Muuttuuko ylimustasukkainen?

Vierailija kirjoitti:

Tuosta ei valitettavasti hyvää seuraa. Pahenee vaan. Ja sitten kun pimahtaa niin voi satuttaa vakavasti sinua ja myös lastasi. Sinuna en jatkaisi tuollaisessa suhteessa. Ajattele lastasikin, miltä tuntuu kun isi satuttaa äitiä,

 haluatko opettaa lapsellesi tälläisen parisuhteeseen mallin ?

Ei se selvästikään lapsestaan välitä, puolustelee vaan että on niin hyvä mies ja isä. Mitä väliä vaikka repii ja vahtii ja juo, mutta hyvä on silti. Ja onhan se niin vaikeaa mitään tehdäkään asialle.

Ei muutu. Lähde. Suhde ja miehen väliaikainen mukavuus on petosta ja osa väkivallan kierrettä ja pahantahtoista hajottamista joka kohdistuu sinuun. Tuollaiset miehet ovat täysin sairaita, ja ainoat suhteensa heidän pitäisi käydä terapeuttien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Voi päästä, mutta jos tekee sen kuin minun mieheni, eli PÄÄTTÄÄ muuttua niin, ettei tunne mustasukkaisuutta, se kuolettaa myös kaikki positiiviset tunteet. Mies oli suhteemme alussa sairaalloisen mustasukkainen, siis kaikella mahd.tavalla asentaen keyloggereita koneelleni ja murtautumalla meiliini yms. Jätin miehen mutta otin takaisin, kun ilmoitti muuttuneensa.  Mustasukkaisuus katosi kerralla ja alussa pidin miestä todellakin muuttuneena. Pian selvisi, että ei se ollut hävinnyt, se oli vaan turruttanut tunteensa ja ei kyennyt enää edes niitä hyviä asioita näyttämään.

Seksihalut katosivat, miehestä tuli vahakasvoinen, ilmeetön, huumorintajuton jne. Kävi terapiassa kaksi vuotta mikä teki hänestä kaiken päälle vielä "minulla on oikeus elää kuten haluan koska terapeuttini neuvoi niin"-miehen, eli jos ilmaisen yhtään mitä MINÄ haluan, mies kokee sen vaatimuksena, hänen persoonansa manipuloimisena yms. Todella vaikeita vuosia takana ja olen nyt hakenut eroa. Mies on muuttunut vaan pahempaan, samalla tunteeton mutta kykenee näyttämään halveksuntanasa ja vihansa kuitenkin.

Viha minua kohtaan saattaa tulla vaikka siitä, että hän on luvannut tehdä jonkin asian ja sitten odotan hänen tekevän sen ilman erillistä mainintaa asiasta, ja kun hän unohtaa sen ja huomautan, hän raivostuu ja lähtee tilanteesta. Miehellä ei ole mitään keinoja tunteidensa säätelyyn vaan saattaa yhtäkkiä pillastua ja kiistää sitten raivostuneensa syyttäen minua ylireagoinnista/vittuilusta jne.

Olen itse niin loppu, että tiedän ettei mikään pelasta tätä suhdetta. Miehellä on persoonallisuushäiriö mikä on seurausta alkoholistiperheessä kasvamisesta ja kun ensimmäiset elämänsä 12 vuotta seurasi sitä, miten isä hakkaa äitiä.

Jos olisin tämän kuvion tiennyt kun menimme naimisiin, en olisi lähtenyt. Mies ei koskaan puhunut lapsuudestaan muuten kuin kautta rantain. En oikeastaan tunne koko miestä enää.

Ap. Lähde nyt, älä leiki terapeuttia ja tao päätäsi seinään kuten mä, anna miehesi selvittää omat ongelmansa äläkä tee niistä sinun ongelmia.

Mun mielestä avioliittoa ei hoideta noin. Annat vaan periski ettekä kumpikaan ole valmiita kohtaamaan omia kipupisteitänne ja kasvamaan ihmisenä!

Lue Ben Malisen kirja Häpeän monet kasvot.

Äläkä nosta itseäsi millekään jalustalle suhteessa mieheesi. Et ole yhtään sen parempi ihminen kuin puolisosikaan.

Menkää terapiaan!

Lähde NYT, tuo tilanne ei tule paranemaan, vain pahenemaan. Varsinkin tuo että syyttää sinua mustasukkaisuudestaan on todella hälyttävää.

Vaikka itse pystyisitkin elämään tuollaisessa ympäristössä, lapsi ei pysty! Lähde ja anna hänelle hyvä lapsuus.