Lue keskustelun säännöt.
Mistä kirjasta kannattaisi aloittaa lukeminen (siis fiktiivisten kirjojen lukeminen)
14.09.2016 |
Olen huono äidinkielessä, mutta haluaisin kehittyä. En juurikaan tiedä mitkä ovat eri kirjallisuuden lajien erot, että ainakin aluksi saa ehdottaa mitä vain. Olisi kivaa, jos kirja ei olisi kauhean pitkä, eikä olisi osa sarjaa (tai jos on osa sarjaa niin ensimmäinen osa joka toimii myös yksin luettuna).
Elokuvista pidän sellaisista missä on paljon toimintaa, esim. Independence Day, Terminator, Pacific Rim, Avatar, American Sniper. Romantiikasta en ihmeemmin välitä.
Kommentit (47)
Waltarin Sinuhe Egyptiläinen. Jännitystä, toimintaa, historiaa ja klassikko. Mun suosikkeja.
Kunhan et Dostojevskista aloita tai Tolstoista niin hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terminator on myös kirjana!
http://terminator.wikia.com/wiki/The_Terminator_(Frakes_novel)
Stephen King, melkein mikä vaan. Musta Torni-sarja erityisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet "huono äidinkielessä", sinun kannattaa ainakin aluksi lukea ensisijaisesti suomeksi kirjoitettua kirjallisuutta eikä käännöskirjallisuutta.
Ilkka Remestä on ehdotettu, ja tokihan hän monen mielestä kirjoittaa vetävästi. Hänen kielensä ei kuitenkaan ole kuin korkeintaan keskinkertaista.
Mieluummin sinun kannattaisi satsata kirjailijoihin, jotka myös kirjoittavat hyvin. Niin tekevät monet "kevyemmänkin" (kuin siis Volter Kilpi) sarjan edustajat.
Jos dekkarit kiinnostavat, niin esimerkiksi Matti Yrjänä Joensuun ja Matti Röngän kieli on loistavaa. Naisten viihteellisemmän kirjallisuuden edustajista Kaari Utrio ja Enni Mustonen (Kirsti Manninen) kirjoittavat erinomaisesti.
Jos saan ehdottaa hieman raskaampaa sarjaa, niin kokeilepa Tommi Kinnusta. Todella luistavaa kieltä ja hyvin kiinnostavia teemoja.
Ei Terminaattori-fani halua lukea mitään tappavan puisevaa kulttuuritätien suosikkikirjallisuutta jossa kahvikupin ääressä pohdiskellaan avioliiton tilaa.
Juuri siksi en ehdottanutkaan "tappavan puisevaa kulttuuritätien suosikkikirjallisuutta" vaan ihan reilusti viihdettä, erinomaista sellaista.
No, Tommi Kinnunen ei ole viihdekirjailija mutta kirjoittaa hänkin niin mukaansa tempaavasti, että tuntuu kuin viihdettä lukisi. Eikä hänenkään kirjoissa pohdiskella avioliiton tilaa kahvikupin ääressä. :)
Vierailija kirjoitti:
Jos olet "huono äidinkielessä", sinun kannattaa ainakin aluksi lukea ensisijaisesti suomeksi kirjoitettua kirjallisuutta eikä käännöskirjallisuutta.
Miksi? Mielestäni kääntäjät tekevät nykyään erinomaista työtä, enkä ainakaan minä pysty sanomaan onko se käännöskirja vai suomalainen muuten kun kirjailijan nimen perusteella/jos tuntee teoksen, ellei teos nojaa suuresti johonkin suomen kielen erityispiirteisiin (vaikkapa sisällä Kalevalan pätkiä).
Lisäksi AP:n leffamaun perusteella häntä kiinnostaa toiminta/toimintascifi ja noista genreistä voi olla hankala löytää suomalaista kirjallisuutta. Ilkka Remestä voisin suomalaisista suositella, muuta ei äkkiseltään tule mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ei suoraan voi kääntää leffamakua kirjamauksi. Ei varsinkaan toimintaelokuvien osalta. Itse rakastan toimintaleffoja enkä juuri muita katsokaan, mutta jännityskirjat ja dekkarit ovat ihan liian hidastempoisia antaakseen samanlaisen potkun. Jokaisen on löydettävä se itsellä toimiva juttu kirjojen suhteen. Ja kannattaa muistaa, että aina voi jättää kirjan kesken, jos se tuntuu tylsältä. Sen kun tajusin, lukemiseni moninkertaistui. Nykyään hylkään suunnilleen joka neljännen kirjan kesken kaiken ja siirryn tyynesti seuraavaan. Aikaisemmin kun kirja jäi yöpöydälle lukeminen keskeytyi jopa kuukausiksi kun en halunnut jatkaa edellistä, mutta en myöskään periaatteesta voinut jättää sitä kesken.
Aloittajalle suosittelisin vaikkapa Jari Tervon jonkun alkuaikojen romaanin lainaamista kirjastosta. Ne ovat helppolukuisia ja nopeasti eteneviä ja aika humoristisia.
Stephen Templin oli kirjailija, en nyt muista mikä hänen kirjoistaan oli se josta erityisesti tykkäsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt lykkäsit pahan, ap.
Mitä ilmeisimmin tykkäät siis toiminnasta. Ihan vaan tylsästi ehdottaisin, että lukisit Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan.
Se on äärimmäisen vetävä tarina, jota on vaikea laskea käsistään. Joka kappale päättyy jännään tilanteeseen, ja on pakko aloittaa seuraavakin kappale. Minäkin, keski-ikäinen naisihminen luin sen putkeen, vähän toista vuorokautta meni. Tapahtumien tahti on suorastaan elokuvallinen, ei kirjasta turhaan olla taas tekemässä uutta elokuvaversiota
Lisäksi se on hyvää kieltä, ja suomalaisen kirjallisuuden ehdottomia klassikoita.
JA vielä bonus: se kertoo Suomen historiasta, ja sen tunteminen on yleissivistyksen tekijä: kirjan hahmoihin viitataan muussa kirjallisuudessa ja kulttuurikeskustelussa useim.
Jos olet nähnyt kirjan elokuvana, se ei haittaa, kirjassa on niin paljon muutakin, että et tylsisty.
Tuosta aloittaisin.
Tykkäätkö dekkareista?
Joku taisi jo mainitakin Matti Yrjänä Joensuun dekkarit. Niissäkin on vähän semmoista elokuvallista vauhtia, minkä lisäksi ne ovat laadukkaita realistisen koulukunnan dekkareita.
Toinen loistava dekkaristi - jota myös on filmattu elokuviksi moneen kertaan - on Raymond Chandler. Chandlerin kieli on loistavaa, herkullista - ja kirjat vauhdikkaita. Jos hänen romaaninsa tuntuvat vähän järkäleiltä, kokeile miehen novelleja, kokeile vaikkapa kokoelmaa Tappaja sateessa.
Scifiä en harrasta, siinä muut ovat viisaampia.
Moderneista novelisteista tulee mieleen Raymond Carver, jota myös on filmattu elokuvaksi.
Iijoki-sarja ja Volter Kilpi ja James Joyce oli tarkoitettu ketjussa vitseksi. Iijoki-sarja on hervottoman pitkä ja tylsä agraarisen Suomen miehen kasvutarina, et ikinä jaksaisi yhtäkään osaa loppuun. Kilven Alastalon salissa on moneen otteeseen valittu parhaaksi kirjaksi, mutta se on helevtin vaikeatajuinen tyyli-kikkailua täynnä oleva opus. Joycen kirjat samoin: tunnen yhden, joka väittää lukeneensä Finnegans Waken englanniksi, mutta taisi valehdella, koska ei vaikuta masokistilta noin muuten... ; D
Vierailija kirjoitti:
Iijoki-sarjasta
Juu ei. Tämä on siis järkälemäinen sarja, 26 osaa, jonka aihe ei leffamakusi perusteella nappaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin myös Stephen Kingin kirjoja, niissä ei turhia jaaritella vaan ovat aika nopeatempoisia-ja lukuisia. Hohto, Carrie, Ihmissuden vuosi ja Uinu uinu lemmikkini ovat omia suosikkejani kyseisen herran tuotannosta. Jotkut hänen kirjansa ovat aika paksuja joten kannattaa aloittaa niistä hieman ohuemmista. Jos yhtään kauhu/jännitys kiinnostaa niin tuskin tulet pettymään ☺
Minäkin suosittelisin jotakin nuortenromaania, jonka voi lukea yhdeltä istumalta tai enintään muutamassa illassa. Silloin ei mielenkiinto ehdi sammua, vaan tarina ehtii imaista mukaansa loppuhuipennusta myöten. Samalla myös "pää tottuu" koko lukuprosessiin, jolloin lukemisesta tulee koko ajan automaattisempaa ja kevyempää -> Kapasiteettia vapautuu monimutkaisempien ajatusprosessien käsittelyyn ja kirjaharrastus on edennyt jo roiman harppauksen eteenpäin.
Ota siis nuortenosastolta pari-kolme erityyppista kirjaa. Kysy vaikka kirjastovirkailijalta, mitä ovat nyt suosiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anneli Auerin Murhalesken muistelmat. Fiktiota koko kirja.
Voisit ehkä liittyä kirjakerhoon, niissä luetaan kirja ja sitten kirjasta keskustellaan ryhmässä. Tuntematon sotilas on ainakin hyvä alku, siitä voit jatkaa vaikka Suomen historialla. Puhtaat valkeat lakanat sarjassa puhutaan kirjakieltä vaikka se onkin aika tyttömäinen sarja. Olen kuullut että Sofi Oksasen kirjat olisi hyviä mutta en ole ehtinyt lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reijo Mäen dekkarit ovat helppolukuisia ja niissä on paljon huumoria
Toi Tuntematon sotilas oli hyvä idea, aloita ap siitä!
Dan Brown on jännä. Ludlumin kirjat kuten Meduusan verkko. Potterit, tosin on pitkiä, kokeile ekaa. Bondit.
Erittäin hyviä eikä kovin pitkiä on Jan Guillou (kuten Bond), Dick Francis, vauhdikkaita dekkareita.
Meidän kirjastossa on erikseen scifi ja fantasia hylly.
Miten olisi young adults -kirjat? Sopii aikuisillekin. Esim Nälkäpeli, jossa on toimintaa ja synkempi teema kuin monissa muissa ya-kirjoissa. Oma äitinikin (55 v) tykkäsi.
Jos kaipaat reipasta rymistelyä, niin Jo Nesbö (en löytäny oikeaa öötä) on just hyvä. Eka oli Lepakkomies. Ja fantasiasta ei ole mainittu Ursula LeGuin, Maameri-sarja, velhona olemisen vaikeudesta.