Sinun rasittava arkesi on lastesi lapsuus

Vierailija kirjoitti:

Totta, mutta tuosta ei saa syyllistyä liikaa. On jopa hyvä asia, että lapsi näkee sen, että vanhemmillakin on myös negatiivisia tunteita ja joskus voi mennä niin sanotusti kuppi nurin ja se on ihan ok. Tietenkään vanhempi ei saa alentua lapsen tasolle, päättömästi huutaa ja raivota, kohdella epäreilusti saati satuttaa. Sen sijaan en aio kantaa huonoa omatuntoa siitä, että saatan joskus "äiti voitko lukea tätä kirjaa"-pyyntöön vastata, että anteeksi kulta, mutta nyt äiti ei millään jaksa, oli rankka päivä töissä ja sitten kun se keittokin paloi pohjaan. Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeinen on ihan hyvä ohjenuora, mutta liian kirjaimellisesti toteutettuna ainoastaan ahdistava. Arki on myös kurjia tunteita, väsymystä, pahaa mieltä, kiukkua ja väärällä jalalla noustuja aamuja. 

Voi ei mitä kaunistelua. Miltähän tuo "kulta, nyt äiti ei millään jaksa ja sitten kun se keittokirja paloi pohjaan " mahtaa oikeasti kuulostaa ja näyttää?

Aivan. 😂😂😂😂

Ihan oikeasti, pliis. Ei täällä tarvitse kulisseja pitää pystyssä, me ollaan täällä anonyyminä. 😉

Se mustuttaa vanhempia hyvin siitä vastuusta, joka heillä on. Minussa se herättää kiitollisuutta siitä, että saan elää vain itselleni.

Nykyaika on pelottavaa. Kokoajan pitäisi olla onnellinen, harmoonisessa olotilassa itsensä ja ympäristön kanssa.

Tää tämän ajan trendi kun ollaan kiinnostuneita hyvinvoinnista on pelottavasti luisumassa johonkin hyvin outoon ajattelutapaan.

Elämä on aaltomaista, jatkuvas liikettä iloineen ja suruineen. Siihen kuuluu hyviä ja huonoja hetkiä, ahdistusta, pelkoa ja surua - kaiken onnen ja ilon vastapainoksi.

Me ollaan ihmisiä.

On myös tosi helppo ylläpitää kulisseja ja siloteltua kuvaa itsestään netin välityksellä.

Totuus on usein tarua ihmeellisempää.

Vierailija kirjoitti:

Niin? En hanki lapsia -> ei totaalisen paskaa arkea.

Hah hah. Se on asenteesta kiinni.

Mulla oli kivaa arkea vaikka olen ollut yh.

Arki on arkea, ja siihen kuuluu välillä iloa, välillä väsymystä. Niin lapsilla kuin aikuisillakin. Näin ajattelen.

Joo, varmaan pitää paikkansa, mutta mulla ei ole arki kovin rasittavaa, toki olen töistä väsynyt, mutta lepäilen kotona suurimman osan aikaa, lapset on ihan onnellisia.

Monille lapsille se juhlakin on kauheaa aikaa, meillä on juhlia niin harvoin, että ei taida lapset muistaa kuin joulusta joulupukin ja synttärit, eli ne tilaisuudet kun saavat lahjoja, muuten ne on samanlaisia päiviä kuin arkenakin, ruoka ehkä vähän erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tottahan tuo on. Vaikka arki on helpompaa kuin ehkä ikinä historiassa, ei se ole edelleenkään helppoa. Eikä sen tarvitsekaan ihan yhtä hattaraa olla. Lähinnä olennainen kysymys on se, että kokeeko lapsi vanhempiensa arjen olevan rankkaa hänen läsnäolonsa vuoksi, vai tunteeko lapsi tuovansa iloa ja apua perheen arkeen.

Tässä suhteessa töihin meno on auttanut omalla kohdallani. Kun olin kotiäiti, saatoin huokaista miehelle illalla että "olipa rankka päivä". Nykyään on toki omat haasteensa, kun teen vaativaa työtä ja yritän olla vielä iltaisin läsnä kotona, mutta voin ainakin vilpittömästi kertoa lapsille, että heidän kanssaan vietetyt tunnit ovat niitä päivän parhaita.

Ihanko saatoit noin jopa illalla huokaista? No voi helvetti soikoon. xD

Puhukaa ihmiset totta ja rehellisesti. Elämä on loppujenlopuksi meille kaikille tätä samaa. Ja jokainen on aivan takuulla välillä ihan saatanan väsynyt ja kärttynen.

Puhuin totta ja rehellisesti. Huokasin varsin useinkin, että päivä oli ollut rankka, ja siihen päälle lisäsin vielä tilanneraportin, "koska Ville piirsi seinään ja Kalle veti tunnin kilarit päiväunien sijasta". En millään usko, että Villelle ja Kallelle olisi hyväksi kuulla säännöllisesti olevansa juuri se seikka, joka tekee vanhempien arjesta rankkaa. Itse asiassa uskon, että se altistaa esimerkiksi myöhemmälle masennukselle jopa enemmän kuin vanhempien satunnainen räjähtely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta, mutta tuosta ei saa syyllistyä liikaa. On jopa hyvä asia, että lapsi näkee sen, että vanhemmillakin on myös negatiivisia tunteita ja joskus voi mennä niin sanotusti kuppi nurin ja se on ihan ok. Tietenkään vanhempi ei saa alentua lapsen tasolle, päättömästi huutaa ja raivota, kohdella epäreilusti saati satuttaa. Sen sijaan en aio kantaa huonoa omatuntoa siitä, että saatan joskus "äiti voitko lukea tätä kirjaa"-pyyntöön vastata, että anteeksi kulta, mutta nyt äiti ei millään jaksa, oli rankka päivä töissä ja sitten kun se keittokin paloi pohjaan. Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeinen on ihan hyvä ohjenuora, mutta liian kirjaimellisesti toteutettuna ainoastaan ahdistava. Arki on myös kurjia tunteita, väsymystä, pahaa mieltä, kiukkua ja väärällä jalalla noustuja aamuja. 

Voi ei mitä kaunistelua. Miltähän tuo "kulta, nyt äiti ei millään jaksa ja sitten kun se keittokirja paloi pohjaan " mahtaa oikeasti kuulostaa ja näyttää?

Aivan. 😂😂😂😂

Ihan oikeasti, pliis. Ei täällä tarvitse kulisseja pitää pystyssä, me ollaan täällä anonyyminä. 😉

En ole tuo äskeinen, mutta mikä sinun mielestäsi on normaali ja sopiva reaktio jos lapsi pyytää lukemaan kirjaa? Huuto? Tavaroiden paiskominen? Tukistus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? En hanki lapsia -> ei totaalisen paskaa arkea.

Hah hah. Se on asenteesta kiinni.

Mulla oli kivaa arkea vaikka olen ollut yh.

Niin no itselleni se olisi maanpäällinen helvetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan myös lasteni rasittava lapsuus minun arkeani.

Ajatteleeko joku oikeesti noin? Jos lastesi lapsuus on rasittava, olisikohan syytä tehdä asialle jotain eikä vaan todeta, että se on minun arkeani?

Omasta mielestäni asioille pitäisi muutenkin tehdä jotain, jos omaa arkea pitää rasittavana. Elämään kuuluu väsymys, ärtymys, vitutus yms negatiiviset tunteet, mutta ei niiden kuulu olla hallitsevina. Ei lapsilla eikä aikuisilla.

Voi hyvänen aika, mulla on sekä nepsylapsi että semmoinen taviksempi ja molemmat ovat aika omaehtoisia ja, vaikka ovatkin läheisiä, riitelevät tosi paljon keskenään. Kyllä, tässä saa sekä lapsi että vanhemmat harrastaa kuntoutusta ja keksiä aina uusia konsteja, että arki sujuisi jouhevammin ja välillä itse kutakin potuttaa. Kiva kun ihmiset tuppaavat olettamaan, että jos on rasittavaa, ei ole edes yritetty kasvattaa ja vain peukaloita pyöritelty. :D Meillä on joka päivä myös kivaa, mutta kyllä oikeasti on rasittavaa, ilmeisesti sitä ei saisi sanoa. Silti pärjätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? En hanki lapsia -> ei totaalisen paskaa arkea.

Hah hah. Se on asenteesta kiinni.

Mulla oli kivaa arkea vaikka olen ollut yh.

Niin no itselleni se olisi maanpäällinen helvetti.

Et oo helvettiä nähnytkään.

Se sanonta kertoo sen kuinka meitä vanhempia syyllistetään joka asiasta.

Mietin just tänään miten väsyneitä ihmisiä monet on. Työpaikoilla vaaditaan valtavasti ja lapsiperheet on tiukilla.

Olin viime talvena töissä päiväkodissa ja mua ihan oikeasti liikutti välillä nähdä kun vanhemmat kuskasivat aamuvarhaisella lapsiaan hoitoon silmäpussit polvissa.

Koin myötätuntoa niitä isejä ja äitejä kohtaan. Olenhan itsekin kahden lapsen äiti.

Tää elämä on aika usein raskasta. Tsemppiä! Hyvin te vedätte! ❤

Vierailija kirjoitti:

Se sanonta kertoo sen kuinka meitä vanhempia syyllistetään joka asiasta.

Mietin just tänään miten väsyneitä ihmisiä monet on. Työpaikoilla vaaditaan valtavasti ja lapsiperheet on tiukilla.

Olin viime talvena töissä päiväkodissa ja mua ihan oikeasti liikutti välillä nähdä kun vanhemmat kuskasivat aamuvarhaisella lapsiaan hoitoon silmäpussit polvissa.

Koin myötätuntoa niitä isejä ja äitejä kohtaan. Olenhan itsekin kahden lapsen äiti.

Tää elämä on aika usein raskasta. Tsemppiä! Hyvin te vedätte! ❤

Tää oli ihanasti sanottu! Ja tuntuu aina niin lohdulliselta, kuin sen kuulisi ensimmäistä kertaa.. -30

Mä teen jotakin helkkarin väärin kun en saa niitä silmäpusseja polviin asti eikä arki tunnu rankalta lapsien kanssa.

Mä ajattelen tän sanonnan kohdistuvan enemmän niihin jotka isoon ääneen esim facebookissa valittelee elämän rankkuutta kun Milla-Liisalla on nuha ja mummu ei ottanut siksi hoitoon niin jäi lapsivapaa väliin ja yhyy. Tai niihin joilla ylipäätään elämässä ainoa ilonaihe tuntuu olevan se kun saa lapset pois jaloista ja pääsee puolison kera vähän laatuaikaa viettämään. Niihin joille loma on loma vasta kun sitä ei tarvi viettää lasten kanssa ja se muistetaan kertoa ääneen sosiaalisessa mediassa. 

Jokainen on joskus väsynyt ja jokainen joskus väsyneenä suuttuu, ei tämä sanonta mun mielestä sitä tarkota ettei niin sais tapahtua. Siksipä en itse tästä ota syyllisyyttäkään, käytän tätä sanontaa ja olen käyttänyt sitä myös itsestäni. 

Vierailija kirjoitti:

Se sanonta kertoo sen kuinka meitä vanhempia syyllistetään joka asiasta.

Mietin just tänään miten väsyneitä ihmisiä monet on. Työpaikoilla vaaditaan valtavasti ja lapsiperheet on tiukilla.

Olin viime talvena töissä päiväkodissa ja mua ihan oikeasti liikutti välillä nähdä kun vanhemmat kuskasivat aamuvarhaisella lapsiaan hoitoon silmäpussit polvissa.

Koin myötätuntoa niitä isejä ja äitejä kohtaan. Olenhan itsekin kahden lapsen äiti.

Tää elämä on aika usein raskasta. Tsemppiä! Hyvin te vedätte! ❤

Totta. Olen tehnyt nyt useamman uupumus- ja masennustestin, ja kaikissa tulokset hälyttävät. En koe olevani masentunut, mutta ihan vaan tämän lapsiperhehärdellin pyörittäminen ja yhteensovittaminen työelämän vaateiden kanssa vie mehut. Ei ehdi nukkua tarpeeksi, ei liikkua tarpeeksi, työt tulevat usein kotiin. Laitoin "kohtalotovereita" tekemään samat testit ja meillä kaikilla äideillä samat tulokset. Hämmennyttiin kaikki.

Lause on totta. Samoin sinun ja puolisosi aviokriisi on myös lapsesi aviokriisi. Olen itse elänyt lapsuuteni vanhempien aviokriisissä ja se leimasi koko lapsuuteni. Lapsuuteni oli pelkästään vanhempien kriisiä. Heille se oli vain muutama vuosi elämässä, mutta se muutama vuosi oli koko minun lapsuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Tää elämä on aika usein raskasta.

Elämän raskauteen voi vaikuttaa erittäin paljon omilla valinnoilla. Ei se lapsiperhe-elämän kuormittavuus ole taivaasta tipahtanut, vaan olette itse aiheuttaneet sen hankkimalla lapsia, hankkimalla useamman kuin yhden lapsen, hankkimalla lapsia lyhyellä ikäerolla ja niin edelleen.

Minulle ei rankka elämä kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Havahduin tähän kun lapsi totesi, että antaa minulle joka päivä "huono tunti"-merkinnän kun tulen töistä. Olen kuulemma kireä ja ärsyyntynyt aina kotiin tullessa. Jotain tarttis tehrä.

Sä et saa tarpeeksi kyrpää. Mä voin tulla paneen sua.

T. ISOkaluinen mies

Tule mieluummin tyhjentämään astianpesukone. Se vasta saisi minut hymyilemään.