Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauanko vanhemmillanne meni maksaa asuntolaina pois?
20.09.2016 |
Tässä mietin kauhulla kun olen kuullut että kasarillakin sai vielä alle kymmeneen vuoteen maksettua pois. Nyt jo näyttää asuntojen hinnat siltä että loppuelämä menee jo korkoa maksaessa, miten teillä on varaa tuohon? Montako sataa euroa pitää kuussa maksaa ja montako kymmentä vuotta tällä hetkellä? Mistä tämä johtuu, ihan sairasta...
Terveisin köyhä opiskelija (joka mielellään omistaisi asunnon joskus mutta kun se aika koittaa hinta on varmaan 100 000/neliö jos haluaa kaupungin rajan sisään)
Kommentit (43)
Mummu oli rakennuttanut talon ja isä ainoana lapsena asui myös siinä. Siihen muutti äitikin ja me siskon kanssa synnyttiin. Mummu joutui vanhainkotiin, jossa aikanaan kuoli ja talo siirtyi virallisesti isälle. Eli ei ollut mitään lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon kysymykseen lähinnä.
ap
No entiseen aikaan inflaatio söi aika tehokkaasti velat pois, Silloin isojakin lainoja makseltiin 10-15 vuodessa. Nykyään voi joutua lusimaan sen 25 vuotta.
Lainan korko oli miellyttävä 17%, joten jo se innosti maksamaan nopeasti lainaa pois. Harva 80-luvulla reissasi tämän tästä ulkomailla, silloin maksettiin se asuntolaina pois ja vasta sitten ryhdyttiin tuhlailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Rakensivat ensiasunnoksi uuden omakotitalon. Tavallisia duunareita/alempia toimihenkilöitä, tyhjätaskuina lähtivät lapsuudenkodeistaan, ei perintöä tms. 10 vuodessa oli talo maksettu ja välissä hankkivat kaksi lastakin. Olivat toki säästäväisiä, mutta ei taitaisi nykyi sillä hinnoilla ja työmarkkinoilla onnistua. Aika harvalla alle kolmikymppisellä on esim. Ollut vuosikausia katkeamaton vakkarityö keskiasteen koulutuksella.
Meillä vähän samoin, kylläkin 60-luvulla, olin (ainoa lapsi) syntynyt vuotta ennen talon valmistumista, jolloin asuivat vuokralla. Pikkupaikkakunnalla, kuitenkin vain 30 km Tampereelta, talo tuli maksettua viidessä vuodessa, joista kolme äitikin kävi töissä. Nykymenoon pieni talo, 88 asuinneliötä, olohuone, ruokailuhuone, keittiö, kylppäri, iso eteinen, aula ja 2 makuuhuonetta, alakerrassa sauna- ja varastotilat, ylhäällä iso ullakko.
Alle kymmenen vuotta.
Isäni jätti omaisuutensa lapsilleen erotessaan ensimmäisestä vaimostaan, oli siis täysin pennitön tavatessani äitini. -95 ostivat asunnon kirkonkylältä ja muistan mainintoja joskus 2000-luvun alussa siitä, kuinka oltiin vihdoin velattomia. Silloin tehtiin myös ensimmäinen reissu ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Eivät koskaan maksaneet talosta mitään, saivat sen perintönä äidinisältä. Isällä oli kaksi sijoituskaksiota, jotka osti joskus 1970-luvun puolivälissä ja vuokrasi niitä. Muistaakseni kertoi joskus, että sai ne maksettua alle kymmenessä vuodessa.[/quote]
70-luvulla oli hyvä, jos yleensä sai kymmenen vuoden lainan. Usein laina-aika oli vain esim. seitsemän vuotta. Ei se lainan saanti ollut mikään itsestäänselvyys, vaikka oli vakinaisessa työssä ja oli pankin asiakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä? Asuminen ei kuitenkaan ole ilmaista, joten se ja sama paljonko lainaa on. Lainan avulla saatiin ostettua mieleinen, uusi ok-talo. Lainat on maksettu eläkeikään mennessä.
Mitään pesämunaa en ole koskaan kerännyt mihinkään. Raha on luotu kiertoon, kunhan riittää palkkapäivästä seuraavaan niin hyvä on. Kun kuolen, mitään en saa mukaani. Mitä iloa se raha siellä tilillä makaamassa tuottaa? Parempi elää niin kauan kun elinpäiviä on jäljellä ☺ Perintöä en aio jättää, toivon että lapseni osaavat myös elää tulojensa mukaan.
Ennen ostettiin pieni asunto, maksettiin sitä ja pikkuhiljaa siirryttiin isompaan. Asuntolainen maksu oli tärkein meno ja muusta säästettiin.
Nyt ostetaan samantien iso asunto, matkustellaan ja harrastetaan, ja ihmetellään jos rahat ei riitä.
Mun eka laina oli 8 vuodelle. Vanhempani ottivat uutta lainaa kasikymppisenä joten ei ole muuta rajaa kun se minkä pystyy maksmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä mietin kun isovanhempani ovat 60-luvulla ostaneet kuitenkin talon ja toinen oli varastotyöntekijä toinen kotiäiti ja siinä sivussa kotona pientä pullaa ym leipoi "työkseen". Silti se 10 v meni maksaa vain, mietin sitä että voiko tuo johtua inflaatiosta vai onko varastotyöntekijällä ollut todella iso palkka siihen aikaan tai jotain...ei siis mikään esimies. Onko oman talon omistaminen rikkaiden hommaa nykyään? Oon vaan niin aina haaveillut omasta talosta ja puutarhasta.
ap
Eipä silloin paljon matkusteltu, ei osteltu viihde-elektroniikkaa, tehtiin pitkiä työpäiviä (60-luvun alkupuolella lauantaikin oli vielä työpäivä). Eikä paljon herkuteltu, perunaa joka päivä. Tuollaisella kulutuksella säästäminen/lainanmaksaminen olisi nykyäänkin helppoa. Varsinkin sen kokoiseen ja -tasoiseen taloon mitä ne silloin usein oli.
Vierailija kirjoitti:
Mitä iloa se raha siellä tilillä makaamassa tuottaa? Parempi elää niin kauan kun elinpäiviä on jäljellä ☺
Minulle on jo nyt nelikymppisenä ollut iloa säästöistä sairastumisten takia. Olet onnellisessa asemassa, jos tiedät, ettet koskaan tule sairastumaan. Tai ehkä suunnitelmissasi on lopettaa itsesi sellaisessa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakensivat ensiasunnoksi uuden omakotitalon. Tavallisia duunareita/alempia toimihenkilöitä, tyhjätaskuina lähtivät lapsuudenkodeistaan, ei perintöä tms. 10 vuodessa oli talo maksettu ja välissä hankkivat kaksi lastakin. Olivat toki säästäväisiä, mutta ei taitaisi nykyi sillä hinnoilla ja työmarkkinoilla onnistua. Aika harvalla alle kolmikymppisellä on esim. Ollut vuosikausia katkeamaton vakkarityö keskiasteen koulutuksella.
Meillä vähän samoin, kylläkin 60-luvulla, olin (ainoa lapsi) syntynyt vuotta ennen talon valmistumista, jolloin asuivat vuokralla. Pikkupaikkakunnalla, kuitenkin vain 30 km Tampereelta, talo tuli maksettua viidessä vuodessa, joista kolme äitikin kävi töissä. Nykymenoon pieni talo, 88 asuinneliötä, olohuone, ruokailuhuone, keittiö, kylppäri, iso eteinen, aula ja 2 makuuhuonetta, alakerrassa sauna- ja varastotilat, ylhäällä iso ullakko.
Lisäksi auto ostettiin vasta, kun talo oli maksettu. Samoin telkkari. Jääkaappikin ostettiin vasta kun olin 4 v.
Ei mun vanhemmilla ollut koskaan varsinaista asuntolainaa. Isäni maksoi sisarukset ulos maatilalta, siihen oli lainaa. Yhdelle veljelle lohkaistiin osa tilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon vaan niin aina haaveillut omasta talosta ja puutarhasta.
ap
Sinun on kenties vain päätettävä, mitä ihan oikeasti haluat. Ts. älä haaveile liian suuresta ja hienosta, vaan aloita pienestä. Eivät kaikki talot maksa maltaita, vaikka usein siihen tyyliin puhutaankin. Ehkä sinusta tuntuu, että aiemmilla sukupolvilla oli kaikkea, jos ja kun heillä oli talo, mutta veikkaan, että sinunkin vanhempasi joutuivat luopumaan jostain muusta sen takia.
Kolme vuotta meni lainanmaksuun. Ostivat kolmion Joutsenosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilun 6-kymppinen mies kertoi taannoin maksaneensa 5 vuoden lainan hirmukorolla, olisiko ollut 25%. En kadehdi.
Maksan 20 v. lainaa suorittamalla ensin korot, ja olen lainan nostamisen jälkeen vaihtanut työpaikkaakin useasti. Kuukausikulut ei ole kuin reilut 400 €.
En tiedä tarkkaan mutta alta 10 vuoden kuitenkin. Muistan, että aika pienissä rahoissa oltiin ja faija oli kaikki lomat töissä.
Maksoin itsekin omat lainat pois 8 vuodessa. Oli se nuukailua. Ei sitä suomalainen nainen olisi katsonut mutta aasialaiset on sitkeitä. Nyt on meillä asiat hyvin, pääomatuloja tulee niin ettei töitä tarvitse tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakensivat ensiasunnoksi uuden omakotitalon. Tavallisia duunareita/alempia toimihenkilöitä, tyhjätaskuina lähtivät lapsuudenkodeistaan, ei perintöä tms. 10 vuodessa oli talo maksettu ja välissä hankkivat kaksi lastakin. Olivat toki säästäväisiä, mutta ei taitaisi nykyi sillä hinnoilla ja työmarkkinoilla onnistua. Aika harvalla alle kolmikymppisellä on esim. Ollut vuosikausia katkeamaton vakkarityö keskiasteen koulutuksella.
Meillä vähän samoin, kylläkin 60-luvulla, olin (ainoa lapsi) syntynyt vuotta ennen talon valmistumista, jolloin asuivat vuokralla. Pikkupaikkakunnalla, kuitenkin vain 30 km Tampereelta, talo tuli maksettua viidessä vuodessa, joista kolme äitikin kävi töissä. Nykymenoon pieni talo, 88 asuinneliötä, olohuone, ruokailuhuone, keittiö, kylppäri, iso eteinen, aula ja 2 makuuhuonetta, alakerrassa sauna- ja varastotilat, ylhäällä iso ullakko.
Lisäksi auto ostettiin vasta, kun talo oli maksettu. Samoin telkkari. Jääkaappikin ostettiin vasta kun olin 4 v.
Olisi kiva tietää, miksi tämäkin on alapeukun ansainnut....
Vanhemmista en tiedä, mutta itse olen ottanut lainan 1998 ja pikkuhiljaa alkaa olla makseltu. Toki, jos haluaa taas vaihtaa kallimpaan, tarvitaan uutta lainaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä iloa se raha siellä tilillä makaamassa tuottaa? Parempi elää niin kauan kun elinpäiviä on jäljellä ☺
Minulle on jo nyt nelikymppisenä ollut iloa säästöistä sairastumisten takia. Olet onnellisessa asemassa, jos tiedät, ettet koskaan tule sairastumaan. Tai ehkä suunnitelmissasi on lopettaa itsesi sellaisessa tilanteessa.
Olen mäkin osani sairastanut. Säästöjä en ole silloin tarvinnut. Ei sitä kukaan tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Luotan siihen, että asiat järjestyy tavalla tai toisella. On järjestynyt tähänkin asti, olen 45-v. Ja tosiaan, jos ei järjesty, kaikkihan me joskus kuollaan. Joten miksei sitten omalla päätöksellä.
Tiedän, että vanhemmat aloittivat huonokuntoisesta yksiöstä, remppasivat sen, vaihtoivat kaksioon, kun synnyin. Jossain vaiheessa muutettiin kolmioon, sitten syntyi pikkuveli. Kolme makkaria saatiin, kun olin 11v.
Olen ymmärtänyt, että koko ajan oli lainaa, mutta kohtuullisesti, koska korot olivat korkeat.
Me aloitimme kaksiosta, nykyinen asunto on 88 neliötä(4h+k, Meilahti), lainaa on 180.000€, maksuaikaa jäljellä 12 vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Muistan, että aiemmin vuosia sitten oli korot tosi korkeita, jotain 12 % ainakin. Itsellä lainaa enää 3 vuotta :) Me maksamme tämän reilun 100 neliön rivarin Espoossa 15 vuodessa pois. Tosin tähän oli ensin panoksena miehen velaton yksiö ja hänellä myös käteistä. Maksamme kumpikin omaa lainaa tästä. Mies maksaa jotain 900 e luokkaa ehkä nykään, mulla enää n. 460 e lainaa/kk, aiemmin maksettiin vähän enempi. Päälle sitten minä maksan vielä vastikkeen n. 400 e/kk. Olen todella onnellinen, että tuli aikoinaan ostettua, arvo on vain noussut koko ajan ja 3. vuoden päästä olen velaton mieheni kanssa.