Vierailija

asun kimppakämpässä opiskelukaverini kanssa, joka tuli raskaaksi yhden yön suhteesta ja päätyi pitämään vauvan. Vauva on nyt 4kk ja äiti periaatteessa hoitaa lapsen, syöttää (imettää ei ole halunnut), vaihtaa vaipat, jne. Siis perushoito ok. Kuitenkaan ei ikinä juttele lapselle, paijaile, juurikaan pidä edes sylissä tai vie vaunulenkeille, vauva nukkuu päiväunet parvekkeella.
Vauva vaikuttaa minusta melko apaattiselta, voisko johtua tästä vuorovaikutuksen puutteesta? Vauva on aika helppo lapsi, ja äiti ei vaikuta masentuneelta, ei vaan ole kovinkaan kiinnostunut lapsestaan. Käy myös usein bilettämässä jolloin minä hoidan vauvaa. Neuvolassa ei ilmeisesti ole huolestuttu. Olenko ihan hakoteillä huoleni kanssa?

Kommentit (13)

Vierailija

Silloin kun vauva on mulla hoidossa, juttelen sille ja pidän sylissä, yritän ottaa katsekontaktia - siskollani esim on vauva, suunnilleen saman ikänen, ja siihen saa katsekontaktin helposti, tähän vauvaan ei, katsoo vaan ohi. Äiti itse pitää vauvaa hereillä ollessa lähinnä lattialla huovan päällä, tai sitterissä. Joskus humalassa äiti on avautunut mulle että vauvanteko kaduttaa, selvinpäin ei ikinä ole sanonut mitään sellaista. En oikein tiedä mitä tekisin, paitsi että autan vauvan kanssa minkä opiskeluiltani ja muulta elämältä ehdin. En oikein tohdi arvostella hänen vanhemmuuttaan, on kovin herkkä loukkaantumaan. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vuorovaikutuksen puutteella on lapseen ja vauvaan vaikutusta, siinä mielessä huoli ei ole turha. Toisaalta vaikea sanoa onko ko tapauksessa vaikutukset sellaisia että niihin pitäisi puuttua. Ilmeisesti eivät kun niihin ei neuvolassa ole puututtu eli lapsen kehityksessä ei ole havaittu poikeavaa.

Vierailija

Voi pientä reppanaa, tulee surullinen olo kertomastasi pienen puolesta. Kyllä kuulostaa siltä, että äiti tarvitsisi tukea varhaisen vuorovaikutuksen suhteen. Ihanaa, että autat häntä. Hankala tilanne miten saisit äidin hakemaan apua asiaan ilman, että välinne hankaloituvat. Voisitko soittaa neuvolaan ja selittää tilanteen mutta pyytää, etteivät kerro, että olet soittanut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En oikein tohdi arvostella hänen vanhemmuuttaan, on kovin herkkä loukkaantumaan. ap

Arvostelusta tuskin olisi edes mitään apua.

Vierailija

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivät hoitavat usein lastaan juuri noin. Kannattaa mennö jututtamaan äitiä ja neuvoa/ohjata ammatti-ihmiselle.

Vierailija

[quote=Vierailija

Voisitko soittaa neuvolaan ja selittää tilanteen mutta pyytää, etteivät kerro, että olet soittanut.[/quote]

Tätä olen viime aikoina miettinyt, mutta kynnys kuitenkin tosi korkea :/ En halua hänelle mitään vaikeuksia, enkä halua, että meidän välit menee, ja varmasti hän tekee parhaansa. Se hoitamisen "mekaanisuus" ja vuorovaikutuksen puute vauvan kanssa sekä yleinen mielenkiinnottomuus vauvaa kohtaan sai mutkin epäilemään synnytyksen jälkeistä masennusta (ja siitä olen aikoinaan häneltä kysynytkin), mutta toisaalta hän ei muuten vaikuta yhtään masentuneelta, jaksaa siivota, laittaa ruokaa, käydä harrastuksissa, bilettää, tavata ihmisiä, hoitaa ulkonäköään, mielenkiinnon kohteita on monia, vauva vaan ei tunnu kuuluvan niihin :/ Mutta siis hoitaa lapsen kyllä, ei se heitteillä ole missään nimessä, paitsi emotionaalisesti ehkä? ap

Vierailija

Se, että vauva katsoo ohi eikä ole vuorovaikutuksessa, kertoo että vaurioita on jo tapahtunut. Ensikodilla tms. paikassa voisi olla hyvä opettaa vuorovaikutusta, ennen kuin lapsella on pysyviä vaurioita. Ole yhteydessä ainakin neuvolaan ap. Vauva ei voi puolustaa itseään, kaverin loukkaantuminen on tuossa aika pieni huoli vs. toisen loppuelämä.

T. Ps. Lapselle jää tuollaisesta kohtelusta pysyviä vaurioita pahimmassa tapauksessa, emotionaalisesti kehitysvammaan verrattavaa, ei-korjautuvaa vauriota siis.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se, että vauva katsoo ohi eikä ole vuorovaikutuksessa, kertoo että vaurioita on jo tapahtunut. Ensikodilla tms. paikassa voisi olla hyvä opettaa vuorovaikutusta, ennen kuin lapsella on pysyviä vaurioita. Ole yhteydessä ainakin neuvolaan ap. Vauva ei voi puolustaa itseään, kaverin loukkaantuminen on tuossa aika pieni huoli vs. toisen loppuelämä.

T. Ps. Lapselle jää tuollaisesta kohtelusta pysyviä vaurioita pahimmassa tapauksessa, emotionaalisesti kehitysvammaan verrattavaa, ei-korjautuvaa vauriota siis.

Tämä siis työkseen ko. asioiden kanssa toimivalta ihmiseltä. Ihana, että ap välität.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla