Elitisti mutta positiivinen? Rikas mutta ei tärkeilijä tms.

Olen yrittänyt miettiä sanaa eräälle henkilötyypille, koska tällaiseksi henkilöksi "kasvaminen" on minulle eräänlainen tavoite :D Muutama tuttuni on tällainen ja myös oma esikuvani, mummini, edusti kyseistä tyyppiä.

Kyseessä siis hyvin toimeentuleva ihminen, josta hyvä toimeentulo ja rikkaus ei kuitenkaan paista ulkonäössä (ei kalliita merkkivaatteita, kampauksia, silareita yms, ei huippuautoa jne...) Mummini esimerkiksi oli hyvin maanläheinen, kuitenkin kaunis ja huoliteltu: siistit, puhtaat vaatteet, luonnollisuus ja hymy ovat ulkonäköpiirteitä mitä hänestä muistan. Mutta se mitä hänessä nimenomaa ihailin oli jonkunlainen arvokkuus, mikä hänestä säteily. Se tapa, jolla hän vain "oli" oli todella rauhoittava ja lämmin. Hän katsoi aina muita silmiin ja hymyili todella lempeästi (ei hampaat irvessä, ns "jenkkihymy") vaikka hän oli minun ja monen muun mielestä todella älykäs ja kouluttautunut ihminen, niin hänen kohdatessaan muita oli hänelle aina tärkeämpää kuulla mitä heillä on kerrottavana ja hänen seurassaan oli helppo olla. Mummillani olikin ystäviä kaikista ns. sosiaaliluokista vaikka hän itse olikin "hyvästä suvusta". Ja hän arvosti kaikkia ja puhui kaikista niin ihanan välittävästi. Rahasta ei hän ei ikinä puhunut...ei siitä mitä joku hankinta oli maksanut, ei palkasta, ei siis leveillyt omaisuudellaan. Muista ihmisistä hän ei myöskään ikinä juoruillut ja hyvät käytöstavat olivat tärkeitä.

Olen yrittänyt miettiä onko tällaista ihmistä tarkoittavaa sanaa olemassa. Elitisti kuulostaa todella negatiiviselta ja ei muutenkaan sopine. Toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan :D Samanlaiset fiilikset minulle tulee esimerkiksi Arvo Ylpöstä mutta häntä en ole ikinä tavannut tai tuntenut joten voin olla hyvin väärässä.