Lue keskustelun säännöt.
Kummi ei ole kahteen vuoteen käynyt lapsen synttäreillä
asiaa pohtiva
16.09.2016 |
On kutsuttu, sanottu että mikä aika vaan hälle sopii niin tervetuloa. Kautta rantain sanoo tulevansa kunhan tässä nyt joku x juttu on hoitunut alta pois, mutta ei sitten kuitenkaan tule. Ei muutenkaan koskaan näe lasta, lapsi varmasti ei edes tunnistaisi häntä jos kadulla näkisi. Lahjan saattaa lähettää välikäden kautta, se on toki mukavaa mutta mitä lapsi tekee lahjalla jonka antajaa ei edes tunne. Me ei olla tavaran ja lahjojen perässä, krääsää riittää ihan omasta takaa.
Eipä siinä mitään, ketään ei voi pakottaa ja lapsella on onneksi kolme muuta aktiivista kummia. Mutta mietin vaan miten tähän yhteen nyt tulisi sitten suhtautua käytännössä jatkossa? Puhunko hänestä lapselle (nyt 4v) ? Kutsunko kummia jatkossa synttäreille? Lähetetäänkö kummille jatkossa joulukortteja?
Suoraan sanottuna lapsemme tuntuu kummille pelkästä rasitteelta, enkä minä välttämättä sellaista kummisuhdetta jaksa tai edes halua yksipuolisesti ylläpitää.
Toivon asiallisia vastauksia, muihin en oikein jaksa nyt kuluttaa energiaani vastaamalla. Kiitos.
Kommentit (23)
Itselläni on neljä kummia, joista kolme ei ole koskaan pitänyt mitään yhteyttä. En koskaan saanut heiltä yhden yhtä synttärikorttia tai lahjaa tai mitään muutakaan. No, yhdeltä heistä sain sentään ylioppilaslahjaksi lysterisen käsinmaalatun kahvikaluston. Ja minä en juo kahvia, joten eipä tuosta lahjasta hyötyä ollut. Ja ei, kukaan näistä kolmesta ei tullut ylioppilasjuhliin. Enkä kyllä ole heitä montaakaan kertaa elämäni aikana nähnyt, vaikka sukulaisia ovatkin. En heitä kummeiksi kutsu, enkä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Viimeksi olen heidät nähnyt hautajaisissa, ja silloinkaan heillä ei ollut mulle mitään sanottavaa, vaikka kyseessä oli isäni hautajaiset. Koska he eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita minusta, niin en minäkään ole heistä. Ei mitään havaintoa miksi heidät kummeiksi valittiin. Neljäs kummi oli se joka muisti merkkipäivät ja tapasi minua säännöllisesti lapsena, joten ei tästä asiasta suuria traumoja jäänyt.
Itselläni on jäänyt oman kummilapsen tapaaminen viime vuosina vähälle, koska he ottivat koiria, ja itse olen niille hyvin allerginen enkä kestä olla heidän kotonaan. Ja he eivät taas halua tulla kylään ilman koiriaan, ja niitä ei voi meille tuoda. Eivätkä he halua tavata muuallakaan, joten yhteydenpito on vähän hankalaa.
Sekin häiritsee että odotetaan kalliita lahjoja. Kerran tenava tokaisi lahjastaan että "Näin vähän lahjoja!" vaikka olikin useampi tavara. Äiti säesti taustalla että "Siinäs kuulit, pitäisi olla enemmän lahjoja!". Tuli vähän sellainen olo että en ole muuta kuin tavara-automaatti, ja ei todellakaan tullut halua nähdä heitä ihan heti uudestaan. Mieluummin käytän nuokin rahat itseeni kuin kiittämättömään tenavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ette haliaisi lapselle lahjoja, niitä yl. Tuodaan kun kyseessä syntymäpäivä. Kutsu kummi kylään muulloin. Älä viittaa syntymäpäivään millään tavoin. kutsu kummi siis vain kylään.Tilanne on ehkä vielä korjattavissa, jos lapsi vasta 4.
Ap sinuna en enää puhuisi lapselle tästä kummista ollenkaan. Kutsuisin hänet samalla tavalla synttäreille kuin muutkin, mutta hän olisi samanlainen vieras kuin muutkin - ei "kummivieras." Tunnen itseni sen verran hyvin, että alkaisin pidemmän päälle karttamaan itsekin kyseisen kummin seuraa vaikkei hänen toimintansa suoranaisesti ku miuteen liitykään. En vaan voi hyväksyä tuollaista käytöstä. Ensinnäkin, jos ei ole kiinnostusta kummiuteen, se pitää ehdottomasti kertoa. On mun mielestä velvollisuus olla rehellinen ystävää ja hänen lasta kohtaan. Toinen on nuo lupailut tulosta ja sitten ei tullakaan. Minä en odota lasteni kummeilta muuta kuin sen, että joskus käyvät jolloin lapset tietävät ketkä ovat kummeja. En odota lahjoja, ei tarvitse aina suoriutua synttäreillekään. En osaisi itsekään olla enää kyseisen kummin seurassa, koska en osaisi kunnioittaa hänen käytöstään ihmisenä.