Epäilen, että eräs ihminen on asperger

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaankin lievästi asperger. Olen herkkä, joten väsähdän paikoissa, joissa on liikaa ihmisiä ja virikkeitä. Olen myös hyvä ihmistuntija, koska pystyn tosi nopeasti lukemaan ihmisten kasvoja, näen ns. ihmisten läpi. Kommunikoinnissani nonverbaalinen viestintä merkitsee minulle 80 % ja vastaavasti sanoilla ei ole kovin suurta merkitystä. Enemmän miten ihminen puhuu ja eleet ja ilmeet merkitsevät. Välillä en edes kuuntele mitä toinen sanoo, lähinnä miten sen sanoo.

Useimmat ihmiset ovat teennäisiä, siksi minulla on vain harvoja ystäviä.

Olen hyvin rehellinen ja suorapuheinen, tämä ärsyttää joitain ihmisiä, monet kokevat sen loukkaavana.

Silmiin katsominen on vaikeaa, koska saan siitä liikaa ärsykkeitä. Olen koittanut harjoitella sitä, pälyileminen antaa epäluotettavan vaikutelman.

Ja avot! Tämän kuvailun perusteella minäkin olen assi! Ja ihan todella

En nyt ymmärrä, oletko kateellinen, että on diagsoimaton poikkeavuus? Luuletko, että saa erikoiskohtelua? Olet niin väärässä. Yhteiskunta on suunniteltu perusihmisen mukaan, ja jotka siitä ovesta ei kulje, kärsivät.

No et sit todellakaan ymmärtänyt.

Tarkoitin, että Avot! tuon kuvailun perusteella minäkin olen assi! Ja ihan todella

Tosin en oikein usko, että olen oikeasti asberger, tuo kuvailu sopii moniin ujoilijoihin ja erityisherkkiin tai ihmisiin jotka nyt vaan on oppineet ihmisiä lukemaan, koska vaativat kasvukokemukset tms.

En ymmärtänyt. Viestisi oli töykeä, ehdin jo muodostaa sinusta mielikuvan. Olet varmaankin keski-ikäinen + hoitoalalla tai sosiaalityöntekijänä työskentelevä naisihminen. Sinun on mielestäsi ollut aina pakko pärjätä, joten et tunne empatiaa "erityis" ihmisiä kohtaan.

Meni varmaan ihan metsään tuokin analyysi.

Miksi sulla on pakkomielle kuvitella, kuka siellä toisessa päässä on? En ole tuo edellinen, mutta tuo ei kyllä ole ihan normaalia. Ei tosin asperger-piirre vaan ennemmin joku toinen häiriö. Kannattaa alkaa työstää sitä.

Olen myös kiinnostunut ihmisten käyttäytymisestä, ja analysoin ihmisiä ja etsin selityksiä käyttäytymiselle. Tästä seuraa yliempaattisuutta.

Kiinnosti vain, miksi ihminen heittää suoralta käsin teilaavaa melko neutraaliin viestiin. En siis keksinyt muuta kuin ihmistyypin, joka kokee katkeruutta, kun mielestään joutuu kannattelemaan koko maailmaa. Tyyliin työnsä puolesta joutuu vetämään aika vahvat rajat.

Olen vain ollut tällainen jo tovin ja menee paljon energiaa tähän. Mieluummin en miettisi näin paljon.

Hae ihan oikeasti apua. On erittäin suuri todennäköisyys, että analysoit ihmisiä myös väärin, kun teet tällaisia hätäisiä päätelmiä. Kulutat siis energiaa ja turhaa aikaa ja todennäköisesti polttelet siltoja siellä täällä, jos ihmislukutaitosi on tuota luokkaa. Onnea.

Höh, ei mun tarvitse hakea apua tähän. Tavallaan ihan mielenkiintoista. Joskus poltan sillan, silloin saakin mennä. Hyvät ystävät jäävät. Sitäpaitsi kolikolla on myös toinen puoli ;) En nyt olisi ollenkaan huolissani itsestäni, päinvastoin.

Olet luulotautinen. Ei tuossa ole mitään aspergerimäisyyttä. Mutta jos olet onnellinen ja tyytyväinen elämääsi, niin jämähdä sitten tuohon tilaan. En vain itse pidä sinua kovinkaan hyvänä ihmistuntijana, vaikka tunnut niin kuvittelevan. En myöskään millään tasolla yliempaattisena. Vaikutat lähinnä tyypilliseltä: "olen erikoinen lievästi asperger ja yliherkkä ja todella hyvä lukemaan ihmisiä."

Ilmeisesti kokemusmaailmassasi ei ole vastaavuuksia, joten et kykene ymmärtämään. Voitaisiin siis jankuttaa vaikka kuinka pitkään, en vain jaksa.

Miten tämä sinun yliempaattisuutesi ilmenee? Olet kärkevä, et anna ihmisille tilaa olla omia persooniaan ja teet rankkoja, jopa töykeitä yleistyksiä.

Uskon kyllä yliempaattisuuteen ja tunnen ihmisiä, jotka esim. osaavat erittäin hyvin samaistua toisten tilanteisiin niin itkevät jopa tuntemattomien kohtaloita yms. He eivät ikinä käyttäytyisi, kuten sinä, joka hyökkäät heti tilaisuuden tullen toisen persoonaa  vastaan. Näytin sinulle itsellesi, kuinka hauskaa se on, ja haluat lopettaa keskustelun, koska et kestänyt leikkiä. En tiedä onko toi sama vastaillut enää, jolle teit ton töykeän yleistyksen, mutta ehkä hänkin lähti pois, koska koki tulleensa loukatuksi. Yliempatisoi nyt tota ittelles.

Sua vaan ärsyttää, että et saa mitään otetta musta. Myönnä pois.

Enhän mä edes tiedä oletko sä sama ihminen. En tosin ymmärrä, mitä tarkoitat otteen saamisella. Mutta ärsyyntyminen on liian vahva sana, koska en koe tällä hetkellä tunnereaktiota. Olen enemmän kollektiivisesti ärsyyntynyt suurimpaan osaan "yliempaattisista". Olen huomannut, että kaikki tähän mennessä, jotka ovat itse tuon tittelin itselleen antaneet ja siitä kertovat muille, eivät kyllä millään tavalla käyttäydy ainakaan toisia kohtaan yliempaattisesti. Ehkä he ovat sitä oman päänsä sisällä.

Oliko sinun mielestäsi empaattinen kommentti koittaa jotenkin saada minua ärsyyntymään? Etkö yliempaattisena ihmisenä haluaisi ennemmin rakentaa siltoja? Etkö näe tän tilanteen koomisuutta? :D 

Empaattisuus tosiaan vähän jää mun pään sisälle. Jos olisin sosiaalisesti lahjakkaampi, varmaan koittaisin auttaa / muuttaa asioita jollakin lailla. Nyt lähinnä autan ihmisiä mun lähipiirissä.

Miksei tästä aiheesta voi koskaan keskustella asiallisesti tällä palstalla...hu-oh.

Hei, te ketjuun eksyneet aistimuksiin voimakkaasti reagoivat, yksityiskohtia eri konteksteista mieleen painavat, syvälliset, herkästi kuormittuvat, omaa rauhaa kaipaavat, empaattiset, eläytyväiset, ihmisten lukijat, "ihmistuntijat". Kokeilkaa katsoa vaikka täältä: http://erityisherkat.wixsite.com/erityisherkat/erottaminen

Aspergerin oireyhtymän ydin ja varsinainen "pihvi" on vuorovaikutuksen laadullinen poikkeavuus, ilman sitä se on jotain muuta. Kun autistinen kehittää ihmissuhdetaitojaan, se tapahtuu esim. lukemalla valtavia määriä psykologista kirjallisuutta tai kaunokirjallisuutta, kuntoutuksessa ulkopuolisen henkilön sparraamina (esim. asentojen ja repliikkien harjoittelua ihan kädestä pitäen) tai vaikka kirjoittamalla tai painamalla muistiin sosiaalisesti lahjakkaampien sanomisia tai imitoimalla elokuvarepliikkejä. Kun terapiaan tulee erittäin paljon imitoimalla harjoitellut assi, terapeutista voi vaikuttaa siltä, kuin hänellä olisi piirteitä useista persoonallisuushäiriöistä. Mutta se ei tarkoita sitä, kuinka eläytyvällä ihmisellä menee omat ja muiden ominaisuudet itseltäänkin sekaisin. Ero spontaaniin eläytymiseen on varsin suuri.

Myös muissa nepsyhäiriöissä, kuten ad(h)d, aistit voivat kuormittua. Aspergerin oireyhtymässä aistiyli/aliherkkyyksiä on melkein aina, mutta tämä ei ole välttämätöntä.

Tämän ketjun nro 2

Vastaan nyt vaikka ilmoituksesta onkin aikaa, itselläni on tosiaan asperger ja se näkyy näin...

- Tykkään olla omissa oloissani, enkä juuri vapaa-ajalla ole kavereiden kanssa.

- Olen lahjakas kirjoittamaan ja omaan hyvän rytmitajun

- En puhu kovinkaan paljoa.

- Minulla on aina vain pari kiinnostuksen kohdetta ja usein ne pysyvät melko samoina vuosia

-Vihaan kovia ääniä ( Esim. Huutaminen, imuri jne )

- En pysty keskittymään kunnolla tiettyyn asiaan

- Olen lahjakas keskustelija ( Vaikka tämä onkin harvinaista aspergerin omaavilla )

- Hahmotus ja muisti ei aina pelaa

Miksi epäilet?

Epäilen, että lapsellani olisi Asperger. Hän on kuitenkin vielä pieni, joten en tiedä miten häntä tutkittaisiin (ne on kuitenkin aluillaan). Hän oppi lukemaan 3-vuotiaana ja on nyt 4-vuotiaana ekaluokkalaisen tasolla akateemisissa taidoissa. On kömpelö ja aistiherkkä eikä siedä muutoksia juuri ollenkaan. Samalla hän on sosiaalisesti taitava ja pidetty muiden lasten seurassa.

Minusta diagnoosilla ei olisi mitään väliä, mutta se voisi auttaa ymmärtämään paremmin lapsen käytöstä. Myös toimintaterapia voisi auttaa pääsemään yli aistiherkkyyksistä, jotka vaikuttavat päivittäiseen elämään (ei voi olla pitkähihaisia, pää ei saa kastua, käsiin ei voi tulla mitään likaa jne.)

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että lapsellani olisi Asperger. Hän on kuitenkin vielä pieni, joten en tiedä miten häntä tutkittaisiin (ne on kuitenkin aluillaan). Hän oppi lukemaan 3-vuotiaana ja on nyt 4-vuotiaana ekaluokkalaisen tasolla akateemisissa taidoissa. On kömpelö ja aistiherkkä eikä siedä muutoksia juuri ollenkaan. Samalla hän on sosiaalisesti taitava ja pidetty muiden lasten seurassa.

Minusta diagnoosilla ei olisi mitään väliä, mutta se voisi auttaa ymmärtämään paremmin lapsen käytöstä. Myös toimintaterapia voisi auttaa pääsemään yli aistiherkkyyksistä, jotka vaikuttavat päivittäiseen elämään (ei voi olla pitkähihaisia, pää ei saa kastua, käsiin ei voi tulla mitään likaa jne.)

Pitää vielä lisätä, että erityisiä kiinnostuksen kohteita löytyy ja niihin kulutetaan paljon aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas mietin, että miksi ihmeessä haluat diagnosoida tämän ihmisen?

Koska haluaa käyttää valtaa, alistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas mietin, että miksi ihmeessä haluat diagnosoida tämän ihmisen?

Koska haluaa käyttää valtaa, alistaa.

Mutta ei pysty siihen. Ja sekös harmittaa.

Minä tunsin yhden ihmisen, jolla on asperger. Sen huomasi erityisesti seuraavista syistä:

- Puutteellinen empatiakyky

-Tuli hyvin lähelle keskusteltaessa

- Laukoi toisinaan epäsopivia kommentteja tai puhui outoja

- Oli poikkeuksellisen lahjakas yhdessä tietyssä asiassa

- Tuijotti välillä oudosti joitain ihmisiä

- Meluisassa paikassa pidempään oltuaan, vaikutti jotenkin sekavalta

- Seuraili joskus hänen mielestään kiinnostavia ihmisiä

- Takertui joihinkin asioihin / aiheisiin pitkäksi aikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että lapsellani olisi Asperger. Hän on kuitenkin vielä pieni, joten en tiedä miten häntä tutkittaisiin (ne on kuitenkin aluillaan). Hän oppi lukemaan 3-vuotiaana ja on nyt 4-vuotiaana ekaluokkalaisen tasolla akateemisissa taidoissa. On kömpelö ja aistiherkkä eikä siedä muutoksia juuri ollenkaan. Samalla hän on sosiaalisesti taitava ja pidetty muiden lasten seurassa.

Minusta diagnoosilla ei olisi mitään väliä, mutta se voisi auttaa ymmärtämään paremmin lapsen käytöstä. Myös toimintaterapia voisi auttaa pääsemään yli aistiherkkyyksistä, jotka vaikuttavat päivittäiseen elämään (ei voi olla pitkähihaisia, pää ei saa kastua, käsiin ei voi tulla mitään likaa jne.)

Pitää vielä lisätä, että erityisiä kiinnostuksen kohteita löytyy ja niihin kulutetaan paljon aikaa.

Kuinka epäilykseesi on suhtauduttu? Oman lapseni kohdalla (5v.) vuodet kuluu ja mikään ei edisty. Todesta tämä epäilykseni on otettu jo 2-vuotisneuvolassa ja vuosi takaperin päästiin psykologille. Tämän vuoden aikana päivähoito ei järjestänyt vasua (edellisestä in lähes 2 vuotta) eikä neuvolassa edes tiedetty koko asiasta. Tiedot ovat kyllä heillä, mutta ei niitä oltu luettu. Ja koska ei ollut mitään mustaa valkoisella päiväkodista, niin taas junnataan paikoillaan. Ongelmia riittää, mutta ketään ei kiinnosta.

Tämä siis Helsingissä, jossa luulisi olevan tietoa tällaisesta.

Mä aloin jo vuosia sitten katsomaan elokuvia ja sarjoja sen takia, että oppisin käyttäytymään ihmisten kanssa. Olen aina ollut se outo, hullu ja sekopää. Pikkulapsesta saakka ollut käytösongelmia, varsinaiset mielenterveysongelmat alkoi ala-asteen lopulla ja psyk. polien asiakas ollut yläasteelta asti. Masennusta, ahdistusta, uupumusta, viimeinen ystäväksi luokiteltava ollut peruskoulun loppuvuosina. Olen kohta nelikymppinen. Erilaisia opintoja takana mutta ei ammattia.

Asperger-asiaan törmäsin epäillessäni jotain alkavaa muistisairautta, kun huomasin etten pärjää edes siivoustyössä. Pahoja ongelmia keskittymiskyvyssä ja muistissa, suuntavaisto ei toimi, jatkuva asiakkaiden ja työkaverien kanssa toimiminen väsytti niin etten ehtinyt palautumaan seuraavaan aamuun mennessä, paineensietokyky olematon ja kaikki asiat yhtenä sekasotkuna päässä. En jaksanut huolehtia lasten asioista töiden jälkeen ja asiat meinasi mennä todella pahasti pieleen. Oli pakko laittaa stoppi.

Toivottavasti saan vihdoinkin oikeanlaista apua, alkaa olemaan todella epätoivoinen olo kun koko elämä ollut yhtä räpiköimistä haasteesta toiseen. Onkohan seuraava osoite kuntouttava työtoiminta vai minkälaista apua muut on saaneet voidakseen osallistua "normaaliin" elämään edes jollain lailla? Kokoaikatöihin musta ei ainakaan tällä hetkellä ole, tarvitsisin turvallisen ympäristön jossa tietäisin mitä seuraavaksi tapahtuu ja tietynlaista jatkuvuutta elämään. Jonkunlaiselle lääkityksellekin olisi varmaan tarvetta liittyen ahdistukseen, univaikeuksiin ja keskittymiseen.

72 jatkaa: tähän asti diagnoosiehdotuksia on olleet paniikkihäiriö, keskivaikea masennus, epävakaa persoonallisuus ja bipolaarinen häiriö. Jospa saisin seuraavan hoitosuhteen pidettyä voimassa enkä pakenisi kesken kaiken "kuplaani" turvaan.

Up

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys on matala

Toisin päin. Useat äärimmäisen lahjakkaita jossain. Jos ei vahvuus toteutu, saattaa hyvinkin alisuoriutua ja vaikka alkoholisoitua. Assit ovat niin yksilöllisiä ja omanlaisiaan, että sosiaalistuminen voi olla vaikeaa ja siinä on riskinsä, ettei elämä toteudu. Osa taas kehittyy sosiaalisesti todella taitaviksi, joka on hyvä asia jos oma identiteetti ei häviä taustalta.

Tämä maailma ei ole ihan paras asseille.

Omia asperger oireitani on

- Vaikeus katsoa silmiin

- en pidä siitä kun eri ruoka aineet koskettaa toisiaan lautasella

- olen levoton ja hermostunut jos en tiedä päivän ohjelmaa tarkkaan

- jään välillä jankuttamaan jotain asiaa tai kysymystä

- kaikki aistit on herkkiä

- stimmailua

- menen hämilleni muutoksista ja ne myös ahdistavat

- kömpelö. En osaa kunnolla solmia kengännauhoja enkä syödä veitsellä ja haarukalla oikein

- en tiedä aina mitä asioita ei ole sopivaa sanoa ääneen

- vaikea hoitaa ystävyyssuhteita

- en ymmärrä ihmisten käyttäytymistä

- väsyn helposti

- en pysty automaattisesti siivoamaan, laittamaan ruokaa, pukemaan ilman ohjeita että mitä ensin tehdään ja sitten

- huono lähimuisti mutta muistan pikkujuttujakin jotka on tapahtuneet vuosia sitten

- lahjakas taiteellisesti

En jaksa lukea koko ketjua, mutta sanon tämän. Onko tämä "diagnosoitava" sinulle perheenjäsen, ystävä tai muuten läheinen ihminen? Vaikeuttaako hän olemuksellaan ja persoonallaan sinun elämääsi? Jos vastaus molempiin on ei, niin anna olla ja jätä diagnosointi niille joilla on siihen jonkinlainen koulutus. 

Vierailija kirjoitti:

Pakkomielteinen kiinnostus jotain asiaa tai ihmistä kohtaan.

Oli mullakin kersana historian tapahtumia ja ihmisiä kohtaan "pakkomielteinen" kiinnostus, näin uniakin heistä. Nyt kiinnostaa esim. kryptologia. En silti ole asperger yhtään.

Up