millä haastetta ekaluokkalaisen kouluun?

Lapseni on tähän asti pärjännyt sosiaalisesti mukavasti toisten lasten kanssa ja päässyt porukoihin hyvin mukaan. Tämä nyt lisätietona, kun usein sanotaan, et sosiaalisesti ei välttämättä ole kypsä vuotta vanhempaan seuraan, vaikka muuten akateemiset taidot olisivat hallussa.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on tähän asti pärjännyt sosiaalisesti mukavasti toisten lasten kanssa ja päässyt porukoihin hyvin mukaan. Tämä nyt lisätietona, kun usein sanotaan, et sosiaalisesti ei välttämättä ole kypsä vuotta vanhempaan seuraan, vaikka muuten akateemiset taidot olisivat hallussa.

Peruskoulussa opittavat asiat eivät ole akateemisia taitoja.

Ekaluokkalaisella akateemiset taidot hallussa?!? Skidi taitaa sitten hypätä useamman luokan yli suoraan yliopistoon?

Mitäpä,jos katsoisit nyt sen ekaluokan alun sen ihmelapsesi kanssa ennen kuin alat lähettää lasta ylemmille luokille. Aika harva näistä ihmelapsista kuitenkaan pärjäisi luokkia hyppimällä. Ja mitä yksimielisyyteen tulee niin nyt viimeistään olisi hyvä saada lasta kunnioittamaan auktoriteetteja. Ei todellakaan ole kehumista,jos lapsi isottelee ja kuvittelee jo osaavansa kaiken.

Akateemiset taidot tarkoittaa just niitä lukemisia, kirjottamisia, matikkaa, jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on tähän asti pärjännyt sosiaalisesti mukavasti toisten lasten kanssa ja päässyt porukoihin hyvin mukaan. Tämä nyt lisätietona, kun usein sanotaan, et sosiaalisesti ei välttämättä ole kypsä vuotta vanhempaan seuraan, vaikka muuten akateemiset taidot olisivat hallussa.

Peruskoulussa opittavat asiat eivät ole akateemisia taitoja.

Vaan mitä?

Meidän lapsista yhdelle ehdotti ekaluokan ope suoraan toiselle luokalle siirtymistä aikoinaan. 

Koulu on ensisijassa sosiaalisia taitoja vielä alaluokilla ja tilanne kyllä tasoittuu lähivuosina (siis viimeistään 4-6 luokilla), kun opittavia asioita tulee lisää ja muutenkin haastetta enemmän, silloin ei tod.näk. ole tylsää niilläkään, jotka oppivat aikaisin lukemaan ja kirjoittamaan. 

Tosin meillä ei lapsi, enkä minä olleet ajatelleetkaan/halunnut tuota siirtymistä. Ei ollut pitkäveteistä lapsellakaan, esim. pulpettikirjaa sai lukea, jos tehtävät oli tehty, kirjoittaa tarinoita vihkoon ym. Teillä voi olla tietty toisin, mutta meillä näin.

T. Wt-äiti

En osaa vastata, mutta koita motivoida lasta jotenkin. Itselläni oli aika sama tilanne. Kaikki ekaluokan kirjat oli tehty kokonaan jo paljon ennen joulua. Joka luokka-asteella sama juttu, kunnes neljännellä turhauduin kokonaan ja aloin temppuilemaan koulun kanssa. Yläasteella lintsasin tosi paljon, mutta siihen en oikein puututtu, koska keskiarvo pysyi koko ajan yli kasissa(lisäksi meillä oli perheen sisäisiä tragedioita siihen aikaan). Selvisin lukion ja pääsin yliopistoonkin, mutta olisin varmaan päätynyt paljon paremmin palkatulle alalle, jos olisin jaksanut panostaa koulunkäyntiin sen tylsyydestä ja turhauttavuudesta huolimatta.

Oma lapsi vaikuttaa samalla tavalla lahjakkaalta. On kolme. Tunnistaa kaikki kirjaimet ja osaa suurimmasta osasta kertoa mikä sana sillä alkaa. Tunnistaa numerot ja osaa laskea helppoja plus- ja miinuslaskuja pienillä luvuilla. Rakastaa oppi&kilo kortteja ja tehtäväkirjoja ja teemmekin niitä päivittäin. Vaihdoimme lapsen juuri kielipäiväkotiin, jossa viihtyy paljon paremmin kuin edellisessä, sillä siellä toiminta on paljon koulumaisempaa. Tarkoitus on jatkaa myös kielikouluun, jotta tietty haaste koulussa säilyy. En toivo lapselleni samanlaista turhautumista ja kyllästymistä, jota olen itse joutunut kokemaan.

4 viikon perusteella taitaa olla pikkusen liian aikaista sanoa mistään yhtään mitään. Kestää hetken ennen kuin koulullakaan on tehty kaikkia kartoituksia lapsia koskien ja siellä on tehty ratkaisut että mitä opetusta  kellekkin. Hyvänä esimerkkinä varmaan oma viidesluokkalaiseni, käynyt koko ajan samaa koulua, sama luokanvalvoja. Koko koulu-uransa hän on ollut ylöspäin eriytetyssä matikassa, äikässä, enkussa ja yllissä. Syksy aloitettiin taas oman luokan kanssa, vasta tällä viikolla on lähtenyt taas käyntiin nämä eriytetyt ryhmät. Ja tiedossa siis oli koko ajan, että poika siihen ryhmään kuuluu. Eli jospa nyt ihan rauhassa odottelet, jos sitten alkaa kuulua viestiä koululta, että lapsi häiritsee opetusta tms voit todeta, että todennäköisesti turhautuu, kun osaa jo asiat, antakaa enemmän haastetta. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsista yhdelle ehdotti ekaluokan ope suoraan toiselle luokalle siirtymistä aikoinaan. 

Koulu on ensisijassa sosiaalisia taitoja vielä alaluokilla ja tilanne kyllä tasoittuu lähivuosina (siis viimeistään 4-6 luokilla), kun opittavia asioita tulee lisää ja muutenkin haastetta enemmän, silloin ei tod.näk. ole tylsää niilläkään, jotka oppivat aikaisin lukemaan ja kirjoittamaan. 

Tosin meillä ei lapsi, enkä minä olleet ajatelleetkaan/halunnut tuota siirtymistä. Ei ollut pitkäveteistä lapsellakaan, esim. pulpettikirjaa sai lukea, jos tehtävät oli tehty, kirjoittaa tarinoita vihkoon ym. Teillä voi olla tietty toisin, mutta meillä näin.

T. Wt-äiti

Lisäys.. tiesin siis, että ekaluokan "menestys" ei merkitse mitään oikeastaan myöhemmässä vaiheessa, kun vanhempia sisaruksia perheessä. Kyllä niitä hommia tulee sitten ihan tarpeeksi myöhemmin ja joskus liikaakin, varsinkin, jos harrastaa vielä koulun jälkeen jotain. 

Jos lapsi ei itse ehdottomasti halua tuota, anna nauttia helposta elämästä vielä pari vuotta :D.

Ekaluokkalainen opettelee ensisijaisesti koulussa liikkumista, omista tavaroista huolehtimista, sosiaalisia taitoja, ohjeiden noudattamista, koulumatkan kulkemista jne. Ekaluokalla ei vielä niin kauheasti haittaa, vaikka lukeminen ja laskeminen ovat hanskassa. Tokaluokalla alkaa painaa vähän enemmän ja kolmannella luokalla saattaa sitten puhjeta ei-toivottua käyttäytymistä (häiriötä, huomion hakemista, apaattisuutta, välinpitämättömyyttä, vihaisuutta tms. lapsesta riippuen).

Ekaluokkalaiselle riittää kodin tuki, eli se, että kotona vastataan lapsen tiedontarpeeseen ja käytetään kirjastoa ja nettiä. Harrastukseksi voi toki etsiä jotain lasta kiinnostavaa, esim. tähtitiedekerho, sanataidekerho tms., jos siis lapsi itse ihan oikeasti haluaa harrastaa. Koulupäivään sisältyy kaikenlaista muutakin, liikuntaa ja piirtämistä ja musiikkia jne., että turhia harrastuksia ei kannata haalia.

Kolmasluokkalaisen kohdalla on sitten viimeistään tarvetta eriyttämiselle, jos lapsella on oikeasti tylsää koulussa. Valitettavasti opettajat eivät oikein hanskaa eriyttämistä lapselle sopivalla tavalla, vaan yleensä vaativat seuraamaan samassa tahdissa kuin muutkin tai sanovat, että lapsi voi halutessaan saada lisätehtäviä. Tämähän ei tunnetusti toimi, eikä myöskään ole eriyttämistä.

Sinuna antaisin lapsen nyt kasvaa rauhassa koululaiseksi ja itse asiassa juttelisin siitä, ettei ole syytä olla nenäkäs kenellekään. Jossain kohti lapselle tulee koulussa eteen se, ettei osaakaan, esim. koripallo ei mene koriin tai vahaliiduilla värittäminen on vaikeaa tai laulaminen tuntuu hankalalta. Olisi hyvä, jos lapsi ymmärtäisi että jokaisella on koulussa jokin aine helpohko ja joku aine vähän vaativampi.

Meillä on yksi lapsista kuvaamasi kaltainen ja koululta saatu tuki oli riittämätöntä. Kolmasluokalta alkoi pahentua ja huippu saavutettin ysiluokan keväänä. Nyt lukioon lähti lapsi, joka ei vielä osaa opiskella kunnolla. Ymmärrän huolesi, mutta anna silti ekaluokkalaiselle tilaa harjoitella kaikkia koulutaitoja.

Kyllä sen on hyvä käydä se ekaluokka, niin oppiipahan, että hän on ihan yhtä tasavertainen muiden kanssa eikä yhtään heitä parempi.

Äidille voisi olla myös ihan hyvä vastaavanlainen asennehoito. Sillä aika hyvin paistaa tekstistä läpi, että minä minä minä ja mulle kaikki heti nyt.

Lastemme koulussa ei ainakaan pääse turhautumaan. Kun varsinaiset hommat ja läksyt on tehty niin lapset pääsevät koneille "pelaamaan" omaan tahtiin erilaisia oppimispelejä. Jos haluaa, voi lukea pulpettikirjaa, piirtää, kirjoittaa jne. Suurin ongelma meillä on ollut läksyttömyys. Toka- ja neljäsluokkalaiset ovat tehneet jotka koulujuttuja vain ollessaan sairaina tai lomilla. Kieliä olemme tentanneet muodon vuoksi. Huolestuttaa se, että tottuvat ettei läksyjä ole tai kokeisiin tarvitse lukea, sillä ennemmin tai myöhemmin se on kuitenkin edessä. Meillä ei ole edes käynyt mielessä luokan yli harppaaminen, vaikka lapsilla siihen kaikki edellytykset onkin. Niin on monella muullakin alakoulun alaluokilla.

Ainakaan meillä tähän ei löytynyt ratkaisua koko alakoulun aikana. Pientä lohtua koulunkäyntiin toi se, että lapsella oli kaksi A-kieltä (toinen 1. ja toinen 4. luokalta alkaen). Niissä oli sentään uutta oppimista. Meillä tilanne helpottui vasta sitten, kun lapsi meni matematiikkapainotteiselle luokalle yläkouluun ja huippulukioon. Vaikka lapsi oli niissäkin luokkansa parhaita, niin luokalla oli kuitenkin muitakin samanlaisia eikä hänen tarvinnut olla erilainen kuin kaikki muut.

Ja huvittaa tuo, kun kaikki hokevat, että kyllä ne erot sitten nopeasti tasoittuvat ja kohta huomaat lapsesi olevan ihan normaali. Meillä tämä lapsi on nykyisin yliopistossa eivätkä ne erot ole vieläkään tasoittuneet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen on hyvä käydä se ekaluokka, niin oppiipahan, että hän on ihan yhtä tasavertainen muiden kanssa eikä yhtään heitä parempi.

Minusta luokkakavereita selvästi akateemisissa taidoissa edellä oleva lapsi ennemminkin helmposti oppii, että hän on muita parempi, jos hänelle ei anneta tarpeeksi vaativia tehtäviä.

(En ole ap)

Matkassa voi tehdä Ongelmanratkaisu -tehtäviä ja äikän tunnilla kirjoitusharjoitusten jälkeen lukea omaa kirjaa.

Voi minä olin juuri sellainen sietämätön pentu joka osasi omasta mielestään kaiken ja kyllä antoi sen kuuluakin. Niinhän sitä kotonakin oli sanottu ja kehuttu. Sepä näkyi sitten käytösnumerossa, mikä sekin oli vanhempieni mielestä ihan typerää ja väärin kun olin niin loistava.

Voin kertoa että oli kova koulu oppia sitten miten pitäisi käyttäytyä ja antaa toisille tilaa ja mahdollisuus. Ja kuvittelin tosiaan että olin kaikessa loistava vaikka esim. voimistelussa olin surkea köntys. En osannut ottaa yhtään kritiikkiä vastaan.

Olen jälkeenpäin niin hävennyt itseäni vaikka tietysti eihän se minun vikani ollut vaan vanhempieni. Olin kyllä oikeasti hyvä ja opin varhain kaiken (paitsi sen voimistelun;), mutta ihan väärin siihen kotona suhtauduttiin. Ja juuri tuo ylimielisyys, tunnistan niin itseni siitä lapsena. Tulee oikein kylmät väreet.

Ap:nä olisin huolissani jos lapsen käytöksestä on annettu tuollaista palautetta. Se on toki tyypillistä maailmanomistajaeskarilaiselle, ja siksi huolestuttavaa kun siitä mainitaan kun ne opettajat kuitenkin näkevät aika paljon sellaista.

Ja lopuksi: ei minusta mitään sen erikoisempaa tullut, ihan tavallinen tallaaja.