Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten puuttua läheisen mielenterveysongelmaan (?)
19.09.2016 |
Eli tätini erosi miehestään suunnilleen kaksi vuotta sitten ja koko ajan on haikaillut tämän perään. Aluksi tilanne ei ollut ihan niin paha, mutta kun kuvioihin astui miehen uusi naisystävä niin kaikki lähti "raiteiltaan". Hän itkee ja suree kaikki päivät (siis ihan aamusta iltaan) asiaa ja haluaa ex-miehensä takaisin. Näkee painajaisia asiasta, ei saa nukuttua ja puhuu ainoastaan tästä ex-miehestään. Käytös on täysin pakkomielteistä (en viitsi ihan joka yksityiskohtaa tähän laittaa).
On lähestulkoon taukoamatta vanhempieni luona (on äidin sisko). Siis käytännössä katsoen asuu heillä. Hän ei mitään muuta tee kuin jatkuvasti puhuu tilanteesta ja ex-miehestään äidilleni, hyvä kuin "päästää" häntä edes eri huoneessa käymään. Roikkuu äidissäni koko ajan kiinni. Lisäksi välillä raivoaa suunnattomasti tilanteesta, uhkailee tekevänsä itsemurhan jne. Äitini alkaa olla tilanteesta niin rasittunut, että ei tahdo enää jaksaa. Koittanut parhaansa mukaan auttaa, mutta ymmärrän, että kenenkään voimat ei riitä töiden lisäksi olla vielä aikuisen ihmisen "hoitaja" 24/7.
En tiedä onko tädilläni masennus tai muuta, mutta käytös alkaa olla sitä luokkaa, että ei ole ihan terveen ihmisen käytöstä. Itsemurhastakin puhuu lähes päivittäin. Ollaan yritetty ohjata häntä ammattilaiselle hoitoon, mutta ei suostu, loukkaantuu vaan asiasta. Mitä ihmettä tässä tilanteessa edes tekisi. Ei aikuista ihmistä voi hoitoon pakottaakkaan, mutta ei äitini (tai muidenkaan perheenjäsenteni) hermot enää yksinkertaisesti kestä. Ei halua olla esimerkiksi ystäviensä kanssa, vain ja ainoastaan vanhempieni luona ja siellä ei jätä äitiäni sekunniksikaan rauhaan.
Tekstini ehkä kuulostaa julmalta, mutta vaikka olen totta kai huolestunut tädistäni niin olen huolestunut myös äidistäni. Hän ei kohta enää yksinkertaisesti jaksa. On vielä niin kiltti ihminen, että ei raaski käskeä olla tulematta (pelkää tietysti että mitä silloin tapahtuu - toteuttaako itsemurhauhkailut jne). Teksti nyt oli pieni tiivistys, kun en kokonaista romaania viitsi kirjoittaa, mutta tilanne alkaa olla kaikille osapuolille rankka.
Kommentit (3)
Jos uhkailee itsemurhalla ihan suoraan, niin soittakaa poliisit. Siis jos uhkaus on tyyppiä, että "tulkaa käymään tai tapan itseni." Sitä ennen voi käydä pari kertaa keskustelun itsemurhauhkausten kohdalla, että itsemurhaa ajatteleva tarvitsee vähintään keskusteluapua ja sitä saa terveydenhoidosta, sukulaiset eivät voi auttaa muuten kuin hakemalla kaupungin psykiatristen palvelujen yhteystiedot. Jos keskustelu ei mene perille ja käytös jatkuu, niin sitten ihan suoraan sanotte, että ette voi auttaa enempää ennen kuin hän hakee apua.
Ongelmista kärsivä ihminen ei yleensä itse tajua, että miten raskaita nuo tilanteet ovat läheisille. Mutta vaikka ihminen ei voisi käytökselleen mitään, niin läheisten ei sitä tarvitse sietää, vaan rajojen vetäminen on ihan ok.
Jos jonkinlainen keskusteluyhteys henkilöön on mahdollista saada aikaan, niin keskusteluavuksi voi ehdottaa vaikka seurakunnan diakoniatyöntekijää tai pappia psykiatrisen puolen sijaan. Tällainen ulkopuolinen taho voisi myös neutraalimmin ohjata kohti sitä psykiatrista hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos uhkailee itsemurhalla ihan suoraan, niin soittakaa poliisit. Siis jos uhkaus on tyyppiä, että "tulkaa käymään tai tapan itseni." Sitä ennen voi käydä pari kertaa keskustelun itsemurhauhkausten kohdalla, että itsemurhaa ajatteleva tarvitsee vähintään keskusteluapua ja sitä saa terveydenhoidosta, sukulaiset eivät voi auttaa muuten kuin hakemalla kaupungin psykiatristen palvelujen yhteystiedot. Jos keskustelu ei mene perille ja käytös jatkuu, niin sitten ihan suoraan sanotte, että ette voi auttaa enempää ennen kuin hän hakee apua.
Ongelmista kärsivä ihminen ei yleensä itse tajua, että miten raskaita nuo tilanteet ovat läheisille. Mutta vaikka ihminen ei voisi käytökselleen mitään, niin läheisten ei sitä tarvitse sietää, vaan rajojen vetäminen on ihan ok.
Jos jonkinlainen keskusteluyhteys henkilöön on mahdollista saada aikaan, niin keskusteluavuksi voi ehdottaa vaikka seurakunnan diakoniatyöntekijää tai pappia psykiatrisen puolen sijaan. Tällainen ulkopuolinen taho voisi myös neutraalimmin ohjata kohti sitä psykiatrista hoitoa.
Anteeksi, nyt tuli pitkä lainaus, en oo aiemmin käyttäny tätä foorumia..
Ei varsinaisesti sillä tavalla "uhkaile" itsemurhalla, että jos ette tee sitä tai tätä tapan itseni, mutta jatkuvasti puhuu että jos ei saa ex-miestään takaisin niin tappaa itsensä ja kaikki on elämästä mennyt jne.. Asia jopa niin pitkällä, että kertoo mitä aikoo jättää kenellekkin perinnöksi.
Kerran äiti soitti poliisit paikalle, kun oli puhunut näistä itsemurha-aikeista taas puhelimessa, eikä enää vastannut puhelimeen. Äiti lähti sitten eri kaupunkiin hänen oven taakseen, kuuli kuinka puhelin soi sisällä asunnossa, mutta muuta ääntä ei kuulunut. Ei vastannut puhelimeen tai avannut ovea. Poliisit (tai ambulanssimiehet - en ole ihan varma ketkä) avasivat oven, mutta täti oli ihan kunnossa ja käski poliisien ystävällisesti painua helvettiin..
Ollaan yritetty ohjata ammattiauttajalle ym, mutta suuttuu kun koko asian ottaa puheeksi. Hänen mielestään psykologi vaan lätisee turhaa ja veloittaa kauheen summan, hänellä muutenkin tuntuu olevan negatiivinen kuva psykologilla tms käymisestä. Ikään kuin se leimaisi hänet "hulluksi". Tuota seurakunnan tahoa voitaisiin kyllä ehdottaa, kiitos!
- aloittaja
Alue: Aihe vapaa
LOL :D