testamentti lapseni huoltajuudesta, jos kuolen.

Toki voitte tehdä testamentin ihan tuostakin asiasta (jos muita juridisia asioita eli ole syytä kirjata). Testamentin voi laatia itsekin MUTTA vaikka aika paljon opiskelin sen tekemistä niin en olisi uksaltanut tehdä itse, koska siinä on suuri riski, ettei se ole muodollisesti pätevä. En halunnut sitä riskiä. meillä maksoi testamentti muistaakseni 80e Helsingissä. Ei mielestäni maltaita.

että tuo " lapsitestamentti" ei ole pätevä, tai siis että Suomessa ei sellaista voi tehdä niin että sitä olisi pakko noudattaa. Viranomaiset voivat toki ottaa testamentin huomioon miettiessään lasten sijoituspaikkaa, mutta mitään pakkoa siihen ei ole, lapset voidaan testamentista huolimatta sijoittaa muualle. Itse asiassa Suomessa suurin osa lapsista sijoitetaan muualle kuin sukulaisilleen.

Minulla siskoni haluaisi huoltajuuden miehensä kanssa, ei kai silloin lasta voida määrätä vaikka mieheni suvulle tai vieraille, kun olemme yhdessä päättäneet mieheni kanssa, kenet haluamme lapsellemme vanhemmiksi ja heille se on ok?

Sillä tekemälläsi paperilla, oli se sitten miten juristin tekemä, ei ole mitään lainvoimaa. Toki viranomaiset voi teidän mielipiteen ottaa huomioon ja miettiä esittämäänne huoltajaa, mutta se ei todellakaan sido. Viranomaiset ajattelee asiaa eri tavalla kuin te.



Koska lapsia ei voi testamentata, niin tuollaisen paperin tekemiseen ei juristeja tarvita. Voitte ihan itse kirjoittaa paperille tahtonne ja pyytää todistajien allekirjoitukset. Sama vaikutus sillä on, sillä mitään määrämuotoja ei tarvita eikä paperia saa viralliseksi millään.

Mielipiteen voi esittää ja toiveen. Mutta jos viranomaiset katsoo teidän tilanteessa jonkun miehen sukulaisen tai jopa vieraan perheen paremmaksi vaihtoehdoksi lapsillenne, niin sitten niin käy. Huolimatta teidän tahdosta ja siskosi suostumuksesta.

Vierailija:

Minulla siskoni haluaisi huoltajuuden miehensä kanssa, ei kai silloin lasta voida määrätä vaikka mieheni suvulle tai vieraille, kun olemme yhdessä päättäneet mieheni kanssa, kenet haluamme lapsellemme vanhemmiksi ja heille se on ok?

siis ei tämä automaattista ole, pelkkä halu ei aina riitä. Kuten esim. adoptiossakin niin tässäkin viranomaiset tutkivat tarkkaan mikä olisi lapselle paras vaihtoehto ja onko sukulaisperhe sopiva lapsen sijoituspaikaksi. Tietenkin jos sukulaiset itse todella haluavat lapset niin se auttaa (tuskin lapsia annettaisiinkaan jos eivät haluaisi), mutta silti asian eteen voi joutua tekemään työtä, ei niitä lapsia automaattisesti anneta. Itsellänikin suvussa tilanne jossa lapset olivat parisen vuotta ryhmäkodeissa yms. ennen kuin isoäiti sai lapset itselleen pitkän taistelun jälkeen ja isoäiti kuitenkin aivan normaali ja pätevä ihminen.

Vierailija:

Minulla siskoni haluaisi huoltajuuden miehensä kanssa, ei kai silloin lasta voida määrätä vaikka mieheni suvulle tai vieraille, kun olemme yhdessä päättäneet mieheni kanssa, kenet haluamme lapsellemme vanhemmiksi ja heille se on ok?

vaan viranomaiset päättävät, tietenkin huomioiden vanhempien toiveen, lapsen mahdollisesta sijoittamisesta vieraille. Tämä mättää Suomessa ja pahasti. Tietääkseni (ei varma tieto) sukulaiset voivat hakea adoptiota mutta eivät ole juurikaan suuremmassa asemassa kuin vieraat ihmiset.

haluan tehdä paperin, jossa mainitaan mikseivät tietyt sukulaiset käy huoltajiksi. Meillä nimittäin toiset isovanhemmat ovat alkoholisoituneita, mutta kulissit pystyssäpitäviä. He varmasti haluaisivat lapsemme, vaikka eivät missään tapauksessa kykene tarjoamaan heille hyvää kotia edes muutamaksi päiväksi. Siksipä on hyvä, että me vanhemmat olemme kirjanneet omat suosituksemme lapsille hyvästä kodista. Sosiaaliviranomaiset eivät ole velvollisia noudattamaan ohjeitamme, mutta he ottavat ne huomioon ja todennäköisesti myös noudattavat helpointa vaihtoehtoa.

Eli käsittääkseni tuollainen sopimus lapsen huollosta tulevan varalle on mahdollista tehdä ja mielestäni se kannattaa antaa juristin tehtäväksi, jotta kaikki seikat tulevat varmasti otettavaksi huomioon. Sopimus ei kuitenkaan sido sosiaaliviranomaisia, vaan he arvioivat joka tapauksessa erikseen mikä olisi lapselle sopiva sijoituspaikka. MUTTA jos vanhemmat ovat tehneet kyseisen sopimuksen, sosiaaliviranomainen tarvitsee painavia perusteita, jos he päätyvät olemaan valitsematta vanhempien ehdottamaa henkilöä huoltajaksi. Peruste olla valitsematta tällaista henkilöä voisi olla esimerkiksi kyseisen henkilön vakivaltainen tausta, alkoholismi tms. Luonnollisesti myös henkilön suostumus tarvitaan.

Ei sosiaaliviranomainen tarvitse sen painavampia perusteita kuin muulloinkaan, jos poikkeaa vanhempien toiveesta. Juristiopiskelija varmasti tietää, että kun tällainen toive ei ole sitova, niin se ei sitä todellakaan ole. Ja jos olet perehtynyt lastensuojeluun ja sosiaalihuoltoon yleensäkin (mitä epäilen) niin ymmärrät varmasti, etteivät pelkät alkoholismi ja väkivalta ole esteet sijoitukselle. Sen voivat estää hyvinkin monet seikat, joita vanhemmat eivät ole tulleet ajatelleeksikaan toivettaan tehdessä.

Näitä seikkoja voivat olla mm. perheen lapsiluku, tulotaso, asuinpaikka, asunnon koko, vanhempien ikä, ammatti jne. Sinänsä " pikkujuttuja" , mutta vaikuttavat harkintaan paljon.

Vierailija:

MUTTA jos vanhemmat ovat tehneet kyseisen sopimuksen, sosiaaliviranomainen tarvitsee painavia perusteita, jos he päätyvät olemaan valitsematta vanhempien ehdottamaa henkilöä huoltajaksi. Peruste olla valitsematta tällaista henkilöä voisi olla esimerkiksi kyseisen henkilön vakivaltainen tausta, alkoholismi tms. Luonnollisesti myös henkilön suostumus tarvitaan.

Meille juristi sanoi, että toki kannattasa viimeinen toive esittää, mutta sos. viranomaiset toki asian tutkii ja päättää (tämän toki tiesinkin). Meillä siis tilanne, että olen lapseni yh ja minun kuollessani toivoisin, että lapsi saisi jäädä asumaan isäpuolensa ja velipuolensa kanssa kotiinsa (mieheni on ollut lapsen elämässä 8vuotta). Mitään järkevää estettä en tälle nä, jos ei bioisä päätä jossain tuopin ja rikosten suunnittelun lomassa hakea huoltajuutta jota epäilen. Onneksi lapsen " rajapyykki" lähenee eli hän täyttää 2 vuoden päästä 12 jolloin myös häntä kuullaan asiassa.



Testamenttiin kannattaa aina kertoa viimeinen toive, se ei viranomaisia sido, mutta ikävä olisi kuolla kun viimeinen ajatus olisi, että miksi en sitä tehnyt!?



Täytyy toivoa, että saa elää pitkään tai ainakin niin kauan kun lapset ovat isoja!



T. 2



p.s. me emme ole tehneet toiveita jos molemmat kuolemme, tuolloin heidät varmasti sijoitetaan samaan perheseen jota ei löydy lähisuvusta meidän tapauksessa.