Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi naiset alkavat pelätä ajamista?! Asenne vai mikä ihme?

Vierailija
05.03.2006 |

En voi muuta kuin ihmetellä. Miksi ihmeessä naiset antavat ajotaitonsa läsähtää täysin ja antavat kummallisille peloille vallan? Asia sinänsä on, jos ei koskaan ole hankkinutkaan sitä ajovarmuutta ja -rutiinia, vaan nopeasti kortin hankkimisen jälkeen antaa miehen tai jonkun muun aina ajaa, mutta että aikuiset, hyvän matkaa yli kolmekymppisetkin naiset antavat tämän tapahtua. En voi ymmärtää.





Eräs kaverini on just tällainen, ja mua on alkanut pikkuhiljaa ärsyttämään se, että AINA kun menemme jonnekin, harrastukset, retket ym. lapsien kanssa tai ilman, olen se aina minä jonka pitää ajaa, tuoda viedä ja hakea hänet, koska hän ei suin surminkaan viitsi eikä uskalla ajaa. Hänellä on kuorma-autokortt, yli 18-vuotiaasta yli kolmekymppiseksi hän on ajanut paljon autoa, nuorempana prätkää, pitkiä matkoja ja täysin säännöllisesti, kelillä kuin kelillä, vuoden ympäri, päivittäin. Hän tapasi nykyisen miehensä yli kolmekymppisenä, mies on keskikaupungin kasvatti eikä hänellä ollut ajokorttia. Lapsen saatuaan he muuttivat kaupungin ulkopuolelle, jossa auto on välttämöttämyys, ja totesivat sitten että on kätevää, että miehelläkin on kortti. No, mies ajoi kortin, ja siihen loppui kaverini autolla-ajo. Nykyään, kun miehellä ollut kortti pari vuotta, tämä nainen ei aja juuri koskaan. Kieltäytyy, keksii tekosyitä, mitä tahansa, eli suomeksi sanottuna pelkää autolla ajamista.



Siis jokainen tekee tietenkin mitä haluaa, mutta mistä ihmeestä tämä johtuu? Onko kyse asenteesta vai silkasta mukavuudenhalusta?

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä autolla ajo on yksi niistä. Kannattaisi pakottaa itsensä ajamaan, ettei pääse tulemaan tuollaisia tilanteita.

Vierailija
2/13 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmisillä on myös terveydellisiä syitä olla ajamatta, eikä sitä syytä välttämättä haluta levitellä kun se voi aiheuttaa syrjintää tai jopa työpaikan menetyksen.

Esimerkiksi epilepsiassa pitää olla kaksi täysin kohtauksetonta vuotta ja hyvä lääketasapaino ennenkuin voi lähteä taas liikenteeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisäksi naisen kuuluu pelätä humalaisia sekä hiiriä, rottia, sammakoita, kastematoja ja hämähäkkejä.

Vierailija
4/13 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

hänen miehensä on kuskannut sitä.

Minä olen 2 kertaa ajanut auton ojaan talvella. Tosin viimesestä on aikaa 7 vuotta. Sen jälkeen olen tullut vaan varovaisemmaksi liikenteessä. Itsellä on auto päivisin käytössä ja ajelen myös paljon. en pelkää ajaa talvella. Päin vastoin...

Varsinkin sellaset ihmiset jotka joskus ovat ajaneet kolarin tai ojaan niin silloin pitäs mahdollisimman nopeesti lähteä auton rattiin, muuten siinä käy niin että niille tulee kauheita traumoja eikä uskalla sen koommin rattiin istahtaa.

Vierailija
5/13 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mies tuntisi huonommuutta=)

Vierailija
6/13 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Useimmat ihmiset ei ollenkaan tajua, millaisten tappokoneiden ratissa ovat.



Toisaalta on niin mukavaa istua tönöttää lämpöisessä autossa toisen kyydittävänä.



Itse ajan kyllä paljonkin, mutten ole ikinä siitä tykännyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinä päivänä, kun KAIKKI autoilijat noudattavat liikennesääntöjä, en enää pelkää. Niin ja siis ajan autoa, mutten pidä ajamisesta piittamattomien ihmisten seassa.

Mutta, sellaistahan päivää ei tule. Täytyy vain itse yrittää ajaa niin hyvin kuin mahdollista ja ennakoida kaikkien hyypiöiden käsittämättömän uhkarohkeat tempaukset.

Turvallista autoilua vain kaikille!

Vierailija
8/13 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse ajoin kortin kolmikymppisenä. Alkuun ajoin kauppa- ja työreissut jne. eikä mitään ongelmia. Jos miehen kanssa yhdessä oltiin jonnekin menossa, niin annoin miehen ajaa, koska en kestä kritiikkiä ollenkaan ;) Jotenkin vain tuli kausi, etten juurikaan ajanut. Ja kun kausi vain venyi, niin sitä keksi kaikenlaisia tekosyitä ajamisen välttämiseen. Ei vaan uskaltanut rattiin, en tiedä miksi. Mutta sitten oli suoritettava kakkosvaihe ajokoulusta ja tajusin, että ei näin voi jatkaa. Minulla oli vielä väliaikainen kortti, mutta olin jo jättänyt ajamisen. Älytöntä haaskausta. Eihän siinä muu auttanut kuin ruveta ajamaan. siitä pelosta pääsi. Ei siitä kauaa ole, kun sen kakkosen suoritin, mutta jo nyt pidän autolla ajamisesta :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta olen pelokas ajaja koska pelkään, että mokaan jotain huolimattomuudessani tms. Luulen, että tämäkin helpottuu kun tulee lisää ajovarmuutta ja -kilometrejä.

Vierailija
10/13 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lasten myötä asioita alkaa ajattelemaan tosi tarkkaan ja kaikenlaisia uusia pelkoja tulee pintaan. Jos minä pelkäisn lasten vuoksi jotain liikenneonnettomuutta, niin kyllä silti luottaisin mieluummin omaan ajotaitoon kuin jonkun muun. Mutta meitä on niin moneen junaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asuttiin yhdessä silloin kun minä 18 -vuotiaana korttia ajoin, enkä mä oikeastaan koskaan ole ajanut meidän yhteisillä reissuilla autoa. 19 -vuotiaana ajoin pahan kolarin, jonka jälkeen en pariin vuoteen ajanut ollenkaan TALVIkelillä! Nyt vasta tänä talvena olen alkanut harjoitella autolla ajoa uudelleen, ja joo, nyt se tuntuu taas sujuvan. Tosin lapset kyydissä en edelleenkään uskalla lähteä talvikelillä ajelemaan, vaikka yksin uskallan kyllä lähteä käymään missä tarvii. En luota omaan ajotaitooni, enkä halua ottaa sitä riskiä, että lapsille sattuu jotain. Mies on ammattikuski, ja jos lasten kanssa tarvii lähteä johonkin, niin mies on silloin se joka ajaa. Jos mun tarvii lähteä lasten kanssa jonnekin, mennään bussilla tai kävellen, vaikka auto seisoisi pihassa.

Vierailija
12/13 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

on kuitenkin sen verran matkaa, ettei aina viitsi kävellenkään lähteä. Ja mies on vuorotyössä, eli jos hänen kyytiään jää odottamaan, niin joutuisimme lapsen kanssa kökkimään kotona pitkiäkin aikoja. Kuitenkin molemmille on auto käytössä. 10

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
05.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asuimme pienessä kaupungissa enkä pelännyt autolla ajamista ollenkaan.



Sitten muutimme mieheni kanssa pk-seudulle, radanvarrelle ja täällä olemme asuneet 10 vuotta. Täällä ei tarvitse välttämättä kulkea autolla kun julkisilla pääsee niin kätevästi - ja autolla ajamiseni harveni. Vähän aikaa olimme täysin ilman autoa. Täällä liikenne on aivan erilaista kuin entisessä kotikaupungissamme, on isoja liittymiä ja vaikeita ruuhkaisia risteyksiä. Eli siis aivan erilainen liikennerytmi kuin entisessä kotikaupungissani.



Lasten syntymän myötä minulle on tullut kaikenlaisia pelkoja ja joissain asioissa ehkä ylivarovaisuuttakin. Suurin pelko ajamisen suhteen on se että tapan jonkun jos teen autolla ajaessani jonkun virheen.



Mutta sitten kun uskaltaudun auton rattiin pidän ajamisesta todella paljon - silloin en pelkää. Ajoin nuorena niin paljon että jotain siitä jäi tuonne takaraivoon. Tosin suunnittelen reitin niin etten aja kaikista vaikeimmista risteyksistä.



Nyt isomman auton oston myötä pelkoa aiheuttaa myös parkkeeraaminen: automme ei enää ole mikään pieni kauppakassi, vaan pitkä farmari, jota ei ihen pieneen koloon saa parkattua. Pitääkin olla tarkkana ettei kolhi sillä.



Jos asuisimme vielä entisessä kotiakupungissamme ei varmasti ajamisenpelostani olisi mitään tietoakaan - tosin siellä asuessani en suostunut Helsingin keskustaan ajamaan enkä varmaan suostuisi vieläkään.



Yksi iso syy pelkoon on rekkakammoni joka alkoi siitä kun kaksi hyvää ystävääni kuolivat ajettuaan tukkirekan alle - eikä kyllä kolari jossa itse olen ollut (matkustajana) myöskään helpota ajamispelkoa. Tosin kavahdan noita rekkoja vaikken itse olisikaan ratissa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän viisi viisi