Lue keskustelun säännöt.
Miksi äidit ovat toisilleen niin ilkeitä?
12.09.2016 |
Osaisiko kukaan perustella mikä siinä on, että äidit ovat toisilleen niin tympeitä? Sen on taas saanut syksyn aikana kerhossa kokea. Yhdessä ollaan lapsia hakemassa sieltä ja ehkä yksi kymmenestä äidistä tervehtii. Olen yrittänyt heitä tervehtiä, hymyillä jne. mutta vastassa on vaan tuijottelua päästä varpaisiin. Itku kurkussa aina ajella kotiin ja miettiä mikä itsessä on vikana. Tekis mieli koko kerho lopettaa, kun tulee aina niin paha mieli noista muista äideistä. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (63)
Vastaan kyllä jos joku minua tervehtii, mutta silti en ole koskaan ymmärtänyt, miksi tuiki tuntemattomia pitäisi tervehtiä. Enhän mä tervehdi julkisissakaan ihmistä, jonka nään päivittäin, koska samaan aikaan liikumme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen autistinen, negatiivinen kansanluonne? Tosi surullista. Esimerkiksi Ruotsissa ihmiset tervehtivät toisiaan ja ovat ILOISIA, juttelevat, vitsailevat ja ovat ystävällisiä. Olen isoäiti ja vien silloin tällöin lapsenlapset aamuisin päiväkotiin tai haen heidät iltapäivällä. Kun kuljen pihan poikki, joissa muiden ryhmien lapsia hoitajineen, kukaan aikuisista ei tervehdi minua ennen kuin itse ensi sanon huomenta/päivää/he. Tervehdin tullen mennen sekä aikuiset että lapset.
Tuskin tuo tosiaan on ulkonäöstä kiinni. Mä oon ainakin ihan tavallinen talliainen (varsinkin silloin aikaisin aamusta kun lasta vien sinne kerhoon) ja oon huomannut monissa äideissä tuota samaa tervehtimättömyyttä. Tai korkeintaan ne hyvin tympeän näköisenä mumisee jotain takaisin. Toisaalta onneksi on myös niitä vastakohtia :)
Ei siellä nyt tarvi mitään uusia ystävyyssuhteita alkaa vanhempien välillä muodostamaan, mutta olishan se hyvä jotain käytöstapoja olla ja näyttää lapsillekin esimerkkiä. Oon määkin aamuisin väsynyt ja monesti käyny aikamoiset lähtötaistelut tuon uhmaikäsen kanssa, mutta ei se tervehtiminen nyt silti mitenkään ylivoimaista oo.
Musta olis kyllä ihan mukava tutustuakin niihin vanhempiin, kun omat kaverit on lapsettomia ja aika erilaisissa elämäntilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen autistinen, negatiivinen kansanluonne? Tosi surullista. Esimerkiksi Ruotsissa ihmiset tervehtivät toisiaan ja ovat ILOISIA, juttelevat, vitsailevat ja ovat ystävällisiä. Olen isoäiti ja vien silloin tällöin lapsenlapset aamuisin päiväkotiin tai haen heidät iltapäivällä. Kun kuljen pihan poikki, joissa muiden ryhmien lapsia hoitajineen, kukaan aikuisista ei tervehdi minua ennen kuin itse ensi sanon huomenta/päivää/he. Tervehdin tullen mennen sekä aikuiset että lapset.
Musta tollaset höpöttäjämummot on rasittavia.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kyllä jos joku minua tervehtii, mutta silti en ole koskaan ymmärtänyt, miksi tuiki tuntemattomia pitäisi tervehtiä. Enhän mä tervehdi julkisissakaan ihmistä, jonka nään päivittäin, koska samaan aikaan liikumme.
En minäkään ihan tuntemattomia kadulla tervehdi. Mutta esim. päiväkodista lasta viedessä tai hakiessa tervehdin muita vanhempia ja myös harrastusryhmissä. Tilanteen mukaan ja tilannetta lukien tietysti. Jos harrastusryhmässä on 50 lasta, niin joka vanhempaa en käy tervehtimässä. Miten joillekin on niin vaikeita normaalit käytöstavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen autistinen, negatiivinen kansanluonne? Tosi surullista. Esimerkiksi Ruotsissa ihmiset tervehtivät toisiaan ja ovat ILOISIA, juttelevat, vitsailevat ja ovat ystävällisiä. Olen isoäiti ja vien silloin tällöin lapsenlapset aamuisin päiväkotiin tai haen heidät iltapäivällä. Kun kuljen pihan poikki, joissa muiden ryhmien lapsia hoitajineen, kukaan aikuisista ei tervehdi minua ennen kuin itse ensi sanon huomenta/päivää/he. Tervehdin tullen mennen sekä aikuiset että lapset.
Minäkin aina tervehdin, mutta jotkut vanhemmat eivät edes katso päin kun tulevat pihassa vastaan. Vaikka oltaisiin ainoat ihmiset siinä pihassa. Se aina vetää mieltä jotenkin matalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kyllä jos joku minua tervehtii, mutta silti en ole koskaan ymmärtänyt, miksi tuiki tuntemattomia pitäisi tervehtiä. Enhän mä tervehdi julkisissakaan ihmistä, jonka nään päivittäin, koska samaan aikaan liikumme.
En minäkään ihan tuntemattomia kadulla tervehdi. Mutta esim. päiväkodista lasta viedessä tai hakiessa tervehdin muita vanhempia ja myös harrastusryhmissä. Tilanteen mukaan ja tilannetta lukien tietysti. Jos harrastusryhmässä on 50 lasta, niin joka vanhempaa en käy tervehtimässä. Miten joillekin on niin vaikeita normaalit käytöstavat?
Missä ne käytöstavat on kirjattu, ketä tervehditään ja ketä ei. Kuten jo sanoin tervehdin, mutta en ymmärrä tätä hienosäätöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen autistinen, negatiivinen kansanluonne? Tosi surullista. Esimerkiksi Ruotsissa ihmiset tervehtivät toisiaan ja ovat ILOISIA, juttelevat, vitsailevat ja ovat ystävällisiä. Olen isoäiti ja vien silloin tällöin lapsenlapset aamuisin päiväkotiin tai haen heidät iltapäivällä. Kun kuljen pihan poikki, joissa muiden ryhmien lapsia hoitajineen, kukaan aikuisista ei tervehdi minua ennen kuin itse ensi sanon huomenta/päivää/he. Tervehdin tullen mennen sekä aikuiset että lapset.
Musta tollaset höpöttäjämummot on rasittavia.
Olen asunut Ruotissa, Tanskassa ja Hollannissa, enkä meinaa millään sopeutua enää Suomeen. Täällä on niin ankeita ihmisiä ja synkkä ilmapiiri. En ymmärrä, mitä rasittavaa ystävällisyydessä ja hyvissä käytöstavoissa on. Terveisin toinen mummo
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen autistinen, negatiivinen kansanluonne? Tosi surullista. Esimerkiksi Ruotsissa ihmiset tervehtivät toisiaan ja ovat ILOISIA, juttelevat, vitsailevat ja ovat ystävällisiä. Olen isoäiti ja vien silloin tällöin lapsenlapset aamuisin päiväkotiin tai haen heidät iltapäivällä. Kun kuljen pihan poikki, joissa muiden ryhmien lapsia hoitajineen, kukaan aikuisista ei tervehdi minua ennen kuin itse ensi sanon huomenta/päivää/he. Tervehdin tullen mennen sekä aikuiset että lapset.
Välttämättä se ei ole edes mitään autistisuutta tai ujoutta, vaan mikä pahempaa, kiukkua ja vihaa. Monet suomalaiset vaan ovat niin täynnä jotain peruskiukkua ja ovat siitä jopa ylpeitä. Se on joku pikkumyy-syndrooma varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen autistinen, negatiivinen kansanluonne? Tosi surullista. Esimerkiksi Ruotsissa ihmiset tervehtivät toisiaan ja ovat ILOISIA, juttelevat, vitsailevat ja ovat ystävällisiä. Olen isoäiti ja vien silloin tällöin lapsenlapset aamuisin päiväkotiin tai haen heidät iltapäivällä. Kun kuljen pihan poikki, joissa muiden ryhmien lapsia hoitajineen, kukaan aikuisista ei tervehdi minua ennen kuin itse ensi sanon huomenta/päivää/he. Tervehdin tullen mennen sekä aikuiset että lapset.
Musta tollaset höpöttäjämummot on rasittavia.
Olen asunut Ruotissa, Tanskassa ja Hollannissa, enkä meinaa millään sopeutua enää Suomeen. Täällä on niin ankeita ihmisiä ja synkkä ilmapiiri. En ymmärrä, mitä rasittavaa ystävällisyydessä ja hyvissä käytöstavoissa on. Terveisin toinen mummo
Asun sellaisella seudulla Suomessa, missä toisten tervehtiminen ja tuntemattomien kanssa jutteleminen on ihan tavallista! Tykkään tästä tyylistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kyllä jos joku minua tervehtii, mutta silti en ole koskaan ymmärtänyt, miksi tuiki tuntemattomia pitäisi tervehtiä. Enhän mä tervehdi julkisissakaan ihmistä, jonka nään päivittäin, koska samaan aikaan liikumme.
L
En minäkään ihan tuntemattomia kadulla tervehdi. Mutta esim. päiväkodista lasta viedessä tai hakiessa tervehdin muita vanhempia ja myös harrastusryhmissä. Tilanteen mukaan ja tilannetta lukien tietysti. Jos harrastusryhmässä on 50 lasta, niin joka vanhempaa en käy tervehtimässä. Miten joillekin on niin vaikeita normaalit käytöstavat?Missä ne käytöstavat on kirjattu, ketä tervehditään ja ketä ei. Kuten jo sanoin tervehdin, mutta en ymmärrä tätä hienosäätöä.
Jaa no sä et sitten ymmärrä. Tervehdi siis kaikkia, tai älä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kyllä jos joku minua tervehtii, mutta silti en ole koskaan ymmärtänyt, miksi tuiki tuntemattomia pitäisi tervehtiä. Enhän mä tervehdi julkisissakaan ihmistä, jonka nään päivittäin, koska samaan aikaan liikumme.
L
En minäkään ihan tuntemattomia kadulla tervehdi. Mutta esim. päiväkodista lasta viedessä tai hakiessa tervehdin muita vanhempia ja myös harrastusryhmissä. Tilanteen mukaan ja tilannetta lukien tietysti. Jos harrastusryhmässä on 50 lasta, niin joka vanhempaa en käy tervehtimässä. Miten joillekin on niin vaikeita normaalit käytöstavat?Missä ne käytöstavat on kirjattu, ketä tervehditään ja ketä ei. Kuten jo sanoin tervehdin, mutta en ymmärrä tätä hienosäätöä.
Jaa no sä et sitten ymmärrä. Tervehdi siis kaikkia, tai älä ketään.
Tuntuu kyllä pahalta, että saan ap:n itkemään, jos en hoksaa tervehtiä häntä aamuisin. Siksi kaipaan selitystä, miksi jotkut on noin herkkiä jonkun tavan vuoksi.
Onnellinen, tasapainoinen ihminen tervehtii vaikka aidan tolppia. Tyytymätön ja alakuloinen ei huomaa muita ympärillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein typerin olo tulee, kun moikkaa jotain vanhempaa jossain kerhossa ja saa tympeän mulkaisun ja mutinan takaisin. Sitten tulee sen tyypin joku tuttu siihen ja saa aurinkoisen iloisen tervehdyksen ja juttu alkaa heillä luistaa. Tulee niin hölmö ja hylkiö olo kuin ikinä. Mitä ne hyvät käytöstavat ja ystävällisyys maksaa? Ei se tervehtiminen tarkoita, että pitäisi alkaa sydänystäviksi koko loppuelämän ajaksi. Vaan se ystävällinen pieni ele siinä hetkessä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kyllä jos joku minua tervehtii, mutta silti en ole koskaan ymmärtänyt, miksi tuiki tuntemattomia pitäisi tervehtiä. Enhän mä tervehdi julkisissakaan ihmistä, jonka nään päivittäin, koska samaan aikaan liikumme.
L
En minäkään ihan tuntemattomia kadulla tervehdi. Mutta esim. päiväkodista lasta viedessä tai hakiessa tervehdin muita vanhempia ja myös harrastusryhmissä. Tilanteen mukaan ja tilannetta lukien tietysti. Jos harrastusryhmässä on 50 lasta, niin joka vanhempaa en käy tervehtimässä. Miten joillekin on niin vaikeita normaalit käytöstavat?Missä ne käytöstavat on kirjattu, ketä tervehditään ja ketä ei. Kuten jo sanoin tervehdin, mutta en ymmärrä tätä hienosäätöä.
Jaa no sä et sitten ymmärrä. Tervehdi siis kaikkia, tai älä ketään.
Tuntuu kyllä pahalta, että saan ap:n itkemään, jos en hoksaa tervehtiä häntä aamuisin. Siksi kaipaan selitystä, miksi jotkut on noin herkkiä jonkun tavan vuoksi.
No se kertoo siitä, että arvostat ja huomaat ihmisen. Hyväksyt hänet ja viestit, että tavallaan "pidetään yhtä". Ollaan aikuisia ja hyväksytään toisemme. Se on itseasiassa paljon paljon enemmän kuin vain sana. Siihen liittyy paljon sanatonta viestintää. En osaa pukea sanoiksi tätä varmasti oikein. En ymmärrä sitä, kuinka sinä et ymmärrä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kyllä jos joku minua tervehtii, mutta silti en ole koskaan ymmärtänyt, miksi tuiki tuntemattomia pitäisi tervehtiä. Enhän mä tervehdi julkisissakaan ihmistä, jonka nään päivittäin, koska samaan aikaan liikumme.
L
En minäkään ihan tuntemattomia kadulla tervehdi. Mutta esim. päiväkodista lasta viedessä tai hakiessa tervehdin muita vanhempia ja myös harrastusryhmissä. Tilanteen mukaan ja tilannetta lukien tietysti. Jos harrastusryhmässä on 50 lasta, niin joka vanhempaa en käy tervehtimässä. Miten joillekin on niin vaikeita normaalit käytöstavat?Missä ne käytöstavat on kirjattu, ketä tervehditään ja ketä ei. Kuten jo sanoin tervehdin, mutta en ymmärrä tätä hienosäätöä.
Jaa no sä et sitten ymmärrä. Tervehdi siis kaikkia, tai älä ketään.
Tuntuu kyllä pahalta, että saan ap:n itkemään, jos en hoksaa tervehtiä häntä aamuisin. Siksi kaipaan selitystä, miksi jotkut on noin herkkiä jonkun tavan vuoksi.
No se kertoo siitä, että arvostat ja huomaat ihmisen. Hyväksyt hänet ja viestit, että tavallaan "pidetään yhtä". Ollaan aikuisia ja hyväksytään toisemme. Se on itseasiassa paljon paljon enemmän kuin vain sana. Siihen liittyy paljon sanatonta viestintää. En osaa pukea sanoiksi tätä varmasti oikein. En ymmärrä sitä, kuinka sinä et ymmärrä tätä.
Jatkan vielä, että mulle ainakin se viestii, että ollaan jollakin tasolla samoilla aallonpituuksilla. Jaetaan luultavasti tiettyjä samoja perusarvoja, esim. ihmisten kunnioittaminen, tai ettei toista saa satuttaa tai kiusata. Jos toinen ei edes tervehdi, niin on paljon enemmän kysymysmerkkejä jo lähtökohtaisesti. Onko hänellä edes yhtään samanlaiset perusarvot? Jos lapseni kutsuttaisiin esim. synttäreille tällaiseen perheeseen, niin ehkä pienellä varauksella veisin hänet sinne. Vähän pitäisi tutkailla ja tutustua vanhempiin, ennenkuin uskaltaisin jättää lasta sellaiseen kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kyllä jos joku minua tervehtii, mutta silti en ole koskaan ymmärtänyt, miksi tuiki tuntemattomia pitäisi tervehtiä. Enhän mä tervehdi julkisissakaan ihmistä, jonka nään päivittäin, koska samaan aikaan liikumme.
L
En minäkään ihan tuntemattomia kadulla tervehdi. Mutta esim. päiväkodista lasta viedessä tai hakiessa tervehdin muita vanhempia ja myös harrastusryhmissä. Tilanteen mukaan ja tilannetta lukien tietysti. Jos harrastusryhmässä on 50 lasta, niin joka vanhempaa en käy tervehtimässä. Miten joillekin on niin vaikeita normaalit käytöstavat?Missä ne käytöstavat on kirjattu, ketä tervehditään ja ketä ei. Kuten jo sanoin tervehdin, mutta en ymmärrä tätä hienosäätöä.
Jaa no sä et sitten ymmärrä. Tervehdi siis kaikkia, tai älä ketään.
Tuntuu kyllä pahalta, että saan ap:n itkemään, jos en hoksaa tervehtiä häntä aamuisin. Siksi kaipaan selitystä, miksi jotkut on noin herkkiä jonkun tavan vuoksi.
No se kertoo siitä, että arvostat ja huomaat ihmisen. Hyväksyt hänet ja viestit, että tavallaan "pidetään yhtä". Ollaan aikuisia ja hyväksytään toisemme. Se on itseasiassa paljon paljon enemmän kuin vain sana. Siihen liittyy paljon sanatonta viestintää. En osaa pukea sanoiksi tätä varmasti oikein. En ymmärrä sitä, kuinka sinä et ymmärrä tätä.
Eli paljon liipalaapaa, joka saa toisen takajaloilleen, jos ei tehdä niin kuin hän toivoo, selvä. Päiväkodilla saattaa olla noin 40 vanhempaa, joista satunnaisesti törmäät johonkin. Lapset saattavat olla eri ryhmässä eikä sitäkään kautta ole mitään yhdistävää tekijää. Mutta moikataan, jotta näytetään että kuulutaan samaan porukkaan. Ihan oikeasti naurettavaa, mutta jatketaan edelleen.
Se, ettei ihminen tervehdi takaisin, kun häntä tervehditään on kyllä todella huonoa käytöstä. Joskus joku voi olla omissa maailmoissaan, eikä huomaa tervehdystä,tätä käy itsellekin ja toivon, ettei minua siksi pidetä ylpeänä tms. mutta jos ei koskaan vastaa takaisin, niin kyllä se on oikeasti töykeää. Itse ajattelen, ettei sellaisen ihmisen kanssa kyllä kannatakaan olla tuttava!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin yhden kerran, mutta tätä jatkunut koko syksyn.. Ehkä pitäis koittaa olla välittämättä, mutta tulee jotenkin arvoton olo, kun ei ole edes tervehdyksen arvoinen. Joku kysyi olenko kaunis.. Mielestäni olen ihan nätti ja itsestäni huolehtiva/ehostautuva, mutta miten tämä nyt keltään muulta äidiltä on pois?
Eihän sen pitäisikään vaikuttaa mutta suurinosa ihmisistä on niin keskenkasvuisia että turha toivo. Surullista ja turhauttavaa. Yritä olla välittämättä. Tsemppiä!
Heiltä puuttuu alkeellisimmatkin käytöstavat. Ilmeisesti ei ole äiti (ja isä) opettanut mitään käytöstapoja!
Ja sitten näiden äitien (ja isien) pitäisi opettaa lapsilleen käytöstapoja... :-(
Minulla on yhden sortin ennätys. Tervenhdin naapurihuoneessa olevaa (nuorehkoa) työkaveria, joka aamu. Hän vastasi eka kerran takaisin 1,5 vuoden jälkeen :-) ei ollut ihan sosiaalisimmasta päästä. Kuoli myöhemmin oman käden kautta. :-(