Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rakkaushuolia, pitkä juttu mutta mielipiteitä kaivataan
olviioo
17.09.2016 |
Tiedän että kukaan ulkopuolinen (tai edes minä), ei pysty täysin tulkitsemaan tilannettani oikein, mutta mielipiteet olisivat nyt kultaakin kalliimpia!
Olen siis juuri eronnut poikaystävästäni ja päätös tuntuu kaikilta osin väärältä. Tapailimme ennen virallistamista noin vuoden ja virallista seurustelua ehti kertyä myös vuosi. Tässä faktaa miehestä:
(Olemme molemmat 25-30v. Itselläni muutama vakava suhde takana.)
Ei ollut ikinä seurustellut ennen minua. Vahva uskonnollinen tausta, johon ei tuntenut kuuluvansa, etsii vielä vahvasti itseään "normaalissa maailmassa". Todella herkkä ja analysoi jokaista tunnettaan niin pitkälle, että siitä kasvaa suuri ongelma, miksi tunnen näin, onko tämä normaalia, jotain on pakko olla vialla kun tunnen näin jne. Ajoittain todella epävarma itsestään ja siitä, onko hän tarpeeksi hyvä. Peittää sen kuitenkin taitavasti huumorin ja seuramiehen persoonan alle. Kokemattomuus suhteista näkyi miehen ajattelemattomuudesta minua kohtaan tietyissä tilanteissa, vaikka ei pohjimmiltaan tarkoittanut pahaa.
Vetovoima on ollut alusta asti hullua, juuri sellaista mistä puhutaan elokuvissa. Ei vaan pysty olemaan ilman toista. Tämä todistettiinkin sillä, että mies pyristeli päässään suhdetta vastaan lähes koko ajan ja koitti katkaista tapailumme noin kuusi kertaa. Päästin hänet aina menemään mutta hän palasi joka kerran jälkeen takaisin. Seurustelummekin alkoi siitä, että tein hänelle selväksi etten enää elä epävarmuudessa, se on ota tai jätä. Ensin hän sanoi ettei pysty suhteeseen, viikkoa myöhemmin sanoi että haluaa yrittää kanssani oikeasti ja samana iltana sanoi ensi kertaa rakastavansa minua.
Miestä oli askarruttanut pitkä välimatka (sama maa, mutta välillämme talvisin lähes 1000 km opiskelujen takia), sekä hänen vahva uskonnollinen taustansa (itse irtautui tästä maailmasta tapailumme aikana mutta perhe ja lähipiiri vielä siinä mukana). Itse kuitenkin aina uskoin että välillämme on jotain erityistä, eikä koittamatta luovuteta.
Vuoden ajan suhteemme sujui hyvin, rakkaus syveni ja koimme molemmat olevamme elämämme rakkauden kanssa.
Noin kuukausi sitten itse otin puheeksi, että miten haluan tehdä töitä suhteen eteen jotta se ei muuttuisi väljähtyneeksi kaverisuhteeksi (näin käynyt parissa suhteessa ennen). Mies vakuutteli minulle, ettei niin tule meille tapahtumaan. Tunteet olivat liian vahvat siihen. Hän sanoi, että kanssani on hyvä elää ja odottaa tulevia vuosia kanssani.
Kommentit (28)
Ot, mutta en tiedä onko av-mammat muuttuneet vai ap:n kirjoitustyyli vaan todella selkeä tai tarina samaistuttava, mutta ennen kaikkiin rakkaushuoliin sai lähinnä "hitto kuka tommosta ämmää kattoiskaan ei se rakastanut ikinä sua sillä on joku uusi" -vastauksia 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, en tarkoita tätä pahalla, mutta et kai oikeasti ole menettänyt mitään suurta, jos kaikki suhteet on ollut sinulle niitä oikeita? Alkkisperheen vesat ovat usein läheisriippuvaisia, joten koittaisin sinuna erottaa rakkauden pakosta olla jossain suhteessa, eli riippuvuudesta. Mieti nyt itsekin, maailmassa, jossa on todella vaikea löytää oikeaa rakkautta, sinulle vaan tupsahtelee niitä jatkuvasti eteen? Puhun tästä nyt näin rajusti, sillä tapaisesi tapaus löytyy myös lähipiiristäni, noine "minkäs sille voi jos se oikea kävelee vastaan sattumalta pari päivää erosta?" -selityksineen. Usko pois, maaninen suhteesta toiseen suhaaminen ja täysi itsetutkiskelun puute on pidemmän päälle surullista.
Mutta toisaalta, eihän sinulla ole mitään hätää, jos historia toistaa itseään. Uusi mies odottaa jo ihan nurkan takana, eikö?
Sanoin, että kaikki suhteeni ovat olleet siihen hetkeen oikeita.
Esim teinivuosina seurustelin ihmisen kanssa, joka oli hyvä ensimmäinen poikaystävä, ensirakkaus. Siitä suhteesta opin, että tarvitsen elämäntyyliltään erilaisen ihmisen kumppanikseni. On ehkä vain asenteesta kiinni, ajatteleeko sitten että loppuneet suhteet olivat vääriä vai oikeita suhteita? Mielestäni jokaisesta ihmissuhteesta olen oppinut jotain tulevaisuuttani ajatellen.
En ole kenestäkään muusta miettinyt (ennen tätä tapausta, olen seurustellut kahden kanssa pari vuotta), että hän olisi Se Oikea. Ehkä olin silloin liian nuori ajattelemaan edes sitä, mutta naiivisti uskon siihen kun sanotaan, että sen vain tietää kun Sen Oikean kohtaa. Ja nyt siltä tuntui.
Uskallan väittää ihmisten rupevan seurustelemaan nuorena herkemmin, kun ei vielä tiedä mitä kumppanilta oikeasti haluaakaan. Siinä sitä oppii.Ehkä myöskin siksi, että en ollut saanut ennen suhteissani kokea tämänlaista pettymystä, on saanut minut uskaltamaan siirtymistä uuteen suhteeseen nopeastikkin.
Tässä ihmisessä kuitenkin kaikki elämänarvot, huumori, tulevaisuuden haaveet jne suhteen suuret asiat osuivat yksiin minun kanssani. Plus se tunne mikä toisen kanssa tuli, erottaa hänet muista.
En myöskään allekirjoita alkkisperheen lapsen läheisriippuvuutta. Ainakaan omalla kohdallani. Olen itsenäistynyt henkisesti todella nuorena ja tiedän varsin hyvin (ainakin nyt), että yksin oleminen on parempi kuin paska suhde. Rakkaus potkii nyt päähän mutta olen sitä mieltä, että joidenkin tyyppien vuoksi "kärsiminen" on sen arvoista. Olen myös aina tiennyt olevani henkisesti kypsempi kuin tämän tapauksen mies, ja valinnut roolin tukijana ja luotettavana kumppanina. Jo se, että hän on sanonut olleeni suuri apu hänen henkisessä kasvussaan on tarpeeksi suuri palkinto siitä. Tältä tuntuu kun asiaa käsittelee oikeassa valossa ja koittaa sulkea tämän hetkisen surun pois.
AP
Vierailija kirjoitti:
Ot, mutta en tiedä onko av-mammat muuttuneet vai ap:n kirjoitustyyli vaan todella selkeä tai tarina samaistuttava, mutta ennen kaikkiin rakkaushuoliin sai lähinnä "hitto kuka tommosta ämmää kattoiskaan ei se rakastanut ikinä sua sillä on joku uusi" -vastauksia 😃
Haha sitä olen miettinyt myös, joten otan tämän aika suurena kohteliaisuutena. En tiedä millaisena kohteliaisuutena, mutta ainakin tarina ehkä koskettaa ihmisiä sen verran ettei tee mieli vittuilla :) sydänsuru on niin universaali tunne!
AP
Jos rakkaus skulaa ei varsinaisesti "pidä olla jotain enemmän". Missä perinpohjainen arvostaminen vain pelkkää yhdessäoloa ja toisen olemassaoloa kohtaan? Mielestäni itse väännätte kärpäsistä härkäsiä ja väkisin kehitätte draamaa olemattomista asioista. No, jotkut vaan on sellasia.
Vierailija kirjoitti:
Jos rakkaus skulaa ei varsinaisesti "pidä olla jotain enemmän". Missä perinpohjainen arvostaminen vain pelkkää yhdessäoloa ja toisen olemassaoloa kohtaan? Mielestäni itse väännätte kärpäsistä härkäsiä ja väkisin kehitätte draamaa olemattomista asioista. No, jotkut vaan on sellasia.
Olen tässä ihan samaa mieltä ja sanoinkin sen miehelle. Mutta jos toinen elää suhteen huuman takia ja ei jaksa kiinnostua arjesta niin tässä sitä ollaan. Mulle parasta aikaa on ollu se, että pystyi viimein luottamaan siihen että toinen pysyy rinnalla ja saa vain arvostaa sitä yhteistä juttua. Tässäpä taitaa olla suhteen kaatumisen suurin syy =)
Jotkut ei vaan nää metsää puilta. Tai ehkä en vaan ollut se oikea sitten hänelle. Vaikka erokeskustelussakin vannotti minua pysymään samanlaisena, jotta maailmassa olisi varmasti edes yksi hyvä tyyppi (:D). Kuulemma suhteessamme ei edes ollut huonoa piirrettä minkä hän osaisi nimetä, vain se tietty jännä tunne puuttui. Eli varmaankin se alkuhuuma.
No ainakin ajoitus oli suuresti pielessä, hänen henkisen tilan kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh! Minusta vaikutatte kummatkin samanlaisilta. Analysoitte tunteita ja tapahtumia loputtomiin ja olette epävarmoja ovatko ne oikeita suhteessa normeihin.
Lopettakaa analysointi ja miettiminen ja eläkää hetkessä. Elämä ei ole Woody Allenin elokuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Minusta vaikutatte kummatkin samanlaisilta. Analysoitte tunteita ja tapahtumia loputtomiin ja olette epävarmoja ovatko ne oikeita suhteessa normeihin.
Lopettakaa analysointi ja miettiminen ja eläkää hetkessä. Elämä ei ole Woody Allenin elokuvaa.
Se että ymmärtää eron syyn on iso askel siitä ylipääsemiseen. Ja mun nyt täytyy analysoida ja kuunnella mielipiteitä ja jauhaa siihen asti asiasta ettei enää jaksa.
Eläminen hetkessä tuntuu vaikealta kun tuntuu että mielen päällä on miljoona kiloa paskaa. Mutta sitä kohti mennään =) Ja tästä keskustelusta on tullut ilmi hyviä pointteja, niin omasta käytöksestä kuin miehenkin!
AP
Alue: Aihe vapaa
Sinä tunnut olevan valmis loppuiän parisuhteeseen mutta mies ei vielä ole tarpeeksi kypsä. Anna hänen mennä ja kasvaa, vaikka ymmärrän että vaikeeta.