Anoppi taas tempaisi,
huusi raivona, että " pitäkää ne puhelimet päällä, kun kerran sellaiset on!" Meillä oli puhelin äänettömällä, kun vauva nukkui. Mies selitti, että vauva herää mutta anoppi meinasi, että ei se mitään herää.
Onhan sitä nyt tietysti tärkeämpää, että anopin asiat tulee hoidettua, meidän asioilla ei niin väliä ole vaikka lapsikaan ei saisi rauhassa nukkua. Ärsyttävää, kun pitäisi olla olemassa vain muita ihmisiä varten, ei saisi edes päivänokosia ottaa, jos joku juuri haluaisikin silloin tavoittaa.
Kommentit (17)
Tuskin kukaan ihminen niin sikeäuniseksi oppii, ettei herää puhelimen ääneen.
opettamista herkkäunisiksi, joten vauvan unien takia meillä ei äänet vähenny, mutta muutoin kyllä ihmisen ei mielestäni tarvi olla aina tavoitettavissa. On ihana laittaa välillä vaikka kännykkä pois päältä ja olla ihan rauhassa.
illalla, kun lapset menee nukkumaan ja eivät herää vaikka puhelin soi. Astianpesukone pyörii. Tv on auki. Stereoista kuuluu musaa.
koirat haukkui ja hirveä mökä oli, mutta lapset ei heränneet yksikään...
Puhelimeen voi kyllä jättää vastaamatta vaikka sen soimisen kuulisikin
Vierailija:
illalla, kun lapset menee nukkumaan ja eivät herää vaikka puhelin soi. Astianpesukone pyörii. Tv on auki. Stereoista kuuluu musaa.
Vauvaiässä uni on sen sijaan paljon katkonaisempaa ja syvän unen määrä on melko vähäistä.
päinvastoin, kotoiset äänet tuo lapsille turvaa.
välttämättä opeteta meillä vanhimmat 15 ja 14 .v oli todella hyväunisia pieninä pystyi vaikka imuroimaan sängyn vieressä eikä heränneet,
kuopus 2.v herää vaikka vain yskäisisi ja kaikki on tehty saman kaavan mukaan eli elämäntapoja ei olla muutettu. puhelimet meilläkin
äänettömällä uniakaan.
Mä en korvaani em. rouvan mielipiteille lotkauta. Ja muutenkin: jos olen kotona ja haluan olla rauhassa (varsinkin viikonloppuisin), laitan puhelimen kiinni enkä avaa ovea, jos joku soittaa ovikelloa. Kotona ihminen saa olla rauhassa, jos niin haluaa! Varsinkin iltaisin ja viikonloppuisin ei kenelläkään voi olla niin tärkeää asiaa, ettei sitä ehtisi arkena hoitaa.
Ja ilmottakaa niille anopeillenne, että te sitten otatte yhteyttä, jos tarvetta ilmenee. Niin meillä tehdään.
muut ihmiset siis vain tarpeiden tyydyttämisen välikappaleita. heillä on vain hyötyarvo, ei muuta.
Telkku saattaa olla päällä yms. Puhelinkin soi iltaisin. Minusta on ihan kiva, että lapset ovat oppineet normaaliin elämään.
Lapset ovat yksilöitä, jotkut heräävät toisia herkemmin. Ei se nyt niin vaikeaa voi olla ymmärtää.. Oma esikoiseni nukkuu vaikka taivaalta tippuisi jyriseviä kallion lohkareita, kuopus herää hiljaisimpaankin kuiskaukseen. Mieheni on herkkäuninen, itse voisin nukkua vaikka discossa.
Minäkin laitan aina kännykän kiinni päikkäreiden ajaksi ja mielelläni käperryn itsekin unille. Ja kyllä tuttuja ottaa päähän, kun olen kaksi tuntia " saavuttamattomissa" ! Oikein ärsyttää, heillä on oikeus olla vastaamatta omiin soittoihini työpäivänsä aikana, mutta minä hoitovapaalla olevana en saisi olla hetkeäkään vastaamatta alati soivaan puhelimeeni... Plääh!
En kyllä yhtään ymmärrä, miksi sinä linnottaudut noin kotiisi. Jos sinulla on lapsia, niin kyllä ne lasten kaverit kohta alkavat häiritä ihania rauhallisia viikonloppujasi ja iltojasi. Mua ärsyttäisi kyllä, jos joku noin tiukasti haluaa yksityisyyttä.
Mä teen kyllä ihan vaan niin että katon kuka soittaa ja vastaan jos huvittaa ja jos ei niin en vastaa. Syy ei ole vauvan nukkumisessa vaan ihan siinä että mulla on puhelimessa vastaaja johon voi jättää soittopyynnön tai kertoa jos on tärkeää asiaa. Ei ole mikään pakko olla aina tavoitettavissa.
Ja on ne mummotkin oppinu että on turha soitella jatkuvasti perään ja ihan hyvissä väleissä ollaan.
Anopin mielestä kiusaamme lapsiamme, kun emme syötä jatkuvasti karkkia ja käy yleensä heti ostamassa kummallekin lapsista 300g karkkipussit ja jäätelöä, vaikka edellisenä päivänä olisi ollut lapsilla karkkipäivä. Sitten ihmettelee että käyttäytyypä lapset oudosti kun ne menee sokerihumalaan...
Vanhoista ämmistä ei kannata välittää ja onhan he kasvattaneet minut ja mieheni ja miten surkeita meistä sitten on tullutkaan. Varmaan joo otan mallia mokomilta amatööreiltä.
Vierailija:
Lapset ovat yksilöitä, jotkut heräävät toisia herkemmin. Ei se nyt niin vaikeaa voi olla ymmärtää.. Oma esikoiseni nukkuu vaikka taivaalta tippuisi jyriseviä kallion lohkareita, kuopus herää hiljaisimpaankin kuiskaukseen. Mieheni on herkkäuninen, itse voisin nukkua vaikka discossa.Minäkin laitan aina kännykän kiinni päikkäreiden ajaksi ja mielelläni käperryn itsekin unille. Ja kyllä tuttuja ottaa päähän, kun olen kaksi tuntia " saavuttamattomissa" ! Oikein ärsyttää, heillä on oikeus olla vastaamatta omiin soittoihini työpäivänsä aikana, mutta minä hoitovapaalla olevana en saisi olla hetkeäkään vastaamatta alati soivaan puhelimeeni... Plääh!
mutta onko mitään järkeä opettaa vauvaa herkkäuniseksi