Lue keskustelun säännöt.
Montako lasta tekisit
12.09.2016 |
jos saisit sen yksin päättää, eikä sinulla olisi taloudellisia rajoitteita ja parisuhteesi olisi vakaa ja onnellinen?
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme. Raha ja hyvä parisuhde ei kuitenkaan tuo lisää tunteja vuorokauteen tai vähennä lapsista aiheutuvan työn ja vastuun määrää. Kolme tälläkin hetkellä haaveissa, saa nähdä jääkö kuitenkin kahteen.
Vierailija kirjoitti:
Kolme. Raha ja hyvä parisuhde ei kuitenkaan tuo lisää tunteja vuorokauteen tai vähennä lapsista aiheutuvan työn ja vastuun määrää. Kolme tälläkin hetkellä haaveissa, saa nähdä jääkö kuitenkin kahteen.
Niin ja nainen olen, 24-vuotias. Yksi lapsi tällä hetkellä.
En varmaankaan enempää kuin kuusi.
Kolme on realistinen haaveeni, yhtäkään ei kyllä vielä ole. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni yhden lapsen tekevät pariskunnat eivät paljon lastaan mieti. Sisarussuhteet on sellainen asia, jota ilman kenenkään ei pitäisi olla. Kun on sisaruksia, niin on tavallaan aina joku takuuystävä, vaikka ei muuten ystäviä saisikaan. Heillä on ihminen, jonka kanssa voivat jakaa yhteisiä muistoja lapsuudesta vielä silloinkin, kun vanhempia ei enää ole. Yksin oleva lapsi joutuu aikanaan huolehtia vanhemmistaan yksin ja siten ovat tavallaan sidottuja vanhempiensa auttamiseen, koska tuuraajia ei ole.
Jos joskus lapsia teen, niin teen niitä kaksi tai kolme mahdollisimman pienellä ikäerolla, jotta saavat tukea toisistaan. Oikeastaan enempi on parempi lasten kannalta, mutta pitää itseäänkin ajatella. Autoonkaan ei enempää mahdu.
Hei laittakaa teidän sukupuoli ja ikä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi, jos mies olisi raskaana, synnyttäisi ja imettäisi sekä hoitaisi perhevapaat. Nyt luku jää todennäköisesti yhteen.
N30, esikoista odottava
Jos taloudellisia juttuja ei tarvisi miettiä niin EHKÄ neljä, nyt on kolme ja steriloitavaksi ollaan menossa miehen kanssa. Köyhiä ei olla mutta haluan taata näille kolmelle hyvän elämän. Ja olen siis täysin tyytyväinen kolmeen, en todellakaan haikaile neljännen perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten olen tehnytkin, eli tämän yhden
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolme. Raha ja hyvä parisuhde ei kuitenkaan tuo lisää tunteja vuorokauteen tai vähennä lapsista aiheutuvan työn ja vastuun määrää. Kolme tälläkin hetkellä haaveissa, saa nähdä jääkö kuitenkin kahteen.
Raha vähentää kyllä lapsista aiheutuvan työn määrää, sillä silloin on varaa palkata siivooja ja au pair. Kasvatusvastuuta rahakaan ei tietenkään kevennä.
Itse kysymykseen; lapsia olisin halunnut neljä, jos siis minkäänlaisista rahahuolista ei olisi tarvinnut huolehtia. Nyt lapsia (täällä hetkellä jo aikuisia) on kaksi ja jälkeen päin ajatellen olisi näillä tuloilla pitänyt tyytyä yhteen.
Olen siis 47-vuotias nainen
Olen aina halunnut suurperheen, eli vähintään 5 lasta. Mutta tiedän, että oma jaksamiseni ei riittäisi. Realistinen haave on 2-3, nyt on yksi. Nainen olen ja 23v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi tai kolme olisin halunnut mutta meille siunaantui vain yksi. Ja jotenkin ajattelin, että jos ei enempää tule niin se on sitten niin tarkoitettu enkä halunnut mihinkään tutkimuksiin tai hoitoihin. Välillä on kyllä surettanut asia lapsen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
jos saisit sen yksin päättää, eikä sinulla olisi taloudellisia rajoitteita ja parisuhteesi olisi vakaa ja onnellinen?
5-10 voisi olla sopiva. Vakaata parisuhdetta en tosin tarvisi, lapset voisi tehdä 2-4 eri naisen kanssa.
Nolla, Zero, Null...maailmassa on jo liikaa ihmisiä
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni yhden lapsen tekevät pariskunnat eivät paljon lastaan mieti. Sisarussuhteet on sellainen asia, jota ilman kenenkään ei pitäisi olla. Kun on sisaruksia, niin on tavallaan aina joku takuuystävä, vaikka ei muuten ystäviä saisikaan. Heillä on ihminen, jonka kanssa voivat jakaa yhteisiä muistoja lapsuudesta vielä silloinkin, kun vanhempia ei enää ole. Yksin oleva lapsi joutuu aikanaan huolehtia vanhemmistaan yksin ja siten ovat tavallaan sidottuja vanhempiensa auttamiseen, koska tuuraajia ei ole.
Jos joskus lapsia teen, niin teen niitä kaksi tai kolme mahdollisimman pienellä ikäerolla, jotta saavat tukea toisistaan. Oikeastaan enempi on parempi lasten kannalta, mutta pitää itseäänkin ajatella. Autoonkaan ei enempää mahdu.
Pöh. Mulla on veli, jossain päin suomea. Ei sitä minun elämä tai lapsuusmuistot kiinnosta. Ja tikkuakaan ei laittanut ristiin kun piti vanhempien asioita hoitaa, päinvastoin ei edes puhelimeen vastannut ennenkuin sai tekstarin että äiti on jo kuollut.
En yhtään. Jos eläisin tuilla ja olisin yksinäinen voisin 1-2 lasta tehdäkin tuomaan elämään jotain sisältöä, nyt nautiskelen elämästä ihanan miehen kanssa, matkustan, harrastan, luon uraa...