Miten puhua masentuneen kanssa? Ilman että se suuttuu?

Tutustu sivustoon https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Pages/default.aspx

ja anna linkki ystävällesi.

Nuorille on oma versio, mutta oletan että ystäväsi on aikuinen. 

Tutulta kuulostaa. Ihme, miten jatkuvasti väsynyt ja emmäjaksa tyyppi jaksaa jankuttaa eri syitä miten juuri nyt tai tänään tai ensi viikolla ei jaksa tehdä ikinä mitään.

Hyvin riittää jaksamista ja logiikka perustella ja selitellä. Ihan iltakausia jaksaa kyllä. Minä lähden aamulla töihin. Toinen on väsynyt ja jää nukkumaan.

Ei kannata alkaa edes vänkäämään toisen masentuneisuudesta. Kohtele häntä kuin tervettä ihmistä. Monilla masennus vain pitkittyy kun sen avulla saa enemmän tai vähemmän pieniä etuja ja tavallaan palkkioita masentuneisuudesta.

Ei sitä kiinnosta puhua sun kanssa. Jätä se rauhaan. Harva ymmärtää masentunutta, ja niitä vain rassaa muiden jatkuva päteminen ja joskus myös paremmuudentunto.

Turhinta on neuvominen - se vain ärsyttää. Omien vastakkaisten käsitysten tuominen esiin on myöskin turhaa ja ärsyttävää. Et voi parantaa häntä, joten anna olla. Hänellä on oikeus omiin tunteisiinsa, vaikka hänen ajatuksensa tuntuisivat sinusta aivan päättömiltä.

Enimmäkseen olisi parempi keskustella muista asioista kuin masennuksesta. Voit korkeintaan olla rinnalla ja läsnä, jos vain kestät oman ärtymyksesi häneen.

Puhu kuiskaamalla ja kutittele.

Vierailija kirjoitti:

Turhinta on neuvominen - se vain ärsyttää. Omien vastakkaisten käsitysten tuominen esiin on myöskin turhaa ja ärsyttävää. Et voi parantaa häntä, joten anna olla. Hänellä on oikeus omiin tunteisiinsa, vaikka hänen ajatuksensa tuntuisivat sinusta aivan päättömiltä.

Enimmäkseen olisi parempi keskustella muista asioista kuin masennuksesta. Voit korkeintaan olla rinnalla ja läsnä, jos vain kestät oman ärtymyksesi häneen.

Suren kun näen miten hän vain käpertyy näihin omiin epäonnistumisiinsa eikä pääse eteenpäin.

Huolestun kun näen miten hän on muuttunut.

Ärsyynnyn hänen yksisilmäisyyteensä! Ärryn jankuttamisesta ja selittelystä.

Vaikea jutella hänen kanssaan mistään muista asioista. Viimeksi tänään yritin ihastella, miten upeat ilmat on ja yhä jatkuu. Ei kuulostanut häntä kuin "joopa joo".

Eniten masennuskausina vitutti läheisten "kannustukset": nouse sieltä sängystä ja mene lenkille, ihana ilma ulkona! Paranemisprosessi on tosi haastavaa kun lähipiirissä eikä terapeuteissa ole ketään, joka olisi kokenut saman. Itse en enää edes perusta terapeuteista, psykiatreista sun muista kirjaviisaista auttajista. Vertaistuki on tärkein, harmi vaan että se on netissä eikä tosielämässä. 

Piristämisyrityksetkin ovat tuhoon tuomittuja. Se tuntuu hänestä vain manipuloinnilta.

Kuulostaa aika surulliselta ja vaikealta tapaukselta. Ammattiapu saattaisi auttaa, jos sekään.

Samaa mietin..

Miten saan veljeni ammattiavun piiriin kun hän ei itse sitä tajua eikä näe ollenkaan? Hän vaan ns. hakkaa päätään seinään ja suorittaa ja jännittää ja selvästi voi todella huonosti. Mutta mikään minun sanomani ei vaikuta, ei auta. 

Hänellä on vaan kaikki huonosti. En tiedä mitä pitäisi tapahtua että hänen mielestään olisi sitten mikään hyvin. Hän ei iloitse mistään. Kaikki on vaan että eipätäsä mitään.

Hän ei ollut tuollainen nuorempana. 

Keski-ikäisenä hänelle näyttää jotenkin tulevan seina vastaan. Pelkään että jotenkin napsahtaa, sillä näyttää piiskaavan itseään ihan äärirajoille.

Koska hän on masentunut ja tyytymätön kaikkeen, ei mikään koskaan ole riittävästi eikä mikään koskaan tyydytä häntä.. Aina on jokin pielessä.

Miten saan hänelle apua? Miten sitä hommataan? Varaanko vaan ajan jollekin terapeutille ja sanon että tuonne on mentävä?

Masentunut ihminen ei kaipaa neuvojasi. Jos hän kertoo sinulle ongelmistaan, hän ei halua sinun keksivän ratkaisuja niihin ongelmiin. Hän nimittäin tietää ihan itsekin, mitä hänen pitäisi tehdä. Sinulta hän odottaa vain myötätuntoa ja kuuntelemista. Sinun tehtäväsi on pitää huolta, että sinun omassa elämässäsi on riittävästi mukavia juttuja, terveitä ihmisiä ja hyviä asioita, jotta tämä masentunut ei tee sinunkin elämästäsi ilotonta. 

Voiko todellisuus toimia masentumisen katalyyttinä? Eli vastoinkäymiset, joiden ansiosta ei virtaa löydy enää, kuin aikaisemmin? Lisääkö valtion inflaatiokierre ja kuntien velkaantuminen ja palvelujen heikentyminen masentumista ja tietynlaista, fatalistista ajattelua?

Hyvin sanottu nro 7. Ystäväni masentui ja takana monen asian summa. 4vuotta jaksoin kuunnella ja tukea. Se oli raskasta. Kuten nro 7 ilmaisee niin se yksisilmäisyys on kauhean raskasta ja uuvuttavaa. Mikään ei huvita eikä kiinnosta. Ollaan möllötetään vaan kotona 24/7. Sama levy pyörii viikosta toiseen ja vatvotaan ja vellotaan. Facebookin seinällä kirjotetaan samasta asiasta vuodesta toiseen. Hänen kanssaan ei voinut keskustella mistään muusta asiasta kuin siitä hänen asiastaan. Vuorovaikutusta ei ollut. Jos kerroin oman elämäni tapahtumista niin evvk ja jos kerroin iloisista asiasta esim kivasta konsertista tai ulkomaan matkasta niin heti heittäydytään piikikkääksi uhriksi. "helppohan sinun on lähteä". Neljä vuotta jaksoin ja kun itse sairastuin syöpään ja sieltä suunnalta ei tullut mitään empatiaa tms niin oli pakko katkaista välit.

Minäkin kaipaan neuvoja että miten saisin masentuneen ymmärtämään että hän selkeästi tarvitsee terapiaa ja apua mielenhallintaan?! Ja uusia työkaluja ajatusvirtaan. Me läheiset olemme aivan uuvuksissa kiukutteluun ja marttyyri asenteeseen ja muiden haukkumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Masentunut ihminen ei kaipaa neuvojasi. Jos hän kertoo sinulle ongelmistaan, hän ei halua sinun keksivän ratkaisuja niihin ongelmiin. Hän nimittäin tietää ihan itsekin, mitä hänen pitäisi tehdä. Sinulta hän odottaa vain myötätuntoa ja kuuntelemista. Sinun tehtäväsi on pitää huolta, että sinun omassa elämässäsi on riittävästi mukavia juttuja, terveitä ihmisiä ja hyviä asioita, jotta tämä masentunut ei tee sinunkin elämästäsi ilotonta. 

Miten kauan pitää olla myötätuntoinen? Tai kuunnella? Oma äitini on jankuttanut useita vuosia samaa laulua ja ei halua apua ja ei mennä terapiaan. Hän ei myöskään halua tulla meille koska lapset metelöivät ja vaativat minun huomiota. Minä en siis voi keskittyä häneen herkeämättä joka sekunti. Äitini ei myöskään halua harrastaa mitään ja ei käydä missään. Hän valittaa ja puhuu ihan samaa aihetta. En jaksa ja minulla on omakin perhe. Äitini ei ymmärrä että myös hän itse voi vaikuttaa elämänsä laatuun. Mutta hän haluaa seuraneidin kotiinsa joka on hiljaa ja kuuntelee sitä samaa tarinaa.

http://facebook.com/kalevauva.fi/

Nämä ovat varmaankin olleet täällä jo 160 000 kertaa, muttaa laitan silti. Löysin tämän palstan n. 2 vkoa sitten jälkimmäisen bändin "innoittamana". Olen jäänyt ihan koukkuun.  Biisit ovat lämmöllä ja empatialla varustettuja ainakin minun puoleltani. Voikaa hyvin. M42v.

Masentunutta ei voi auttaa ellei hän itse halua.Moni ei halua edes apua koska on turvallista pyöriä ja piehtaroida siinä surkeudessa. Muutos on pelottava asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut ihminen ei kaipaa neuvojasi. Jos hän kertoo sinulle ongelmistaan, hän ei halua sinun keksivän ratkaisuja niihin ongelmiin. Hän nimittäin tietää ihan itsekin, mitä hänen pitäisi tehdä. Sinulta hän odottaa vain myötätuntoa ja kuuntelemista. Sinun tehtäväsi on pitää huolta, että sinun omassa elämässäsi on riittävästi mukavia juttuja, terveitä ihmisiä ja hyviä asioita, jotta tämä masentunut ei tee sinunkin elämästäsi ilotonta. 

Miten kauan pitää olla myötätuntoinen? Tai kuunnella? Oma äitini on jankuttanut useita vuosia samaa laulua ja ei halua apua ja ei mennä terapiaan. Hän ei myöskään halua tulla meille koska lapset metelöivät ja vaativat minun huomiota. Minä en siis voi keskittyä häneen herkeämättä joka sekunti. Äitini ei myöskään halua harrastaa mitään ja ei käydä missään. Hän valittaa ja puhuu ihan samaa aihetta. En jaksa ja minulla on omakin perhe. Äitini ei ymmärrä että myös hän itse voi vaikuttaa elämänsä laatuun. Mutta hän haluaa seuraneidin kotiinsa joka on hiljaa ja kuuntelee sitä samaa tarinaa.

Niin kauan kuin jaksaa tai haluaa. Ei siihen ole mitään lakia olemassa. Joskus ihmiset hankkivat itselleen apua vasta sitten, kun ovat karkottaneet elämästään jo kaikki ne, jotka joskus jaksoivat ja halusivat kuunnella. 

Masentunut on itsekeskeinen ja ei näe omaa osuutta paranemisprosessissa. Masentunut odottaa ulkopuolelta tulevaa ratkaisua ilman että itse täytyy tehdä mitään. Se voi olla jokin asia tai ihminen. Ehkä sadun hyvähaltija lennähtää ikkunasta sisään ja sauvallaan heilauttaa ikävät asiat pois.