Oletko kertonut puolisollesi ihastuksesta toiseen
Kannattiko tai tuntuuko että olisi kannattanut? Mietin kun olen ihastunut ja tunnen syyllisyyttä vaikken ole tehnyt mitään ja tunteilleen ei paljon voi. Mitään en aio tehdä ja toivon ihastuksen loppuvan. Onko mitään järkeä ottaa puheeksi oman puolison kanssa? Haluaisitko itse tietää? Tuntuu niin väärältä, puoliso on kuitenkin läheisin ihminen minulle.
Kommentit (17)
En tietenkään ole, ei se hänelle kuulu. En itsekään halua kuulla hänen mahdollisista ihastumisistaan.
Miksi loukkaisit puolisoasi kertomalla. Kun kaikki on vaan pääsi sisällä. Itse olen kaksi kertaa liiton aikana ihastunut, ja olen vain nauttinut siitä ihastumisen tunteesta. Olen jopa laihtunut pari kiloa kun ihastuminen vie ruokahalua. En ole ikinä kertonut ihastukselle tai puolisolle asiasta.
Minä ehkä haluaisin kuulla, vaikka varmaan kuultuani toivoisin etten olisi saanut tietää.
Mitä hyötyä puolisolle sinun tunnustuksistasi muka olisi? Ihastuksia tulee ja menee pitkän parisuhteen aikana. Ongelma on siinä, jos niiden suhteen alkaa toimimaan puolison selän takana.
Miten pystyy nauttimaan siitä ihastumisen tunteesta kun tuntuu että pettää kokoajan?
Ollaan molemmat kerrottu toisillemme ihastuksesta toiseen, mutta ei siitä mitään hyvää seurannut. Enemmän mustasukkaisuutta. Toisaalta taas eipähän tule tehtyä mitään harkitsematonta, kun tietää olevansa suurennuslasin alla. :D
Musta ihastuminen toiseen on ollut ihan hirveetä. Kestänyt jo vuoden ja toivon koko ajan, että tämä vaan loppuisi ja voisin vaikka ihastua omaan rakkaaseeni uudestaan.
Ihastumiseni on kuitenkin pelkkä unelma toisesta. Jos oikeasti tutustuisin tähän ihmiseen kunnolla, niin olen varma, että ihastus loppuisi kuin seinään.
Olen kertonut miehelleni ihastuksestani työkaveriin, koska tiedän että mieheni ei ole ollenkaan mustasukkaista tyyppiä. Olemme parhaat ystävät, ja olemme pystyneet nauramaan asialle yhdessä. Ei tällainen varmaan kaikilta kuitenkaan onnistu.
Kokisin henkisenä pettämisenä,jos tietäisin puolisolla olevan tunteita jotain toista kohtaan,siispä en ole itsekään kertonut ihastuksestani toiseen.Tiesin kuitenkin alusta asti,että ihastus jää fantasioinnin tasolle,joten en halunnut pahoittaa puolison mieltä kertomalla hänelle asiasta.Hän on joskus mustasukkainen ilman todellista syytä muutenkin,en kadu etten kertonut,säästyimme vain turhalta riidalta.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan molemmat kerrottu toisillemme ihastuksesta toiseen, mutta ei siitä mitään hyvää seurannut. Enemmän mustasukkaisuutta. Toisaalta taas eipähän tule tehtyä mitään harkitsematonta, kun tietää olevansa suurennuslasin alla. :D
Musta ihastuminen toiseen on ollut ihan hirveetä. Kestänyt jo vuoden ja toivon koko ajan, että tämä vaan loppuisi ja voisin vaikka ihastua omaan rakkaaseeni uudestaan.
Ihastumiseni on kuitenkin pelkkä unelma toisesta. Jos oikeasti tutustuisin tähän ihmiseen kunnolla, niin olen varma, että ihastus loppuisi kuin seinään.
Olen joskus miettinyt ihan samaa,mutta kun suhteessa menee huonosti,ihastun helposti juuri tuollaisiin "epätodellisiin" kohteisiin,ihanaa kun voi haaveilla siitä millaista voisi olla sen toisen kanssa,mutta ei koskaan tarvitse kohdata karua todellisuutta,koska ihastus ei johta tekoihin.
Olen puhunut puolison kanssa ihastumisesta. Sen kannattavuutta on vähän vaikea arvioida, mutta en koe että puhuminen olisi ollut kannattamatonta.
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyy nauttimaan siitä ihastumisen tunteesta kun tuntuu että pettää kokoajan?
Mä ainakin ihastun muihin vain silloin,kun omassa suhteessa ei ole romantiikkaa ja erotiikkaa juuri sillä hetkellä tarpeeksi.Silloin se "pettäminen" tuntuu oikeutetulta ja ihastumisen tunteesta on helpompi nauttia.
Olen kertonut, kyllä kannatti. Mies ei nähnyt siinä mitään pahaa.
Jos toinen olisi vakavasti ihastunut (kuten itse olin) haluaisin kyllä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan molemmat kerrottu toisillemme ihastuksesta toiseen, mutta ei siitä mitään hyvää seurannut. Enemmän mustasukkaisuutta. Toisaalta taas eipähän tule tehtyä mitään harkitsematonta, kun tietää olevansa suurennuslasin alla. :D
Musta ihastuminen toiseen on ollut ihan hirveetä. Kestänyt jo vuoden ja toivon koko ajan, että tämä vaan loppuisi ja voisin vaikka ihastua omaan rakkaaseeni uudestaan.
Ihastumiseni on kuitenkin pelkkä unelma toisesta. Jos oikeasti tutustuisin tähän ihmiseen kunnolla, niin olen varma, että ihastus loppuisi kuin seinään.
Minä olisin halunnut silti kokea ihastukseni kanssa suhteen. Se olisi ollut eka kerta, kun olisin ollut miehen kanssa, jota olisin itsekin halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä puolisolle sinun tunnustuksistasi muka olisi? Ihastuksia tulee ja menee pitkän parisuhteen aikana. Ongelma on siinä, jos niiden suhteen alkaa toimimaan puolison selän takana.
Ei vaan se on ongelma jos ei saa silloinkaan sitä kehen on ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyy nauttimaan siitä ihastumisen tunteesta kun tuntuu että pettää kokoajan?
Miksi ihastumisesta pitäisi erityisesti nauttia? Toisaalta miksi siitä pitäisi tuntea syyllisyyttä?
Tämä on nosto, mutta pohdin lisää. Onko puolisolle avautuminen oikeastaan aika inhottava teko, jos voi olla varma ettei mitään tule tapahtumaan?