Miksi se aloitteen tekeminen on niin vaikeaa ?

Olen ollut kiinnostunut yhdestä miehestä työpaikallani jo pitkään, mutta ikäeron (9v) vuoksi en uskalla lähestyä häntä...

Ei ruman naisen kannata ketään lähestyä, huomattu on. Pakit tulee joka kerta, rumatkin miehet katsovat minua inhoten.

Se on vaikeaa ainakin minulle siksi, että olen ilmeisesti huono lukemaan toisia ja kun olen tehnyt elämäni aikana aloitteita, olen saanut melkein pelkästään pakkeja. Vain yhden ainoan kerran en saanut, mutta se olikin yksi kerta ehkä kahdestakymmenestä eikä sekään suhde sitten lopulta pitkään kestänyt. Alle vuoden. Jotenkin sitä torjuntaa odottaa jo automaattisesti eikä sen vastaanottaminen houkuttele yhtään. Harmillisinta on ollut se, että joka kiinnostuksesta kertominen on yleensä otettu  vastaan huonosti ja tyrmistyneesti. Toisen mielestä on oltu koko ajan vain kavereita eikä mitään muuta ole annettu ymmärtää, joten ehkä ymmärrettävästi en enää uskalla tehdä mitään. Lähestyköön vaihteeksi toinen, jos siltä tuntuu.

Yksi yh

Ai töissä? Juu ei varmaan yhtään kiusallista pakkien jälkeen...Tutkimus muuten kertoi että naisten signaaleja ei osaa tulkita kukaan - mies eikä nainen...

Ehkä se vika on juuri siinä asenteessa. Pitänee varmaan muuttaa suhtautumistaan siihen smalltalkiin siten että ei mene romanttinen aspekti mielessään juttelemaan vaan ottaa sen puhtaasti ajankuluttamisen kannalta. Tässä on tietenkin se riski että asia ei etene suuntaan eikä toiseen koska sitä askelta tarkoituksen mukaiseen suuntaan ei uskalla koskaan ottaa.

Joka tapauksessa henkilökohtaisesti en koskaan onnistu edes kommunikaatioyhteyden muodostamisessa jos mielessäni on vaan jonkun iskeminen, pokka, taidot ja kantti vaan ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se vika on juuri siinä asenteessa. Pitänee varmaan muuttaa suhtautumistaan siihen smalltalkiin siten että ei mene romanttinen aspekti mielessään juttelemaan vaan ottaa sen puhtaasti ajankuluttamisen kannalta. Tässä on tietenkin se riski että asia ei etene suuntaan eikä toiseen koska sitä askelta tarkoituksen mukaiseen suuntaan ei uskalla koskaan ottaa.

Joka tapauksessa henkilökohtaisesti en koskaan onnistu edes kommunikaatioyhteyden muodostamisessa jos mielessäni on vaan jonkun iskeminen, pokka, taidot ja kantti vaan ei riitä.

Vika on juuri tuossa asenteessa. Mä en ole koskaan ihastunut enkä kiinnostunut kenestäkään vain ulkonäön perusteella. Vasta keskusteleminen toisen kanssa saa mut joko kiinnostumaan tai olemaan kiinnostumatta. Olen miesvaltaisella alalla ja suurin osa asiakkaistanikin on miehiä. En voisi tehdä työtäni, jos puhuisin työkavereille ja asiakkaile vain tarkoituksenani iskeä tämä mies. Tapaan myös paljon erilaisissa tilaisuuksissa ulkomaalaisia kollegoja ja asiakkaita, joten palstalla paheksuttu small talk on ollut pakko opetella. 

Jos ei osaa keskustella ihmisten kanssa ajattelematta seksiä, kannattaa aloittaa opettelu vaikka omista vanhemmistaan, isovanhemmistaan, sisaruksistaan, serkuistaan ja  kavereistaan. Kun juttelu heidän kanssaan sujuu luontevasti, voi siirtyä juttelemaan vaikka itseään huomattavasti iäkkäämpien ihmisten kanssa bussipysäkillä, kaupan kassajonossa jne. Naapureidenkin kanssa voi silloin tällöin vaihtaa muutaman sanan. Vähitellen oppii, että toisen ihmisen kanssa voi jutella ilman ajatusta kellistää tämän sänkyynsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaahan se on, näin baarissa yhden seurueen todella laittautuneita naisia jotka istuivat viereisessä pöydässä. Paikalle tuli mies, joka ei kerennyt sanoa muuta kuin: ''Anteeks, voiko...''

Sitten yksi naisista keskeytti ja huusi ''Jos haluut pillua nii unoha koko juttu!''. Pitäisikö tällaisen jälkeen vielä haluta aloitteita tehdä kun jotkut ämmät ovat näin kiittämättömiä?

Missä te tällaisia naisia tapaatte? Vai onko näillä lähestyjillä joku lääppijän maine? En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa, vaikka itse nainen olenkin. Tietysti voisi olla ymmärrettävää, jos on joku räävitön känninen naisporukka, jossa kaikki ovat varattuja.

Olen kyllä saanut todella tylyjä pakkeja täysin tuntemattomilta naisilta jopa tilanteessa jossa olin menossa vaihtamaan pari sanaa tuon pakkien antajan vieressä seisoskelleen naisen kanssa tai olen yrittänyt mennä tiskille tilaamaan juotavaa. Ei ole voinut olla minkäänlaista mainetta täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Elämäni ensimmäiset tylypakit sain erään yhdistyksen kokouksessa, jossa ehdotettiin että minä olisin valmistellut jotain asiaa parin tytön kanssa, niin tytöt teki täysin selväksi etteivät ala mihinkään kanssani. 

Jossain kolmenkympin jälkeen alkoi sitten saamaan edes vähän asiallisempia pakkeja.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän sama kuin miljonääri ihmettelisi että miten se työnsaanti on muka niin vaikeaa, että senkun vaan laittelee hakuilmoituksia menemään niin kohta tärppää.

No ainakin se yhtäläisyys työpaikan ja parisuhteen löytämisellä on, että harvemmin onnistaa, jos ei edes yritä.

Aloitteen tekeminen on vaikeaa, koska miehenä pelkään syyllistyväni sukupuoliseen häirintään, jos ilmaisen kiinnostukseni sellaiselle naiselle, joka ei ole kiinnostunut minusta. Jutusteluunkin tarvitaan hyväksyttävä syy ja tilanne, joita löytyy kyllä töistä, mutta harvoin töiden ulkopuolelta. Työpaikan naiset on kuitenkin parasta jättää rauhaan syistä jotka aiemmat kommentoijat ovat jo selvittäneet.

Olen kyllä kiinnostunut eräästä henkilöstä työpaikalla, mutta olemme molemmat aika introvertteja ja luulen että hän on varattu, vituttaa tämä tilanne :/