Lue keskustelun säännöt.
Miksi se aloitteen tekeminen on niin vaikeaa ?
13.09.2016 |
Olen itse ollut pitkään aviossa mutta joskus Ihmettelen miten se aloitteen tekeminen voi olla niin hirvittävän vaikeaa kun näitä palstoja lukee.
Esimerkiksi töissä..jos olet jostain kiinnostunut niin miksi ette vaan voi heittää kevyttä small talkia ja katsoa miten kohde sinuun reagoi ? Kun näette taas niin jätkät jutustelu...aika äkkiä näet kyllä vastapuolesta sujuuko juttu ja Oletteko samalla aaltopituudella ja jos niin siitä vaan pyytämään kahville.
Mitä noloa siinä on jos toinen ei sitten kuitenkaan ole valmis etenemään vaikka kaikki merkit on ilmassa ?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Koska minusta tulee aloitteentekohetkellä idiootti. Punastun, änkytän, mokailen, puhun typeriä jne. En osaa ottaa näitä tilanteita niin kevyesti kuin pitäisi. Ei ole kyse pelkästään pakkien pelosta, vaan siitä, että en ole sillä hetkellä mitenkään parhaimmillani. Ja jos joku tulee nyt sanomaan, että punastuminen on söpöä: Ei ole! Ainakaan minun tapauksessani.
No minun mielestä tuollainen punastuminen vain on merkki että toinen tuntee jotain aitoa sinua kohtaan ja toinenkin saattaa kiinnostua ja uskaltaa edetä jutustelussa sinne kahville menoon asti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska saan aina pakit, usein vielä aika ilkeillä saatesanoilla. Tästä tulee tietysti paha mieli ja en halua olla pahalla mielellä jatkuvasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska minusta tulee aloitteentekohetkellä idiootti. Punastun, änkytän, mokailen, puhun typeriä jne. En osaa ottaa näitä tilanteita niin kevyesti kuin pitäisi. Ei ole kyse pelkästään pakkien pelosta, vaan siitä, että en ole sillä hetkellä mitenkään parhaimmillani. Ja jos joku tulee nyt sanomaan, että punastuminen on söpöä: Ei ole! Ainakaan minun tapauksessani.
No minun mielestä tuollainen punastuminen vain on merkki että toinen tuntee jotain aitoa sinua kohtaan ja toinenkin saattaa kiinnostua ja uskaltaa edetä jutustelussa sinne kahville menoon asti
Niin, nimenomaan siinä tulee paljastettua ne tuntemukset. Eli ei mene läpi se, että "tässä nyt ihan rennosti jutustelen ja ihan vain kahvilla voitaisiin käydä eikä ole väliä, jos tästä ei mihinkään edetäkään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska minusta tulee aloitteentekohetkellä idiootti. Punastun, änkytän, mokailen, puhun typeriä jne. En osaa ottaa näitä tilanteita niin kevyesti kuin pitäisi. Ei ole kyse pelkästään pakkien pelosta, vaan siitä, että en ole sillä hetkellä mitenkään parhaimmillani. Ja jos joku tulee nyt sanomaan, että punastuminen on söpöä: Ei ole! Ainakaan minun tapauksessani.
No minun mielestä tuollainen punastuminen vain on merkki että toinen tuntee jotain aitoa sinua kohtaan ja toinenkin saattaa kiinnostua ja uskaltaa edetä jutustelussa sinne kahville menoon asti
Niin, nimenomaan siinä tulee paljastettua ne tuntemukset. Eli ei mene läpi se, että "tässä nyt ihan rennosti jutustelen ja ihan vain kahvilla voitaisiin käydä eikä ole väliä, jos tästä ei mihinkään edetäkään".
Nimenomaan sinun pitää ajatella että rennosti Tässä vain jutellaan ja katsot ja tunnisteet miten vastapuoli on mukana siinä.
Eli pienistä signaaleista toinen huomaa että onpa mukava henkilö ja juttukin luistaa jos näin on. Jos ei ole kemiaa niin varmasti sinunkin kiinnostus laantui ja se oli vain kevyttä jutustelu eikä iskuyritys
Inhoan small talkia, ei ole mitään teennäisempää ja vaivaannuttavampaa maan päällä kuin yrittää väkisin jauhaa jotain olematonta paskaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kyllä tehnyt aloitteen. Sain pakit. Tavallaan olin tyytyväinen että yritin, pääsin ihastuksesta ja ruusunpunaisista laseista eteenpäin. Mutta kyllä se siitä huolimatta sattui.
Ei se ole vaikeeta. Huvittavimmat naiset poraavat, että väärin tehty. Sammuttakaa sitten itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi, että jossain vaiheessa teininä vastakkaisen sukupuolen ei-toivottu lähestyminen oli "ällöttävää" ja se itse henkilö "oksettava" tai "naurettava", jos jotain yritti. Tuosta kohtelusta on varmaan monelle jäänyt sellainen olo, että ei hallua joutua naurunaiheeksi. Oikeasti varmaan suurin osa ihmisistä on kuitenkin kasvanut aikuisiksi, mutta vaikea siitä nolouden tunteesta on päästä yli kun se iskee.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan small talkia, ei ole mitään teennäisempää ja vaivaannuttavampaa maan päällä kuin yrittää väkisin jauhaa jotain olematonta paskaa :D
Niinpä. Vielä vaivaannuttavampaa, kun heräsin yhden vosun kanssa hotellista aamulla ja koko aamuruoan sen oli pakko pitää small talkkia yllä. Oltiin menossa ottamaan uusintakierros ennen huoneen luovutusta. Miten tuskaa jauhaa tyhjää, vaikkei kiinnostaisikaan.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä, jos ei ole mitään merkkejä ilmassa?
Nokun pitäisi tietää mikä lakeja on jo voimassa ja mitä ne tarkoittaa. Sekä pystyä perustelemaan aloitteessa miten niitä pitäisi pyrkiä muuttamaan ja mitä muutokset todella tarkoittavat. Muutoin käy kuin tälle maastakarkotus aloitteelle että asiantuntijat nauraa ja eduskunta hylkää. Ja aloitteen tekijä menettää kasvonsa kun osaamisen taso paljastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitteen tekeminen on nykyään vaikeaa siksi, että siinä ottaa varsin suuria riskejä.
- Pakkien saaminen on niin pieni riski, ettei sillä ole mitään merkitystä. Eli vaikka todennäköisyys olisi isompikin on seuraus olematon.
- Muutamaa kertaluokkaa suurempi riski on, että seurauksena on syyte ja tuomio häirinnästä. Näin varsinkin jos erehtyy aloitteen tekoon työpaikalla.
- Lisäksi edellisen kanssa samaa suuruusluokkaa on riski, että aloitteen tekeminen osoittautuukin virhearvioksi myönteisen palautteen jälkeen myöhemmin, ja joudunkin itse antamaan pakit ennenkuin mikään etenee pitemmälle. Jotkut naiset kostavat tällaisessa tilanteessa saamansa pakit esim perättömillä raiskaussyytöksillä. Tämä riski tuntuu kasvaneen merkittävästi tällä vuosituhannella.
Tämä on vähän sama kuin miljonääri ihmettelisi että miten se työnsaanti on muka niin vaikeaa, että senkun vaan laittelee hakuilmoituksia menemään niin kohta tärppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska minusta tulee aloitteentekohetkellä idiootti. Punastun, änkytän, mokailen, puhun typeriä jne. En osaa ottaa näitä tilanteita niin kevyesti kuin pitäisi. Ei ole kyse pelkästään pakkien pelosta, vaan siitä, että en ole sillä hetkellä mitenkään parhaimmillani. Ja jos joku tulee nyt sanomaan, että punastuminen on söpöä: Ei ole! Ainakaan minun tapauksessani.
No minun mielestä tuollainen punastuminen vain on merkki että toinen tuntee jotain aitoa sinua kohtaan ja toinenkin saattaa kiinnostua ja uskaltaa edetä jutustelussa sinne kahville menoon astiNiin, nimenomaan siinä tulee paljastettua ne tuntemukset. Eli ei mene läpi se, että "tässä nyt ihan rennosti jutustelen ja ihan vain kahvilla voitaisiin käydä eikä ole väliä, jos tästä ei mihinkään edetäkään".
Nimenomaan sinun pitää ajatella että rennosti Tässä vain jutellaan ja katsot ja tunnisteet miten vastapuoli on mukana siinä.
Eli pienistä signaaleista toinen huomaa että onpa mukava henkilö ja juttukin luistaa jos näin on. Jos ei ole kemiaa niin varmasti sinunkin kiinnostus laantui ja se oli vain kevyttä jutustelu eikä iskuyritys
No kun sehän ei ole lähtökohtaisesti mitään rennosti juttelua, vaan tietoinen lähestymisyritys, jolloin se punastuminen ja muu sekoilu tulee väkisinkin kehiin. Jos en olisi ihastunut enkä yrittäisi tehdä mitään aloitteita, se olisikin oikeasti vain juttelua. Aloitteen tekeminen nimenomaan on vaikeaa, ei rento juttelu kenen tahansa ihmisen kanssa.
Käytkö hitaalla?
Normaali ihminen pelkää torjuntaa ja häpäisyä suunnattomasti.
Sellaisilta päläpelleiltä puuttuu itsesuojeluvaisto. Samoista kavereista tulisi sodassa jauhelijaa minuutissa - tai vaihtoehtoisesti sankareita.
Vaikeaahan se on, näin baarissa yhden seurueen todella laittautuneita naisia jotka istuivat viereisessä pöydässä. Paikalle tuli mies, joka ei kerennyt sanoa muuta kuin: ''Anteeks, voiko...''
Sitten yksi naisista keskeytti ja huusi ''Jos haluut pillua nii unoha koko juttu!''. Pitäisikö tällaisen jälkeen vielä haluta aloitteita tehdä kun jotkut ämmät ovat näin kiittämättömiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan small talkia, ei ole mitään teennäisempää ja vaivaannuttavampaa maan päällä kuin yrittää väkisin jauhaa jotain olematonta paskaa :D
Niinpä. Vielä vaivaannuttavampaa, kun heräsin yhden vosun kanssa hotellista aamulla ja koko aamuruoan sen oli pakko pitää small talkkia yllä. Oltiin menossa ottamaan uusintakierros ennen huoneen luovutusta. Miten tuskaa jauhaa tyhjää, vaikkei kiinnostaisikaan.
Sinkkumies
Voi kiitti vaan tästä! Minua on eräs mies pyytänyt viikonlopuksi kylään ja lupasinkin jo mennä, mutta olen miettinyt pääni puhki kehtaanko mennä, ettei ole kiusallista. Taidan perua koko homman... ääh... pahus, kun on vaikeaa.
Mulla ja miehelläni oli yhdessä välissä kuiva kausi (miestä stressasi työasiat). Kun aloin säännöllisesti saamaan pakkeja, niin oma itsetunto laski niin hulluna, että ihan nöyryytti seuraavalla kerralla taas yrittää.
Yritin silloinkin puhua miehen kanssa asiasta, mutta hän koki äärimmäisen kiusalliseksi puhua makuuhuoneasioista tai jos edes seksin jälkeen kehuin. Minä taas huonolla itsetunnolla varustettuna käänsin asian omaksi viakseni. "Minä olen liian ruma, mies ei kiihotu takiani", "en osaa olla seksikäs", "aloitteeni ovat mielikuvituksettomia ja laimeita" jne.
Sitten eräänä päivänä mies vaan tuli suorastaan kimppuun, työstressi oli ilmeisesti ratkennut. Nykyään huomaan jo stressikauden etukäteen hänestä, mutta en painosta. En seksiin, enkä puhumaan asiasta. Se vain ajaa hänet lukkoon, ja hän haluaa itse käsitellä asiansa.
Eri ihmiset ovat erilaisia. En ikimaailmassa anna stressin vaikuttaa seksieläämääni, juuri silloin kaipaan eniten sitä irtiottoa sen kaiken keskeltä. Mieheni vain on erilainen tässä asiassa kuin minä, ja silloin minun on annettava hänelle tilaa setviä päätään rauhassa. Minunkin piti oppia, että vika ei ole minussa, hänen päässään oli vain päällimmäisenä jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaahan se on, näin baarissa yhden seurueen todella laittautuneita naisia jotka istuivat viereisessä pöydässä. Paikalle tuli mies, joka ei kerennyt sanoa muuta kuin: ''Anteeks, voiko...''
Sitten yksi naisista keskeytti ja huusi ''Jos haluut pillua nii unoha koko juttu!''. Pitäisikö tällaisen jälkeen vielä haluta aloitteita tehdä kun jotkut ämmät ovat näin kiittämättömiä?
Missä te tällaisia naisia tapaatte? Vai onko näillä lähestyjillä joku lääppijän maine? En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa, vaikka itse nainen olenkin. Tietysti voisi olla ymmärrettävää, jos on joku räävitön känninen naisporukka, jossa kaikki ovat varattuja.
Koska minusta tulee aloitteentekohetkellä idiootti. Punastun, änkytän, mokailen, puhun typeriä jne. En osaa ottaa näitä tilanteita niin kevyesti kuin pitäisi. Ei ole kyse pelkästään pakkien pelosta, vaan siitä, että en ole sillä hetkellä mitenkään parhaimmillani. Ja jos joku tulee nyt sanomaan, että punastuminen on söpöä: Ei ole! Ainakaan minun tapauksessani.