Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt ihastumaan vääriin miehiin! :(
12.09.2016 |
Tiedän, että olen heidän kanssaan ns. ero tasoa ja heistä en saa kuin seksiä. En vaan voi sille mitään, että ihastun näihin vääriin miehiin. Eivät ole edes niitä saamarin jännämiehiä vaan sellaisia joille riittää kysyntää niin paljon, että eivät jaksa roikkua minun seurassa kauaa. Olen tapaillut kaikenlaisia miehiä ja ongelmani on aina vaan sama: Minä en kiinnostu niistä, jotka kiinnostuvat minusta. Minulla ei ole sitä ongelmaa etten uskaltaisi sitoutua vaan se, että en kiinnostu tasoisistani miehistä. Yritän tapailla heitä, mutta mitään fyysistä vetovoimaa ei ole. Sitten kun tapailu olisi menossa fyysiseen suuntaan, minua alkaa ahdistamaan näiden miesten lähentelyt.
En jaksa tätä. Nytkin ajattelen koko ajan yhtä miestä jonka sain vaan parille treffeille kanssani. Hitto, että ärsyttää tämä! :((((
Kommentit (52)
Ap:n teksti kuin mun elämästä. I feel you sister 😑
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole edes niitä saamarin jännämiehiä vaan sellaisia joille riittää kysyntää niin paljon, että eivät jaksa roikkua minun seurassa kauaa.
No nuohan kuulostaa nimenomaan jännämiehiltä. Miten sitten määrittelet jännämiehen?
Itse ainakin määrittelen jännämieheksi sellaisen joka on fyysisesti ja henkisesti vahva, eli miehekäs ja lihaksikas, jota kaikki naiset haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole edes niitä saamarin jännämiehiä vaan sellaisia joille riittää kysyntää niin paljon, että eivät jaksa roikkua minun seurassa kauaa.
No nuohan kuulostaa nimenomaan jännämiehiltä. Miten sitten määrittelet jännämiehen?
Itse ainakin määrittelen jännämieheksi sellaisen joka on fyysisesti ja henkisesti vahva, eli miehekäs ja lihaksikas, jota kaikki naiset haluavat.
Ja pyh. Viimeksi ihastuin mieheen, joka oli ihan saamarin komea, mutta sellainen vähän herkkis muusikkomies. Näköjään tykkäsi enemmän herkistä muusikkonaisista mitä minä en ole. En siis sanoisi jännämieheksi.
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto-ongelmat, isäsuhde jne. Näitä voit käsitellä terapiassa.
Isäsuhteen kanssa ei ole mitään ongelmia. Meillä on isukin kanssa ihan loistavat välit. Itsetuntokin on ihan kohdillaan. Miksi luulet näissä olevan vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole edes niitä saamarin jännämiehiä vaan sellaisia joille riittää kysyntää niin paljon, että eivät jaksa roikkua minun seurassa kauaa.
No nuohan kuulostaa nimenomaan jännämiehiltä. Miten sitten määrittelet jännämiehen?
Itse ainakin määrittelen jännämieheksi sellaisen joka on fyysisesti ja henkisesti vahva, eli miehekäs ja lihaksikas, jota kaikki naiset haluavat.
Ja pyh. Viimeksi ihastuin mieheen, joka oli ihan saamarin komea, mutta sellainen vähän herkkis muusikkomies. Näköjään tykkäsi enemmän herkistä muusikkonaisista mitä minä en ole. En siis sanoisi jännämieheksi.
Muusikot on jännämiehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole sitä ongelmaa etten uskaltaisi sitoutua vaan se, että en kiinnostu tasoisistani miehistä. Yritän tapailla heitä, mutta mitään fyysistä vetovoimaa ei ole. Sitten kun tapailu olisi menossa fyysiseen suuntaan, minua alkaa ahdistamaan näiden miesten lähentelyt.
Eiköhän tässä kiteydy yksi suurimmista syistä sille miksi sinkkuja on nykyään ennätysmäärä Suomessa.
Naiset joko myöntävät suoraan että haluavat sen "täydellisen" miehekkään jännämiehen, jonka kaikki muutkin haluavat, tai sitten väittävät että riittää kun täyttää muutaman kriteerin, mutta sitten ne muutamat kriteerit täyttävä mies tulee kohdalle, niin ei vaan löydy sitä kemiaa ja "mies ei vaan oikeen ollut mun tyyppiä" jne.
Mites ne prosenttiluvut menikään, jotain tyyliin että 90 prosenttia naisista haaveilee niistä miehistä jotka muodostuvat noin 10 prosenttia miesjoukosta, tai vastaavaa. Eli 10 prossalla miehistä riittää naisia liiaksikin kun heitä tulee ovista ja ikkunoista, ja muut miehet ei kelpaa naisille.
Siinähän sitte kilpailette niistä miehistä.
T. Mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetunto-ongelmat, isäsuhde jne. Näitä voit käsitellä terapiassa.
Isäsuhteen kanssa ei ole mitään ongelmia. Meillä on isukin kanssa ihan loistavat välit. Itsetuntokin on ihan kohdillaan. Miksi luulet näissä olevan vikaa?
Yleensä tuollaiset ongelmat johtuu jommasta kummasta. Jollain tapaa olet hukassa itsesi kanssa kun tavoittelet kuuta taivaalta ja ilmeisesti et pysty kohtaamaan miestä aidosti, eli kun huomaat miehen kiinnostuvan sinusta, niin otat takapakkia. Joku alitajuinen läheisyyskammo siinä on taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on elävä todiste lassukoiden teorioiden totuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En kiinnostu jännämiehistä, vaan sellasista ihanan herkistä rokkareista joilla riittää naisia joka sormelle."
Joo, kurjaa on, ettei saa kuin tasoistaan seuraa pidemmäksi aikaa. Jos olisit mies, niin voisi vaan unelmoida niistä tasokkaammista treffikavereista. Ja myös siitä saman tasoisesta, koska ei kelpaa silloinkaan. Eli miehenä sun pitäisi yrittää iskeä vain itseäsi reilusti alempaa tasoa olevia naisia. Eli ei hirveästi valittamista sun tilanteessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmankos on niin vaikea saada oman tasoista naista.
"Minulla ei ole sitä ongelmaa etten uskaltaisi sitoutua vaan se, että en kiinnostu tasoisistani miehistä."
Silti et sitoudu koska et saa niitä itseäsi tasokkaampia miehiä. Joku defenssihän tuo on, että haikailet niitä mahdottomia miehiä, joiden kanssa ei tarvitse sitoutua, koska ei pysty. Sitten kun olis mahdollisuus sitoutumiseen ja aitoon suhteeseen, joka ei ole vain pelkkää panemista, niin säikähdät ja pakenet. Just tällaisia asioita voi siellä terapiassa käsitellä, jos ei itsekseen niitä kykene käsittelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset itkee kun ei kelpaa kenellekään. Toiset taas näköjään itkee kun eivät kelpaa kympin miehille.
Miksi saan jotenkin hirveän syyllistävää viestiä? Juurihan minä tässä manaan, että miksi en kiinnostu niistä muista miehistä. Pitäisikö mun väkisin suudella ja harrastaa seksiä miehen kanssa jota en vain halua? Sehän vasta perseestä olisi, myös sille miehelle.
Miksi muusikko on automaattisesti jännämies? Ja minä haluan sitoutua! Siksi olen tapaillut erilaisia miehiä, mutta ongelma on se, että en ihastu! Jos voisin käskystä laittaa itseni ihastumaan, tekisin sen heti! Sanotaan sitten niin, että ihastun jännämiehiin. En voi sille mitään ja sitä tässä kiroan.
Ai että terapiassa oppii tyytymään vastenmieliseltä tuntuvaan mieheen? En usko, ja mulla on terapiasta kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Ai että terapiassa oppii tyytymään vastenmieliseltä tuntuvaan mieheen? En usko, ja mulla on terapiasta kokemusta.
Jos rakastat noin paljon ongelmiasi, niin älä sitten valita. Ei kukaan pakota sinua "tyytymään vastenmielisiin" miehiin, kuten ei kukaan pakota bulimikkoakaan "ahmimaan vastenmielistä ruokaa". Itsetuntemuksesta on aina hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi saan jotenkin hirveän syyllistävää viestiä? Juurihan minä tässä manaan, että miksi en kiinnostu niistä muista miehistä. Pitäisikö mun väkisin suudella ja harrastaa seksiä miehen kanssa jota en vain halua? Sehän vasta perseestä olisi, myös sille miehelle.
Miksi muusikko on automaattisesti jännämies? Ja minä haluan sitoutua! Siksi olen tapaillut erilaisia miehiä, mutta ongelma on se, että en ihastu! Jos voisin käskystä laittaa itseni ihastumaan, tekisin sen heti! Sanotaan sitten niin, että ihastun jännämiehiin. En voi sille mitään ja sitä tässä kiroan.
Älä huoli, olet ihan normaali itsetunnoton pikkulikka, joka varmaan viisastuu siinä vaiheessa kun ei enää kelpaa niille jännämiehille ja otat sitten jonkun kivan betauroksen jonka kanssa perustat perheen.
En kyllä saa edes niitä tavallisen kivoja miehiä. Viimeksi ihastuin opettajaan, en kelvannut. Sitä ennen tapailin insinööriä. Sekään ei huolinut. Olivat ihan kivannäköisiä, mutta eivät komeita.
Itsetunto-ongelmat, isäsuhde jne. Näitä voit käsitellä terapiassa.