Hoitajat, miksi niin moni teistä käyttäytyy ylimielisesti?

Siis hyi millaisia ihmisiä täällä on! Huomaa ettei osa todellakaan ymmärrä hoitajien merkitystä! On muutenkin naurettavaa vertailla hoitajia ja lääkäreitä, sairaanhoitaja on hoitotyön asiantuntija, lääkäri lääketieteen asiantuntija. Ovat 2 eri asiaa uskokaa tai älkää!

Vierailija kirjoitti:

Eikö vastaleikatun henkilön tilaa siis käydä ollenkaan tarkistamassa? Onko se normaali käytäntö?

Kuulostaa melko normaalilta että automaattisesti vastaleikattuakaan vointia ei käydä tarkistamassa ylimääräisiä ellei hän soita. Se ei kyllä kuulosta ihan tavalliselta että kellonsoittoon ei reakoida mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaimpia ovat nämä, jotka eivät suostu uskomaan etten luota heidän arvioonsa vaan halua LÄÄKÄRIN arvion vaivastani.

Tämän takia terveyskeskuksessa saa jonottaa: ihmiset vaativat välttämättä lääkärille pääsyä kuullakseen saman asian minkä voisi sanoa sairaanhoitajakin.

Oma kokemukseni ainakin on, että sairaanhoitaja ei muuta osaa kuin pyöritellä päätään. Kyllä minä ainakin osaan jo kotona arvioida ihan itse, tarvitseeko jokin vaiva lääkäriä vai ei. Esimerkkejä: koko peukku turvoksissa, sieltä on sisällä märkää ja tarvitaan antibiootti. Hoitsun kautta pitää väkisin kierrättää ja HUKATA AIKAA! Luomista eivät hoitsut koskaan osaa sanoa mitään, eikä osaa lääkärikään ilman poistoa, eli kun minä menen luomen takia lääkärille, se poistetaan ja sillä selvä. En todellakaan näytä jokaista näppylää. Sairaanhoitajilla on paikkansa, eikä se ole diagnoosien teko. Usein google tietää enemmän kuin joku hoitajanplanttu.

Minä olen ainakin 2 kertaa nähnyt kun lääkäri laittaa oireet googleen ja katsoo tuloksen sieltä. Ihan turhaan tässä nyt lääkäreitä ylistät ja hoitajia mollaat.

Lääkärit eivät yleensä googleta asioita, vaan käyttävät Terveysportin tietokantoja, joista löytyy asiallinen tieto. Jos googleen pistät jotain oiretta, niin se antaa linkkiä Vauvan Aihe vapaalta.

Minä sairaanhoitajana tiedän oman työnkuvani ja vastuuni eikä ikinä ole käynyt mielessä leikkiä lääkäriä tällä palkalla ja tällä koulutuksella. Tiedän kollegoja, jotka ovat niin "päteviä", että mielellään asiantuntevasti keskustelevat lääkärille kuuluvia asioita potilaille ja omaisille. Jotkut tietysti ajattelee, että hienoa, kun hoitajakin tietää ja hoitajakin voi kertoa, mutta itse en sh-koulutuksellani uskalla lupailla potilaille jos jonkinlaisia hoitoja ja lääkityksiä... Ohjaan suoraan lääkärin puheille, jos kyselevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailja9 kirjoitti:

Ainakin täällä hoitajat istuvat päivystyksessä siellä kansliassa puhelimet kourassa ja nauravat kovaan ääneen. Koko porukka kerrallaan. Olen saanut todella vihaisen vastauksen, kun olen käynyt pyytämässä tällaisessa tilanteessa apua vieraalle potilaalle. Naurunremakka katkesi jäätävään hiljaisuuteen, kun koputin oveen ja sanoin että anteeksi, tuolla rouvalla tuolla on kova jano. Avun tarve ei siis ole ollut sen kummempaa kuin jano tai paleleminen.

Eikö siellä ollut yhtään mukia näkösällä, että olisit voinut itse antaa janoiselle juotavaa?

Ei sivullinen voi antaa jollekin random potilaalle juotavaa, hyvänen aika. Onhan hän voinut olla menossa vaikka leikkaukseen. Normaalilla empatialla varustettu ihminen ei vaan pysty katsomaan sivusta, kun ihminen itkee janoa tai palelemista. Joskus se jano on vaan kestettävä, mutta en tajua miksei hoitaja voi ihan ystävällisesti todeta, että tälle potilaalle ei voida nyt antaa juotavaa tulevan toimepiteen vuoksi ja hänelle on se kerrottu. Miksi tämä pitää tiuskaista, että hoidetaan jossain välissä.

Tiuskaista ei tietenkään saa, mutta hoitajilla on vaitiolovelvollisuus. Se ei kuulu sivulliselle, jos kyseinen mummo on menossa toimenpiteeseen. Itselläni ainakin on se käytäntö, etten puhu toiselle potilaalle/toisen potilaan omaiselle mitään jonkun muun potilaan asioista. Vaikka jotain alkaisivat puhumaan toisesta potilaasta, vastaan korkeintaan jotain ympäripyöreää ja yleisellä tasolla.

Vietin yön päivystyksessä omaiselle kaverina. Kun oli hiljaista, hoitajat istuivat kansliassa juttelemassa. Jossain vaiheessa yötä ei tullut ketään sisään ja hoitajien tärkein tehtävä oli vastata kutsuihin ja pysyä hereillä. Sittenpä tulikin taas rytäkkää, kun monta ambulanssia tuli peräkkäin. Hoitsut nousivat rivakasti ja alkoivat toimeen. Ei jäänyt kukaan persettään levittämään ja nauraa rähättämään, kun tuli töitä.

Muutenkaan en ole ikinä itse kohdannut noita hoitajia missään, että istuvat vain kahvilla, eivätkä tee mitään. Olen ollut lapsen kanssa useamman kerran lastenosastolla ja hoito oli hyvää ja hoitajat aivan ihania. 

Olen myös ollut itse leikkauksissa useamman kerran ja homma on hoitunut aina hyvin. Monta uskomattoman ihanaa hoitajaa olen nähnyt. Esim. eräs, joka kipsasi kättäni. Aloin itkemään kesken kipsauksen, koska oli monta muutakin painetta päällä ja käden loukkaantuminen tuntui siltä, mikä katkaisee kamelin selän. Kipsaaja kuunteli ja ymmärsi ja antoi minun itkeä ja löysi juuri oikeat sanat, että pääsin pahasta olostani yli. Ja tuo psykologina toimiminen ei olisi edes kuulunut hänelle. Pelkkä kipsaus. Mutta osasi niin hyvin löytää minulle sanat, millä sain itseni kasattua eteen päin.

Monta muutakin esimerkkiä voisin kirjoittaa, mutta ei taida tila riittää. Hoitajia, jotka ovat lohduttaneet, kun olen itku silmässä katsonut, kun lasta viedään leikkaukseen. Hoitajia, jotka ovat tukeneet, kun olen pelännyt. Hoitajia, jotka ovat iloinneet kanssani parantumisesta. 

En tiedä, miksi minulle ei ole sattunut niitä hoitajia vastaan, jotka tuntikausia istuvat facebookissa ja juovat kahvia ja nauraa remakoivat ja eivät tee töitään ja ovat tylyjä ja ylimielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaimpia ovat nämä, jotka eivät suostu uskomaan etten luota heidän arvioonsa vaan halua LÄÄKÄRIN arvion vaivastani.

Tämän takia terveyskeskuksessa saa jonottaa: ihmiset vaativat välttämättä lääkärille pääsyä kuullakseen saman asian minkä voisi sanoa sairaanhoitajakin.

Oma kokemukseni ainakin on, että sairaanhoitaja ei muuta osaa kuin pyöritellä päätään. Kyllä minä ainakin osaan jo kotona arvioida ihan itse, tarvitseeko jokin vaiva lääkäriä vai ei. Esimerkkejä: koko peukku turvoksissa, sieltä on sisällä märkää ja tarvitaan antibiootti. Hoitsun kautta pitää väkisin kierrättää ja HUKATA AIKAA! Luomista eivät hoitsut koskaan osaa sanoa mitään, eikä osaa lääkärikään ilman poistoa, eli kun minä menen luomen takia lääkärille, se poistetaan ja sillä selvä. En todellakaan näytä jokaista näppylää. Sairaanhoitajilla on paikkansa, eikä se ole diagnoosien teko. Usein google tietää enemmän kuin joku hoitajanplanttu.

Minä olen ainakin 2 kertaa nähnyt kun lääkäri laittaa oireet googleen ja katsoo tuloksen sieltä. Ihan turhaan tässä nyt lääkäreitä ylistät ja hoitajia mollaat.

Lääkärit eivät yleensä googleta asioita, vaan käyttävät Terveysportin tietokantoja, joista löytyy asiallinen tieto. Jos googleen pistät jotain oiretta, niin se antaa linkkiä Vauvan Aihe vapaalta.

Samat Terveysportin tietokannat ne löytyy googlen avulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaimpia ovat nämä, jotka eivät suostu uskomaan etten luota heidän arvioonsa vaan halua LÄÄKÄRIN arvion vaivastani.

Tämän takia terveyskeskuksessa saa jonottaa: ihmiset vaativat välttämättä lääkärille pääsyä kuullakseen saman asian minkä voisi sanoa sairaanhoitajakin.

Oma kokemukseni ainakin on, että sairaanhoitaja ei muuta osaa kuin pyöritellä päätään. Kyllä minä ainakin osaan jo kotona arvioida ihan itse, tarvitseeko jokin vaiva lääkäriä vai ei. Esimerkkejä: koko peukku turvoksissa, sieltä on sisällä märkää ja tarvitaan antibiootti. Hoitsun kautta pitää väkisin kierrättää ja HUKATA AIKAA! Luomista eivät hoitsut koskaan osaa sanoa mitään, eikä osaa lääkärikään ilman poistoa, eli kun minä menen luomen takia lääkärille, se poistetaan ja sillä selvä. En todellakaan näytä jokaista näppylää. Sairaanhoitajilla on paikkansa, eikä se ole diagnoosien teko. Usein google tietää enemmän kuin joku hoitajanplanttu.

Minä olen ainakin 2 kertaa nähnyt kun lääkäri laittaa oireet googleen ja katsoo tuloksen sieltä. Ihan turhaan tässä nyt lääkäreitä ylistät ja hoitajia mollaat.

Lääkärit eivät yleensä googleta asioita, vaan käyttävät Terveysportin tietokantoja, joista löytyy asiallinen tieto. Jos googleen pistät jotain oiretta, niin se antaa linkkiä Vauvan Aihe vapaalta.

Samat Terveysportin tietokannat ne löytyy googlen avulla.

Kyllä ne kuule löytyy ihan osoitteesta www.terveysportti.fi. Eikä niitä kuka tahansa Maija Meikäläinen pääse katsomaan, pitää olla maksetut tunnukset tai sitten työpaikka on ostanut palvelun.

Potilailla on päivystyksessä useinkin jano, mutta juotavaa ei anneta. Ei anneta siksi, että tutkimukset ovat kesken. Koska päivystykseen tullaan (?) kiireellisen hoidon tarpeessa, se tarkoittaa sitä, että potilaalle voidaan joutua tekemään tutkimuksia ja toimenpiteitä, joita ennen pitää olla ravinnotta ja juomatta vähintään kuusi tuntia. Kerkeäähän siinä jano tulla, mutta ei siihen kuole. Laitetaan nestetippa, ettei ihan kuivu ja voidaan tarpeen vaatiessa lääkitä suonensisäisesti. Ja jos minä _ikinä_ näen että joku potilas tai omainen vie luvata kenellekään yhtään mitään suun kautta otettavaa, puutun tiukasti asiaan ja annan kohteliaasti mutta napakasti palautetta. Että lakatkaa huolehtimasta vettä pyytävistä kanssapotilaista, jooko.

Hoitajat luulevat olevansa jotain korkeastikin koulutettuja guruja muutaman vuoden koulutuksella. Varsinkin lähihoitajien kukkoilu on aivan naurettavaa. Olen ollut vuosia eri hoitopaikoissa hoidossa ja pakko sanoa että ei tule mieleen kovin montaa kertaa, kun olisin kokenut hoitajan hyödylliseksi. Osaan kyllä itsekin kysyä itseltäni että miten on mennyt ja miten olet nukkunut ja sanoa, että kyllä se siitä. Osaan myös itse ottaa lääkkeeni kaapista ja annostella ne - jopa paremmin kuin nämä "ammattilaiset". 

Koskaan en ole huomannut hoitajilta mitään ammattitaitoa sen varsinaisessa merkityksessä. Ovat välillä puhuneet väljästi jostain diagnooseista joista tiedän enemmän kuin he, koska aihe kiinnostaa. Välillä ovat joutuneet oikein googlettamaan jonkun "sivistyssanan" jos olen puhunut aiheista ja sairauksista niiden oikeilla nimillä (eli ns. lääkäritermit). 

Osa hoitajista on myös ihan puhtaasti ylimielisiä kusipäitä joilla on noussut  se muutaman vuoden koulutus ja perseen puuduttaminen näyttöpäätteen ääressä pahasti päähän. Sitä ollaan niin tietävinään, ja ylpeillään omalla "kokemuksella" ja sillä miten "mää oon ollut täsä työssä näin kauan, kyllä mää tiedän".

Esimerkkinä nyt vaikka eräs sukulaismies jolla epäilin maksan toiminnan vakavaa häiriötä. Hoitajat eivät ottaneet kuuleviin korviinsakaan, että alle kolmekymppinen ei-alkoholisoitunut henkilö joka kulkee omin jaloin vastaanotolle ja puhuu normaalisti voisi olla vakavasti sairas. Piti vaatimalla vaatia, että paikalle kutsuttaisiin lääkäri ja otettaisiin tarvittavat verikokeet. Ja kun otettiin niin mies päätyi heti osastohoitoon, maksassa oli häikkää ja pahasti. Eivät hoitajat vaan olleet uskoa, vaan selittivät että "Mää oon tehny tätä työtä niin ja niin kauan, jos sulla ois oikeesti joku huonosti makaisit tossa tajuttomana ja verta vuotaisi joka ruumiinaukosta. Ei sulla mikään ole, kun oot noin terveen näköinen."

Eivät raukat tajua, että jokainen ihminen on yksilö ja joku voi olla täysin terveen näköinen ja oloinen vielä hetki ennen kuolemaansakin kun taas toiset menevät huonovointisen näköiseksi pelkästä flunssasta. 

Tässä siis vain YKSI esimerkki. 

Mutta en halua pelkkää pahaa hoitajistakaan puhua, joten sanon vielä että osa heistä on oikeasti mukavia ja empaattisia ihmisiä jotka ymmärtävät omaisen ja potilaan hädän ja joilla on aikaa ja halua olla oikeasti läsnä ja ymmärtää. Juuri viime viikolla päiväni pelastui tällaisen hoitajan ansiosta, joka osasi valita juuri oikeat sanat läheisen sairautta koskien ja jonka kanssa puhumisesta ei tullut sellainen olo, että minä ja läheiseni ollaan jotain maanvaivoja jotka pahuuttaan kehtaavat vaivata heidän ylhäisyyttään typerillä soitoilla. Näitä ihania hoitajia on olemassa, mutta liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat luulevat olevansa jotain korkeastikin koulutettuja guruja muutaman vuoden koulutuksella. Varsinkin lähihoitajien kukkoilu on aivan naurettavaa. Olen ollut vuosia eri hoitopaikoissa hoidossa ja pakko sanoa että ei tule mieleen kovin montaa kertaa, kun olisin kokenut hoitajan hyödylliseksi. Osaan kyllä itsekin kysyä itseltäni että miten on mennyt ja miten olet nukkunut ja sanoa, että kyllä se siitä. Osaan myös itse ottaa lääkkeeni kaapista ja annostella ne - jopa paremmin kuin nämä "ammattilaiset". 

Koskaan en ole huomannut hoitajilta mitään ammattitaitoa sen varsinaisessa merkityksessä. Ovat välillä puhuneet väljästi jostain diagnooseista joista tiedän enemmän kuin he, koska aihe kiinnostaa. Välillä ovat joutuneet oikein googlettamaan jonkun "sivistyssanan" jos olen puhunut aiheista ja sairauksista niiden oikeilla nimillä (eli ns. lääkäritermit). 

Osa hoitajista on myös ihan puhtaasti ylimielisiä kusipäitä joilla on noussut  se muutaman vuoden koulutus ja perseen puuduttaminen näyttöpäätteen ääressä pahasti päähän. Sitä ollaan niin tietävinään, ja ylpeillään omalla "kokemuksella" ja sillä miten "mää oon ollut täsä työssä näin kauan, kyllä mää tiedän".

Esimerkkinä nyt vaikka eräs sukulaismies jolla epäilin maksan toiminnan vakavaa häiriötä. Hoitajat eivät ottaneet kuuleviin korviinsakaan, että alle kolmekymppinen ei-alkoholisoitunut henkilö joka kulkee omin jaloin vastaanotolle ja puhuu normaalisti voisi olla vakavasti sairas. Piti vaatimalla vaatia, että paikalle kutsuttaisiin lääkäri ja otettaisiin tarvittavat verikokeet. Ja kun otettiin niin mies päätyi heti osastohoitoon, maksassa oli häikkää ja pahasti. Eivät hoitajat vaan olleet uskoa, vaan selittivät että "Mää oon tehny tätä työtä niin ja niin kauan, jos sulla ois oikeesti joku huonosti makaisit tossa tajuttomana ja verta vuotaisi joka ruumiinaukosta. Ei sulla mikään ole, kun oot noin terveen näköinen."

Eivät raukat tajua, että jokainen ihminen on yksilö ja joku voi olla täysin terveen näköinen ja oloinen vielä hetki ennen kuolemaansakin kun taas toiset menevät huonovointisen näköiseksi pelkästä flunssasta. 

Tässä siis vain YKSI esimerkki. 

Mutta en halua pelkkää pahaa hoitajistakaan puhua, joten sanon vielä että osa heistä on oikeasti mukavia ja empaattisia ihmisiä jotka ymmärtävät omaisen ja potilaan hädän ja joilla on aikaa ja halua olla oikeasti läsnä ja ymmärtää. Juuri viime viikolla päiväni pelastui tällaisen hoitajan ansiosta, joka osasi valita juuri oikeat sanat läheisen sairautta koskien ja jonka kanssa puhumisesta ei tullut sellainen olo, että minä ja läheiseni ollaan jotain maanvaivoja jotka pahuuttaan kehtaavat vaivata heidän ylhäisyyttään typerillä soitoilla. Näitä ihania hoitajia on olemassa, mutta liian vähän.

Sinun sepustuksesi kuullostaa varsin ylimieliseltä ja ristiriitaiselta. Ensiksi selität kuinka et tarvitse hoitajia neuvomaan, kun osaa itsekin annostella lääkkeesi jopa paremmin. Ja ihmettelet, kun hoitajat eivät tiedä diagnooseista, mutta kuitenkin leikkivät lääkäriä tuolla 3 vuoden koulutuksella. Mitä sinä haluat hoitajan olevan?

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat luulevat olevansa jotain korkeastikin koulutettuja guruja muutaman vuoden koulutuksella. Varsinkin lähihoitajien kukkoilu on aivan naurettavaa. Olen ollut vuosia eri hoitopaikoissa hoidossa ja pakko sanoa että ei tule mieleen kovin montaa kertaa, kun olisin kokenut hoitajan hyödylliseksi. Osaan kyllä itsekin kysyä itseltäni että miten on mennyt ja miten olet nukkunut ja sanoa, että kyllä se siitä. Osaan myös itse ottaa lääkkeeni kaapista ja annostella ne - jopa paremmin kuin nämä "ammattilaiset". 

Koskaan en ole huomannut hoitajilta mitään ammattitaitoa sen varsinaisessa merkityksessä. Ovat välillä puhuneet väljästi jostain diagnooseista joista tiedän enemmän kuin he, koska aihe kiinnostaa. Välillä ovat joutuneet oikein googlettamaan jonkun "sivistyssanan" jos olen puhunut aiheista ja sairauksista niiden oikeilla nimillä (eli ns. lääkäritermit). 

Osa hoitajista on myös ihan puhtaasti ylimielisiä kusipäitä joilla on noussut  se muutaman vuoden koulutus ja perseen puuduttaminen näyttöpäätteen ääressä pahasti päähän. Sitä ollaan niin tietävinään, ja ylpeillään omalla "kokemuksella" ja sillä miten "mää oon ollut täsä työssä näin kauan, kyllä mää tiedän".

Esimerkkinä nyt vaikka eräs sukulaismies jolla epäilin maksan toiminnan vakavaa häiriötä. Hoitajat eivät ottaneet kuuleviin korviinsakaan, että alle kolmekymppinen ei-alkoholisoitunut henkilö joka kulkee omin jaloin vastaanotolle ja puhuu normaalisti voisi olla vakavasti sairas. Piti vaatimalla vaatia, että paikalle kutsuttaisiin lääkäri ja otettaisiin tarvittavat verikokeet. Ja kun otettiin niin mies päätyi heti osastohoitoon, maksassa oli häikkää ja pahasti. Eivät hoitajat vaan olleet uskoa, vaan selittivät että "Mää oon tehny tätä työtä niin ja niin kauan, jos sulla ois oikeesti joku huonosti makaisit tossa tajuttomana ja verta vuotaisi joka ruumiinaukosta. Ei sulla mikään ole, kun oot noin terveen näköinen."

Eivät raukat tajua, että jokainen ihminen on yksilö ja joku voi olla täysin terveen näköinen ja oloinen vielä hetki ennen kuolemaansakin kun taas toiset menevät huonovointisen näköiseksi pelkästä flunssasta. 

Tässä siis vain YKSI esimerkki. 

Mutta en halua pelkkää pahaa hoitajistakaan puhua, joten sanon vielä että osa heistä on oikeasti mukavia ja empaattisia ihmisiä jotka ymmärtävät omaisen ja potilaan hädän ja joilla on aikaa ja halua olla oikeasti läsnä ja ymmärtää. Juuri viime viikolla päiväni pelastui tällaisen hoitajan ansiosta, joka osasi valita juuri oikeat sanat läheisen sairautta koskien ja jonka kanssa puhumisesta ei tullut sellainen olo, että minä ja läheiseni ollaan jotain maanvaivoja jotka pahuuttaan kehtaavat vaivata heidän ylhäisyyttään typerillä soitoilla. Näitä ihania hoitajia on olemassa, mutta liian vähän.

Ei jumalauta en ihmettele yhtään hoitajien asennetta sua kohtaan. Kamalaa luettavaa, yök mikä sika olet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat luulevat olevansa jotain korkeastikin koulutettuja guruja muutaman vuoden koulutuksella. Varsinkin lähihoitajien kukkoilu on aivan naurettavaa. Olen ollut vuosia eri hoitopaikoissa hoidossa ja pakko sanoa että ei tule mieleen kovin montaa kertaa, kun olisin kokenut hoitajan hyödylliseksi. Osaan kyllä itsekin kysyä itseltäni että miten on mennyt ja miten olet nukkunut ja sanoa, että kyllä se siitä. Osaan myös itse ottaa lääkkeeni kaapista ja annostella ne - jopa paremmin kuin nämä "ammattilaiset". 

Koskaan en ole huomannut hoitajilta mitään ammattitaitoa sen varsinaisessa merkityksessä. Ovat välillä puhuneet väljästi jostain diagnooseista joista tiedän enemmän kuin he, koska aihe kiinnostaa. Välillä ovat joutuneet oikein googlettamaan jonkun "sivistyssanan" jos olen puhunut aiheista ja sairauksista niiden oikeilla nimillä (eli ns. lääkäritermit). 

Osa hoitajista on myös ihan puhtaasti ylimielisiä kusipäitä joilla on noussut  se muutaman vuoden koulutus ja perseen puuduttaminen näyttöpäätteen ääressä pahasti päähän. Sitä ollaan niin tietävinään, ja ylpeillään omalla "kokemuksella" ja sillä miten "mää oon ollut täsä työssä näin kauan, kyllä mää tiedän".

Esimerkkinä nyt vaikka eräs sukulaismies jolla epäilin maksan toiminnan vakavaa häiriötä. Hoitajat eivät ottaneet kuuleviin korviinsakaan, että alle kolmekymppinen ei-alkoholisoitunut henkilö joka kulkee omin jaloin vastaanotolle ja puhuu normaalisti voisi olla vakavasti sairas. Piti vaatimalla vaatia, että paikalle kutsuttaisiin lääkäri ja otettaisiin tarvittavat verikokeet. Ja kun otettiin niin mies päätyi heti osastohoitoon, maksassa oli häikkää ja pahasti. Eivät hoitajat vaan olleet uskoa, vaan selittivät että "Mää oon tehny tätä työtä niin ja niin kauan, jos sulla ois oikeesti joku huonosti makaisit tossa tajuttomana ja verta vuotaisi joka ruumiinaukosta. Ei sulla mikään ole, kun oot noin terveen näköinen."

Eivät raukat tajua, että jokainen ihminen on yksilö ja joku voi olla täysin terveen näköinen ja oloinen vielä hetki ennen kuolemaansakin kun taas toiset menevät huonovointisen näköiseksi pelkästä flunssasta. 

Tässä siis vain YKSI esimerkki. 

Mutta en halua pelkkää pahaa hoitajistakaan puhua, joten sanon vielä että osa heistä on oikeasti mukavia ja empaattisia ihmisiä jotka ymmärtävät omaisen ja potilaan hädän ja joilla on aikaa ja halua olla oikeasti läsnä ja ymmärtää. Juuri viime viikolla päiväni pelastui tällaisen hoitajan ansiosta, joka osasi valita juuri oikeat sanat läheisen sairautta koskien ja jonka kanssa puhumisesta ei tullut sellainen olo, että minä ja läheiseni ollaan jotain maanvaivoja jotka pahuuttaan kehtaavat vaivata heidän ylhäisyyttään typerillä soitoilla. Näitä ihania hoitajia on olemassa, mutta liian vähän.

Sinun sepustuksesi kuullostaa varsin ylimieliseltä ja ristiriitaiselta. Ensiksi selität kuinka et tarvitse hoitajia neuvomaan, kun osaa itsekin annostella lääkkeesi jopa paremmin. Ja ihmettelet, kun hoitajat eivät tiedä diagnooseista, mutta kuitenkin leikkivät lääkäriä tuolla 3 vuoden koulutuksella. Mitä sinä haluat hoitajan olevan?

Olisi se hyvä jotain perusasioita- ja käsitteitä tietää, vaikka ei lääkärin koulutusta olisikaan. Varsinkin jos kyse ihan yksinkertaisista jutuista kuten esimerkiksi eri kilpirauhashormonien ero (TSH, T4V, T3 jne.).

Haluaisin että hoitajat lähtökohtaisesti tietäisivät potilasta enemmän ja osaisivat auttaa potilasta. En halua että puolet vastaanoton ajasta menee siihen että minä, POTILAS, opetan hoitajille heidän ammattiinsa ja alaansa liittyviä käsitteitä, sairauksia ja niiden ilmenemis- ja hoitotapoja.

En myöskään halua istua vastaanotolla ja vieläpä maksaa siitä jos saan sieltä täysin samat tai usein jopa huonommat ohjeet kuin mitä itse olisin voinut itselleni antaa. 

Onko tämä liikaa vaadittu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat luulevat olevansa jotain korkeastikin koulutettuja guruja muutaman vuoden koulutuksella. Varsinkin lähihoitajien kukkoilu on aivan naurettavaa. Olen ollut vuosia eri hoitopaikoissa hoidossa ja pakko sanoa että ei tule mieleen kovin montaa kertaa, kun olisin kokenut hoitajan hyödylliseksi. Osaan kyllä itsekin kysyä itseltäni että miten on mennyt ja miten olet nukkunut ja sanoa, että kyllä se siitä. Osaan myös itse ottaa lääkkeeni kaapista ja annostella ne - jopa paremmin kuin nämä "ammattilaiset". 

Koskaan en ole huomannut hoitajilta mitään ammattitaitoa sen varsinaisessa merkityksessä. Ovat välillä puhuneet väljästi jostain diagnooseista joista tiedän enemmän kuin he, koska aihe kiinnostaa. Välillä ovat joutuneet oikein googlettamaan jonkun "sivistyssanan" jos olen puhunut aiheista ja sairauksista niiden oikeilla nimillä (eli ns. lääkäritermit). 

Osa hoitajista on myös ihan puhtaasti ylimielisiä kusipäitä joilla on noussut  se muutaman vuoden koulutus ja perseen puuduttaminen näyttöpäätteen ääressä pahasti päähän. Sitä ollaan niin tietävinään, ja ylpeillään omalla "kokemuksella" ja sillä miten "mää oon ollut täsä työssä näin kauan, kyllä mää tiedän".

Esimerkkinä nyt vaikka eräs sukulaismies jolla epäilin maksan toiminnan vakavaa häiriötä. Hoitajat eivät ottaneet kuuleviin korviinsakaan, että alle kolmekymppinen ei-alkoholisoitunut henkilö joka kulkee omin jaloin vastaanotolle ja puhuu normaalisti voisi olla vakavasti sairas. Piti vaatimalla vaatia, että paikalle kutsuttaisiin lääkäri ja otettaisiin tarvittavat verikokeet. Ja kun otettiin niin mies päätyi heti osastohoitoon, maksassa oli häikkää ja pahasti. Eivät hoitajat vaan olleet uskoa, vaan selittivät että "Mää oon tehny tätä työtä niin ja niin kauan, jos sulla ois oikeesti joku huonosti makaisit tossa tajuttomana ja verta vuotaisi joka ruumiinaukosta. Ei sulla mikään ole, kun oot noin terveen näköinen."

Eivät raukat tajua, että jokainen ihminen on yksilö ja joku voi olla täysin terveen näköinen ja oloinen vielä hetki ennen kuolemaansakin kun taas toiset menevät huonovointisen näköiseksi pelkästä flunssasta. 

Tässä siis vain YKSI esimerkki. 

Mutta en halua pelkkää pahaa hoitajistakaan puhua, joten sanon vielä että osa heistä on oikeasti mukavia ja empaattisia ihmisiä jotka ymmärtävät omaisen ja potilaan hädän ja joilla on aikaa ja halua olla oikeasti läsnä ja ymmärtää. Juuri viime viikolla päiväni pelastui tällaisen hoitajan ansiosta, joka osasi valita juuri oikeat sanat läheisen sairautta koskien ja jonka kanssa puhumisesta ei tullut sellainen olo, että minä ja läheiseni ollaan jotain maanvaivoja jotka pahuuttaan kehtaavat vaivata heidän ylhäisyyttään typerillä soitoilla. Näitä ihania hoitajia on olemassa, mutta liian vähän.

Sinun sepustuksesi kuullostaa varsin ylimieliseltä ja ristiriitaiselta. Ensiksi selität kuinka et tarvitse hoitajia neuvomaan, kun osaa itsekin annostella lääkkeesi jopa paremmin. Ja ihmettelet, kun hoitajat eivät tiedä diagnooseista, mutta kuitenkin leikkivät lääkäriä tuolla 3 vuoden koulutuksella. Mitä sinä haluat hoitajan olevan?

Olisi se hyvä jotain perusasioita- ja käsitteitä tietää, vaikka ei lääkärin koulutusta olisikaan. Varsinkin jos kyse ihan yksinkertaisista jutuista kuten esimerkiksi eri kilpirauhashormonien ero (TSH, T4V, T3 jne.).

Haluaisin että hoitajat lähtökohtaisesti tietäisivät potilasta enemmän ja osaisivat auttaa potilasta. En halua että puolet vastaanoton ajasta menee siihen että minä, POTILAS, opetan hoitajille heidän ammattiinsa ja alaansa liittyviä käsitteitä, sairauksia ja niiden ilmenemis- ja hoitotapoja.

En myöskään halua istua vastaanotolla ja vieläpä maksaa siitä jos saan sieltä täysin samat tai usein jopa huonommat ohjeet kuin mitä itse olisin voinut itselleni antaa. 

Onko tämä liikaa vaadittu? 

Niin, eihän kukaan hoitaja varsinaisesti ole juuri sinua varten. Vaikka sinä tietäisit sitä sun tätä, niin kaikki eivät tiedä. Vaikka sinä osaisit jakaa lääkkeesi, niin esim. muistisairaat eivät siihen pysty. En usko, että sinun kannattaa edes mennä vastaanotolle viemään aikaa hoitajilta ja muilta asiakkailta, koska varmasti osaat tehdä itse diagnoosisi ja valmistaa itse lääkkeesikin.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin että hoitajat lähtökohtaisesti tietäisivät potilasta enemmän ja osaisivat auttaa potilasta. En halua että puolet vastaanoton ajasta menee siihen että minä, POTILAS, opetan hoitajille heidän ammattiinsa ja alaansa liittyviä käsitteitä, sairauksia ja niiden ilmenemis- ja hoitotapoja.

...

Onko tämä liikaa vaadittu?

Ratkaisu olisi pidentää lähi- ja sairaanhoitajien koulutusta. Pidemmän koulutuksen vuoksi pitäisi tietysti myös maksaa lisää palkkaa. Kaikkien näiden leikkausten keskellä sanoisin, että vastaus on kyllä: se on liikaa vaadittu.

Voi kun otos perustuisikin omaan kaveripiiriin. Valitettavasti joudun olemaan kanssanne tiiviisti tekemisissä tulevan ammattini puolesta ja ikävä kyllä teissä on suhteessa enemmän näitä mätiä kuin monessa mussa ammattikunnassa. Se ei tietysti tarkoita sitä, etteikö teidänkin joukossanne olisi hyvin mukavia, osaavia ja asiallisesti työhönsä suhtautuvia. Kyllä on, mutta olisipa enemmän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat luulevat olevansa jotain korkeastikin koulutettuja guruja muutaman vuoden koulutuksella. Varsinkin lähihoitajien kukkoilu on aivan naurettavaa. Olen ollut vuosia eri hoitopaikoissa hoidossa ja pakko sanoa että ei tule mieleen kovin montaa kertaa, kun olisin kokenut hoitajan hyödylliseksi. Osaan kyllä itsekin kysyä itseltäni että miten on mennyt ja miten olet nukkunut ja sanoa, että kyllä se siitä. Osaan myös itse ottaa lääkkeeni kaapista ja annostella ne - jopa paremmin kuin nämä "ammattilaiset". 

Koskaan en ole huomannut hoitajilta mitään ammattitaitoa sen varsinaisessa merkityksessä. Ovat välillä puhuneet väljästi jostain diagnooseista joista tiedän enemmän kuin he, koska aihe kiinnostaa. Välillä ovat joutuneet oikein googlettamaan jonkun "sivistyssanan" jos olen puhunut aiheista ja sairauksista niiden oikeilla nimillä (eli ns. lääkäritermit). 

Osa hoitajista on myös ihan puhtaasti ylimielisiä kusipäitä joilla on noussut  se muutaman vuoden koulutus ja perseen puuduttaminen näyttöpäätteen ääressä pahasti päähän. Sitä ollaan niin tietävinään, ja ylpeillään omalla "kokemuksella" ja sillä miten "mää oon ollut täsä työssä näin kauan, kyllä mää tiedän".

Esimerkkinä nyt vaikka eräs sukulaismies jolla epäilin maksan toiminnan vakavaa häiriötä. Hoitajat eivät ottaneet kuuleviin korviinsakaan, että alle kolmekymppinen ei-alkoholisoitunut henkilö joka kulkee omin jaloin vastaanotolle ja puhuu normaalisti voisi olla vakavasti sairas. Piti vaatimalla vaatia, että paikalle kutsuttaisiin lääkäri ja otettaisiin tarvittavat verikokeet. Ja kun otettiin niin mies päätyi heti osastohoitoon, maksassa oli häikkää ja pahasti. Eivät hoitajat vaan olleet uskoa, vaan selittivät että "Mää oon tehny tätä työtä niin ja niin kauan, jos sulla ois oikeesti joku huonosti makaisit tossa tajuttomana ja verta vuotaisi joka ruumiinaukosta. Ei sulla mikään ole, kun oot noin terveen näköinen."

Eivät raukat tajua, että jokainen ihminen on yksilö ja joku voi olla täysin terveen näköinen ja oloinen vielä hetki ennen kuolemaansakin kun taas toiset menevät huonovointisen näköiseksi pelkästä flunssasta. 

Tässä siis vain YKSI esimerkki. 

Mutta en halua pelkkää pahaa hoitajistakaan puhua, joten sanon vielä että osa heistä on oikeasti mukavia ja empaattisia ihmisiä jotka ymmärtävät omaisen ja potilaan hädän ja joilla on aikaa ja halua olla oikeasti läsnä ja ymmärtää. Juuri viime viikolla päiväni pelastui tällaisen hoitajan ansiosta, joka osasi valita juuri oikeat sanat läheisen sairautta koskien ja jonka kanssa puhumisesta ei tullut sellainen olo, että minä ja läheiseni ollaan jotain maanvaivoja jotka pahuuttaan kehtaavat vaivata heidän ylhäisyyttään typerillä soitoilla. Näitä ihania hoitajia on olemassa, mutta liian vähän.

Sinun sepustuksesi kuullostaa varsin ylimieliseltä ja ristiriitaiselta. Ensiksi selität kuinka et tarvitse hoitajia neuvomaan, kun osaa itsekin annostella lääkkeesi jopa paremmin. Ja ihmettelet, kun hoitajat eivät tiedä diagnooseista, mutta kuitenkin leikkivät lääkäriä tuolla 3 vuoden koulutuksella. Mitä sinä haluat hoitajan olevan?

Olisi se hyvä jotain perusasioita- ja käsitteitä tietää, vaikka ei lääkärin koulutusta olisikaan. Varsinkin jos kyse ihan yksinkertaisista jutuista kuten esimerkiksi eri kilpirauhashormonien ero (TSH, T4V, T3 jne.).

Haluaisin että hoitajat lähtökohtaisesti tietäisivät potilasta enemmän ja osaisivat auttaa potilasta. En halua että puolet vastaanoton ajasta menee siihen että minä, POTILAS, opetan hoitajille heidän ammattiinsa ja alaansa liittyviä käsitteitä, sairauksia ja niiden ilmenemis- ja hoitotapoja.

En myöskään halua istua vastaanotolla ja vieläpä maksaa siitä jos saan sieltä täysin samat tai usein jopa huonommat ohjeet kuin mitä itse olisin voinut itselleni antaa. 

Onko tämä liikaa vaadittu? 

Mä en pidä sitä liikaa vaadittuna että asiakas/potilas on oman sairautensa asiantuntija ja myös päättää siitä haluaako hoitoa ottaa vastaan vai ei. Miten kertoo oikeistaan ja mitä siitä mitä hän on valmis tekemään hoitaakseen sairautta.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaimpia ovat nämä, jotka eivät suostu uskomaan etten luota heidän arvioonsa vaan halua LÄÄKÄRIN arvion vaivastani.

Tämän takia terveyskeskuksessa saa jonottaa: ihmiset vaativat välttämättä lääkärille pääsyä kuullakseen saman asian minkä voisi sanoa sairaanhoitajakin.

Menin hyvin kipeän vatsavaivaisen 12v:n kanssa yöllä päivystykseen. Sairaanhoitaja haastatteli, laittoi verikokeisiin ja 15 min myöhemmin totesi, että tyttö on raskaana, joten asia ei kuulu päivystykseen, voimme mennä seuraavana päivänä naistentautien polille. Äitinä tietenkin järkytyin, tyttö on vasta lapsi, mutta koska hän oli todella kipeä, niin intin, että jotain on silti pielessä, emme lähde ennen kuin tutkitaan. Hoitaja sanoi, että ei tutkita, koska ei ole mitään syytä, tervemenoa huomenna polille. Sanoin, että jäämme joka tapauksessa sinne.

Tytön tila paheni, hän ei saanut petipaikkaa vaan uikutti tuolissa kylmänhikisenä. 2 tuntia myöhemmin joku toinen hoitaja tuli paikalle ja sanoi, että ei tätä kestä katsella kukaan ja hetken kuluttua lääkäri huusi ovelta, että se raskaana oleva tyttö voisi tulla tänne.

Lääkäri tutki ja kysyi tytöltä, että vastaa rehellisesti, kumpi on todennäköisempää, raskaus vai umpisuoli ja tyttö vastasi, että se umppari. Kuten olikin.

Ilman lääkäriä umpisuoli olisi ehtinyt puhkeamaan ja hoidettavana olisi erittäin paha tulehdus.

Siksi halusin lääkärille. Hoitaja oli muuten sekoittanut kahdet testitulokset, raskaana oli noin 32v nainen.

Höpö,höpö ! Hoitaja ei 12-vuotiasta epäile raskaudesta vaikka labratulokset siltä näyttäisivät vaan epäilisi jossain olevan virhe eli joko väärän potilaan tulokset tai labrassa on sattunut jonkinlainen virhe. Sitä paitsi 12-vuotiaan raskaus olisi lääkäriä vaativa asia. Lisäksi tästä pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus  koska alaikäiseen sekaantuminen on rikos. 

Lääkäri ei todellakaan huutele ovelta diagnoosinimellä potilasta varsinkaan kun kyseessä on arkaluonteinen asia.

Kun läheiseni siirrettiin saattohoitoon, hoitaja antoi hänelle hoitokodin esitteen käteen ja sanoi, että "sieltä soitellaan sitten". Tämän jälkeen hän katsoi läheistäni, ja sanoi "oliko kysyttävää". Kenelläkään ei tässä vaiheessa ollut mitään kysyttävää, lähinnä suuri murhe ja järkytys mielessä. Tähän kukaan ei puuttunut ja hoitaja ohitti asian lyhyesti. Tämä tapaus on jäänyt mieleeni todella surullisena esimerkkinä siitä, miten huonosti ihmisiä voidaan Suomessa kohdella. Maksamme suuria veroja sen vuoksi, että pidämme yllä tätä "hyvinvointiyhteiskuntaa" mutta tosielämässä tällaisia rimanalituksia ?