HUHTImurmelit uuteen viikkoon

Jos olen merkannut päivät oikein...niin on sama la eli mulla 15.4 . Menen Lohjan sairaalaan ekaa kertaa, aiemmat synt. Jorvissa ja Naistenklinikalla, nyt asutaan vain 10 min. päässä sairaalasta, joten kokeilen ekaa kertaa tuota sairaalaa, kuullut kyllä pelkkää hyvää siitä. Mulla on todennäkösesti nopea synnytys kuopus 1.20min, joten ei voi lähteä pidemmälle kokeilemaan...

Ponnari

Sartsulle onnittelut uudelleen raskaaksi tulosta! Kaikkea hyvää odotusajallesi, pian sinäkin puhiset jo näillä " loppumetreillä" :)



Oli puhetta noista peloista lapsen terveyden suhteen; mua kyllä välillä pelottaa kovastikkin, kuinka lapsi synnyttyään voi. Ystäväni menetti terveeksi luullun lapsen vuosi sitten, ja sen jälkeen on itsekkin joutunut miettimään elämän yllätyksellisyyttä. Yritän kuitenkin unohtaa pelon, niin ettei loppuaika menisi murehtiessa.

Synnytys mua on alkanut HIRVITTÄÄ sen viimeviikkoisen terkkarin tekemän kokoarvion jälkeen (rv 32 ja vauvan koko 2700g!!!!)... Kyllä pienoista paniikkia pukkaa tästä lantiosta sellaista yli 4 kiloista jättiä ponnistella... Ja olen aivan varman, että menee laskettuun aikaan, ellei ylikin. (Mullakun ei ole vieläkään ollut minkäänmoisia supistuksia, eikä mikään, kuten seksikään, tunnu niitä aiheuttavan.)



Mullakin on tallella 62 senttinen toppapuku, jota ajattelin ensialkuun käyttää. Toukokuussa voi varmasti jo siirtyä vanupukuun, vaunut on sen verran lämpimiä, ja peitot topattuja.

Mun pitäsi OIKEASTI saada nyt pian aikaiseksi ja käydä ostamassa se kantoliina!!! vähän olen asian suhteen aikaansaamaton! Samoiten vaateostoksilla pitäisi käydä. Muutamia bodejakin tarvitaan ynnä muuta tarpeellista.



Ai niin ja Annu, mäkin itkeä tihrustan mitä pienemmistä asioista, mutta eivätkös ne sano, että " kyyneleet puhdistavat" ;D



Sit vielä ssynnäreistä: Seinäjoen sairaalassa, missä esikoiseni synnytin, oli mun mielestä epäystävällistä ja epäammattimaisesti käyttäytyvää henkilökuntaa. Paha mieli jäi monesta asiasta. Kuopion yliop. sairaalasta sen sijaan jäi ihan hyvät muistot. Kätilöt olivat vallan mukavia ja ystävällisiä.



Onko kukaan muuten ajatellut, että kävisi synnyttämässä poliklinikkamaisesti, ja olisi synnärillä esim. vain yhden yön? Tietenkin siis JOS kaikki sujuu hyvin. Itse olen asiaa pohdiskellut, inhoan nimittäin sairaalassa oloa yli kaiken..



Ja taas on ulkoilun aika...



-tänään varsin huonotuulinen tilda-

Hei!

Heräsin tänään jo kuudelta aamulla, kun en vaan enää pystynyt nukkumaan. Sinänsä ihme, kun menin vasta yhden jälkeen nukkumaan pahan olon takia - muutenkin rauhaton yö, vessareissuja tunnin välein. No, ihan hyvä että heräsin aikasin, kymmeneltä kun oli jo kätilökäynti. Siellä mitattiin ihan kamala pulssi, 106 - siis mulla- onko muiden pulssi noussut näin kamalasti raskauden aikana? Kolmisen kertaa kun oon nyt käynyt, niin aina on yli satasta pumputtanut. Verenpainekin on noussut, lukemat oli 130/77. Onko muillakin noussut näin paljon? Ennen raskautta molemmat arvot aina alle 100, 90/60 - mutta kai tämä nyt on vielä normaalia? Kerroin jo joku päivä sitten, että kätilöt aina veikanneet väärin mitenpäin vauva on, että perätarjonnassa ollut vaikka kätilöt sanoneet, että oikein päin on. Otin tän asian puheeksi, ja kätilö sanoi olevansa aivan varma, että pää on alhaalla....sanoi vielä, ettei aina ole varma, mutta mun tapauksessa on. Pitäisikö tohon lausuntoon vaan luottaa hyvillä mielin? Viimeksi oli sama kätilö sanonut, että pää alhaalla ja 20min siitä otettiin ultra, joss nähtiin, että pää olikin ylhäällä. Meillä merkattu aina äitiyspassin, että SL- saksassa tuo voi tarkottaa " schädellage" tai " steisslage" eli kumpaakin! Lyhennettä käytetään sekä perätarjonnassa että raivotarjonnassa....kätilö sanoi, että he ovat kyllä sopinet, että SL tarkoittaisi raivotarjontaa, mutta lääkäri kyllä ultrasta kattoessa sanoi, että perätarjonta aivan selkeästi ja kirjotti ylös SL....voi tietty olla, että sanoi vahingossa väärin, tai kirjotti väärin....oon jokatapauksessa ihan sekasin, enkä tiedä mihin uskoa. Ultraa ei enää oteta, että jää kätilöjen arvaukseksi tämä meidän kohtalo...Kyselin kanssa painoarviota noin käsituntumalta, sanoi, että vauva painaa nyt jotain 2000g tai 2200g - eli aika pieni. Loppupainoksi veikkasi 3000-3300g, eli ei ole mikää jättiläinen meille syntymässä. Vaan pienikokosia ollaan mekin....mutta tämä taas oli siis kätilön prognoosi - käsituntuman perusteella tehty. Mitenkä tuota syntymäpainoa muuten normaalisti arvioidaan? Tuskin näin kuitenkaan?

Ton kätilövierailun päätteeksi lähdettiin vauvantarvikeostoksille miehen kanssa, tuli törsättyä 150euroa siellä, pyyhkeitä, tuttipulloja, pehmoleluja,teutonia vaunuihin sadesuoja (saman merkkinen ;) ), " sängynreunanpehmukkeet" , miehen valitsema body ja muuta sälää tuli hankittua. Ootteko muuten sitterin menny hankkimaan? näin kaupassa semmosen Baby Björnin sitterin 79euroa maksoi - mutta jäi tosiaan tällä kertaa kauppaan...kotiin päästyä tulikin sitten jo vieraita jotka lähti noin puoli tuntia sitten. Nyt on vihdoinkin aikaa levähtää ja oikeestaan tekisi mieli jo mennä nukkumaan...En malta enää odottaa että vauva syntyy. Vaan paljon olisi kyllä asioita sitä ennen hoidettavana ja kotia pitäisi laittaa kuntoon. No, huomenna on uusi päivä. :) Meen nyt kuitenkin sentään vielä ripustamaan pyykkejä narulle etteivät sentään koneeseen homehdu....



-Ingwer 33+2

Täällä jännitellään huomista sairaalakäyntiä. Aion ottaa synnärikassin mukaan, siltä varaa että vauva olisi väärinpäin ja kääntöä yritettäisiin ja joutuisin jäämään sairaalaan. Eikä sitä tiedä, vaikka tuo intaantuu syntymään kun näillä viikoilla ronkitaan. Aika utopistista, mutta kotiin on tosiaan se tunnin matka Kokkolasta, ja olen yksin menossa joten ajattelin nyt että ei kai se haittaa vaikka laukku auton perässä onkin. Mies sitten tulee kai taksilla perästä kun autohan on minulla, jos joudun soittamaan että äkkiä tänne. En halua edes kuvitella, mitä taksikyyti maksaa siinä tapauksessa...



Tämä viikko on kyllä niin täynnä ohjelmaa, että en vielä ' ehtisi' synnyttämään.Tietysti kun oikein joutuu rehkimään niin sitten ensi viikon alussa napsahtaa kohdalle ja jää viime hetkien levot välistä. Meille on vielä tulossa yövieraita perjantaina, plus sisko pääsee ripiltä sunnuntaina, joten aika haipakkaa pitää. No, kunpa pääsisin edes parturiajalle torstaina... ensi viikolle sain jalkahoidonkin, keskiviikoksi, kurjaa jos sen nyt joutuu sitten peruuttamaan kun en ole koskaan moisessa hoidossa käynyt vielä! On tämä ajatusmaailma kummallinen, synnytys tulee aina vaan lähemmäksi ja tässä jotenkin itsellä vauhti kiihtyy loppua kohden, ikään kuin pitäisi ja pitäisi ehtiä vielä vaikka mitä eikä synnytyksen läheisyyttä ja raskausajan loppua oikein osaa eikä haluakaan toisaalta ajatella, vaikka jossain välissä on tuntunut olevan toisinkin. Näin se taisi kyllä olla viimeksikin.



Sain muuten tänään uuden paidan, kokoa XL ja menin kysymään mieheltä että ' näyttääkö tämä isolta yläosasta.' Aika röhönaurut sain ;) Kuulemma ennemmin pieneltä ja napakin jää melkein näkyviin. No, en nyt ihan sitä tarkoittanut, mutta kai se niin on ulkopuolisen silmin... Omituista, miten oma ruumiinkuva ei oikein tahdo pysyä muutostahdissa =D



mutta nyt hetkeksi miehen kainaloon ja sitten nukkumaan. Päiväunet jäi väliin kun esikoinen huuteli heti kun pääsin vatupassiin, että ' äiti, soita ääkäille, massu on pipiä!' Huoks. Jospa ensi yö sentäs menisi putkeen...

eikkuli, 35+5 edelleen.

Tää on nyt kolmas viesti jonka laitan " pinoon" , ei vaan tunnu menevän läpi.



Jokatapauksessa palaan asiaan iltapäivällä uudelleen, sillä aamutouhut ovat jo täydessä käynnissä.



Peppinetta 36!

Viikonloppu onkin hurahtanut aivan ilman koneella käymistä, joten ulapalla olen kaikkien kuulumisista. Josko päivän mittaan kerkeäisi käydä pinot luikemassa.

Meillä oli koko viikonlopun ympäriinsä vieraita, joten keittiössä tuli vietettyä rutkasti aikaa. Eilen illalla kuitenkin sitten kerkesin ulos ja lenkille.

Perjantaina sain aivan mahottomat nivuskivut, kun kävin esikoisen kerhon aikana 1h20 min vaunulenkillä. Olin NIIIIIIIIN kipeä illalla ja jo kerhosta kotiin tullessa, että meinasi itku päästä.. Sohvalla makoiluksi ilta sitten menikin. Lauantaisiin kipu kuitenkin jo helpotti.



Me saatiin miehen kanssa vihdoin uudet täkit ja tyynyt, ja kylläpäs uni sitten maistuikin viimeyönä! Hyvä tyyny tekee ihmeitä:)



Olotilaan ja omaan napaan ei juuri kuulu mitään muutoksia. Oma olotila on hyvinkin heittelehtiväinen, kas kun noi mielialat tahtoo vaihdella aikas reippaanlaisesti.. Voi mies parkaa! Mahassa käy mytke ja jytke, ihmeesti se meidät " jätti" siellä sopii mylläämään kokoonsa nähden. Hyvä tietenkin niin:)



Vieläkään en ole vauvan vaatteita saanut etsittyä ja laitettua, taitaa mennä viimesille viikoille. Juuri nyt on ollut taloprojekti kovasti mielessä, kun viime viikolla saatiin tontti, ja pakettitoimitus pitäisi päättää viikon kuluessa! Syyskuussa meidän pitäisi omaan kotiin päästä, jos kaikki hyvin sujuu :)



Nyt kuitenkin ulkoilemaan:)



tilda 33+1

Se on sitten tasan kuukausi laskettuun aikaan! Huh!!! Miten se aika menee näin nopeasti. Vasta oltiin viikolla 6 ja tuskailtiin, että pääsisi nyt alkuraskauden ultraan, että tietäisi, onko masussa elämää ja nyt vedellään viimeisiä viikkoja.

Joku kirjoittikin pari päivää sitten, että kohta mekin aletaan poksahdella! Ensi kuu on MEIDÄN kuukausi ja varmasti sen tietää, että jo tässä kuussa aika moni saa nyytin kainaloonsa!!!



Itse sain viikko sitten lievän " paniikki" kohtauksen siitä, että nyt on menossa viikko 35 ja tuli suuri tarve järjestää kaikki valmiiksi vauvaa varten. Nyt olenkin saanut jo aika paljon aikaan eli vaatteet on pesty ja laitettu hoitopöydän laatikkoihin. Vaippapaketti hankittu, samoin vanulaput yms. Onneksi kun lapsia on jo ennestään, niin löytyy septidinit yms. kaapista valmiina.



Kävin miettimään myös tuota sairaalakassin valmiiksi laittoa. Siellä on tosin vasta vauvalle kotiintulo vaatteet ja mulle 2 pussia luumuja! Pikkukakkosen aikana huomasin ne tosi hyväksi kun pisteli poskeen pussin luumuja synnärillä, niin ei ollut mitään ongelmia tuon kakkaamisen kanssa, joten suosittelen kaikille! Nyt pitäisi vielä miettiä, että mikähän se oma vaatekerta on.... tuntuu, ettei minulla ole muuta kuin kaksi vaatetta (jotka nyt mahtuu päälle) heh heh heh... pitäisi varmaan tehdä tutkimusretki omalle vaatekaapille, ties mitä sieltä löytyy =D



Tällä viikolla on sitten neuvola perjantaina, mutta sitä enemmän odotan torstain äippäpolikäyntiä. Siellä tehdään taas kokoarvio. Ilmeisesti tämän käynnin takia neuvolatäti oli sitä mieltä, etten tarvitse koko neuvolalääkärin vastaanottoa ja olen kyllä itse ihan samaa mieltä. Tosin en kyllä tiedä tehdäänkö siellä sisätutkimus. Olin 2 viikkoa sitten viimeksi sairaalassa suppareiden takia ja silloin tehtiin sisätutkimus, en sitten tiedä että riittääkö tuo? (Silloin neuvolatädin mielestä se riitti eikä hänellä ole tietoa tästä kontrollikäynnistä!).

Meidän tk on tosi pieni ja lakkautuslistalla, joten kohta siirrytään toisiin tiloihin, en tosin muista oliko se kesällä vai milloin. Taitaa sielläkin olla lääkäripula. Noh, pitää vaan pyytää sitten tekemään sisätutkimus jos sitä ei tehdä, mutta luulen, että se tehdään siellä äippäpolilla kun on kerta ihan lääkärikäynti. Ainahan ne lääkärin haluaa tökkiä tuota alapäätä ;)



Supparit vähentyi melkein olemattomiin kun jäin saikulle, mutta nyt niitä on alkanut taas tulemaan joka päivä. Ovat hieman kivuliaita, mutta ei tässä valittamisen aihetta ole. Ihan selviä harjoitussuppareita.



Nyt taidan käydä kirjoittamaan tässä romaania, joten lopettelen ja lähden vähän paimentamaan lapsia.



T: Siriin ja hurmuri rv 35+4

Lueskelin eilen ihan kauhuissani Annun kokemuksia TAYSista.. Itsellä on myös kyseinen sairaala sitten synnytyspaikkana, ni kyllä pikkasen alko hirvittää.. Muutenki tunteet ihan pinnassa ja lähes joka asiasta alkaa itkettää.. Vielä ku olen muutenki arka avaamaan suutani vieraissa yhteyksissä eikä mitään vastaavia kokemuksia taustalla. Miehen on kyllä sitte syytä pitää mun puolia ja kunnolla..Saa nähä kummosen kuvan saan sairaalasta nyt ku mennään keskiviikkona valmennukseen sinne.



Viikonloppuna oli ollu puhetta mahdollisista vauvan sairauksista. Meillä mies on pitäny huolen tosta murehtimisesta. Itellä on ollu koko ajan suht varma olo siitä, et kyllä kaikki sujuu hyvin.. Eihän sitä voi koskaan tietää, mut silti aika rauhallisin mielin oon ollu..



Viikonloppu sujui ihan mukavasti. Eilen oli miehen porukat kyläilemässä, ni saatiin vähän vaihtelua päiviin. Mies kun valittaa koko ajan, ettei oo mitää tekemistä..no kohta on sitte senki edestä.. Oli niin hauska kattoo ku hän innoissaan esitteli äidilleen ja siskolleen kaikkia vauvan tarvikkeita ja selitti tohkeissaan kestovaippojen käyttöä ( ikää hänelläkin 21 v. ) Nyt tuli viikonlopun aikana käveltyäkin oikeen urakalla ja sen kyllä tunsi sitte iltaisin.. Ei varsinaisesti supistellu, mut oli semmonen yleinen liikkumakyvyttömyys. Tuntu vaan siltä ettei voi ku maata sohvalla mahdollisimman liikkumatta. Onneks se sitte helpotti ja yö meni taas oikein hyvin.



Tämä aamu on sujunu vielä tässä pikkuhiljaa heräillessä.. ( . ):ssa on kyllä jo herätty ihan kunnolla.. Tarttis pistää paikat kuntoon ja lähteä sitte kävelemään kaupungille, mut ehkä surffailen vielä hetken ennen ku alan toimia..



Päivän jatkoja! Hipsu84 (.) 34+1

Hyvää uutta viikkoa kaikille kultalylleröille! =)



Hipsu84: älä suotta säikähdä mun TAYS kokemusta, saattoi olla että niillä muoreilla siellä oli vaan huono päivä ja mene ihan rauhassa avoimin mielin sinne aikanasi. =) Mutta jos koet että sua ei kohdella oikein niin sanot vaan ihan reippaasti, niiden on se kestettävä.





Kävin neuvolassa ja paineet edelleen 156/94, mutta pissi puhdas ja muita oireita ei ole. Terkka oli taas oikein ihana, rauhoitteli kovin kun kysyin että käynkö joka päivä mittauksella niin sanoi että höpsistä joka toinen päivä riittää. Muutoinkin sai valettua muhun uskoa taas että kyl tästä hyvä tulee kun se viikonlopun aikana vähän horju. Jännä miten toi pe-la vaikutti mun pääkopukkaan ku sen jälkeen ku sairaalasta pääsin olen ollut ihan äly itkuherkkä ja eilen raivosin miehelle ettei se välitä musta yms... Niin hänhän kuitenkin lähti töistä tuleen mun luo sinne sairaalaan yms... =) Ja ihan normaalisti hän välittää ja kantaa huolta mun ja vauvan hyvinvoinnista. Nyt vaan meinaa itku tulla joka helevetin välissä. Että hyviä synnytyksen jälkeisiä mielialanvaihteluita vaan aikanaan tiedossa... =)



Poikanen liikkuu ja potkii edelleen vilkkaasti. Ja mua supistelee tasaisesti välillä kipeesti ja välillä ei. Terkka oli sitä mieltä että mulla on viikkoihin nähden iso vauva tulossa 35+5 painoarvio 2700g. Mutta sanoi että saattaa mennä hyvinkin yli tai sitten ei. Just de. Se mikä mua on ärsyttänyt koko raskausajan tasaseen ja mille ei kukaan mitään voi on tää että kukaan ei voi sanoa mitään varmaa mistään. Vähän koko ajan semmonen tilanne että saattaa olla että syntyy mutta voip olla ettei synnykään. Ä-R-S-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä.



Jahas oiskohan aika mennä pötköllens lueskeleen ja heittää sitä ennen kala uuniin. Musta on raskausaikana tullu valtava vitamiini ja terveys intoilija ja olen oikein panostanut noihin oikeisiin ravintoarvoihin. Mutta kyl se BigMac vaan maistuu ain välil ihanalta. =)



Iloista päivää kaikille!



Annu Ailahteleva

Siis että nämä viikot menevät vauhdilla näin loppuajasta.... Minulla on aina tämä maanantai sellainen " merkkipaalu" , kun viikko vaihtuu. Nyt alkoi jo 36.vko...Ja miten hyvin muistankaan sen elokuisen tiistain, kun niitä kahta viivaa testitikussa tuijotin ja hämmästelin.



Noista supistuksista: minua ei supistele ollenkaan enää, ja viitisen viikkoa sitten olin sairaalassa supistusten takia. Taisin saada niin tehokkaat rohdot silloin, että ei sitten supistele koko loppuaikana. Täällä viikonloppuna oli juttua seksistä ja supisteluista, niin minulla edes se ei aiheuta yhtään mitään, ei kerta kaikkiaan mitään.



Ei varmaan montaa viikkoa mene tosiaan enää, kun meikämammat alkavat jakaantumaan oikein urakalla :) Ja vasta täällä ruodittiin alkuraskauden pahoinvointeja, ja nyt ollaan kaikki loppusuoralla. Omituiselta jotenkin tuntuu, että kohta on vauva talossa ja meitä asuu täällä viisi entisen neljän sijaan.



Minua ja miestä jännittää sekin, että miten sitä pientä osaa edes käsitellä, kun nuo isommat ovat jo 5v ja 6v. Siitä on niin kauan kun on vaippoja vaihtanut. Mutta eiköhän se siitä taas palaudu mieleen!



Omaan napaan ei uutta, siellä " rokki soi" tai jotakin vastaavaa, meno on melkoinen. Kummasti mahtuu vauva vielä liikkumaan, vaikka kokoakin on varmaan kohta kolmisen kiloa, kun kaksi viikkoa sitten painoarvio oli 2500g. Onhan minulla mahakin iso, sf oli kaksi viikkoa sitten 34cm, että tilaa on :)



Ensi viikolla saan tuoreet tiedot kun on neuvola tiistaiana. Siinä onkin silloin kolmen viikon väli. Kaikki muut tunnutte käyvän jo useammin? Vaikka eihän minulla mitään hätää ole, että sen puoleen menee tuo kolme viikkoa. Kun ei enää edes supistele, ja nämä muut vaivat ja kolotukset tavallaan kuuluu asiaan. Vauvalla on kaikki hyvin, äiti sitten vähän rampana....



Meillä lapset tulivat lauantaina lomalta, ja kyllä oli ollut mukavaa mummulassa! Tänään sitten arki alkoi ja eskari, ja käytiin aamusta viemässä tytöltä pissanäyte laboratorioon, kun illalla valitti että sattuu kun käy pissalla, ja siinä tuli vähän vertakin mukana. Tyttö pelästyi itse ihan kamalasti kun oli pyyhkiessä tullut verta paperiin :( Yön nukkui kuitenkin hyvin panadolin avulla, ja nyt aamulla ei enää tehnyt kipeää käydä pissalla. Vietiin kuitenkin näyte, saan tulokset yhdentoista maissa. Eskariinkin tyttö tahtoi mennä, kun ei kuulemma sattunut enää yhtään. Omituinen pissatulehdus, jos se sitä oli. Voiko se noin vaan helpottaa, yhdessä yössä? Tunnin päästä tuo tiedetään kun ovat näytteen tutkineet.



Tulikin taas melkoinen romaani täältäkin, nyt pyykinpesuun ja siivoamaan, mukavaa uutta viikkoa kaikille!



Eusenia 35 tasan

Ihanaa, yö meni loistavasti! En herännyt kertaakaan, vaan joskus klo 7 aikaan heräsin siihen, kun toinen lapsista kömpi äidin ja isin sänkyyn jatkamaan vielä unia hetkeksi. Sitten 7.30 herättiin koko komppania ja isi alkoi valmistautua töihin.



Ulkona sataa lunta ja on -8 pakkasta, mutta en jaksa vääntäytyä lasten kanssa ulos, kun pukemiseen menee vähintään se 40 min. riehumisineen päivineen - ja sitten taas supistelee. Niinpä valitsin sen paremman vaihtoehdon, eli lapset leikkivät nyt tällä hetkellä kivasti keskenään ja itse lueskelen meilejä ja surffailen hetken netissä. Mies lupasi illalla hoidella lasten ulkoilut, kun on paremmassa vedossa pukemaan kuin minä :-)



Masuasukki möyhentää masussa vähintäänkin riittävästi, eli ei paljon tarvitse kyllä liikelaskentaa harrastaa. Eilen tuli mieleen, että kai sitä tosiaan tarvitsee jotain sairaalakassin tyylistä hoidella kuntoon. Onneksi mulla on kyllä lista jo kamoista, jota olen pikkuhiljaa väsäillyt. Siitä sitten vain tavarat kassiin kun vain saisi aikaiseksi. Esikoisesta kassi oli pakattu jo ennen äitiysloman alkamista ja kaikki oli vuodetta ja katosta myöten valmiina. Toisesta lapsesta tavaroiden hommaaminen alkoi pari viikkoa myöhemmin ja tästä kolmannesta huomaan, että kaiken tämän sählingin keskellä asia juolahtaa joskus mieleen, mutta mitään sen hyväksi en ole juurikaan tehnyt. Ehkä tässä joku päivä :-)



On se jännä, miten erilaisia nämä päivät voivat olla. Lauantaina käytiin Linnanmäellä Sea Lifessä ja olo oli loistava. Sitten eilen taas en päässyt kunnolla kävelemään kun liitoskivut oli niin kovat. Vaapuin täällä kotona puolelta toiselle kuin ankkaemo ja yritin vain hoitaa asiat ajallaan. Ja tänään taas ihan kohtuullinen päivä, eli nautin nyt sitten niin kauan tästä olotilasta ennenkuin taas muuttuu.



Torstaina olisi taas neuvola, vasta perjantaina kävin viimeksi. Noista neuvola-ajoista oikeastaan huomaan kuinka aika kuluu.



ANNULLE toivottelen synnärille pitkää pinnaa, jos kätilöt ovat tuota luokkaa :-) Tosin jos palvelu on edelleen seuraavallakin kerralla tuollaista, niin siitä voi tehdä ilmoituksen potilasasiamiehelle tai osastonhoitajalle. Sitä kautta palaute menee muidenkin tietoon. Samalla osoitat, ettei sinulle voi käyttäytyä miten tahansa.



No, mutta nyt nautin vielä hetkisen tästä kummallisesta rauhasta joka täällä nyt jostain syystä vallitsee ja lueskelen päivän lehden.



Mukavaa maanantain jatkoa kaikille!

Pikkis 35+6

Olimme eilen risteilyllä koko päivän, aamulla aikaisin lähdettiin ja illalla myöhään palattiin, ihan kiva reissu, lapset kyllä tykkäs, ohjelmaa oli niille koko päivälle, ja nukahtivat autoon heti kun maihin päästiin;-)

Vietiin koululaispojat isälleen, kuinkahan jaksoivat aamulla nousta kouluun..Me sensijaan pienten kanssa pidettiin vapaapäivä tänään tarhasta ja eskarista. Itse nautin siitä kun lapset olivat innoissaan, rankkaahan se tietty oli kun ei päässyt oikasemaan koko päivänä, päikkäreitä en ole kyllä nukkunutkaan koko kotona olo aikana.

Seisovassa pöydässä maistelin vähän kaikkea ja ilta menikin sitten oikean pahan olon ja ähkyn merkeissä, ei kiva, kun pitäis osata syödä niiiin vähän.



Peloista, minäkin pelkään kaikenlaista ja varsinkin vauvan terveysasioita, vauva on tutkittu moneen kertaan, mutta eihä kaikki siinä näy. olen menettänyt yhden vastasyntyneen sydänvian takia ja tietysti kaikenlainen tieto lisää tuskaa. Tässä vaiheessa mietin, että miksei ohjattu minnekkään seuloihin minua kun täänä vuonna täytän 35v. Luin että joku yksityinen ohjaa seuloihin jos niskaturvotus on yli 0 ja meillä oli 1.6, selkeesti alle rajan kuitenkin. Otan paineita vauvan terveydestä jo senkin takia, että tämä on miehelleni ensimmäinen lapsi, hänen sukunsa ei niin innoissaan ole asiasta ollut, koska olen miestäni vanhempi, eronnut ja lapsia (4) ennestään, jos vauvassa olisi jotain poikkeamaa tai hän olisi vakavasti sairas, niin arvata voi kenen syy olisi:-( Huolimatta siitä, että edellisestä avioliitosta elossa olevat lapset ovat terveitä. Paineita siis on...Vaikka tiedän, että rakastan lastani joka tapauksessa ja asia ei ole minun päätäntävallassani.



Oma (.): Masukki jyskää entiseen malliin, ihania potkuja ja liikkeitä, kohta ne ovat muistona vain.. Supistukset ovat lisääntyneet, ei mitään megakipeitä, eikä NIITÄ oikeita, mutta valmistelevat jo paikkoja varmasti h-hetkeä varten ja on hyvin palautunut muistoihin minne sitä ollaan kohta menossa...KÄÄÄK!



Auringonpaistetta masuille!



Ponnari & Masukki 34+2

Aina välillä käyn teidän kuulumisia lukemassa :) Ite putosin huhtikuisista syksyllä,mutta ihan kiva seurata teitä loppusuoralle päässeitä.

Piti tällä kertaa ihan kommentoida tuosta TAYSista,kun siitä oli ollut puhetta.Ite oon tosi monesti kuullut negatiivista ko sairaalasta,mutta omat kokemukset on todella positiivisia.Ja sitä kokemusta onkin jo ihan kohtalaisen paljon ;) Äitipolilla oon aina käynyt mielelläni," palvelu" on ollut hyvää.Synnytyksiä TAYSissa mulla on 5 kpl,aina on ollut tosi ihanat kätilöt (no,ekassa oli alussa aika ärsyttävä nuori tyttönen,mutta vuoro vaihtui nopeesti ja sain ihanan vanhemman kätilön,joka teki koko synnytyksestä helpomman).Synnytysvastaanotossa on joskus hiukan nihkee vastaanotto,mutta sekin yleensä johtuu kiireestä.Synnyttämättömien osastollakin on tullut vierailtua joka raskaudessa ainakin jonkin verran ja sielläkin oon aina viihtynyt :) JA synnyttäneiden osastot on ainakin mun mielestä ihan mukavia,jos ei odota " täyttä palvelua" .Kiirettähän sielläkin aina on,sille ei voi mitään.Eli mun kokemukset TAYSista on melkein pelkästään positiivisia =)



Tsemppiä kovasti teille viimeisiin viikkoihin!!!Perässä tullaan ;)



Sari ja pikkuheppu 14+4

Se on taas arki ja maanantai täälläkin päin Suomenmaata. Hiihtoloma on ohi ja mies palannut töihin. Oikeastaan tuntuu ihan mukavalta jäädä esikoisen kanssa kotiin, kun minulla meinasi nämä aamut mennä aivan löhöilyksi kun mies oli viikon kotona :) Nyt olen jo pessyt vessan ja soitellut paikkaan jos toiseenkin ja pessyt ja ruokkinut tenavan. Eli saanut jotain aikaan...



Tuosta synnärillä kohtelusta vielä sen verran, että tiedättehän siskot rakkaat, että teillä on aina oikeus pyytää vaihtamaan kätilöä, jos tuntuu että pasmat eivät täsmää??? Eli sitä alentavaa käytöstä ei ole pakko sietää, jos sellaista kohdalle tulee ja toivottavasti kellään ei tule. Minullahan oli siitä kamala synnytyskokemus tuo ensimmäinen, että kätilö solvasi solkenaan ja törkeydet olivat sitä luokkaa että " tutki itse, olet kai joskus sormen ' sinne' pistänyt?" kun arvelin että ei kai sitä tutkimatta voi alkaa ponnistamaan kuten kätilö kehotti ex tempore tekemään, tai " oletko ikinä ulostanut?" kun kysyin sitten neuvoja ponnistamiseen. Jne. Äänensävy oli vielä sorvattu sopivaksi, että varmasti jäi mieleen. Pahinta oli jossain vaiheessa, kun alistettuna olin siellä ammeessa joka oli minun laiturini pois tuon pahan ämmän ulottuvilta, tunne siitä, että tuon ihmisen puolesta minä saan kuolla tänne eikä hän piittaisi yhtään (eihän hän piitannut kivuistanikaan). Olin silloin niin shokissa jälkeenpäin, että nuo lausahdukset palailivat mieleen pikkuhiljaa jälkeenpäin, kaikkea en todella edes muistanut. Sitten väsyneenä kotona yön pimeinä tunteina kun uni ei tullut vielä viikkoja synnytyksen jälkeen, synnytyssalin tilanteet alkoivat palailla mieleen ja mieheltä varmistelin kauhulla mielikuvieni kanssa, että tapahtuiko näinkin, kuinka en ole aikaisemmin muistanut ja siinä ei hulluus ollut kaukana. Ja hoitoa olisin varmaan siinä vaiheessa tarvinnutkin, unenpuutteen ja muunkin kanssa jo. Mutta tämä on varmaan karseimmasta päästä mitä voi käytös kätilön kannalta olla, toivon sydämestäni että kellään ei satu samanlaista riivinrautaa vastaan synnyttämisen aikana! Mutta ehkä ymmärrätte, miksi suhtaudun ' lievällä' varauksella henkilökuntaan tämän synnytysasian suhteen???



Tällä kertaa minulla on todella kirjattu synnytyssuunnitelmaan jotain tämän asian tiimoilta, kun olen siitä avoimesti äitipolilla puhunut. Lääkäri viimeksi sanoi, että mikäli tällainen tapaus tulee vastaan, täytyisi pyytää paikalle synnytyslääkäri (ja tämän osaa mieskin tehdä!!!) jolle kertoa asia ja pyytää toista kätilöä, ellei itse uskalla toivottaa kätilöä tiehensä ja pyytää toista tilalle. Mutta varmempi tapa ilmeisesti tuo ensiksi mainittu. Mikäli olisin synnyttämässä nyt samassa sairaalassa, niin olisin toiveisiin laittanut todennäköisesti että tuo henkilö ei saa minua hoitaa.



Mutta nyt täytynee mennä vapauttamaan poitsu muumin äärestä ja syömään. Tälle viikolle on kyllä aivan liikaa päiväohjelmaa, mutta toivotaan että vauva pysyy vielä masussa turvallisesti. Huominen äitipolikäynti jo vähän jänskättää ja toisaalta odotankin sitä kovasti. Minulla ainakin on noilla käynneillä tehty sisätutkimus kaikilla muilla paitsi eka kerralla, silloin viikkoja oli 12+ ja sisätutkimus oli tehty yksityisellä 7+ viikolla.



eikkuli, 35+5 - tämäkin rv on kohta selätetty!

Pitkästä aikaa saan aikaiseksi pinoutua, vaikka päivittäin kuulumiset käyn lukemassa. Jotenkin sitä on vain laiska.. Viikon päästä alkaisi virallinen mammaloma, joten siihen asti vielä saikulla. Olo on päivittäin vaihteleva, välillä liitoskivut on tosi pahoja ja välillä ei käy kipeää ollenkaan. Viime yönä heräsin kun oli menkkamaisia kipuja alaselässä ja alavatsassa, ei ole ennen ollut, jospa ne ei ole mitään vaarallista. Nyt on pari viime yötä tullut nukuttua hyvin, viime viikolla oli monta yötä, jolloin valvoin monta tuntia eikä uni tullut, onneksi kuitenkin aamulla saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, ei huvittaisi tässä vaiheessa alkaa keräämään univelkaa, kun sitä kuitenkin jonkun ajan päästä kertyy ihan riittämiin ;)



Vauva liikkuu hyvin, liikelaskentaa ei ole tarvinnut suorittaa, lauantaina oli hiljaisempi päivä piti yrittää vähän töniä vatsaa ja herätellä, kyllä sieltä silti liikkeitä tuntui, ehdin jo vähän huolestua, mutta eilen oli meno jo päällä. Huomenna onneksi neuvolaan. Välillä huolestuttaa tosi paljon että onhan vauvalla kaikki hyvin. Sain viime viikolla ärhäkän antibioottikuurin vyöruusuun, piti saada kahden lääkärin mielipide ettei siitä varmasti ole haittaa vauvalle. Lääkkeen määränneen tk:n lääkärin ja sitten vielä äitipolin gynekologin. Ei ole haittaa ;) Sitten kun lauantaina liikkeitä ei tullut niin paljon, olin jo melkein hysteerinen. Onneksi lääkekuuri loppuu torstaina, voin taas huokaista helpotuksesta. Huomenna on sitten ylimääräinen neuvolakäynti kun vaavilta kuului viimeksi joku sivuääni sydämestä, kuunnellaan huomenna pelkästään sydänäänet pidempään, jottei syke nouse yli 170, varmuuden varalta. Terkkari sanoi ettei missään nimessä kannata huolestua, voi verrata aikuisilta kuuluviin satunnaisiin muljahduksiin. Joten en ole suostunut murhetta siitä kantamaan. Katsotaan päivä kerrallaan.



Vauvan tarvikkeet alkaa olla valmiina, pieniä juttuja lukuunottamatta. vaatteet kaapissa, vaunut, kaukalo, pinnasänky jne. Sairaalakassikin on osittain pakattu ja lista tehty lopuista tavaroista. Mitä muuten olette mieltä kannattaako etukäteen hankkia esim. rintapumppua, itkuhälytintä tai rintareppua. Vai kannattaisiko katsoa tarviiko ja pääseehän sitä kauppaan sitten lapsen syntymän jälkeenkin ;)



Nyt taidan lähteä aamupalalle ja suunnittelemaan mitä sitä alkaisi touhuamaan.



Hauskaa päivänjatkoa!



Marty 33+4

Hei vaan kaikille!



Uusi viikko taas aluillaan, kiva kiva! :) Huomenna olisi neuvola. Saas nähdä kuinka masu on kasvanut. Välillä tuntui, että se kasvoi ihan pyrähdysmäisesti tässä muutama päivä sitten. Mittasinkin sitten masunympäryksen ja se oli 92cm. Eilen mittasin taas ja se oli nyt 90cm. Vissiin on vauva eri asennossa, kun kerran masunympärys on pienempi. :) Olisikohan alkanut jo laskeutua?!



Masuun ei muuta ihmettä kuulu. Kova vilske siellä tuntuu olevan monta kertaa päivässä. Mukavaa kun ei tarvitse liikkeiden perään huudella. Meillä on edelleen valmistelut vaiheessa. Tällä viikolla saapuu varmaan kaukalo ja sitten käydään valitsemassa vaunut. Niihin Haberkorneihin ollaan nyt päätymässä.



Viikonloppuna katselin noita vauvanvaatteita ja tajusin ettei meillä olekaan kuin pari pienempää vaatekertaa. Muut on sitten 60cm ja siitä ylöspäin. Täytyy kai käydä ostamassa vielä muutama pikku body ja potkupuku, niin ei pikkuinen huku vaatteisiin. Tietysti helpottaisi, jos tietäisi minkä kokoinen vesseli sieltä on tulossa.



Oletteko te muuten ostaneet vauvalle jotain ulkoilupukua kevääksi?! Me ollaan varattu vain sellainen _kevyesti_ topattu takki ja haalari. Nyt olen vain alkanut miettiä, että riittääköhän tuo varustus. Tietysti peittoa tulee vielä päälle ja alle voi vaikka laittaa ohuen villapuvun. Ja tuskin sitä heti lähdetään ulkoilemaan muutenkaan.



Noh, nyt pitää lähteä levittämään pyykit!

Voimia ja aurinkoa alkavaan viikkoon! :)



hmar, rv 34

Meillä myös ollut vierastäyteinen viikonloppu, joten en ole täällä ehtinyt kuin käydä pikaisesti kääntymässä. Hieman ulalla siis viikonlopun keskusteluaiheista. Ja eilisillalla ei kone päästänyt nettiin lainkaan. Kun kerrankin olisi saanut rauhassa koneella istua....



Viikonloppu siis mennä hurahti vieraiden kanssa seurustellen. Mukavaa oli ja hyvin jaksoin. Onneksi vieraat olivat sellaisia, että lähtivät ilman minun opastustani lauantai-iltapäivällä shoppailemaan, ja jättivät minut lepäämään sohvalle.

Mieskin palasi reissultaan lauantaina. Sunnuntaiaamulla esikoinen tuumasi herättyään, että " isi on kotona, nyt vauva syntyy" . Hui! Esikoinen odottaa vauvaa nimittäin niin kiihkeästi, että koko viime viikon olen joutunut selittämään tyyliin; vauvan arvioitu laskeutumisaika on kuukauden kuluttua, ja nyt kun isi on matkoilla äiti ei halua lähteä yksin synnyttämään. Päätteli sitten siitä, että kun iskä on kerran kotona, niin vauvakin voi syntyä. ;D



Eilen oli ensimmäistä kertaa kunnon supistuksia, joten pelkäsinkin jo esikoisen ennustuksen käyvän toteen! Parin tunnin ajan supisteli n.7-10min välein, en voinut istua, maata, seistä, kävellä. Puristelin vaan leikkigeggoa ja yritin tehdä oloni mahdollisimman mukavaksi. Supistukset kuitenkin rauhoittuivat tuon parin tunnin jälkeen. Sen verran " säikähdin" , että laitoin sairaalakassin aluilleen. Eipä tarvitse sitä sitten stressata.



Tänään pitäisi raahautua labraan. Muuten päivä meneekin kotosalla ollen. Kaipa sitä pitää jo ymmärtää, että ei enää samalla lailla voi liitää pitkin maita ja mantuja, vaan on otettava rauhallisemmin. On vaan vähän sellaista teräsnaisen vikaa, että " minä hoidan itse, ei tartte auttaa" . Onneksi mies tiputtaa minut aina tuolta Marvel-maailmasta realiteetteihin :D



Ai niin, emme ole ostaneet vauvalle " kunnon" toppahaalaria, vaan vähän ohuemman. Luotan siihen, että peittoa saa laitettua päälle ja että nuo säät muuttuvat jo tämän kuun aikana huomattavasti keväisemmiksi. Esikoinen oli kesävauva, joten pukeutumisen kanssa tulee nyt mietittävää huomattavasti enemmän...



S 36+2

Noista tarvikkeista, meillä on esikoisen jäljiltä 62cm toppapuku, joka saatiin silloin käytettynä ja sitä olen ajatellut pitää aluksi. Lisäksi esikoiselta on jäljellä olikohan tutan kevyesti topattu versio, samettikankainen - ei siis kovin lämmin, mutta se menee varmaan sitten kun lämpötila pysyttelee +5 yläpuolella. Vaunuihin olen ajatellut tukkia taljan pohjalle niin pitkäksi aikaa kun routa sulaa, joten sinne ei välttämättä niin kamalasti vaatetta makuupussiin tarvitse. (eri asia, mahtuvatko kaikki mukaan...) Esikoinen syntyi helmikuussa, ja tuntui että topata sai vallan kamalasti, nyt ehkä voisi päästä vähän vähemmällä.



Rintapumpun hankin etukäteen ja se oli hyvä hankinta. Tienasi minusta itsensä jo ensimmäisenä iltana (joka oli sunnuntai!) laitokselta kotiutumisen jälkeen. Suosittelen Aventin pumppua. Itkuhälytinkin hankittiin etukäteen, mutta näin jälkeenpäin sen olisi voinut jättää myöhäisempään ja meillä tuskin olisi tullutkaan hankittua, niin vähän sitä on käytetty. Enkä oikein tykännyt siitä mallistakaan, on padvico-merkkinen, siinä oli jatkuvasti jotain häiriötä vaikka piti olla niiiiiin hyvä, ja aina häiriön tullen aparaatti huusi kuin syötävä (milloin ei muka kuuluvaisuusalue riittänyt tai patterit olivat lopussa vaikka laite olisi ollut seinässä kiinni!!!) Minä hankin kantoliinan etukäteen, ehkä jos olisin nyt ensikertalainen, hankkisin kantoliinan vasta sitten kun pääsen vauvan kanssa sovittelemaan. Nimittäin alussa sen käyttö tuntui vähän hankalalta. Tällä hetkellä kotona odottaa kolme erilaista liinaa, joista yksi on hankittu nimenomaan tätä tulokasta varten...



Mutta nyt päikkäreille. Pakkanenkin on onneksi tullut tuolta parinkympin päältä kohtuullisempiin lukemiin :)

eikkuli

onpas virkeä olo, olen saannut jo useamman viikon nukuttua todella hyvin vaikka joutuukin käymään 2-3 kertaa vessassa niin uni tulee heti takaisin. minua ei ole myöskään supistukset pahemmin haitannut, olen ehkä jopa toivonut niitä vähän...sellasta kyselin että tietääkö joku että pääseekö synnytystapa arviointiin ihan jos kysyy vai tarviiko olla joku syy? ajattelin kun esikoisen syntymä oli niin vaikea et ei meinannu tulla ulos ja imukupillahan tyttö syntyikin, niin et jos pääsisi siihen tutkimukseen että vauva varmasti mahtuu normaalisti syntymään.??



( . ) masu voi hyvin, vielikin mietiskelen että mitenköhän päin siellä oleskellaan..liikkeitä on vieläkin tarpeeksi ei tarvitse laskea. minullakin kolahti viikonloppuna että vauvahan syntyy jo ensi kuussa ( toivottavasti, minullahan laskettu siis 29.4). pakkasin sairaalakassin alulleen..ja vauvan tavarat on jo valmiina. noh jos nyt yrittäis vaikka ulkoilla...



peetu 32+2

Peetu:mulle sanottiin neuvolassa, että jos tklääkäri vähänkin epäilee vauvan mahtumista, niin tulee lähete äitiyspolille! Lähettävät täälläpäin ainakin aika helposti sinne. Itse olen menossa rv38, kun on raskausdiabetes.



Viikonloppuna yöt menivät pitkästä aikaa hyvin. Vessassa tosin juoksen mutta muuten sain nukuttua.



Kyllä otti tänään voimille, kun tein 30min kävelyn. Kerrankin ei tulllut liitoskipuja häpyluuhun MUTTA joku järkyttävä pistos vas. kylkeen niin että meinasi laatta lentää. Yritin välillä pysähtyä, mutta ei auttanut. Onneksi lopulta pääsin kotiin ja äkkiä sohvalle makaamaan. Huh! Nyt on jo helpottanut.



No pääasia, että vatsassa voidaan hyvin!



Neuvola on perjantaina, ihana kuunnella ´taas sydänääniä.



Nuppu 34+5