Milloin olit ensimmäisen kerran lapsestasi erossa yötä / öitä?
Lasketaan tähän nyt sitten mukaan myös se toinen vanhempi, jonka hoivaan jätit lapsen. Plus ne mummot, kummit ja naapurit.
Kommentit (61)
Esikoisen kohdalla 8 kk ikäisenä, olin kasvatustieteen päivillä. Kuopuksesta 1-vuoden iässä, tein rästiin jääneitä töitä. Isänsä kanssa molemmat olivat.
En ymmärrä, miksi jotkut eivät jätä lapsia isovanhemmillekaan kuin vasta muutaman vuoden ikäsenä. Isovanhemmathan ovat rikkaus lapselle ja vaikeaa on varmaan yökylään totutella vasta joskus 4-vuotiaana.
Olin erossa 2-vuotiaasta esikoisestani silloin, kun olin muutaman yön sairaalassa kuopuksen synnyttyä. Lapsi oli isänsä kanssa sen ajan (ja mummunsa kanssa silloin, kun isä oli synnytyksessä kanssani). Kävivät päivisin mua ja uutta vauvaa katsomassa. Muuten en ole vienyt lapsiani yökylään tai yöksi hoitoon. Nyt he ovat 3 ja 5 vuotta.
Esikoinen oli 2v4kk kun kävin kaverin kanssa reissussa ja lapsi oli isänsä, kuopus on 2v8kk ja on menossa huomenna ekaa kertaa siskon mukana mummolaan yökylään.
Pakko muuten myöntää etten ymmärrä palstan peukutuskäytäntöjä. Viestit, joissa vauva tai äiti on joutunut sairaalaan/teholle, saa varauksetta tykkäyksiä. Mitä ne tarkoittaa? Hyvin toimittu? Sattuipa mukavasti? Samaa mieltä...? Ainoa looginen on "tsemppiä" mut sekin vähän meni jo...
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi jotkut eivät jätä lapsia isovanhemmillekaan kuin vasta muutaman vuoden ikäsenä. Isovanhemmathan ovat rikkaus lapselle ja vaikeaa on varmaan yökylään totutella vasta joskus 4-vuotiaana.
Miksi se olisi vaikeaa? En näe mitään ongelmaa siinä että lapsi menee pienempänäkin yökylään, mutta mikä itseisarvo se on? Yöllä on tarkoitus nukkua, ja isovanhemmat voi olla rikkaus myös päiväsaikaan. Eikä lapsen oppimis- ja tottumuskyky onneksi lopu taaperoikään kuten moni varhaisen itsenäistymisen kannattaja pelkää.
Meillä molemmat ovat menneet yökylään kunhan ovat osanneet itse innostua ideasta, koska aiemmin ei ole ollut syytä/tarvetta. Tämä on tarkoittanut 3-3,5v ikää. Ja heillä ole ollut mitään ongelmaa totutella asiaan, joka ikinen kerta ovat menneet iloisin mielin ja viihtyneet ikävöimättä. En oikein osaa nähdä missä olisi mennyt vikaan.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi jotkut eivät jätä lapsia isovanhemmillekaan kuin vasta muutaman vuoden ikäsenä. Isovanhemmathan ovat rikkaus lapselle ja vaikeaa on varmaan yökylään totutella vasta joskus 4-vuotiaana.
Kaikilla ei ole isovanhempia. Olimme mieheni kanssa orpoja jo molemmat kun saimme lapsen. Muut läheiset sukulaiset asuvat sen verran kaukana, että olimme lapsen kanssa heidän luonaan yhdessä yökylissä. Eka kerran lapsi oli ilamn kumpaakaan vanhempaa yön poissa eskarin yökoulussa, ja siellä oli kivaa. Ei ole koskaan ollut ongelmaa myöhemminkään mennäkavereiden tai harrastuksen mukana muualle yöksi.
Lapsi oli 3v kun jäi isänsä kanssa ensimmäisen kerran kahden yön yli. Olin koulutuksessa toisella paikkakunnalla. Yön erossa molemmista vanhemmista oli ekan kerran mummon eli äitini kanssa ollessaan 6v.
Mainitsen vielä että olin teiniäiti, 17v kun lapsi tuli.
Pari yötä oli synnytyksen jälkeen lastenosastolla.
Isän kanssa oli kahden, kun oli 10 kk ja ilman vanhempia mummon kanssa, kun oli vajaan vuoden.
Esikoinen oli puolivuotiass kun menimme hänen isänsä kanssa naimisiin. Vietimme hääyön hotellissa (nukkuen), vauva mummin kanssa kotona. Muiden lasten kohdalla en muista. Olivat isompia jo kuitenkin.
Vauva oli 6kk, kun olin yön poissa (tosin nukutin itse ja tulin yöllä, vauva ei heräillyt välissä eli ei edes tiennyt poissaolostani), mummilla.
8kk ikäisenä isä tuli meille ja oli illan ja yön lapsen kanssa, tulin aamuyöstä kotiin.
1-vuotiaana oli yön poissa kotoa, isällään. Ja sitten alkoikin olla siellä säännöllisesti öitäkin.
Synnytyssairaalassa, lapsi erityisosastolla 10 päivää, sain käydä imettämässä muutaman kerran päivässä.
Kaikki meni kuitenkin hyvin!
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi jotkut eivät jätä lapsia isovanhemmillekaan kuin vasta muutaman vuoden ikäsenä. Isovanhemmathan ovat rikkaus lapselle ja vaikeaa on varmaan yökylään totutella vasta joskus 4-vuotiaana.
Varmaan siksi, että parhaat suhteet isovanhempiin luodaan valveillaoloaikana eikä nukkuessa. Mieluummin kahdesti viikossa 3 tuntia kuin kerran kuukaudessa koko yö.
Yökyläily ei muuten ole lainkaan tarpeen lapsen kasvulle ja kehitykselle, ilman sitä pärjää mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi jotkut eivät jätä lapsia isovanhemmillekaan kuin vasta muutaman vuoden ikäsenä. Isovanhemmathan ovat rikkaus lapselle ja vaikeaa on varmaan yökylään totutella vasta joskus 4-vuotiaana.
Miksi pitäisi jättää?
Jos nukkuminen kaukana vanhemmista olisi lapsen kehitykselle tärkeää, olisi meillä päiväkoteja, joihin lapsen saa jättää yöksi, vaikka itse ei menisi töihin.
Lapsi joutui heti synnyttyään vauvojen teholle ja sieltä lastenosastolle kuukaudeksi.
Ekan kerran jätin yöksi hoitoon mummolle 10kk ikäisenä ja sen jälkeen noin. 2 kertaa vuodessa. Isänsä kanssa lapsi on ollut yötä kotona tai jossain reissussa ilman mua pari yötä kuukaudessa noin 2-vuotiaasta. Lapsi on nyt 8
.
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen oli 2v4kk kun kävin kaverin kanssa reissussa ja lapsi oli isänsä, kuopus on 2v8kk ja on menossa huomenna ekaa kertaa siskon mukana mummolaan yökylään.
Pakko muuten myöntää etten ymmärrä palstan peukutuskäytäntöjä. Viestit, joissa vauva tai äiti on joutunut sairaalaan/teholle, saa varauksetta tykkäyksiä. Mitä ne tarkoittaa? Hyvin toimittu? Sattuipa mukavasti? Samaa mieltä...? Ainoa looginen on "tsemppiä" mut sekin vähän meni jo...
Nyt puhuin läpiä päähäni, olinhan minä esikoisen kanssa kesällä yhden yöm reissussa niin että kuopus oli isänsä kanssa kotona, eli olen ollut yön poissa kuopuksen luota. Oli niin huoletonta, luontevaa ja epädramaattista että ei tehnyt kunnon muistijälkeä :D
Esikoinen oli 8kk kun meni mummolaan yöksi, miehen kanssa nukuttiin (koliikkivauva). Kuopus oli 4kk kun "jäi isänsä kanssa", mulla oli erittäin tärkeä meno. Kuopus oli ensimmäistä kertaa kodin ulkopuolella eli mummolassa yötä 11kk ikäisenä. Kasvettuaan ovat olleet keskimäärin kerran kuussa mummolassa yötä. Muuten ei olekaan tapana hoidattaa lapsia isovanhemmilla, kyläillään perheen voimin sitten muuten. Tämä sivuhuomautuksena tuolle jonka mielestä on parempi viedä lapset hoitoon joka viikko pari kertaa usean tunnin ajaksi, kuin kerran kuussa yökylään... on nämä yökylät olleet meillä ihan yhdessäolon takia, hoitovastuussa ei isovanhemmat ole.
Esikoinen oli 1v 1kk ja kuopus 8,5kk kun olivat ekan kerrran yötä mummulassa.
Esikoinen jäi keskolaan muutamaksi päiväksi, kun kotiuduin itse sairaalasta. Syntyi ennen aikojaan.
Keskimmäinen oli 3vkon ikäinen kun auto hajosi ja jouduin mennä sunnuntaisin töihin tienamaan. Pumpatulla maidolla selvisi ja minä kärvistelin töissä pumpun kanssa. Silti säilyttiin hengissä molemmat!
Kolmas oli 9kk kun palasin töihin.
Oisko ollu 3kk kun oli tätillään yötä ekan kerran ja minä menin yöksi töihin. Sen jälkeen ollu kerran tai kaksi yön kotoa kun olen käynyt töissä apuna. Nyt lapsi 6kk.
Esikoinen oli 1v10kk kun oli ekaa kertaa minusta erossa yön. Oli isovanhemmillaan. Toka oli 1v7kk ja oli isänsä kanssa.
Esikoisen kohdalla menimme aika lailla sillä 1yö per ikävuosi hoidossa ulkopuolisella -periaatteella. Toisesta lapsesta olimme 3 yötä erossa kun hän oli juuri täyttänyt 2v (isovanhemmat tulivat silloin hoitamaan lapsia meidän kotiin).