Minkälainen luonne sopii/ei sovi sosiaali- ja terveysalalle?

Sehän ei ole mielipiekysymys, vaan ammattikorkeakoulut ovat yhdessä psykologitiimi XX:n kanssa luoneet valtakunnalliset standardit sille, millaisia ominaisuuksia ja persoonallisuuden piirteitä painotetaan. Kysehän ei ole luonne-eroista tai tietystä prototyypistä, vaan tietyistä piirteistä, joista on alalla toimimisessa etua.

Täysin introvertille voi tulla vaikeaa, sillä ihmisiä on pakko sietää päivästä toiseen. Älä hae alalle, jos tykkäät tehdä töitä omissa oloissani, kammoksut sosiaalista kanssakäymistä ja olet herkkä.

Vierailija kirjoitti:

Sehän ei ole mielipiekysymys, vaan ammattikorkeakoulut ovat yhdessä psykologitiimi XX:n kanssa luoneet valtakunnalliset standardit sille, millaisia ominaisuuksia ja persoonallisuuden piirteitä painotetaan. Kysehän ei ole luonne-eroista tai tietystä prototyypistä, vaan tietyistä piirteistä, joista on alalla toimimisessa etua.

Ja no, sairaanhoitajilla nämä piirteet ovat muun muassa nopea päätöksentekokyky, paineensietokyky, kyky kantaa vastuuta sekä sosiaalisuus. Lisäksi painotetaan luottamusta muihin ihmisiin (vrt. varautuneisuus, kielteisyys muita kohtaan) - tämä on oikeastaan koko se tapa, jolla ihminen suhtautuu ympäröivään maailmaan. 

Empaattinen ei kuitenkaan niin empaattinen, jotta osaa kuitenkin ottaa työt työnä. Järjestelmällinen, tunnollinen, muiden kanssa toimeentuleva, itsenäiseen työskentelyyn pystyvä

Esim. sairaanhoitajaksi ei sovi herkkänahkaiset, jotka eivät kestä kritiikkiä, juoruilijat, ylenpalttiset stressaajat, arat, pomottajat

Riippuu millä puolella työskentelet. Akuutti puolella pitää kyetä toimimaan nopeasti ja tekemään itsenäisiä päätöksiä tarvittaessa nopsaankin. Muistisairaiden kanssa taas pitää olla rauhallinen ja pitkä pinnainen. Lasten kanssa jämäkkä ja pitkäpinnainen. Joka paikassa pitää osata olla sosiaalinen edes jonkun verran ja omata jonkinlaiset yhteistyö taidot.

Kiitos tähänastisista vastauksista.

Entä sosionomin kaivatut piirteet? Ja onko mitään eroa sairaanhoitajaan nähden asioissa, joita terveyden- tai ensihoitajaksi hakeutuvalta vaaditaan tai toivotaan, kuitenkin tutkinto on puolittain sama? Ap

Sairaanhoitajia tarvitaan kaikenlaisia. Sairaanhoitajat kun työllistyvät niin monelle eri alalle. Kunhan et ole narkkari, vankilakundi tms. ääritapaus, niin kelpaat. 

Terveisin opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Empaattinen ei kuitenkaan niin empaattinen, jotta osaa kuitenkin ottaa työt työnä. Järjestelmällinen, tunnollinen, muiden kanssa toimeentuleva, itsenäiseen työskentelyyn pystyvä

Esim. sairaanhoitajaksi ei sovi herkkänahkaiset, jotka eivät kestä kritiikkiä, juoruilijat, ylenpalttiset stressaajat, arat, pomottajat

Empaattisuutta ei oikeastaan haeta, koska empaattisuus itsessään ei millään lailla ole ehto sairaanhoitajan työlle. Ihminen ei oikeastaan työssään voi olla aidosti empaattinen, koska se kuluttaisi heti loppuun. Tunteita ei työhön tuoda kuin tietyllä tasolla. Sen sijaan itse koulutuksessa opetetaan ihmisen ammatillista kohtaamista, joka on juuri sitä kuuntelevqaa, vastavuoroista vuorovaikutusta potilaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajia tarvitaan kaikenlaisia. Sairaanhoitajat kun työllistyvät niin monelle eri alalle. Kunhan et ole narkkari, vankilakundi tms. ääritapaus, niin kelpaat. 

Terveisin opettaja.

Ei ihan pidä paikkaansa, sillä hakijoita on paljon (tänäkin syksynä tuhansia pääkaupunkiseudulla) ja paikkoja rajoitettu määrä (noin 10% pääsee sisään). Kyllä heidät aika tarkkaan seulotaan.

Viimeisen 15 vuoden ajan kokeissa on tietty painotettu myös kirjallisia valmiuksia, sillä tulijoista 95% on lukiosta ja valtaosa tosi hyvillä papereilla, sillä ennen pääsykokeisiin ei edes päässyt kuin lähes täysillä lähtöpisteillä. Nyt tänä vuonnahan on tämä kaksoiskoe, jossa ensin tiputetaan 80% hakijoista pois ja sen jälkeen valitaan lopuista sisäänpääsijät.

Kysyn vielä uudelleen sosionomin toivottuja ominaisuuksia. Onkohan kenelläkään tietoa asiasta? Ap

Huomasin olevani liian herkkä hoitajaksi. Coolisti selvitin vaikeat tilanteet, mutta aina ajattelin, että työssä voi helposti käydä minullekin huonostikin, ellen ole koko aikaa varuillaani. Tämä oli hyvin rasittavaa. Mietin myös työssä kokemaani vapaallakin. En myöskään ollut riittävän ulospäinsuuntautunut. Olin myöskin liian epäileväinen enkä tarpeeksi sinisilmäinen. Epäilin herkästi esim jotain potilasta turvallisuusriskiksi itselleni ja muille. Pidin työtäni fyysisesti liian kuormittavana keholleni. Uskoin, että hoitajasta tulee hoidettava työnsä seurauksena, ellei sitten omaa poikkeuksellisen hyviä kehon ominaisuuksia ja voimia sekä aina jaksa  huoltaa kehoaan vapaa-aikanaan, vaikka kävisikin kolmivuorotyössä. Nykyisellä työtahdilla ei kannata ryhtyä hoitajaksi. Naisvaltaisella työpaikalla on ärsyttävää tehdä töitä. Kiitosta ei myöskään heru, vaikka olisit pelastanut toisen hoitajan vaikeasta tilanteesta asiakkaan kanssa. Jotkut hoitajat eivät edes huomaa olleensa vaarassa. Jotkut tekevät työtään keho rikki linkuttaen vaivaisina saattaen itsensä vieläkin vaikeampaan jamaan.

Olin kyllä järjestelmällinen ja tunnollinen, mutta ilmeisesti liian järkevä, kun tajusin vaihtaa alaa. Siedin painetta, mutt en nauttinut jatkuvasti paineeen alla olemisesta, sillä tiedostin riskit. Olin vähän arka, mutta pidän sitä luonnollisena, että ihmisellä säilyisi edes jonkilainen itsesuojeluvaisto työssäänkin!

Vierailija kirjoitti:

Sehän ei ole mielipiekysymys, vaan ammattikorkeakoulut ovat yhdessä psykologitiimi XX:n kanssa luoneet valtakunnalliset standardit sille, millaisia ominaisuuksia ja persoonallisuuden piirteitä painotetaan. Kysehän ei ole luonne-eroista tai tietystä prototyypistä, vaan tietyistä piirteistä, joista on alalla toimimisessa etua.

Jos jättää saivartelut sikseen, niin tätähän tässä haettiin. Ap ei maininnut mielipiteitä ja mun mielestä ihan hyvä kysymys.

En ole varma, hakiko ap kysymyksellaan ns. virallisia mittoja siita, millainen nailla aloilla tyoskentelevan ihmisen pitaisi olla, millaisia juttuja esimerkiksi hakukokeissa painotetaan vai millaiset ihmiset noin yleisesti ottaen voisivat naille aloille sopia.

Itsellani on alalta noin 15 vuoden tyokokemus ja olen myos kouluttatunut pitkalle kyseisella alalla. Noihin vuosiin on mahtunut monenlaista tyonkuvaa ja roolia... Mutta nain niinkuin yksityisihmisena (ja palveluiden kayttajana) ja myos alalla tyoskennelleena sanoisin, etta:

- ala voi olla henkisesti todella rankka monestakin syysta. Esimerkkina vaikkapa sosiaalipuolella tyoskentely. Perheissa voi olla monen sukupolven verran ongelmia, insestista paihteidenkayttoon, kotivakivaltaan ja rikollisuuteen. Asiakkaiden kaytos ja valinnat voivat itsesta tuntua aivan hirveilta, mutta itsellani on auttanut sen empatian loytyminen jostain sisimmasta lahes tilanteessa kuin tilanteessa. En sano, etta kaikkia valintoja ja tekemisia pitaisi hyvaksya tai edes ymmartaa, mutta henkisesti oli helpompaa siltikin yrittaa loytaa se ihmisyys, mika meissa kaikissa on.

- riippuen tyotehtavasta rooliisi voi kuulua myos paljon fyysisia tehtavia (esim. potilaiden siirrot ja nostelut), kuten myos fyysisen terveyden hoitoa. Onko sinulla neulakammoa tai pelkaatko verta? Pystytytko siivoamaan eritteita ja olemaan pahanhajuisissa tiloissa? Entapa jos potilaanasi on joku, jolla on todella huono hygienia. Pystytko koskemaan tarpeen vaatiessa?

- tyo voi myos olla vuorotyota, oita ja viikonloppuja. Oletko varautunut siihen, etta saattaisit olla jouluna toissa? Tai sina aurinkoisena lauantaina, kun perhe ja/tai tutut lahtevat jonnekin nauttimaan viikonlopusta ja sina menet toihin?

Asiakkaat ovat usein todella mukavia ja ystavallisia, mutta monissa vaikeissa tilanteissa sinusta voi tulla se syntipukki tai "paha" ihminen, joka sanoi pahasti, ei antanut oikeanlaista hoitoa, vei heidan rakkaan lapsen tms.

Ja muuten, oletko miettinyt, mita luurankoja sinun kaapistasi loytyy ja mitka sinun heikkoutesi ovat? Nama voivat yllattaa toissa, jos joskus tulee asiakas jolla on kokemusta samanlaisista ongelmista (esim. enta jos asiakkaasi olisi paihteiden kayttaja ja sina kasvoit alkoholistiperheessa?). Liiallinen empatia on haitaksi, kuten myos omien ongelmien setviminen asiakkaiden kautta.

Onkohan sivumennen kysyen hyvä, jos on osittain introvertti, varautunut ja ei niin sosiaalinen? Osittain taas päinvastoin.

Entä haittaako motorinen hitaus kaikissa kyseisen alan ammateissa?

T. toinen alaa miettinyt

Minä olen vapaa-ajalla erittäin introvertti. Ei kiinnosta muut kuin läheiset ihmiset, eli oma perhe. Myös siviilielämässä omaan kuitenkin erittäin vahvan hoivavietin.

Hoitajana olen tarpeeksi sosiaalinen, kun vedän sen valkoisen asun päälle niin olen ammattilainen ja käyttäydyn sen mukaisesti. Ala sopii minulle, olen viihtynyt hyvin.

Vapaa-ajalla en pohdi enkä mieti työasioita ollenkaan juuri ikinä.

En tiedä onko olemassa mitään tiettyä mallia millainen pitäisi olla ollakseen hyvä hoitaja, mutta luulen että kyllä jyvät erottuvat akanoista koulutuksen aikana osittain ja viimeistään vuosien saatossa työelämässä.

Up

Mielenkiintoinen kysymys koskien motorista hitautta. Ovatko hoitotyö ja sosionomin työt niin kiireistä?

Hei.

Itse haen sairaanhoitajaksi, olen jo kauan haaveillut siitä. Millaista opiskelu on tuolla alalla pääsääntöisesti luonteeltaan? Onko käytäntöä, osallistavaa opetusta vai luentoja eniten? Kuinka paljon on tietokoneella tehtäviä töitä?

Ihmisystävällisyys on tottakai tärkeää ja välttämätöntä. Lisäksi on oltava edellytykset selvitä vaadituista mahdollisista ja taidollisista haasteista. Jonkinlaista ilmaisukykyä ja muita sosiaalisia taitoja ilman tuskin pärjää myöskään.