Masennuksesta voi päästä todella hyvin eroon aktiviteeteilla!

Ap itsekin kirjoittaa että masennus on vielä hänessä. Pääsin eroon masennuksesta kun ymmärsin että se oli minulla tukahdutettuja tunteita, erityisesti kiukkua. Nyt masennus ei enää ole minussa oli aktiviteetteja tai ei.

Joillakin masennuksen syynä voi olla stressi ja väsymys. Jos on esim. vaativa työ, pienet lapset ja ehkä vielä joku sairaus itsellä tai lapsilla / isovanhempia pitää auttaa / omat opiskelut jne. voi masennus iskeä, kun ei enää jaksa kaikkea ja kaikkialla kokee riittämättömyyttä ja jatkuvia vaatimuksia ja mahdollisesti vielä univelka päälle. Siihen ei varmasti auta enää vaatia vielä vähän lisää aktiviteettia vaan päinvastoin.

En usko, että ap on oikeasti ollut masentunut, tai taitaa olla niitä Porvoon masentuneita. Kukaan oikeasti masentunut ei suosittelisi noin typerästi jotain aktiviteetteja masentuneelle, koska tietää, miten vaikeaa sieltä kuilusta on kiskoa itseään ylös.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tekee itsensä masentuneeksi ajatuksillaan? Mikä silloin auttaa? Ajatustenkin suhteen olisi tehtävä jotain. Minulla itselläni on ajatuksen juoksu todella kummallinen; ajatukset käyvät mielessä jotenkin niin salamannopeasti, niiden ilmenemismuoto on mielestäni jotenkin outo ja ne aiheuttavat outoja fiiliksiä, ikään kuin niistä ei lainkaan olisi tietoinen, mutta silti ne vahingoittavat.  Olisi pysähdyttävä pitkäksi aikaa johonkin hiljaisuuteen, rentouduttava ja sen jälkeen jotenkin päästävä jyvälle niistä. Sama toistuu joka kerta. 

Sanotaan, että ajatusten täytyy vaan antaa mennä. Minulla se ei auta, vaan minun on päästävä niiden viereen, aivan viereen ja oltava niiden kanssa, hyväksttävä ne. Huomattava niiden vaarattomuus. Vasta sitten menettävät voimansa.

Erittäin hyvä pointti! Löysin netistä ahmimiseen liittyvän videon, jossa kaikki mahdolliset menetelmät kokeillut ja oppikirjat lukenut ahmija (ahmimishäiriö hänellä siis) päätyi tuohon samaan tulokseen. Kun tekee mieli alkaa taas mässäillä, ei pidä harhauttaa mieltä ja lähteä vaikka samantien lenkille (tällainen muun puuhastelun keksiminen on aika yleinen neuvo), ei pidä tehdä mitään muuta kuin kohdata kaikki ne ajatukset ja mieliteot ja velloa niissä täydessä hiljaisuudessa niin kauan kuin on tarve ja katsoa kunnes ne voimattomina häviävät ensimmäisen taistelunsa. Ja toisensa, ja kolmannen kunnes niistä ei ole enää vaivaa. Ensimmäisellä kerralla tämä ajatusten vieressä istuminen kesti kai yli tunnin. Sanonnassa "katso pelkoa silmästä silmään" onkin todellinen viisaus ja se koskee muitakin mörköjä, mm. masennusta. 

Minulle yksi terapeutti sanoi, että kannattaa käyttää hyväksi kaikki tilanteet, joissa tietyt ajatukset itkettävät. Jopa houkutella esiin näitä itkun paikkoja, koska minulla ne liittyvät tietyyihin asioihin, eivät pakkomielteisiin tm. En ole aivan varma, toimiiko tuo. Sanotaanhan, että traumapotilaidenkin vointi pahenee siitä, että he kertaavat vanhaa traumaa.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että ap on oikeasti ollut masentunut, tai taitaa olla niitä Porvoon masentuneita. Kukaan oikeasti masentunut ei suosittelisi noin typerästi jotain aktiviteetteja masentuneelle, koska tietää, miten vaikeaa sieltä kuilusta on kiskoa itseään ylös.

Ei kaikki masentuneet ole samanlaisia. Itse olen ollut vaikeasti masentunut. Masennuslääkkeet johtivat itsariyritykseen, joka onneksi epäonnistui. Pääsin eroon masennuksesta jättämällä lääkkeet kokonaan pois, pari vuotta terapiaa, jättäytymällä pois stressaavista töistä ja tekemällä asioita, jotka alkoivat tuntua jollain tavalla kivalta. Aluksi mikään ei innostanut, esimerkkinä kuntosali, mutta kun muutaman kerran siellä kävi, alkoi sinne tehdä mieli vain siksi, että sai jutella toisten ihmisten kanssa. Nyt olen ollut 7 vuotta ilman synkkiä ajatuksia itsarin ihanuudesta, tunnen onnea ja ymmärrän sen, että elämässä kaiken ei tarvitse mennä niin kuin toiset haluavat, vaan siten, kuten minä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Aina näissä masennusketjuissa sama laulu: sairas, sairaampi, sairain. Oletettavasti samat oikeasti sairaat vesittävät keskustelun. Surku sinänsä.

EI vaan on hyvä tiedostaa, että vaikka olisi keskivaikea masennus, sen taustat voivat vaihdella niin paljon, ettei voi edes puhua kahdesta masentuneesta samalla rivillä, niin erilaisia ovat ihmisten tilanteet. Minä 20 v sitten keskivaikeana olin paljon lohduttomampi tapaus kuin nyt. En edes tajunnut psykologin kysymystä "mitä teet, kun haluat rentoutua".

"Joten sinä, joka kärsit masennuksesta, suosittelen lämpimästi kokeilemaan elämän sisällöttämistä. Aluksi mielekkäitä toimintoja ---"

Läheiset ihmiset olisivat ainoa asia, jotka toisivat sisältöä. En vaan pysty hankkimaan niitä. Liikuntaa harjoitan, koska se pitää terveempänä.

Taas tällainen ketju, missä "masentunut" jakelee vinkkejä ja lääkkeettömiä parannuskeinoja ilman mahdollisia terapioita.

Tokihan se säännöllinen elämänrytmi, ulkoilu ym. ovat tärkeä osa masennuksen hoidossa mutta ei yksin riitä. Jos nyt puhutaan oikeasta ja diagnosoidusta masennuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tekee itsensä masentuneeksi ajatuksillaan? Mikä silloin auttaa? Ajatustenkin suhteen olisi tehtävä jotain. Minulla itselläni on ajatuksen juoksu todella kummallinen; ajatukset käyvät mielessä jotenkin niin salamannopeasti, niiden ilmenemismuoto on mielestäni jotenkin outo ja ne aiheuttavat outoja fiiliksiä, ikään kuin niistä ei lainkaan olisi tietoinen, mutta silti ne vahingoittavat.  Olisi pysähdyttävä pitkäksi aikaa johonkin hiljaisuuteen, rentouduttava ja sen jälkeen jotenkin päästävä jyvälle niistä. Sama toistuu joka kerta. 

Sanotaan, että ajatusten täytyy vaan antaa mennä. Minulla se ei auta, vaan minun on päästävä niiden viereen, aivan viereen ja oltava niiden kanssa, hyväksttävä ne. Huomattava niiden vaarattomuus. Vasta sitten menettävät voimansa.

Erittäin hyvä pointti! Löysin netistä ahmimiseen liittyvän videon, jossa kaikki mahdolliset menetelmät kokeillut ja oppikirjat lukenut ahmija (ahmimishäiriö hänellä siis) päätyi tuohon samaan tulokseen. Kun tekee mieli alkaa taas mässäillä, ei pidä harhauttaa mieltä ja lähteä vaikka samantien lenkille (tällainen muun puuhastelun keksiminen on aika yleinen neuvo), ei pidä tehdä mitään muuta kuin kohdata kaikki ne ajatukset ja mieliteot ja velloa niissä täydessä hiljaisuudessa niin kauan kuin on tarve ja katsoa kunnes ne voimattomina häviävät ensimmäisen taistelunsa. Ja toisensa, ja kolmannen kunnes niistä ei ole enää vaivaa. Ensimmäisellä kerralla tämä ajatusten vieressä istuminen kesti kai yli tunnin. Sanonnassa "katso pelkoa silmästä silmään" onkin todellinen viisaus ja se koskee muitakin mörköjä, mm. masennusta. 

Minulle yksi terapeutti sanoi, että kannattaa käyttää hyväksi kaikki tilanteet, joissa tietyt ajatukset itkettävät. Jopa houkutella esiin näitä itkun paikkoja, koska minulla ne liittyvät tietyyihin asioihin, eivät pakkomielteisiin tm. En ole aivan varma, toimiiko tuo. Sanotaanhan, että traumapotilaidenkin vointi pahenee siitä, että he kertaavat vanhaa traumaa.

Juuri näin pääsin eroon masennuksesta. Istui alas ja nimenomaan en yrittänyt paeta tunteita vaan sukelsin niihin, annoin tulla. Se teki älyttömän kipeää mutta oli kaiken tuskan arvoista. Sitä ennen hukkasin kymmenen vuotta elämästäni siihen että yritin paeta tuskaa ja harhauttaa sitä aktiviteeteilla ja väkisin väännetyllä positiivisuudella. Positiiviseen ajatteluun hurahtaminen on pahinta mitä voi tapahtua traunatisoituneelle. Sillä voi siirtää ongelman oikea ratkaisua eli trsuman kohtaamista kymmenillä vuosilla.

Vierailija kirjoitti:

Taas tällainen ketju, missä "masentunut" jakelee vinkkejä ja lääkkeettömiä parannuskeinoja ilman mahdollisia terapioita.

Tokihan se säännöllinen elämänrytmi, ulkoilu ym. ovat tärkeä osa masennuksen hoidossa mutta ei yksin riitä. Jos nyt puhutaan oikeasta ja diagnosoidusta masennuksesta.

Miksi ei voi päästä? Sitäpaitsi, moniko diagnoosi on edes oikea? Moniko masennusdiagnoosi onkin esimerkiksi kilpparin vajaatoimintaa? Vinkit nimenomaan ovat tärkeitä, mutta vertaistuki olisi vielä tärkeämpää. Lääkkeet eivät ole ratkaisu, sen näkee siitä, miten räjähdysmäisesti masentuneiden määrä kasvaa. Alkusyy on stressi. Stressi on siitä paska juttu, että siitä voi tulla osa minuutta. Et edes tajua olevasi stressaantunut. Ihmettelet, miksi toiset ovat luusereita ja eivät saa mitään aikaan sinuun verrattuna. Jälkikäteen, kun olet pysähtynyt, mietit, miten helvetissä olet voinut selviytyä sellaisesta työtaakasta/lastenhoitostressistä jne.

Ärsyttäviä nämä _oikeasti_ masentuneet, jotka naputtavat, että "et ole selvästikään ollut OIKEASTI masentunut, jos liikunta ja ravinto on sinua auttanut, minä en pysty tekemään mitään, kuten OIKEASTI masentuneen kuuluukin!". Eiköhän eri ihmisille auta hieman eri eväät parantumisessa?

Itseäni auttoi suuresti muutto maaseudulle, metsän keskelle raittiiseen ilmaan. Vaikka aluksi ei mitään pystynyt tekemään, alkoi metsässä kulkeminen pikkuhiljaa virittää mieltä korkeammalle. Ensin ei oikeastaan huvittanut lähteä, mutta vähän kerrallaan pidentyneet kävelyretket, marjastus ja sienestysreissut auttoivat, kun sai vain noukkia metsänantimia ajattelematta ahdistavia ajatuksia. Toki varmasti ne lukuisat marjakourallisetkin ovat piristäneet kroppaa ja mieltä kaikkine vitamiineineen.

Sängynpohjalla on tullut lojuttua vuosien mittaan pitkiäkin jaksoja, alkoholisoiduin pahasti jo ennenkuin täysi-ikäistyin, asuin kaupungissa ja olin monien ihmisten hyväksikäytettävänä. Sitten vaihdoin maisemaa ja kaikki muuttui. Lääkkeet masennuksen hoitoon löytyi luonnosta, vaikka purkistakin olen niitä "oikeitakin lääkkeitä" joskus joutunut napsimaan.

Hyväksykää se, että toisille auttaa toiset eväät, älkääkä kivittäkö heti sellaista joka kertoo selvinneensä synkkyyden syövereistä elämäntapojen muuttumisen myötä. Yrittäisitte vaikka olla edes hieman iloisia sellaisen puolesta joka on kyennyt nousemaan sieltä suosta, tuo katkerointi vetää teitä itteänne vaan vielä syvemmälle sinne silmäkkeeseen.

Tsemppiä teille kaikille jo parantuneille, parantuville, parantumisesta haaveileville ja  toivonsa menettäneillekin.

Vierailija kirjoitti:

Omaa kokemusta on. Minulla oli keskivaikea masennus, joka tosin osittain piilee minussa yhä, mutta siirtymässä koko ajan enemmän taka-alalle elämässäni.

Olen aloittanut ratsastuksen ja joogan. Käyn myös töissä, joka tosin ei ole mielekästä, mutta silti se rutiini pitää kuosissa vaikka sinne töihin onkin aina joka perkuleen aamu niin vaikea raahautua. Olen silti onnellinen, että tulen työn takia taloudellisesti toimeen ja mikä parasta; ratsastus ja jooga tosissaan lisäävät mielihyvää! Vihaan rankkaa hikiliikuntaa, joten nuo ovat minulle aivan täydellisiä.

Juuri palasin joogatunnilta kotiin ja olo on niin ihana. Unettomuuskin on väistynyt, nykyään saan unta heti, ajattelinkin tästä lähteä nukkumaan :)

Joten sinä, joka kärsit masennuksesta, suosittelen lämpimästi kokeilemaan elämän sisällöttämistä. Aluksi mielekkäitä toimintoja, mutta ei-niin-mielekkään kuten työ pitävät myös mielen tietynlaisessa kurissa. Kaikilla ei toki auta, mutta tämä ei todellakaan ainakaan huononna.

Halusin vain jakaa tämän! Vielä keväällä itsemurhaa suunnitelleena ja nyt todella elämäniloisena :) Ja lääkkeitä tähän en ole koskaan syönyt.

Tule pois sieltä talutusratsastuksesta. Sen jälkeen kyllä hiki irtoaa ratsastaessa.

Ei kun Vitaproota naamaan, niin masennus poistuu. Yhtähyviä nää aikasemmat vinkit tai ota itseäsi niskasta kiinni just joo.

Silloin kun olin masentunut, teki mieli kuristaa jokainen joka kehotti hankkimaan vuorokausirytmin, liikkumaan ja syömään säännöllisesti.

Sitten aloin tekemään noin ja sain itseni ylös sieltä suosta.

Ei ihme jos ap saa parjausta osakseen. Jos olisin vielä masentunut sanoisin itsekin suorat sanat.

Se joka sanoi, että masennuksesta ei voi parantua ilman lääkkeitä/hoitoa voi minun puolesta suksia kuuseen aivopestyine aivoineen.

http://www.netti.fi/integrum/masennus.html

Tämä on tosi hyvä  (psykiatrin kirjoittama) lyhyt artikkeli aiheesta!

Ihmiset ei nyt ynmärrä että masennusta on erilaista ja eri syistä johtuvaa. On lievää, keskivaikeaa, todella vaikeaa. Osalla reaktiivista, osalla aivokemiasta johtuvaa.

Kieltäydyn provosoitumasta näistä "auttavaisista" vinkeistä, mutta ystävät hyvät, asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Ensiksikin kaikilla ei ole työtä, ei rahaa, ei varaa harrastuksiin paitsi johonkin metsäkävelyyn. Toiseksikin, ne (työ, raha, maksavat harrastukset) eivät vaikeasti masentuneilla edes auttaisi, eikä niihin pystyisi.

Mutta tämä on mammapalstalle liian vaikea konsepti. Toimii mulle = toimii tietty kaikille (tai eivät vaan ota itteensä niskasta kiinni) Perus-AV:tä

noku mul se toimii kirjoitti:

Ihmiset ei nyt ynmärrä että masennusta on erilaista ja eri syistä johtuvaa. On lievää, keskivaikeaa, todella vaikeaa. Osalla reaktiivista, osalla aivokemiasta johtuvaa.

Kieltäydyn provosoitumasta näistä "auttavaisista" vinkeistä, mutta ystävät hyvät, asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Ensiksikin kaikilla ei ole työtä, ei rahaa, ei varaa harrastuksiin paitsi johonkin metsäkävelyyn. Toiseksikin, ne (työ, raha, maksavat harrastukset) eivät vaikeasti masentuneilla edes auttaisi, eikä niihin pystyisi.

Mutta tämä on mammapalstalle liian vaikea konsepti. Toimii mulle = toimii tietty kaikille (tai eivät vaan ota itteensä niskasta kiinni) Perus-AV:tä

Erittäin suuri osa näistä maallikoiden auttavaisista vinkeisä on myös ihan tutkittua faktaa ja masennuksen ammattimaisen hoidon peruskauraa. Tietenkään kaikki ei toimi kaikille, mutta kyllä masennuksessakin sellaisia tilastollisia lainalaisuuksia on havaittu, että on aivan perusteltua suositella sellaisia apukeinoja jotka toimivat suurelle osalle. 

Suomalaisittain ihan tavallinen alkoholinkäyttötyyli eli topakka huppeli viikonloppuisin muuten on iso tekijä monen ihmisen masennuksessa. Ehkä joskus alle kaksvitosena voi siitä vielä ilman psyykkisiä haittoja selvitä, mutta vuosi vuodelta pahenee, ja se aivokemiallinen häikkä kestää monta päivää. Tätä ei moni tunnu tiedostavan. Ja siis en puhu mistään räkäkännien vetämisestä, ihan semmoisesta tavallisesta baari-illasta vaan. Jos on tapana juopotella & mieliala on matalalla, suosittelen testaamaan mitä tapahtuu kuukauden täysraittiuden seurauksena. Ja vastuuvapautuslauseke vielä: TIEDÄN OIKEIN HYVIN ETTEI KAIKKI MASENNUS JOHDU ALKOHOLISTA.

Joo ja ei. Mun masennus ilmenee hyperaktiivisuutena joten tästä ei enää pysty enempää itseään aktivoimaan. Ja tämä liika yrittäminen on johtanut koviin kipuihin jotka taas pahentaa masennusta.

Kiva kierre.

Pahimpia on aamuyöt kun ei pysty nukkumaan kipujen takia ja koko maailma kaatuu päälle. Unelmista luopuminen, rahahuolet, kivut ja tulevaisuuden pelko ahdistaa. Olen niin monta kertaa aloittanut nollasta että lopultakin kaipaisin hetken huoletonta elämää

Vakava masennus on sairaalahoitoa vaativa sairaus. Vakavassa masennuksessa fyysinen ja psyykkinen energia riittää suurinpiirtein välttämättömien elintoimintojen ylläpitämiseen. Kyky tuntea mielihyvää katoaa. Kyky optimismiin katoaa. Itseviha, tarkoituksettomuus ja halu oman elämän lopettamiseen ovat läsnä mielessä ympärivuorokautisesti.

Joo elämäntapojen muutos ja mielekkään tekemisen lisääminen auttavat kyllä lievissä tapauksissa ja vähentävät vitutusta.

Vakavasti masentuneelle jos menet sanomaan että "Lähtisit nyt lenkille, kyllä se auttaa" on vähän sama kuin sanoisit halvaantuneelle että "Kyllä sun nyt vaan on lähdettävä kävelemään"