja aamulla herättyämme siirryttiin taas olkkariin syömään. Kolme yötä takana ja jokainen yö on ollut edellistä helpompi. Eiköhän tämä tästä. Helpommin on mennyt kuin olisin kuvitellut. Meidän tyttö kun tissutteli 2-5 krt yön aikana - aina kun havahtui, tarvi tissin suuhun! Päivällä tyttö vielä syö rintaa kolmisen kertaa.
Meidän on pitänyt aloittaa niiden hapanmaitotuotteiden kanssa... mutta kun neidin vatsa on niin löysällä, ettei olla vielä uskallettu aloittaa. Ajatuksissa on imettämisen lopettaminen kokonaan, kunhan saadaan maitotuotteita ruokavalioon.
Empä nyt enää muista, mistä kaikesta on ollut juttua...