HUHTIHIPPUJEN uusi viikko (olisiko vko 10)

Tänään tein kasvis-makaroni-gratiinia. Amanda siinä harukan pähän tarttuvia makaroneja ihmetteli ja pyöritteli, sitten katselee niitä käsissään minuuttitolkulla ja sitten laittaa yhden palan suuhun. Ja sitten sama kuvio uudestaan, eli nautiskelee ruuastaan... Puoli tuntia söi ihan täpinöissään niin isona tyttönä pöydän päässä ja tuloksena oli että oli saanut vatsaan asti ehkä kolme isoa penne-makaronia ja kaksi viipaletta kesäkurpitsaa sekä hieman sulanutta juustoa valkokastikkeen kanssa. Nooooh, hiljalleen. Annoin huonona äitinä jälkkäriksi jugurttia ja heti kelpas kun huomas että on sitä tavallista eikä vauvaversiota. Eipä siinä sitten paljon haitannut jotkut premium-mansikkaklöntit, nehän oli suorastaan hyviä! Annas olla jos vauvaruuassa olisi sellaisia palasia...



Sitä paitsi hyvinhän A oikeestaan söi, taaperomme päätti että ruoka oli omistuisen näköstä ja sanoi siis maistamatta ruokaa " kiitos äiti, oli hyvää" . Ei siinä sit mitään, syö seuraavalla kerralla, meillä on paras konsti vaan olla kiinnittämättä huomiota syömättömyyteen.



Jotain mun piti vielä mutta se katos taivaan tuuliin =/

elmohan syö toistaiseksi ihan mitä vaan suuhun annetaan. Esikoinen syö myös. Niinkuin itse sanoi :" en mä äiti aina kaikesta tykkää, mutta syön silti" . ;-)

Ongelma onkin tuo 5-vuotias argggggggggggggggg

Aloittaa nykyään jo keittiöön tullessa . " En mä tykkää tosta, onks pakko syödä kaikki, mä haluun syödä vaan puolet" . Ja tämä kaikki siis ennenkuin on edes tiedustellut, mitä on ruoaksi, puhumattakaan, että olisi maistanut. Kyllä pistää vihaksi.

Ei meilläkään kaikkea tarvitse syödä, kaikkea PITÄÄ maistaa ja vähän syödä vaikka ei tykkäisi. Mutta meidänkin 5-vuotias kattaisi nälkänsä mieluusti jogurtilla, pullalla, leivällä, mutta ei kunnon ruoalla.

Vaakamom: sama tuon esikoisen syömisen kanssa, " mä en tykkää, en jaksa, montako haarukallista pitää syödä???" Ärsyttävää, meilläkään ei ole kaikkea pakko syödä, maistetaan mutta ruokaa ei tule, ennen seuraavaa ruoka-aikaa, (siis jos ruoka ei maistu), jos tosi nälkä on niin hedelmää tms. annan. Sekava tuo, ehkä ymmärsitte.



Pitää tuosta syömisestä vielä, syötiin välipalaa Antonin kanssa, ja taas alko tuttu temppuilu, totesin siihen, no äiti syö (välipalana oli hedelmä sosetta) Anton katto silmät teevadin kokoisena, kun minä popsin päärynäsoseet, otin uuden purkin, josta tarjosin hölmistyneelle Antonille =)



Huomenna onkin neuvola, molemminlla pojilla. Esikoisella 5-vuotistarkastus ja Antonilla 10kk neuvola



Nyt pelaamaan esikoisen kanssa



Mareila+Anton 10kk

että niin, olen välillä lepsunut eineslinjalle lounaan kanssa mutta nyt pitää taas terästäytyä, Amandalle en kuitenkaan mitään nakkeja laita... Päivällinen meillä on yleensä muutenkin ihan terveellinen.



Toi 2-vuotias meillä on aina ollut hyvä syöjä ja tuota syömättömyyttä on onneksi tosi harvoin. Esikoinen syö yleensä lautasen tyhjäksi vaikka ei tykkäisikään.



Mut nyt lopetan nää jonninjoutavuudet, Amandakin näköjään vaunuissa jo liikkuu.

Mareila: meilläkin oli silloin tassuttelua ennen illat juuri tuollaista koko ajan heräämistä. Jo muutaman illan tassuttelulla alkoivat illan unipätkät pidetä - nyt enää odottelen, että milloin nuo yöunet pitenisivät. Viime yölläkin heräiltiin 2h välein. Ei edes alkuillasta nukuttu 5h unta, kuten normaalisti... Meillä muuten tuo " äiti syö" tepsii myös ihan vaan uhkaamalla: laitan lusikan suuni eteen ja olen syövinäni - kummasti aukeaa neidin suu, jos ollaan keskitytty johonkin muuhun (ainakin välillä).



Pakko kehua, että meillä (ainakin toistaiseksi) vaipanvaihto sujuu edelleen hyvin selällään. Olenkin ihmetellyt, miten kiltisti Helvi makaa hoitopäydällä, kun muuten on niin liikkuvainen. Tosin on ihan selvästi ehdollistunut juuri hoitopöytään - jos vaippa yritetään vaihtaa autossa/sängyllä/lattialla, möngertää niin hiivatisti kontilleen ja karkuun. Mutta ei hoitopöydällä.



Juuri tänään muistelin, että joku kehui täällä, että vaavi juo jo ihan itse mukista ja ajattelin kysyä, miten sen oikein saa vauvalle opetettua. Koetin sitten ruoalla tänään näyttää, kuinka voi itse pitää mukista kiinni ja nostaa sen suun lähelle juodakseen - ja Helvihän oppi heti! Nyt joi vettä pitkin ruokailua, melkein joka lusikallisen välissä, kun itse sai juoda. Tosin iltapuuron aikana kaatui suurin osa vaatteille, mutta nehän voi heittää pesukoneeseen. Kyllä sitä vaan ollaan jo niin isoja!

Mitenköhän meillä saataisiin tuo juominen sinne suuhun. Emma on tullut siihen tulokseen että tuttipullosta/taikamukista/nokkamukista ei juoda vaan sitä ravistellaan, niin kuuluu kiva ääni ja parhaassa tapauksessa jopa kastuu! Ja sekös se sitten naurattaa! Ei auta esimerkit ei..No jospa se jossainvaiheessa hoksattaisiin että sitä voi itsekin juoda. Välillä se onnistui jo todella hyvin ja piti tuttipullon ihan omin pikku kätösin, mutta nyt sitä vain ravistellaan ja puristellaan tutista...



Joku mainitsi siitä sipulista nuhanenälle (mareila?) Olen jo viikon verran sipulia laittanutkin, muttei tunnu auttavan. Paitsi että viimeyö meni jo paremmin kun tuntui jo henkikin kulkevan. Mutta räkäinen on vieläkin (Neiti kuorsasi isänsä kanssa kilpaa koko yön enkä minä tietenkään saanut nukuttua kun kuuntelin että herääkö se kohta kun korisee..) Jospa ne univelat kohta saisi nukuttua pois, kun typykkä pääsee yökylään pitkästä aikaa.

ainakin vielä hetken. On ollu muka niin kiireinen päivä, etten ole kerennyt kirjoittelemaan. Pikaseen nnytkin tulin, matin kanssa treffit nääs.



Oltiin neuvolassa tänään. Anton oli 75,1 cm pitkä ja 9,620 kg pipo 47 cm. Pituutta ei ollut tullut, sairaudesta johtuen, no kuukauden päästä käydään ihmettelemässä uudelleen. Kaikki valmiudet seistä ilman tukea, tuski kuitenkaan Anton sitä vielä tekee, sen verran varovainen on poju. Oli samalla esikoisen 5-vuotis neuvola, kaikki oli paremmin kuin hyvin, lievää kärsimäättömyyttä oli havaittavissa isiltä perittyä...Pituusennuste oli huikeat 180> no eihän sitä tiedä tuleeko niin pitkä.



Juomisesta: Antonin kanssa en enää muista miten juominen alkoi itse, olisko tyhjästä mukista koittanut saada vettä ja sitten kokeilin mitä sanoo poika, jos sinne laittaa vettä. Tykkää juoda itse, mukin otan pois kun alkaa heittely. Valitettavasti en osaa antaa vinkkejä, miten saisi vauvan juomaan mukista.



Nyt Mattia moikkaamaan



Mareila+Anton 10kk

Hui, tämä mamma on töistä johtuen jatkuvasti niin pyörryksissä ettei ehdi ollenkaan kirjoittelemaan. Jospa nyt yrittäisin kun Oskarikin nukkuu ja menen vasta iltavuoroon.

Mitähän piti kommentoida...



Syömisestä, meillä se sujuu taas vaihteeksi todella hyvin. Hirmuisia annoksia uppoaa pieneen masuun, mutta kaipa sen kaiken kuluttaakin kun koko ajan on liikekannalla. OpetinOskarin juomaan itse tuttipullosta/mukista silloin kun oli se ripuli ja nythän se on sitten mitä hauskinta puuhaa. Oppi aika helposti kun näytin miten mukista otetaan kiinni ja miten laitetaan suuhun. Toki mukia pitää aina välillä ravistella niin että vedet lentää pitkin seiniä, mutta silloin olen minäkin ottanut mukin pois.



Vaipanvaihto sujuu vaihdellen, toisina päivinä homma on täysin mahdotonta, toisinaan taas käy ihan helposti. Pukeminen meillä on vaikeampaa, O kiemurtelee sylissä ja kirkuu kun laitetaan paitaa päälle... Ärsyttävää kun aina sama juttu... Luulisi että siihenkin hommaan tottuisi:)



No niin, sielläpä alkoi vaunut heilumaan ja kitinää kuulumaan joten päätän raporttini tähän.

Hyvää naistenpäivää ja mukavaa loppuviikkoa kaikille!



Miiru ja Oskari

Miiru, joo, tuo pukeminen on toinen kestoinhokki meilläkin. Muuten mua nauratti ihan kipeesti tuolla toisessa ketjussa se sun kun olit töissä sanonut työkaverille että " äiti menee nyt pissalle" =)) Mareila, meillä oli pojan pituusennuste 2-v tarkastuksessa 2 metriä, nyt on vähän lyhentynyt... Tuo 180 cm:hän on oikeen sopiva komean miehen mittä ;-)



Amandan puuhista: on nyt innostunut kiipeämään. Kaikkialle pitää kiivetä, pyykkikoriin, isoveljen parkkitalon päälle, pahvilaatikojen päälle, sängyn päälle jne jne. Meillä oli kerran unohtunut alaportti auki ja hetken ihmettelin kun oli hiljaista ja rupesin huhuilemaan Amandaa: löyty ylimmältä portaalta (niitä on 20 kpl). On siinä onneks yks taso välissä että jos tippuis niin ei ois ihan hirvee pudotus, mutta kuitenkin!



A tykkää myös kävellä nyt taaperokärryllään, varovasti mutta vakaasti. Syömiset menee miten menee, eilen maistui peruna ja lohi. Ja tänään minä koin ahaa-elämyksen (joka varmaan muille on ollut itsestäänselvyys), nimittäin olen aina paniikissa kaikista omenan ym paloista että ne liukuu kurkkuun ja lapsi tukehtuu niihin. Tänään sitten keksin höylätä omenasta viipaleita juustohöylällä. Hyvin maistuivat.



Mä lähden nyt taisteluun Amanda kanssa; hirveä haju leijuu nenään...

Oikeasti pitäisi kait katsella, mitä lapsoset touhuaa, mutta... Sain miehen valjastettua tehtävään.



Ihan ekaksi, kiitos monista ruokavinkeistä, joita teiltä puolihuolimattomasti satelee. Pihlan kanssa kaikki on vielä alkutekijöissä, eikä muikkuja tosiaankaan maistella ;-) Kohta on 2kk kulunut leikkauksesta, ja sitten ruvetaan ihmettelemään, mitä tuolle suulaen reijälle tehdään..



Täytynee myös mainita vime viikonlopusta. Olin siis pe-su reissussa, ystäväni polttarihuumassa ja mies hoiteli Pihlan ja esikon 3v. Heillä oli mennyt kaikki loistavasti. Koira oli välillä ollut jalat ristissä (kun ei suostu pissimään takapihalle edes hätätapauksessa) ja Pihla oli estolääkityksen vuoksi oksentanut la-illalla, mutta muuten lapset olivat olleet kuin enkeleitä ja nukkuneetkin ihan synkronoidusti. Ja entäs minä? No, nautin kyllä olostani: perjantaina luin naisten lehtiä, kävin ystävän kanssa olusella, kuuntelin musaa enkä saannut unta, vaikka ei ollut häiriöitä. Lauantai meni polttareissa, joissa oli pirun hauskaa. Mutta väsähdin jo puoliltaöin ja sunnuntaina oli kiire kotiin. miten ihanaa on lapsen tuoksu parin päivän tauon jälkeen! Irtiotot kannattaa niin monella tasolla. Pihlan ja isin suhde on jotenkin vahvistunut.



Sitten meidän perheen isoon uutiseen, eli saimme vihdoin lapsille hoitopaikan. Kaikki toiveeni toteutui: lapset menevät perhepäivähoitajalle lähelle uutta kotiamme. Hoitaja on jo vähän vanhempi nainen, ei omia lapsia kotosalla. Hoitolapset ovat 3v ja 4v, eli täydelliset leikkikaverit meidän pojulle ja Pihla saa olla ainut pikkuprinsessa. Tämä Anja kuulosti niin loistavalta puhelimessa, että iso kivi vierähti sydämeltä. Hoito alkaa 18.4, joten pari viikkoa muksut ovat mummin hoivassa.



Loppukevennyksesi (vaikka ei" uutisosiossa" mitään raskasta ollutkaan): meidän esikoinen kysyi eilen kesken ruokailun: " Milloin se Jeesus tulee?" Repesimme miehen kanssa spontaanisti nauramaan. Meillä ei uskonto ole sillä tavalla arjessa mukana (mies ei kuulu kirkkoonkaan), joten keskustelu oli hupaisa. Mutta ainahan äidiltä vastauksia löytyy, tyyliin: jotkut kyllä uskovat,että Jeesus tulee joskus maan päälle, mutta ehkäpä se on äidin mielestä vain enkelinä tai jotain... Joo, lasten suusta.



Ai niin, Pihlan pissanäyte oli puhdas tänään, joten varjoäänikuvaus on nyt sitten perjantaina. Kyllä se vähän jännittää, mutta onneksi tyttö saa esilääkityksen, joka sitten rauhoittaa.



Nyt lopetan, ihan oikeasti :-) Hirmu hauskaa keskiviikkoa



Lyle

Vielä kiitos kaikille tapaamisessa olleille, oli kiva tapaaminen.



Lyle: Voi kuinka ihanaa, että oli mukava viikonloppu ja muutenkin olette saaneet hyviä uutisia =)



Miiru: Äiti menee pissalle oli aika hauska, hihittelen itsekseni...Väsymystä ilmassa =)



Kent: Hieno on teidänkin pojun pituusennuste. Empä juuri perusta noille, kun ei siitä kasvusta voi tietää. Eiköhän jokaisesta tule sopivan pituinen =)



Tänään ei syöminen (tapaamisesta huolimatta) oikei sujunut. Iltaruoka meni ihan ok, tosin tein samalla ruokaa ja kun kävin hämmentämässä kastiketta, yllätten Anton sai lautasen käteen ja tuuppasi naamansa siihen, tuloksena maissi-perunainen naama ja iloinen poika =)



Täälläpä ei oikeastaan ihmeempiö, pää on tyhjä, koitan palata paremmalla ajalla, täytyy mennä laittamaan iltapuurot pojille



Mareila+Anton 10kk

Muutaman sanan ajattelin tulla vielä raapustamaan ennen Höyhensaarille suuntaamista.



Heh, on muakin jälkeenpäin naurattanut se pissalle meno-tokaisu... Oli työkaverikin aika hölmistyneen näköinen ennenkuin repesi nauruun:) Sitä on niin tottunut kotona ilmoittamaan mihin menee, hyvä etten pissinyt siellä vessan ovet selällään:) Taitavat ymmärtää sielläkin, että joskus on vähän väsy...



Kent, kiitos ahaa-elämyksestäsi, itse kanssa aina pelkään että kurkkuun juuttuu joku pala. Taidanpa siis myös kokeilla tuota höyläämistä.



Lyle, kiva kuulla että viikonloppusi meni kivasti ja muutenkin on mennyt hyvin. Minusta kanssa tuntuu, että Oskarin ja isin keskinäinen suhde on parantunut, nyt kun ovat joskus iltaisin ja lauantaisin kahdestaan. Ja on ollut kiva huomata että se nukkumaanmenokin heiltä sujuu hienosti, sitä nimittäin aluksi jännitin, että millainen huutokonsertti täällä on kun tulen kotiin. Pah, pikku mies tuhisee tyytyväisenä pinniksessään...:)



Mareila, kyllä nauratti tuo maissiperunainen poika:) Siitä tulikin mieleeni, että Oskariin on iskenyt jokin siisteysinto... Hän voi pöydältä noukkia murusen ja antaa sen sitten minulle. Samoin lattialta. Paitsi jos murunen/roska on jotenkin erityisen ihana, se laitetaan suuhun:)



Kävin tänään viereisessä tarhassa viemässä päivähoitohakemuksen syksyä varten ja yllätyin iloisesti kun tajusin että sielläkin on pienten ryhmä. Olisi niin mukavaa kun tarha on ihan kadun toisella puolella. Tosin ensisijaisesti haen perhepäiväpaikkaa, mutta ne taitaa olla aika kiven alla tällä hetkellä. Kesäkuussa sitten kuulee miten käy.



Nyt Nukku-Matti kutsuu. Palaillaan!



Miiru ja Oskari

Nyt kerkeää kirjoitella kun poika nukkuu. Minä päätin eilen kokeilla nukuttaa Antonin ilman rintaa, siis imetin ja ennekuin poika nukahti nostin pois rinnalta, mutta pidin sylissä. Kamala huuto alkoi tottakain kun poika tajusi, että ähellyksestä huolimatta ei saa maitoa. 15 itki ja minä pala kurkussa hyssyttelin, lopulta poju rauhoittui ja nukahti syliin. Ei tuo kyllä auttanut 22.00 alkoi huuto>>Anton syliin, ei maitoa, puoli tuntia huutóa ja nukkuva vauva. Yöllä kun herättiin sai sitten maitoa ja nukuttiin hyvin aamuun asti. En tiedä, teenkö hölmösti kun annan yöllä maitoa, haluaisin saada ensin yön ensimmäisen pätkän pidemmäksi ja sitten miettiä yösyöttöjen lopettamista, katselen miten tämä onnistuu.



Miiru: Meidän esikoisnen oli myös hyvin tarkka vauvana ja on vieläkin, vie aika hyvin tavarat paikalleen.



Ei muuta nyt tällä kertaa, iltapäivällä mennään esikoisen tarhakaverille kylään, tällä viikolla tuntuu ohjelmaa riittävän.



Mareila+Anton 10kk

Oli pakko laittaa omaa kommenttia aiheesta. Siis toki, kaikki lapset ovat niin erilaisia - toiset lopettavat yösyönnit itsestään (kuten meidän esikko) ja toisille maito maistuisi rippikouluun asti yölläkin. Meidän Pihla ei olisi varmaan koskaan lopettanut yösyöntejä, ellei olisi ollut leikkauksen vuoksi vaan pakko. Minä stressasin ja voivottelin asiaa pitkään. Sitten se vaan tehtiin: päätös, että nyt ei maitoa tule ennen kuin aamulla. Ja kas, yhden yön jälkeen neiti tyytyi meininkiin. Heräilyt väheni muutenkin huomattavasti..



Minun ongelmani on ollut epäjohdonmukaisuus. Esimerkiksi kun nokkamukiin piti siirtyä leikkauksen uvoksi, yritin ensin välillä pulloa ja välillä nokkaa Neiti oli sekaisin ja tyytymätön.Mutta kun johdonmukaisesti tarjosi nokkaa, niin vaaveli tiesi missä mennään. saman olen kokenut yösyöttöjen kanssa, että joko tai. Ei kai vauva oikeasti ymmärrä, että joskus saan maitoa ja toisinaan en.. Tämä on tätä minun " koirankoulutus" -filosofiaa...



Niin, nämä on näitä hommia, että toisilla onnistuu yhdella ja toisella jollain muulla tavalla. Ja loppuen lopuksihan yösyöttöjäkin voi jatkaa vaikka kuinka pitkään, jos se on hyvä ratkaisu kaikille osapuolille. Mareila, sinä vaan ole kuulostanut siltä, että et oikein jaksaisi enää. Siksi näitä näkemyksiäni jaan..



Tsemppiä siis omille

Kiitos, jaa vaan näkemyksiäsi =) Tosiaan alkaa väsyttää nuo yösyötöt, ehkä vielä enemmän se, kun Anton herää iltaisin, niin jotenkin se aika mikä ennen oli ihan " ikiomaa" aikaa menee nyt nukkutamisiin ja odotteluun, " heräskö Anton?" Silloin kun nukun ei juuri syötöt haittaa, koska torkun itse samalla, paitsi silloin kun Anton heräää ja huutaa. Osittain tämä on ihan varmasti luopumisen tuskaa, siitä ettei Anton ole enää ihan pieni, toisaalta ihanaa kun kasvaa.



Ja epäjohdonmukaisuutta varmaan täälläkin, pitäisi vaan lopettaa ja lopettaa jahkaaminen, meillähän onnistui unikoulu kunnes, Anton tuli kipeäksi ja lipsuttiin takaisin.



Kiitos kaikille, jotka kannustatte ja anteeksi ikuinen jauhaminen yösyötöistä... Nyt Lylen innoittamana otan itseäni niskasta kiinni ja lopetan ne yösyötöt =)



mareila+Anton 10kk

Hellurei !!!!

Meillä on joku ihme pöpö ?????? Eilen aamulla, kun elmo heräsi oli hällä melkein 40 astetta kuumetta, ei mitään muuta. Oli eilenkin kuten tavallisesti ja tänään ei ole ollut mitään . No minä olen tänään pärskinyt ja olo on hieman flunssainen :-( No ei kun kauppaan ja mustaherukkapommi kehiin. Kyllä yksi flunssa c-vitamiini pommilla lähtee....eikös vaan?

Meillä on meinaan huomenna miehen syntymäpäiväjuhlat ja meille on tulossa talo täyteen väkeä, sellaisia joista osaa en ole vuoteen nähnyt. Joten minähän osallistun niihin juhliin vaikka sitten finrexin voimalla ;-)



Lyle !! Hauskaa, että irtiotto arjesta sujui niinkin hyvin :-)

Minä kävin eilen isompien poikien kanssa saunassa. No miehen piti laittaa Elmo unille ja kun tultiin saunasta niin huutokonserttihan täällä oli. Kävin paijaamassa Elmoa ja laittamassa tutin suuhun ja poju hiljeni samantien ja nukahti. Että sellainen mammanpoika täällä ;-) Mies sanoi, että Elmo oli tuijotellut miestä jo iltapalan ja pesun aikana alta kulmien tyyliin : " häh, mitäs sä luulet tekeväsi äidin hommia" .



Mareila!! Pura rauhassa tuntojasi. Minäkin kyllä kuulun hieman tuohon koirankoulutus- tyylin kannattajakuntaan : Rajoja ja rakkautta ja sitä johdonmukaisuutta :-) Meillä kyllä Elmo saa vielä maitopullon sänkyyn, jos uhkaa herätä 5 maissa....silloin ei enää tutti riitä, jos silloin herää. Toisaalta lasken, että jos miekkonen on nukkunut kello 20-5 niin voihan siinä jo vähän nälkä olla ;-).....toki se ei ole sovelias heräämis ajankohta.



Siten vinkki /kysymys ????? Onko teillä toimiva pimennysverho???? Minä olen ainakin saanut taas hilattua Elmon aamuja edes siihen 7. On meinaan tuo kevätaurinko alkanut kurkistelemaan yhä aikaisemmin ikkunasta ja ainakin Elmo reagoi siihen selvästi.....kuten myös esikoinen aikanaan.



Oli varmaan paljon muutakin kommentoitavaa, mutta nyt ei muista/jaksa :-) Hauskaa torstaita :-)

Mäkin olen varmaan tuolla koirankoulutuslinjalla. Tai siis että meidän lapsille passaa paremmin monessa asiassa tuo kerrasta poikki. Sillon kun ekan kerran lopetin yösyötöt ja otin sitten takas yhden syötön yöllä niin siitä ei tullut mitään. Amanda vallan villiinty että ahaa, täällä siis voikin saada maitoa. Ja pian taas kerjäsi sitä tunnin välein. Sama oli että mä mokasin nuo purkkiruuat. Ensin vakaasti annoin niitä 8-kuisten soseita, mutta kun siitä ei mitään tullut, annoinkin välillä taas 4-kuisten. Tämän sekoilun tulos oli se että Amanda ei enää suostunut syömään mitään sosetta vaan purkki kuin purkki sai aikaan paniikinomaisen itkun. No, onnekse A nyt syö noita meidän ruokia, vähän vaan vauvamaisempina versioina.



Noiden isompien kanssa voi onneksi jo joskus olla epäjohdonmukaisempi...



Lyle, kiva kun meni niin hienosti! Kyllä mä vähän kateellisena lueskelin sun juttuja ;-)

Vaakamom: auttaisikohan tuo pimennysverho meilläkin? On nimittäin aamu alkanut hilautua tuonne puoli kuuden kieppeille, kun aiemmin nukkui melkein täsmälleen kuuteen asti. Tosin useimmiten Helvi nukahtaa vielä puoleksi tunniksi, jos hyssyttelen korvan juuressa.



Mareila: Minä puolestani olen ollut huomaavinani, että yhdellä syötölläkin voi pärjätä. Kyllä Helvi on maitoa kaipaamatta, vaikka annan klo 4 maissa kerran rintaa yön aikana. Tosin mieli tekisi kokeilla, loppuisivatko yöhavahtumiset, jos en syöttäisi kertaakaan... En kyllä usko, koska havahtumisissa tuntuu aina olevan sama tarkoitus: tarkistaa, että äiti on vielä vieressä: pää ylös, katsotaan äitiä, kömmitään kohti ja kun painan toisen sänkyyn, niin aletaan nukkua.



Kent kertoi, että heillä kiipeillään jo. Mites muualla? Meidän neiti ei (onneksi) kiipeile vielä, mutta se on kai kohta edessä. Laskeutuu kyllä alas sohvalta tai sängystä tms, mutta ei yritä itse ylös, vaan nostaa aina merkitsevästi kätensä minulle, että nostan pikku kuningattaren ylös :)



Meillä muuten tuo pois ottamisen ja takaisin laittamisen suhde ei ole kovin hyvä: kaikki laatikossa/hyllyllä olevat tavarat kyllä otetaan pois, mutta takaisin laitetaan (äidin hirmuisen painostuksen alla) ehkä 1/5 tavaroista ja sitten jäädään nostelemaan samaa esinettä takaisin hyllel - pois hyllyltä - takaisin hyllylle - pois hyllyltä...

Meille tulee kohta vieraita, joten pitää hieman siistiä tätä kämppää. Nopsaan kuitenkin pari asiaa!



Mareila; mäkin olen taipuvainen uskomaan siihen, että " kerrasta poikki" -systeemi on toimivin. Tai meilläkin yöheräilyt ovat - tosin hyvin pikku hiljaa - vähentyneet sen jälkeen, kun muistaakseni Kentin innoittamana päätin jättää sen aamuyön syötön pois. Nyt imetän Lauraa puoli kuuden-kuuden aikaan, ja sen jälkeen tyttö ei enää nuku vaikka mikä olisi. Onneksi mieheni on ruvennut ottamaan tytön mukaansa kun nousee joka tapauksessa aamupalalle, ja minä saan yleensä nukkua puoli seiskaan-seiskaan. Tsemppiä joka tapauksessa siis sinne Mareilalle ja Antonillekin myötätuntoiset terveiset! : )



Kääk mikä pää, en muista yhtään mitä muuta olin ajatellut kirjoittaa! Lienee parasta ottaa se imuri esille. Mukavat viikonloput kaikille!



t. Ompunäiti ja Laura 9.4.

Hyvin kummallista, eilen illalla annoin Antonille puuron ja imetin (en antanut nukahtaa rinnalle) ja päätin, kun poika on hiljaa vien hänet sänkyyn, valmistauduin huutoon kun Anton tajuaa minne joutuu, mutta, mutta... Sinne jäi, kuului pieni kujerrus ja silmut painuivat kiinni...siisä mitäh?? Viimeksi kun vein, alkoi huuto ja Anton työnsi sormet kurkkuun ja oksensi, nyt ei mitään. Todella hyvin tutkimattomia ovat herran tiet ja eka unipätkäkin oli pitkä 4h. Kummallista, no ajattelin jos noin hyvin menee, saapi poju mennä sinne nukahtamaan. Yöllä sai rintaa siinä 03.00 aikoihin ja 06.00. Siinä nukuttiin hetki, noustiin ja mentiin laulamaan esikoiselle, joka siis täyttää tänään 5 vuotta.



Mugskab: Meillä ei Anton kiipeä mihinkään, ei kyllä kävele puita pitkin eikä edes yritä kiivetä, se sopii äidille OIKEIN HYVIN =)



Vaakamom: Meillä Anton on sellainen aamutorkku, että ikkunasta sisään paistava aurinko ei paljoa häiritse, jatkaa unia tyytyväisenä.



Sitten kaikille KIITOS, kun jaksatte tsempata näissä uniasioissa, olette kaikki niin ihania, ilman teitä olisi mies parka saanut kestää vaikka ja mitä, kukkia pitäisi hänen teille lähettää =)



Ja nyt päätin, että meillä on yösyönti loppu, finito...sama kaikilla muilla kielillä. Unikoulu alkaapi ensi yönä. 05.00>>saa Anton maitoa jos haluaa, tuo on jo aamua sanoi meidän neuvola täti. Ja koirankoulutus linjoilla olen minäkin, tosin selkärangattomuus vaivaa. Esikoisen kanssa on helpompi olla johdonmukainen, ajatus siitä miten ihanaa maito Antonin mielestä on ja miten toinen rauhoittuu kun saa maitoa...lista on loputon... Eihän yöimetyksen lopetus tarkoita imetyksen lopettamista, imetyksen lopetus kuitenkin lähestyy, luulen että senkin takia tämä on niin vaikeata.



Nyt menen ottamaan pikku unet, niin jaksaa juhlia esikoisen kanssa



T:Mareila+Anton 10kk